tuleeko teille yhteydenottoja vai joudutteko te olemaan aloitteen tekijöitä? Olen keskustellu naisystävien kanssa ko aiheesta ja tullut siihen tulokseen, että kyllä meillä naisilla vientiä piisaa..............Meitä on 10 rinki ja monelle tulee kirjoituksia mm. samoilta miehiltä. Vietämme läppäriiltaa joskus ja hauskaa piisaa:)
MIEHET KERTOKAA,
ILLANVIETTOA
122029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on 10:n rinki ja kaikki runkataan teidän kuville kimpassa.
Löysin vuosia sitten itselleni täältä ihanan kumppanin. Hän ei todellakaan ollut missään 10 ringissä. Teidän rinkinne on juuri se mitä kunnon miehet karttaa, eli keskenään kikattavia juoruavia akkoja. Jos todella olette hakemassa seuraa, niin pitäkää ne ajatuksenne ja tietonne seuraa hakevasta kumppanista omana tietonanne, niinkuin varmaan haluaisitte että teidänkin kirjoittamat jutut pysyy kahden välisenä asiana, eikä missään 10 ringissä käsiteltävänä komediana. Ehkä teidän kannattaa perustaa 10 lesborinki kun viihdytte niin hyvin yhdessä. :(
Mulle tulee viestejä heiltä joilla on vähän hoono soomi. He haluvat tutustua koska tärkeä kokea rakkaus, olla hyvä sydän, luottaa aito suhde.
Mut ei suomalaiset naiset uskalla lähestyä minua.
että profiili on heti poistettu mutta pitää kirjotella jonnekin muulöle postiosoitteeseen ja kuvaa alkaa tulla yhtenä sukkana. en tiennytkään että tälläinen 42 v mies kiinnostaa 20 si nuoria venakoita.
mitähän ne oikein luulee? että lähetän rahaa ja se tulee muka tänne? tai menen sinne ja saan hiv in ja rautatagosta takaraivoon kun tulemme ravintolasta hehehhehhehhoohohoohuuuhuehehh
vai että miehet VAAN on kusipäitä
onnistuin saamaan mutta välimatkaa tuli 50 km. Vähän liikaa nykybensan hinnoilla. Nainen oli kuitenkin tosi kiva ja ihan ok meni muuten yhdessäolo. Sen jälkeen on tullut venakoilta valokuvia ja sitten ihmettelen naisia, jotka ensin ottavat kontaktin treffien merkeissä mutta sitten, kun alamme miettimään miten tapaisimme, niin miksi vain nopeasti jossain ja sitten hui.....(sehän on elävä...)
Yhteydenottoja tulee, mutta oikeastaan pelkästään huijareilta, joiden profiili on heti poistettu ja jotka pyytävät vastausta meiliin.
Omiin viesteihini saan vastauksia hyvin heikosti, ja syy taitaa olla teissä sikailijoissa, jotka vain huvittelette toisten kustannuksella. Hävetkää.
kyllä on tiukassa saada yhtäkään viesti avausta naiselta (35-40v)vaikka profiili on rehellinen ja kertoo tärkeimmät asiat omasta mielestäni paremmin kuin monien naisten sivut.ikää 41v savuton lapseton absolutisti vakityössä normaalivartaloinen (ei valokuvaa netissä)
en ole vielä kokeillut tuleeko vastauksia kun itse olen aloitteentekijä.
kysyn teiltä naiset että miten monen viestin jälkeen on kohteliasta pyytää tai antaa puhelinnumeroa.
Jos jutut kulkevat hyvin yksiin, niin kysy muutaman syvällisemmän viestin jälkeen, että sopiiko että soittelisitte. Voit sitten antaa ensin oman numerosi.
Aloitteista. Yhtä tärkeitä ovat myös lopetukset. Jos kiinnostus lopahtaa, niin on asiallista ilmaista se, eikä vain jättää toista langalla soittelee.
Flirttiä ja kuvapyyntöä tuli aika paljonkin, varsinkin e-kontaktissa, suomi24:ssä vähemmän, harvemmin asiallisia pidempiä viestejä kummassakaan. Mutta mitäpä sillä väliä, kun yksi asiallinen viesti oikealta henkilöltä riittää, jos ei ole pelaamassa.
Vai niinko..............
Kärsivällisyys palkitaan. Rakastan kalastamista ja ajattelin, että kalastustaidoista voisi olla hyötyä myös näillä vesillä. Minulla on ollut 6 vuotta suomi24:lla verkot pyytämässä. Tarkastelin profiilin läpi muutaman kerran kuussa ja päivitin kuvan ja tekstit sen hetken fiiliksen mukaiseksi. Heitin muutamia flirttejä ja viestejä mielenkiintoisimmille naisehdokkaille jotka olivat vaivautuneet uiskentelemaan verkkojeni läheltä.
Olin tavallaan semmoinen passiivinen "kalastelija". Pidin vain verkkoja vedessä ja odottelin kunnes se oikea kultakala uiskentelee sinne. Verkkoa selätellessä oli hyvä heitellä roskat pois ja tarkistaa verkon kunto. Suurimpia reikiä joskus jouduin paikkailemaan. Pariin otteeseen vaihdoin hieman tiheämpisilmäiseen verkkon, jottei suuret vonkaleet pelottele kultakaloja takaisin syvänteisiin.
Keväthän on tunnetusti kalojen kutuaikaa. Kalat alkavat taas talven jälkeen liikkua. Tosin täällä suomi24:lla se tapahtui jo helmikuun jälkeen. Kevääseen kuuluu verkkojen pesu ja korjaus. Sitten vaan takaisin veteen ja selättelyä ja odotusta.
Joskus kävin koittamassa aktiivikalastusta muutaman oluen humalassa. Heittelin värikkäitä perhoja veteen ja yritin narrata lohta virtapaikoista. Pariin otteeseen sainkin ihan makoisan tärpin ja vieläpä haaviin ja ruokapöytään asti.
Aktiivinen kalastus ei kuitenkaan ole se mun juttu. Tykkään odotella ja toivoa sitä oikeaa saalista.
Sitten tuli se päivä, jota olin 6 pitkää vuotta ja kylmää talvea odotellut avantoni reunalla, sateisella järvellä. Mikäs mikäs se siellä verkossa on ja niin vähän kiinni. Ei voi olla totta. Minulle surkealle kalastajalle näin upea kala. Oiioi elä karkaa. Ja se kala tipahti juuri oikeaan aikaan. Se irtosi verkosta juuri kun verkon reuna tuli veneeseen. Hetken jo luulin sen menettäneen, mutta siinähän se veneeni pohjalla pötkötti. Haukkoin onnesta henkeä ja ihastuin sillä hetkellä niihin suuriin sinisiin silmiin. Keräsin verkkoni ja soutelin tyytyväisenä kotiin. Se oli siinä. Maailman ymmärtäväisin, ihanin ja kaunein nainen. Juuri sellainen mistä olin aina haaveillut. Mistä uneni olivat kertoneet.
Uskokaa taitoihinne, toivokaa ja haaveilkaa, niin joku räntäinen ja sohjoinen päivä teidät palkitaan suurella palkinnolla kun sitä kaikista vähiten osaatte odottaa.
Elämä kannattaa ottaa sillai löysin rantein. Jos on "tappi" otsassa joka päivä, niin eihän siitä mitää tule.