Aina lähdetään siitä, että työpaikkakiusaaja on esimies. Niin tuossa ylätekstissäkin (korjatkaa sitä!). Miksei oteta huomioon, että kiusaaja voi olla myös alainen, joka parin muun ja liiton tuella kiusaa esimiestään ?
Passiivinen vastarinta on työyhteisössä inhoittava asia ja sitä tuo pieni, mutta veret seisauttava porukka harrastaa olan takaa - työaika tulee säntillisesti täyteen, ei myöhästymisiä eikä enää sairaslomiakaan (oli ennen ja reilusti) - mutta mitään muuta ei juuri tapahdukaan ja kun huomautat tekemättömistä töistä tulee joka tuutista, että kun minä olen ollut tässä paikassa 20 vuotta niin minä kyllä osaan ja tiedän jo. (Olen minäkin ollut jo pitkään työelämässä ja tiedän myös...)
Ennen meni hyvin, erittäin hyvin, isommallakin porukalla, mutta saneerausten jälkeen väki sekoittui ja nyt työssäkäynti on yhtä selvettiä. Väki väheni, mutta ongelmat kasvoivat.
Ja minkäs teet yli viiskymppisille?
Pikku paikkakunnalla liitto ottaa todesta ja säälittelee. Esimies (eläkkeelle jäävä, esimiehenä uusi) ei tiedä mihin päänsä panisi - enimmälti ei puutu, kun ei tiedä - ja odottaa kevättä.
Tulee mieleen, että onko yli viiskymppisten koti niin tyhjä - lapset maailmalla ja mies metsillä tai keilaamassa - että pitää työpaikalla purkaa ne paineet, jotka ennen huudettiin lapsille ja miehelle. Ne kuuluisat hotmoonitko? En halua alkaa äitihahmoksi kenellekkään, kuten työterveyslääkäsi esitti. Sanoi, että väki on hukassa ja tarvitsee turvallisen, kotoisan olon ja äitihahmon.
Herra jestas !
Ei kai ?
Passiivinen vastarinta on työyhteisössä inhoittava asia ja sitä tuo pieni, mutta veret seisauttava porukka harrastaa olan takaa - työaika tulee säntillisesti täyteen, ei myöhästymisiä eikä enää sairaslomiakaan (oli ennen ja reilusti) - mutta mitään muuta ei juuri tapahdukaan ja kun huomautat tekemättömistä töistä tulee joka tuutista, että kun minä olen ollut tässä paikassa 20 vuotta niin minä kyllä osaan ja tiedän jo. (Olen minäkin ollut jo pitkään työelämässä ja tiedän myös...)
Ennen meni hyvin, erittäin hyvin, isommallakin porukalla, mutta saneerausten jälkeen väki sekoittui ja nyt työssäkäynti on yhtä selvettiä. Väki väheni, mutta ongelmat kasvoivat.
Ja minkäs teet yli viiskymppisille?
Pikku paikkakunnalla liitto ottaa todesta ja säälittelee. Esimies (eläkkeelle jäävä, esimiehenä uusi) ei tiedä mihin päänsä panisi - enimmälti ei puutu, kun ei tiedä - ja odottaa kevättä.
Tulee mieleen, että onko yli viiskymppisten koti niin tyhjä - lapset maailmalla ja mies metsillä tai keilaamassa - että pitää työpaikalla purkaa ne paineet, jotka ennen huudettiin lapsille ja miehelle. Ne kuuluisat hotmoonitko? En halua alkaa äitihahmoksi kenellekkään, kuten työterveyslääkäsi esitti. Sanoi, että väki on hukassa ja tarvitsee turvallisen, kotoisan olon ja äitihahmon.
Herra jestas !
Ei kai ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
esimiehen kuuluu selvittää ristiriidat.
Toisekseen, jos mahdollista, kiusaavat alaiset voi seuraavissa YT-neuvottelussa heittää pellolle
Mikäli näyttöä ei ole, vaikea antaa potkut... tietysti, jos kiusaaminen on sanallista, voi yrittää käyttää nauhuria/pientä videokameraa.
Mikäli liikaa riesaa, voi aina lomauttaa tarpeettomana
Meillä vastaavaa, mutta mitäpä sanot kuntasektorille ohjeiksi?