Oon seurustellut etäsuhteessa miehen kanssa kesästä lähtien, nähdään 1-2 kertaa viikossa ja enimmäkseen viikonloput vietetään yhdessä jomman kumman luona.Mies on tosi mukava ja kunnollinen ja yhdessä meillä on ihan hauskaa.Tosin mä olen se joka aina yrittää jutella jotain hieman syvällisempää, miehelle riittää pelkkä rupattelu.Läheisyyttä on, mutta ei mitään kovin kiihkeää.
Mutta mua vaivaa kuitenkin oma epävarmuuteni tän seurustelun suhteen.Erossa kun ollaan, niin mulla ei ole oikeastaan ikinä ikävä häntä ja jostain syystä mä ajattelen usein negatiivisesti tästä suhteesta ja mietin suhteen lopettamista.Yhdessä kun ollaan niin taas on hyvä olla.Samanlaisia tavallisia ihmisiä tässä ollaan molemmat eikä mitään teinejä enää.Mietin, että voiko ajan myötä tunteet voimistua toista kohtaan vai onko tämä jo tuhoon tuomittu juttu omien ailahtelevien tunteiden takia?Toisaalta ei tee mieli luovuttaa liian helpolla, koska ei se yksinäisyyskään tällä iällä mitään mieltä ylentävää ole.Järki käskee jatka, tunteet heittävät laidasta laitaan.
Mutta mua vaivaa kuitenkin oma epävarmuuteni tän seurustelun suhteen.Erossa kun ollaan, niin mulla ei ole oikeastaan ikinä ikävä häntä ja jostain syystä mä ajattelen usein negatiivisesti tästä suhteesta ja mietin suhteen lopettamista.Yhdessä kun ollaan niin taas on hyvä olla.Samanlaisia tavallisia ihmisiä tässä ollaan molemmat eikä mitään teinejä enää.Mietin, että voiko ajan myötä tunteet voimistua toista kohtaan vai onko tämä jo tuhoon tuomittu juttu omien ailahtelevien tunteiden takia?Toisaalta ei tee mieli luovuttaa liian helpolla, koska ei se yksinäisyyskään tällä iällä mitään mieltä ylentävää ole.Järki käskee jatka, tunteet heittävät laidasta laitaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teillä on yhdessäoloa sen verran vähän, että voi johtua ihan siitäkin. Parisuhdetaso ei ehkä kerkiä muodostua riittävän suureksi. Siitä voi johtua ikävän vähäisyys. Olette kai tottuneita olemaan erillänne väliajan.
Jonkun asian pitäis todennäköisesti muuttua aika radikaalisti, että tunteet voimistuis. Luopuisitko tästä miehestä helpolla? Olisitko pettynyt jos hän ei haluisikaan enää nähä?
yksi sellainen radikaali muutos voisi olla se, että mies joskus oma-aloitteisesti alkaisi juttelemaan tunteistaan ja ajatuksistaan.Mutta yleensä se on miehille vaikeaa,en tiedä miksi. Mitä mies menettää jos joskus puhuisi avoimesti...? Mutta puhumattomuus voi tuhota suhteen.
Välillä toivon, että mies jättäisi minut, koska tämän tunteitteni ailahtelun takia uskon selviäväni erosta paremmin kuin hän.Vaistoan, että hänen tunteensa minua kohtaan on voimakkaammat.
Naiset selvästikin tarvitsevat tunteista ja ajatuksista juttelua mies sen sijaan ei koe siihen mitään pakottavaa tarvetta. Miestä ei haittaa jos esim. kaveri ei avaudu ihan kaikesta, mutta ei katso sitä pahallakaan. Miehillä on sama juttu naisten kanssa. Ite puhun mielelläni tällaisista asioista. Tiedän, että se on naisille (useimmiten) tärkeää ja sen on erilaista kun mihin yleensä on tottunut. Kuitenkin mulle itelle aivan yhtä tyydyttävää keskustelua.
luulen ettei miehen käytös muutu ellet esitä selvästi asiaasi eikä sittenkään, koska hän ei välttämättä saa samanlaisista mielihyvää siitä kuin sinä. Kyllä miehellekin pitäisi kuitenkin olla tärkeaa, että naisen henkiset tarpeet tyydytetään. Koita viedä keskustelua syvällisemmälle tasolle. Ehkä mies ei vain ole tottunut avautumaan. Koita avata hänet. Jos hän suorastaan ahdistuu ni silloin kannattaa ruveta miettimään onko ihminen oikea.
Ainoastaan mun mielipiteitä. Selvenskö yhtään? :)
Lisään vielä tohon, että nimenomaan sitä aloitetta tuollaisen keskustelun aloittamiseen ei kannata liikaa mieheltä odottaa josset asiasta puhu. Ehkä tuon aiemman tekstin perusteella ymmärrät jo miksi.