Ei ole ne kerrat enää laskettavissa yhden käden sormilla, kun joku mies on tullut baarissa kysymään tai sanomaan jotain tämän suuntaista: "Nyt hymyä huuleen/miksi sä et hymyile?/Yritäs näyttää nyt vähän iloisemmalta"
Jos istun vaikka kavereitteni kanssa ja he puhuvat keskenään omia juttujaan, joista en ymmärrä mitään tai en melun takia kuule, niin miksi mun pitäisi kiherrellä ja hymyillä pöydässä yksinäni?
Tai vielä parempi: jos olen siinä pöydässä kokonaan yksin, niin pitäisi varmaan olla joku skitsofreenikko, että koko ajan hymyilyttäisi tai naurattaisi. Viehättääkö teitä miehet oikeasti sellainen, että nainen vääntelehtii ja naureskelee yksinään? Millaista sen naurun pitäisi olla? Kelpaako todella korkea hihitys, matala hohotus, maaninen "BUAHHAHHAAAA!" tai noidan nauru, kuivakka virkanauru, hillitty yksinään hymyily, maaninen hymy, psykopaatin hymy, rietas hymy, irvistys, vai miten minun pitäisi siinä yksinäni tuoda se iloisuuteni ilmi? Pitääkö hymyillessä näkyä hampaat vai ei? Saanko kertoa itselleni hauskoja juttuja, että saisin itseni nauramaan paremmin?
Käviskö flaksi sitä paremmin, mitä kovemmin nauraisin yksinäni? Miksi ei me naiset tajuta kankaan vähyyden sijaan kilpailla naurun kovuudesta? Se, joka hörisee pöydässään koviten, on illan kuningatar ja saa kaikki parhaat miehet! Luulen, että olisin aika hyvä siinä, koska olen treenaillut nauramista todella paljon elämäni aikana, mutta harvemmin on tullut yksinnaurua tosissaan treenattua.
Mutta siis vakavasti puhuen: kun tulette juttusille, niin sanokaa jotain hauskaa, jolla saatte minut nauramaan, älkääkä pliis latistako tunnelmaa heti alkuunsa kysymällä, miksi en näytä iloiselta. Valitettavasti kun sattuu olemaan niin, että perusilmeeni on melko neutraali, eikä suupieleni osoita aina automaattisesti ylöspäin, mikä on kylläkin siinä mielessä positiivinen asia, että minusta saa aikaan hyviä passikuvia. Kaikissa muissa kuvissa ja iloisessa seurassa sitä sitten hymyillään ja nauretaan ihan mahan pohjasta asti.
Jos istun vaikka kavereitteni kanssa ja he puhuvat keskenään omia juttujaan, joista en ymmärrä mitään tai en melun takia kuule, niin miksi mun pitäisi kiherrellä ja hymyillä pöydässä yksinäni?
Tai vielä parempi: jos olen siinä pöydässä kokonaan yksin, niin pitäisi varmaan olla joku skitsofreenikko, että koko ajan hymyilyttäisi tai naurattaisi. Viehättääkö teitä miehet oikeasti sellainen, että nainen vääntelehtii ja naureskelee yksinään? Millaista sen naurun pitäisi olla? Kelpaako todella korkea hihitys, matala hohotus, maaninen "BUAHHAHHAAAA!" tai noidan nauru, kuivakka virkanauru, hillitty yksinään hymyily, maaninen hymy, psykopaatin hymy, rietas hymy, irvistys, vai miten minun pitäisi siinä yksinäni tuoda se iloisuuteni ilmi? Pitääkö hymyillessä näkyä hampaat vai ei? Saanko kertoa itselleni hauskoja juttuja, että saisin itseni nauramaan paremmin?
Käviskö flaksi sitä paremmin, mitä kovemmin nauraisin yksinäni? Miksi ei me naiset tajuta kankaan vähyyden sijaan kilpailla naurun kovuudesta? Se, joka hörisee pöydässään koviten, on illan kuningatar ja saa kaikki parhaat miehet! Luulen, että olisin aika hyvä siinä, koska olen treenaillut nauramista todella paljon elämäni aikana, mutta harvemmin on tullut yksinnaurua tosissaan treenattua.
Mutta siis vakavasti puhuen: kun tulette juttusille, niin sanokaa jotain hauskaa, jolla saatte minut nauramaan, älkääkä pliis latistako tunnelmaa heti alkuunsa kysymällä, miksi en näytä iloiselta. Valitettavasti kun sattuu olemaan niin, että perusilmeeni on melko neutraali, eikä suupieleni osoita aina automaattisesti ylöspäin, mikä on kylläkin siinä mielessä positiivinen asia, että minusta saa aikaan hyviä passikuvia. Kaikissa muissa kuvissa ja iloisessa seurassa sitä sitten hymyillään ja nauretaan ihan mahan pohjasta asti.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Olen itse luultavasti sinua nuorempi ja monesti ihmiset kysyvät minulta myös miksen naura/ näytä iloiselta. Ei sille voi mitään jos luonnostaan näyttää pelottavalta/surulliselta. Itsekseen nauraminen on aivan turhaa mielestäni, jos ei kukaan kerro hauskoja juttuja niin aivan turha nauraa. Olen kyllä kavereiden seurassa lähes aina yksi iloisimmista ja kerron itsekin paljon hauskoja juttuja.
Juurikin näin. Kylläpä varmaan helpottaisi elämää huomattavasti, jos olisi niin onnekas, että näyttäisi luonnostaan aina hymyileväiseltä ja helposti lähestyttävältä. Vaikka ei nauraisi ja hymyilisikään jatkuvasti (varsinkaan yksinään :D) niin ei se silti tarkoita, että olisi joku tylsä hapannaama ja tosikko. Hymyillään ja ollaan iloisia sitten, kun on aihetta. :)
Mietin että voisko se olla sitä että ihmiset on huolissaan toisen mielialasta, ja siitä haluaaks noi ihmiset mun oikeesti lähestyvän heitä? Jos ihminen näyttää tuimealta, tai ei hymyile, epävarmoille ihmisille tulee helposti olo että nyt toi on tosi tylsistynyt jne jne. tai ei haluu muo tähän.
Kiitos päivän naurusta, sä todella voisit kirjoittaa hyvää komedia!
Hah, no kai se on helpompaa lähestyä hymyilevää ihmistä kuin hapannaamaa. Mieti nyt itsekin... :D
Mutta mulle myös silloin tällöin jos olen vähän allapäin baarissa, joku mua iskemään tuleva mies sanoo että miksi näytän niin surulliselta tai että näyttäisin vieläkin kauniimmalta jos hymyilisin. Viimeksi näin kävi pari viikkoa sitten. Kerroin miehelle, mistä tämä johtui (baarissa eräs ihminen oli aika töykeä minua kohtaan eikä siksi hymyilyttänyt) ja juttu jatkuikin iloisemissa merkeissä. :)
Mulla ehkä myös hieman surumielinen perusilme.
Niinhän se on, mutta pointti oli se, että jos istun kaikessa rauhassa yksin pöydässä, niin miten ihmeessä mä siinä yksinäni virnuilisin? Harvemmin ainkaan tarkoituksella näytän surulliselta, minulla on vaan naamalla perusilme, joka harvalla on varmaankaan mikään leveä hangonkeksi-hymy.
Mä koen tuon repliikin: "No, miksi olet noin allapäin?" Lähinnä latistavana ja kulahtaneena. Todella "kiva", kun joku ensitöikseen tulee kertomaan, että näytän tympeältä ja alakuloiselta. Siitähän onkin sitten mukava jatkaa juttua.
Itse olen nuorehko mies ja minulle ovat puolestaan naiset tulleet todella usein baarissa sanomaan juuri tota samaa, että "hymyiles nyt, miksi näytät noin surulliselta". Kerro sinä puolestaan naisena, millainen virne tai hörötys teidän mielestä sitten kuuluu olla.
Jaa-a... hölmöltä tuo kuulostaa kyllä kenen tahansa aloitusrepliikkinä. Kummallinen ihmisrotu tämä, joka murehtii siitä, kun joku toinen ei koko ajan näytäkään lääkityksen alaisena olevalta. :D
Ehkä sinun kannattaisi kokeilla mahdollisimman kovaa ja omaperäistä naurua, jolla varmasti keräät paljon huomiota itsellesi. Muista ottaa koko kroppa mukaan ilonpitoosi, hakkaa vaikka käsillä pöytään naurusi tahdissa ja hytky paikallasi. Kannattaa aluksi harjoitella yksin kotona vaikka peilin edessä.
"hymyiles nyt, miksi näytät noin surulliselta"
Kirjoitin tuossa alla, nyt muistan että juuri noin minullekin on useamman kerran tytöt sanoneet silloin parikymppisenä. Ne yrittävät tutustua sinuun ja toivovat että alkaisit pokailemaan, mutta älä ihmeessä ala nolona puolustelemaan miksi näytät miltä näytät, vaan heitä pallo haastavasti takaisin. Nämä lähtee aina tilanteesta mutta vaikka "ehkä mä hymyilen sit myöhemmin kun ollaan ihan kahdestaan" jollei ole liian törkeä, tai vain "miten sä ajattelit piristää mua?"
Kun olin 18-20 niin tytöt usein kysyivät, miksi näytän niin - öö en muista mitä sanoja tarkalleen käyttivät, mutta tarkoittivat että ei-iloiselta. Siis baarissa ja vastaavissa ympäristöissä. Minulla kun tuo hoksaaminen ottaa aina aikansa, niin vasta vuosia myöhemmin ymmärsin että nehän olivat iskuyrityksiä, tosin mielestäni aika omituisia sellaisia mutta kuitenkin naisten suorittamia iskuyrityksiä. Silloin en vain tyhmänä poikasena ymmärtänyt sitä.
Ei kai ketään nyt kiinnosta millainen perusilme on naamallaan jollain random tyypillä, josta ei ole kiinnostunut. Tuo on vain tosiaan sen takia kaamea lähestymistapa iskemisessä, että se ei tuo mitään positiivista lisäarvoa kohteelle, vaan viesti on negatiivinen ja vielä heti ensivaikutelmana. Naisilta tuollaiset nyt vielä ehkä ymmärtää koska heidän tehtävänsä on yleensäkin leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ja vähän haastaa miehiä, mutta kuka mies kuvittelee tuolla tavalla onnistuvansa naisen iskemisessä.
Kiitti tosta vinkistä, täytyy muistaa tuo jos joku huomauttaa tosta perusilmeestä ja vastata huumorilla takas. Turha itteä on muuttaa tällasten asioitten takia. En vaa vieläkää tajua miks pitäs olla semmone psykoottine nauru kokoaja. No sitte ku täytän 18 ni voisin kokeilla pari kertaa eka normi-ilmeellä baarissa ja sit sen jälkee parina iltana kauhee röhönauru, hakkaan pöytää, nauran lattialla ja pitelen mahaa. Jos tolla ohjeella saa naisia ni voin sanoo ymmärtäväni niitä vielä vähemmän. Tai sitte vaa meen kavereitte kanssa baarii ja pidän hauskaa. Tai juos pussikaljaa puistossa ja sammun sinne ja pokaan naispoliisin, joka heittää mut putkaa.
ILME on ehkä se juttu, jota tässä haet. Mene peilin eteen, ja pane kasvojasi erilaisiin asentoihin; mutkalle alaspäin, 'kasaan', 'kurttuun', ja sitten vedät pepsodentit ja lasket siitä hiljaksiin laimeammaksi hymyilyksi. Siihen asti kunnes tuntuu kaikista luonnollisimmalta ja helpolta pitää kasvot positiivisen näköisinä ja oloisina. Sitten alat vain harjoitella, että ilme pysyy ja siitä tulee sulle uusi luonnollinen olotila.
Oletko seurannut esiintyvien ihmisten kasvojen ilmeitä, heille opetetaan, miten ilme saadaan pysymään ainakin neutraalina, jos hymynkaretta ja valoisina vilkkuvia silmiä on mahdotonta taikoa. Ja se on tärkeää ja totta; ilme on sinun käyntikorttisi ihan joka paikassa elämässä, ensiarvio ihmisestä tapahtuu ekan puolen minuutin aikana.
No, ongelmat meillä jokaisella.
Mun perusilme taas on ihmisten mielestä aina jotenkin hymyilevä. Ja monien mielestä hymyilevä on jotenkin yksinkertainen, vajaaälyinen tai vaarattoman söpö.
Vaikka olisin kuinka vihainen, olen aina ihmisten mielestä vain herttainen. Ärsyttävää!
Voi helvetti ku pisti naurattamaan :D Suoraan mun baari-illasta revitty juttu! Miksi mun pitää näyttää erityisen iloiselta, maanisesti hymyilevältä mannekiinilta kun jonotan tiskiltä juotavia minulle ja ystävälleni? Miksi... Enhän minä puhu siinä kenenkään kanssa, kuule kenenkään hauskoja juttuja ja vaikka kuulisinkin, miksi paljastaisin salakuunteluni hihittelemällä iloisesti uppo-outojen ihmisten kanssa? Mitä miehet kuvittelee saavansa baarissa tuollasilla keskustelun aloituksilla? Yleensä ne saa minulta kuivakan irvistyksen ja sen jälkeen kääntyvän selän.
Mutta joo, kiitokset illan nauruista. Et ole yksittäistapaus... Miehet pliis miettikää LOOGISESTI. Huoh.
Enkä nyt tarkoita mitään itsekseen nauramista vaan ihan normaalia hyvästä olosta viestivää ilmettä. Miehenä menen baariin pitämään hauskaa ja hakeudun ihan tiedostamatta hyväntuulisten ihmisten seuraan. Silloin illasta tulee hauska, vaikka voihan olle, että unelmieni nainen murjottaa yksin nurkkapöydässä. En kuitenkaan halua olla mikään tuntemattomien ihmisten beeriterapeutti, saan tukea ihan riittäväst ystäviäni elämän kriiseissä.
"miksi mun pitäisi kiherrellä ja hymyillä pöydässä yksinäni? "
Ei sun tarvikaan. Ne miehet kysyy sinulta tuota koska haluavat pillua.
Ei nussiessa tarvi aina hymyillä.
Oletko jotenkin vajaa-älyinen vai? Jokainen normaalillajärjellä varustettu ihminen tajuaa että ei yksin tarvitse nauraa sillä se ei tosiaankaan ole mikään hyvä keino saaha miehiä että nauraa yksin pöydässä. Pitää vaa näyttää iloiselta koska silloin ihisten on helpompi lähestyä iloista ihmistä ja se ilo voi olla pilkkeessä silmä kulmassa tai pienessä hymyn kareessa tAI nauravassa katseessa,,,, pitää näyttää innokkaalta ja iloiselta niin saa seuraa. hölmö olet kun luulet että pitäisi liijoitellusti nauraa yksin koska se ei ole normaalin ihmisen toimintaa, mutta onnea yritykseen ;)
Olen liian monta vuotta yrittänyt ymmärtää naisia ja huomaan olevani edelleenkin hukassa... Avaat oven nii oot herrasmies... Tiedustelet miksi hän vaikuttaa surulliselta ja osoitat aidosti kiinnostusta niin olet ihana kun kuuntelet. Ostat juoman hänelle koska se kuuluu asiaan ja osoittaa että sinulta löytyy tietynlaista herrasmiehen eleitä.
Tai sit tulee vastauksena esim:
-Kyl mä vittu osaan itekki avaa oven!
-Vittuux tunget nokkaas muitten asioihin!
-Juo ite, oot kumminki laittanu tähä jotai tyrmäystippoi.
Kaveri pyys laivalla yhtä tyttöä tanssimaan ja vastauksena tuli:
-Ei tol naamal.
Fakta on että saamme jatkuvasti olla varuillamme siitä että millainen se nainen on joka istuu siin pöydäs.
Miten lähestyä sillä tavalla että ei loukkaa? Subjektiivista... Kokeile kepillä jäätä...
Kaiken lisäx suurin osa suomalaisista on nii "positiivisesti" latautuneita että kaikilla tuntuu olevan jatkuvasti ongelmia... So I want to be your knight in shining armor.. I will talk to you... Give you a shoulder to cry on..
Ite henk kohtasesti saanu nii mielenkiintoisen ristiriitasii reaktioita baarissa et nykyää en pokaile sielt sen kummempii... Vaihdan puh nroita ja käyn kahvilla tutustumassa.. Toiminu paremmin nii mulla..
Tuo tiedustelu, että miksi toinen näyttää surulliselta, on käsittämättömän hölmöä. Ihan kuin joku alkaisi edes ventovieraalle avautumaan, jos on oikeasti jotain murheita. Kuten aloittajakin sanoi, se latistaa helposti tunnelman. Mitä jos toinen on tullut baariin juuri siksi, että murheelliset asiat unohtuu ja sinä palautat ne vain hänen mieleensä. Jos taas toinen on ihan normaalisti, vaikka vähän ujo, väsynyt (baareissa ollaan yleensä myöhäisenä ajankohtana) varuillaan ja siksi ei juuri sillä hetkellä iloisen näköinen, niin kysely useimmiten vain ärsyttää ja latistaa.
Kannattaa aloittaa paljon neutraalimmin, esim: "Miten menee?" eikä kysyä noin ehdollista kysymystä, jossa heti oletat, että toinen on surullinen. Useimmiten oletat väärin! Menisin ventovieraalta kysymään, miksi hän on surullinen korkeintaan niissä tapauksissa, jos hän selkeästi itkeä pillittää. En kuitenkaan olettaisi, että hän vastaa kauhean ystävällisesti, koska a) olen hänelle vieras, eikä hän välttämättä halua avautua minulle. Hänen murheensa eivät edes kuulu minulle. b) Kyse voi olla niin henkilökohtaisesta asiasta, ettei hän halua siitä kertoa.
Varmasti niin (suomalaisilla) naisilla kuin miehilläkin on paljon korjattavaa käytöksessään. ainakin se jonkinlainen peruskohteliaisuus olisi hyvä olla, vaikka olisi kuinka humalassa ja toinen ei kiinnostaisi tippaakaan. Toisaalta, juuri naisten on monesti oltava enemmän varuillaan kuin miesten, koska naiset ovat usein fyysisesti heikompia ja humalassa etenkin mies voi tehdä heille pahaa. Hieman varuillaan on fiksua olla ventovieraita kohtaan, mutta nätistikin voi sanoa, jos mies ei sentään heti ole raiskaamassa.
Matter of perspective... Kysyt miten menee nii vastauksena voi olla esim et miltä näyttää.
Seinhan väkivalta liitetään miehiin, mutta fakta on että väkivalta, pahoinpitely tulee usein myös toisesta suunnasta. Itse olen 185cm 100kg tatuoitu kaljupää joka tykkää pukeutua aika pitkälti mustaan.
Pidän mielikuvasta joka ihmisillä herää kun ne näkevät minut koska olen loppupeleissä ihan liian kiltti tapaus. Ikinä en ole naiseen kajonnut, mutta olen saanut naisilta kyllä iskuja, koska olen iso mies ja kestän sen. Ainakin tälläne käsitys ihmisil tuntuu olevan. Luin pari vuotta sitten artikkelin kotiväkivallasta jossa todettiin että suomessa tapahtuu miehiin kohdistuvaa kotiväkivaltaa paljon enemmän kuin mitä ilmoitetaan eteenpäin.. Yhtenä syynä oli kuulemma se että miehiä nolotti se että nainen pahoinpiteli. Anyways... Olen joskus ollut aika hajalla istumassa baarissa ja vain toivonut että joku huomaisi sen ja tulisi juttelemaan. Mielestäni on nimenomaan helpompaa jutella asioista tuntemattomien kanssa, koska voi puhua suunsa puhtaaksi ja sillä ei ole mitään merkitystä. Ei ole aina helppoa jutella rakastamiensa ihmisten kanssa. Ne onnistuvat satuttamaan enemmän kuin joku tuntematon.
Ei tarvitse välttämättä aloittaa sillä et mikä sua vaivaa. Miksi olet surullinen jne, mutta mielestäni parempi tuollainen keskustelun aloitus on kuin se et joku rupee lääppii tanssilattialla, jota tapahtuu aika usein.. Itse en baarissa iske, jos joku osuu silmään tiedustelen että kiinnostaisiko käydä kahvilla seuraavana päivänä tai lähipäivinä. Pääsee rauhassa tutustumaan toiseen ilman että alkoholi häiritsee päättelykykyä. Oon ehkä omituinen siin mieles, mut ku meen ulos nii meen ulos kavereitten kanssa. Se ilta on meidän niin kauan kuin se kestää, sen jälkeen tapaaminen voi tapahtua minun ja kiinnostuksen kohteeni välillä ilman ulkopuolisia paineita/ rasitteita. Me ollaa erillaisii, meil toimii eri jutut. Yrittänyttä ei laiteta, carpe diem ja sitä rataa...
No jos olet hyväksi havainnut sen, että alat vineemään toisen ilmeestä ja olemuksesta, niin käytä ihmeessä jatkossakin sitä iskurepliikkiä. Multa saisit vain vihaisen katseen. Kaikki eivät halua avautua tuntemattomille, koska heihin ei ole vielä mitään luottamusta syntynyt.
Iskurepliikki? Ihan sama... Baari ei ole mielesäni se paikka missä iskeä joku... Se on sellane paikka että voi solmia alkukontaktin. Selvinpäin kaikki tollanen on kivempaa..
Tos tulee mun mielest osittai esiin sellane ongelma et jos juttelen jonkun naisen kaa baaris nii oon muka heti iskemäs.. Ehkäpä koen/näen jotai sellast mist pidän ja haluun jutskata? Vihainen katse? Muru... Ei hirveen harvinaista suomalaisissa.. Astut vaa ruuhkabussiin ja se on siinä.
Hei, täää oli hyvä vaikka joku on miinustanut. Kivaa, että joku muukin on sitä mieltä, että voi vain jutella ilman muita taka-ajatuksia. Vasta jutut sitten kertoo sen, tuleeko muuta jatkoa. Ilmeen positiivisuus, hymynkare, on harvinaista pimeässä tallustavalle kansalle, surullisinta on se, että eivät ne haluakaan muuta ajatella ja oppia.
Ei se nyt oikeasti ole niin tarkkaa mikä on se ensimmäinen heitto, eikä kaikki heitot tarkoita sitä että haluttas edetä yhtään sitä keskustelua pitemmälle.
Itse olen ukkomies ja kyllä kun minä aloitan keskustelun naisen kanssa baarissa, niin ajatuksissa on jotain ihan muuta kuin pillu tai edes puhelinnumeroiden vaihto. Se on ihan sama vaikka ensimmäiseksi sanois naiselle valomerkin aikaan että hyvää päivää.
Juuu, ihan sama, jos haluaa antaa itsestään sellaisen kuvan, että hälläväliii ja ihan sama mitä sääkin siinä höpötät ja löpiset. Snaijaatko ? Se, miten arvostat ihmisiä, miten puhut ja käyttäydyt, ei kerro muista mitään, vain ja ainoastaan sinusta.
'Hyvät tavat kaunistavat' ja 'on parempi olla hiljaa kuin suunsa aukaisemalla osoittaa olevansa tyhmä'. Meneekö jakeluun ?
Et kai vain kuulu maailman kamalimpaan ihmisryhmään baariavautujamiehiin. Niihin, jotka jostain helvetin ihmeellisistä syistä tulevat avautumaan minulle entisistä tyttöystävistään ja karusta lapsuudesta. Se on hirveintä mitä voi tapahtua, itse haen ainakin baarista vain seksiseuraa miehistä ja sitten niille pikku luusereille pitää aina feikata ystävällistä. Vihaan sitä.
Selitys on yksinkertainen. Periaatteessa syviin vietteihin vetoavat tunteet, joita nainen voi herättää miehessä, voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan:
- Seksuaaliseen haluun vetoavat tunteet
- Suojelunhaluun vetoavat tunteet
ja näitä molempia toki voi esiintyä vaihtelevin suhdeosuuksin samassa tilanteessa.
Onnettoman näköinen nainen vetoaa tietysti jälkimmäiseen eli suojelunhaluun. "Mikä sulla on? Voi pientä!" Naisethan käyttävät tätä usein ihan tietoisesti hyväkseen niin kotona kuin juhliessa, tirauttamalla muutaman empatianhakukyyneleen. Siksi ei ole ihmeellistä, että mies käy selvältä näyttävään koukkuun. Vaikka se ei sillä kertaa naisen taholta tietoisesti heitetty koukku olisikaan.
Kieltämättä aika hyvin analysoitu, mutta kuten useimmiten niin vastaus ei ole aina koko totuus.
Toisinaan voin viettää aikaa sen yhen illan jonkun ihmisen, miehen tai naisen kanssa joka vaikuttaa mukavalta. Tietoisesti että luultavasti en tule enää näkemään ko. ihmistä tai jos näen niin en välttämättä jää juttelemaan. Minua kiinnostaa miehen näkökulmasta katsottuna se suurin mysteeri naiset... Miten ajattelette. käyttäydytte, mikä toimii mikä ei. Jään joskus jaarittelee ihan tyhjänpäiväisiä ja useimmiten kerron itsestäni enemmän kuin mitä saan takas.
Jos joku ihminen voi rikastuttaa elämääni sen yhen illan niin sitten minulla on ollut hyvä ilta.
Toisaalta nykyään käyn niin harvoin ulkona että kun menen niin se aika jota käytän siihen niin menee kavereilleni. Alkoholi ja seksi ei mielestäni kulje käsi kädessä, vaikka myönnän että usein olisikin haluja kun on juhlimassa.
Kaikkia virheitä ei tosin tarvitse aina toistaa. Sitäpaitsi mielestäni seksi jonkun kanssa jota kohtaan on tunteita on useimmiten parempaa kuin jonkun tuntemattoman kanssa. En ainakaan tietoisesti anna enää seksuaalisuuteni määritellä sitä kenen kanssa vietän aikaani juhliessa. Tiedostamatta saattaa ehkä vielä käydä niin, mutta en päädy yöksi samaan osoitteeseen niitten naisten kaa.. Ei hankalii aamui, ei tartte yöllä kummankaa hipsii pakoon kun toinen nukkuu jne..
Onpas tähän tullut paljon vastauksia ja idiootiksikin on keretty haukkua, kiitos siitä. Ettei kellekään jää epäselväksi, kirjoittelin aloituksen vähän kieli poskella. Tarkoituksena oli vähän humoristisesti naljailla sille, kun niin monesti miehet tulee baarissa kysymään, miksi näytän surulliselta tai muutenkin vittuilemaan ko. aiheesta. Liioittelin ja vedin läskiksi, en kuvittele, että pitäisi oikeasti näyttää maaniselta, nauraa kovaa ja pitää yllä tekohymyä, saati että se olisi kenenkään mielestä vetävää.
Ymmärrän kyllä, että tuolla tarkoitetaan sitä, että pitäisi olla jonkinlaista pilkettä silmäkulmassa ja luontaisesti jotenkin säteilevän ja hyväntuulisen näköinen, että vetäisi ihmisiä puoleensa. Valitettavasti kaikki eivät ole niin säteileviä.
Minusta on naurettavaa olettaa, että olisin _surullinen_, kun en satu juuri sillä hetkellä hymyilemään. Minä en _jaksa_ hymyillä koko ajan, varsinkaan jos jään jonnekin yksin, oli sitten kuinka kivaa tahansa. Ei silti pidä olettaa, että olisin jokin hapannaama. Ilahtuisin enemmän jostakin omaperäisemmästä tai hauskasta avausrepliikistä (tilannetaju on myös pop!) Ei minun ulkoiseen olemukseeni tarvitse puuttua.
Mutta hyvä jos aihe herättää keskustelua. Jatkakaa samaa rataa.
Ei ihmisen tietysti tarvitse hymyillä koko ajan, mutta ilmeeseen kannattaa silti kiinnitää huomiota, onko se väärin- vai oikein päin. Kannattaa käydä ilveilemässä, tai ilmeilemässä, omalle peilille, sieltä sen keksii.
"Ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen? "
http://wn.com/Happoradio__Itä-Suomessa_tuulee
En. Karjalaisheimolla on sellainen sanonta, että 'ilo pintaan vaikka syän märkänis'. 'Luoja ei luonut ihmiselle päätä sitä varten, että ihminen kulkisi allapäin'. Toivottavasti ei ole liian vaikeita ajatuksia tajuttavaksi asti.
miksi minun pitäisi sinulle hymyillä? Onko minun oltava sinun päiväsi ilahduttaja tai viihdyttäjä? Etkö ymmärrä, että toinen ei voi elää toisten tahtojen mukaan, sillä niitä on yhtä monta kuin on ihmistäkin?
Hahhah, en halua sentään töykeä olla, vaikka en toisen keskustelunavauksesta pitäisikään. :D
Minulla ei ole tapana automaattisesti hymyillä kellekään ventovieraalle, jos huomaan hänen tulevan minua kohti. Lähinnä saatan katsoa kysyvästi, että mitäs asiaa sinulla on? Ihan kai ihan normaalia olla olematta yhtä hymyä, jos ei tiedä toisen tarkoitusperistä. Tyyppihän voi olla tulossa vaikka sanomaan: "Oot ihan vitun ruma muija ja sulla on pienet tissit. Mee kuule jonnekin terapiaan niin ei tartte enää suakaan katsella". Ei kai sellainen edes ansaitsisi hymyä. :(
Pitää kato selvittää pystyykö ämmä hymyilemään. Jos on liian kireät huulet, niin ei myöskään suihinotto onnistu, on meitsillä sen verran iso panokalu.
...unissas
Ei ole ne kerrat enää laskettavissa yhden käden sormilla, kun joku mies on tullut baarissa kysymään tai sanomaan jotain tämän suuntaista: "Nyt hymyä huuleen/miksi sä et hymyile?/Yritäs näyttää nyt vähän iloisemmalta"
No annatko sitten, jos sanoo noin? Eli kannattaako kokeilla? Tässäkö iskurepliikki, jolla reikää irtoaa?
Nimen omaan ei irtoa. Sama, jos menisit tivaamaan, että miksi näytät noin pälliltä.
samaa on kysytty joskus minultakin. vaikka en edes ole mitenkään erityisen pessimistinen ihminen, vaan ehkä enemmänkin toisin päin.
tuo on oikeasti ihan vammainen kysymys, koska siihen vastaamalla on erittäin vaikea lähteä jatkamaan keskustelua yhtään mihinkään positiiviseen tai edes mielenkiintoiseen suuntaan. siispä on vähän vaikea ymmärtää, miksi joku ylipäätään alkaa kyselemään tuota. yleisimmin nämä kyseistä asiaa kyselevät ihmiset ovat vissiin niitä keskimääräistä huomattavasti heikommalla tunneälyllä varustettuja.
itselleni tätä tapahtui viimeksi lauantaina. istuin itsekseni kaveria odottamassa, kun pöytään tunki neli-viisikymppisten naisten känninen pikkujouluseurue, ja eikös kohta alkanut porukan äänekkäin valittamaan, että miksi en hymyile tarpeeksi hänen seurassaan. no mitäpä siihen sanot? jos sanoisin suoraan, että sori, ei nyt vaan kiinnosta eikä naurata teidän jutut, niin tappeluhan siitä tulisi.
Urpot. Tuohon on myös hyvä keskustelun avaus kun tullaan noin huomauttamaan. Ei se välttämättä tarkoita mitään, kuhan jotain tullaan höpisemään.
Se ei ole hyvä keskustelunavaus. Tulee vain vaivautunut olo, että jaahas, en osaa ollakaan oikein kun jo tuntemattomat tulee huomauttelemaan. Jokin neutraalimpi aloitus olisi kiva!! Voi sitä vähän miettiäkin, mitä siihen tulee pölöttämään.
Parempi kuin ei mitään.
Joo, on toki. Melkein yhtä hyvä kuin: "Miksi sinulla on noin ruma naama?" Yhtä hyvä tunnelmankohottaja.
Hmm... No millainen on sitten se paras mahdollinen/ainoa oikea tapa alottaa keskustelu?
Jokaisella hieman oma tyylinsä ja tapa joka toimii jollain toisella ei välttämättä ole sellainen joka toimisi minulla. Esim yksi tuttava on iskenyt muutamaa naista sillä tavalla että se on vaa vittuillu niille.
Osaa jotenkin kävellä reunalla et mikä on liikaa ja mikä just sopivasti.
Ite yrittäisin nii... Crash boom bang... Sitäpaitsi jos ei hotsita niin se on ihan sama miten joku alottaa keskustelun, saattaa silti vituttaa tai jopa loukata se... Yx kommentti mitä oon joskus kans ohimennen kuullu meni kutakuinki sillee et: -Näytäx mä muka noin vitun helpolt?
Kaveri ei ollut sanonut mitään siihen suuntaan.
Pitäiskö mennä kysymään esim et päivänsäde saisinko seuraavan tanssin?
Helppo leimata ihmisiä vajaa-älyiseksi jos ne poikkeaa jotenkin meidän näkemyksist, käyttäytyy ja puhuu hieman eri taval. Stephen Hawking, Albert Einstein, Nicola Tesla, Newton yms.. En usko et oltais ihan samal sivul... Noh... Oikeestaa oltais oltu varmaa ihan eri kirjoissa.
Olemme erilaisia, näemme asioita eri tavalla, jos siit pitäis loukkaantuu joka kerta ku homma ei suju sillee miten me haluisimme nii sit meit ois varmaa aika moni useampi joka ois terapian tarpeessa.
Kaveri ku unelma joka sanoo hieman vääräl taval asiansa saa helpommin anteeksi kuin se joka näyttää hirviöltä ja sanoo asiansa just täydellisesti... Go figure...
Olen myös kyllästymiseen asti kuullut tuosta.
Asia saa nykyään jopa suutahtamaan. Mikä ihmeen automaatti minä olen? Pitäisikö vielä kärrynpyörää heittää, tai pari taikatemppua? Olen olemassa pelkästään sulostuttamaan muiden (miesten) elämää? Mitä pahaa siinä on, jos on hetkisen mietteissään? En minäkään mene vieraille tivaamaan, miksi näyttää sellaiselta kuin näyttää.
Juurikin näin.