Olemme melkein samanikaisia, ainoa siskoni ja mina. Hanella takana ketju suhteita naimisissa oleviin miehiin, yksi kotikin on jo ehditty rikkoa (lapsi jai ilman isaa, vaimo ilman miesta, ja siskoni ilman mitaan lopussa). Eli aina on ollut sellaisen peraan, joka on jo varattu. Yksi avioton lapsi hanella on.
Nyt hanella meni pitka-aikainen suhde banks, ja on onneton. Tulevaisuudensuunnitelmat katosi taivaan tuuliin ja han on katkera. Itsellani on tuore ja onnellinen avioliitto. Vaan jostain syysta aina kun tapaamme, siis mieheni, mina ja siskoni, hanen on pakko tuoda esille itseaan, ei muusta puhutakaan kuin hanesta . Mita han tietaa ja mita osaa. Olen tata nyt kuunnellut vuoden ajan, ja alkanut allottaa koko juttu.
Kesamokilla han jarjesti niin etta menivat kahden mieheni kanssa metsaan marjastamaan, ja siella sitten alkoi tama flirttailu, mieheni siita kertoi myohemmin, katsos kun en ollut paikalla. Mieheni kylla antoi naisen ymmartaa miten juttu on eli ei ole kiinnostunut. Sitten meilla oli oikein kiva ilta kahdestaan kuistilla, pyysin siskoani mukaan vaan ei halunnut ja meni sisalle tuijottaan telkkaria kissansa kanssa. Vahan ajan kulutta ovet alkoi paukkua, ja han oli sulkeutunut makuuhuoneeseensa. Kun aloin tiskata astioita (teimme itse omat tuomamme ruoat yms), han ilmaantui heti vahtimaan ja alkoi huutaa ja haukkua minua suurella aanella. Valitettavasti meilla ei ole autoa joten emme voineet lahtea siita paikasta pois. Nielin kiukkuni, ja odottelimme seuraavaa aamua, jolloin lahdimme mokilta kaikki pois.
Olen yrittanyt olla ymmartavainen, vaan kaikella rajansa. Ei tallainen kohtelu ole reilua minua kohtaan. Siis han ei kesta nahda minun olevan onnellinen, itse kun on onneton, ja ainoa seuralaisensa on vanha kissa. Meita molempia kutsutaan kylaan, vaan taka-ajatus on, etta han tarvitsee aina jotain tyota/korjausta, seka kotonaan etta mokilla. Johon tarvitaan miesta, itsella kun ei ole niin sitten "lainataan". Miehenikin on kyllastynyt koko touhuun.
Olen harkinnut valien katkaisemista kokonaan, vaan toisaalta en haluaisi menettaa ainoaa sisartani. Nyt funtsaan menna kotiinsa ja "nostaa kissan poydalle", so to speak, ja puhua asiat halki. Onko se sen vaartti edes ?
Kiitos kun luitte taman ja ehka annatte asiallista palautetta.
Nyt hanella meni pitka-aikainen suhde banks, ja on onneton. Tulevaisuudensuunnitelmat katosi taivaan tuuliin ja han on katkera. Itsellani on tuore ja onnellinen avioliitto. Vaan jostain syysta aina kun tapaamme, siis mieheni, mina ja siskoni, hanen on pakko tuoda esille itseaan, ei muusta puhutakaan kuin hanesta . Mita han tietaa ja mita osaa. Olen tata nyt kuunnellut vuoden ajan, ja alkanut allottaa koko juttu.
Kesamokilla han jarjesti niin etta menivat kahden mieheni kanssa metsaan marjastamaan, ja siella sitten alkoi tama flirttailu, mieheni siita kertoi myohemmin, katsos kun en ollut paikalla. Mieheni kylla antoi naisen ymmartaa miten juttu on eli ei ole kiinnostunut. Sitten meilla oli oikein kiva ilta kahdestaan kuistilla, pyysin siskoani mukaan vaan ei halunnut ja meni sisalle tuijottaan telkkaria kissansa kanssa. Vahan ajan kulutta ovet alkoi paukkua, ja han oli sulkeutunut makuuhuoneeseensa. Kun aloin tiskata astioita (teimme itse omat tuomamme ruoat yms), han ilmaantui heti vahtimaan ja alkoi huutaa ja haukkua minua suurella aanella. Valitettavasti meilla ei ole autoa joten emme voineet lahtea siita paikasta pois. Nielin kiukkuni, ja odottelimme seuraavaa aamua, jolloin lahdimme mokilta kaikki pois.
Olen yrittanyt olla ymmartavainen, vaan kaikella rajansa. Ei tallainen kohtelu ole reilua minua kohtaan. Siis han ei kesta nahda minun olevan onnellinen, itse kun on onneton, ja ainoa seuralaisensa on vanha kissa. Meita molempia kutsutaan kylaan, vaan taka-ajatus on, etta han tarvitsee aina jotain tyota/korjausta, seka kotonaan etta mokilla. Johon tarvitaan miesta, itsella kun ei ole niin sitten "lainataan". Miehenikin on kyllastynyt koko touhuun.
Olen harkinnut valien katkaisemista kokonaan, vaan toisaalta en haluaisi menettaa ainoaa sisartani. Nyt funtsaan menna kotiinsa ja "nostaa kissan poydalle", so to speak, ja puhua asiat halki. Onko se sen vaartti edes ?
Kiitos kun luitte taman ja ehka annatte asiallista palautetta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eli siskosi on aina ollut sosiaalinen ja iloinen tapaus, sinä juro seinäruusu..? Niinpä, taitaa tuo kateus mennä molempiin suuntiin ;)
Sisarkateus - anteeksi nyt en oikein ymmarra mita tarkoitatte. Ystavani luokittelevat minut sosiaaliseksi henkiloksi, jolla paljon ystavia ymparilla, siskoni taas sanoisinko epa-sosiaalinen, yksinelava ihminen, ja sanoisinko itsekeskeinen. Eika hanella ole mitaan, mista olisin hanelle kateellinen (ulkomuodosta en nyt alennut puhumaan).
odotin jotain asiallisempaa. kiitos.
riittääkin niin paljon provoja...
Flirttaavat ihmiset eivät aina ihan tiedosta flirttaavansa. Olen itsekin joskus saanut kuulla flirttailevani, vaikka omasta mielestäni olin vain ystävällinen. Samoin olen huomannut joskus jonkun muun käyttäytyvän huomionhakuisesti, vaikka kysyttäessä toki vastaisivat vain että ovat iloisia ja sosiaalisia tms. Eli puhuminen tai huomauttelu ei sinänsä auta mitään. Varsinkaan tuollaisten naisten kanssa, hehän haluavat että reagoisit negatiivisesti, jolloin he voivat todeta sinun olevan katkera.
Älä katkaise välejäsi, onhan hän sentään siskosi. Mutta näe harvemmin, älä vastaa aina puheluihin, äläkä edes välitä avunpyyntöjä miehellesi. Sisko oppii kyllä rempparituksi ja harjoittelee vain. Nimim. sinkkunainen itsekin, enkä tosiaankaan kehtaisi varatuilta miehiltä mitään apuja pyydellä, sehän kuulostaakin jo salkkarit-jaksolta!
Samaa olen ajatellut itse tehdä kun seuraavan kerran nähdään. Haluan kertoa kuinka siskostani on pariutumisen myötä tullut kaikkitietävä, itsekeskeinen hörhö, jolla on kuin missio kontrolloida kaikkea.
Jos muuten et oikeasti pysty ymmärtämään sitä että siskosi on alamaissa elämänsä romahdettua ja purkaa tätä sinuun, et ihan siskosta käykään. Se, että hän joutuu seuramaan toisten onnea läpi elämänsä vierestä ei ole maailman parhain tunne!
myös mahdollisuus hankkia oma elämä, eikä roikkua toisten parisuhteita rasittamassa.
Minullakin vastaava sisko vain vanhempaa ikäluokkaa. Aina tilaisuuden tullen on ollut kärkkymässä minun mieheni huomiota. Jos onnistuisi niin sänkyhommiin olisi suin päin menossa, on niin arviointikyvytön sekä oman, että muiden elämän suhteen.
Välit menneet hiljattain lopullisesti viimeisimmän episodin tiimoilta poikki, eikä todella ole eikä tule ikävä!
Myös minunkin siskoni on seikkaillut lukuisien miesten kanssa, särkenyt monia liittoja ja aikaansaanut rikkinäisiä perheitä.
Hän on omasta mielestään erittäin täydellinen ihminen eikä varmasti kadu mitään tekemisiä saatikka muistele tekosiaan.
Olen todella huojentunut kun en ole hänen kanssaan missään tekemisissä.
Koettakaa te tasapainoiset siskot pitää aistinne valppaina tällaisten narsisti-siskojenne kanssa! He eivät kaihda mitään millä saisivat loukata teitä. Nämä narskut ovat tuteettomia ja kylmiä ihmishirviöitä. Ottakaa etäisyyttä tällaiseen narsistiin.
Pelastakaa oma perhe-elämänne jos vielä kerkiätte!
Niin totta on, hanen tulisi hankkia itselleen oma elama. Enhan mina ole vastuussa hanen elamastaan jos joku juttu meni karille. Niinkuin sankynsa petaa, niin siten nukkuu.
On vain niin surullista katsella kuinka joku voi olla niin valtavan omakeskeinen ja itsekas ihminen. Maailma kulkee vain heidan ymparillaan.
Juttelin aitimme kanssakin asiasta, vaan aina tekosyita esitettiin, siis siskoni puolesta, joka ikinen kerta. joten jatin tamankin "rauhanneuvottelu pisteen". Tekosyitahan aina loytyy jos haluaa.
Nyt jatettiin siis joulupaivalliset ja synttarit valiin, ja niin tulen tekemaan tulevaisuudessakin, oman mielenrauhani vuoksi. Jos haluaa soitella, niin tervetuloa.
Kiitos teille kommenteistanne.
NIMENOMAAN! Kuulosti valtavan tutulta. Itse olen ainakin huomannut, että pitää alkaa olemaan tarkka ettei anna siskon astua varpaille. Me emme näe siskoni kanssa kuin todella harvoin, sillä se on mahdotonta, haluan kuitenkin suojella itseäni. Tietyn aikaa kaikki on ookoo, mutta sitten täytyy lähteä, jos haluaa säilyttää nahkansa. Tsemppiä sulle!!!
toisiaan kohtaan ja ennenkaikkea Israelin Pyhää Herraa Yeshuaa (Jeesusta) kohtaan. Anotaan elävän veden sadetta Pyhän Hengen voimassa ja vanhurskaudessa ja rakkaudessa Isän Jumalan lupauksen lapseudessa, amen.
HalleluYeshua!
Olipa kamalaa kun äidillenne valitit sisarestasi. Pitääkö se äitikin vetää mukaan teidän välisiin juttuihin? Haetko hyväksyntää äidiltäsi? Ei tarvi sisartaan äidille panetella. Jotain vikaa sinussakin on kun tuollaiseen alennut. Äitinne on äiti kummallekin ja hänen pitäsi pysyä puolueettomana ja rakastaa yhtä paljon molempia, vaikka te keskenänne kahnaattekin. Mahtaa tuntua tosi keljulta äidistäsi tuollainen juoruilu. Ihan järkyttää ajatellakin, ettei anna äidin olla rauhassa omilta riidoilta. Kyllä olet itsekin ajattelematon ja oikeastaan ilkeä.
Selvitä välisi siskosi kanssa ilman äitiäsi. Miksi pitää ängetä samalle mökille jos teillä ei luonnistu yhdessä olo. Ole vain pakolliset kuviot siskosi kanssa tekemisissä. Ja toisaalta, jos hän haukkuu ja huutaa, anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Kuulostatte minun siskoiltani, joilla on juuri samanlaiset välit. Molemmat valittavat minulle toisen ja toisen tekemisistä, mutta en ota kantaa niihin ja minulla on hyvät välit molempiin, mutta toki koko ajan olen varuillani, mitä sanon tai teen. Muistathan, että yksin ei voi riidellä.
Jos juoruat kaiken äidillesi, mahtaako siskosi tietää sinun ja äitinne läheisistä väleistä ja juoruilusta selän takana? Riitelynhalu voi joutua tällaisista asoita, voi myös olla jotain lapsuudesta asti, joka on jäänyt jäytämään. Mutta jätä äiti ehdottomasti pois teidän yhteisitä riidoista.
Minun entinen ukko selosti minulle samoin, että siskoni flirttaili hänelle, mutta annoin asian olla, kunnes nyt vasta vuosien päästä on tullutkin ilmi että flirtti olikin toisin päin. Eli minun ukkoni (onneksi nyt entinen) olikin se iskuyrityksen tekijä.
Joten oma totuus ei ole aina ihan kuin itse käsittää. Pitäsi kuunnella myös toisen tarina. Anteeksi etten oikopäätä myötäile sinua, yritän auttaa sinua katsomaan asiaa laajemmalti.
Pyysinkin asiallisia mielipiteita, joita sain, en myotatuntoa, ja arvostan sinun "sisko myos" vastaustasi.
Se etta vedin aitimme mukaan, ehka ei ollut oikein, en hanelle kertonut koko episoodia tai yksityiskohtia, totesinpa vain etta valimme ei nyt ole niinkuin aikaisemmin. Sisareni ja aitini kertovat melkein kaiken keskenaan ja mita suvun valilla on tapahtunut. Halusin vain tuoda kuvaan totuuden.
Mokille en vaen vakisin tunkenut itseamme, meita sinne pyydettiin hartaasti, seuraksi kun yksin ei ole niin kiva siella olla. Joten menimme. Ja toitakin tehtiin.
Mieheni ei nyt pysty kunnioittamaan sisartani lainkaan, eika myos vierailemaan hanen luona. Kunnioitus kun on asia joka pitaa ensin ansaita, sita ei noin vain saa. Onneksi minulla on rehellinen ja kunnioitettava mies, ja hanen sanansa on totuus.
Meilla on ns. diplomaattiset suhteet noin muodollisesti ylla, vaan ei sen enempaa. Nyt kylla soittelee ja niin vaan pidan puhelut muodollisina ja lyhyina. Minusta liika flirttailu oman siskon miehen kanssa EI ole hyvaksyttavaa hommaa. Kun flirtti ei toiminutkaan, han purkasi vihansa minuun.
Näet siskosi pahana ihmisenä, harmi. Sinulla on vain miehesi kertomus flirttailusta. Minulle teki siskoni mies niin että kävi ensin flirttaamaan ja sitten lähentelemään. Kun sitten torjuin hänet, niin arvaa kumpi sai syyt niskoilleen? Tietysti minä kun eihän siskon mies nyt sellaista tekisi. Minä olinkin miehen mielestä tehnyt aloitteen.
Että en sinuna ihan sinisilmäisesti mieheen luottaisi...
Minä olen se joka ei siskon luona vieraile koska miehensä on mitä on eli täysi paska. Näinköhän sinunkaan miehesi siskosi kunnioitusta ansaitsee?
Pikku vinkki - en ole niin sinisilmainen, muutenhan en olisi tanne kirjoittanutkaan. Tunnen mieheni, ja myos tunnen siskoni (hanella historiaa havitella muiden miehia koko elamansa). Omat periaatteeni ovat etta jos on poikaystava/ aviomies, niin muiden miehia ei silloin katsella, miehen periaatteet samat. Siskollani taas kun tallaisia ei ole.
En ymmarra kuinka aletaan epailla koko juttua minun puoleltani. Aivan kuin tarina olisi keksittya tai jotain.
ymmärrän harmisi aloittaja, eikä viestilläni ole tarkoitus vähätellä tai vääristellä tunnettasi. kateus on paha, oli se sitten omaa kateutta muita kohtaan (minkä harva tahtoo myöntää) tai muiden kateutta omaa itseä kohtaan, mitä ei välttämättä tunnista. tulkitsee ilkeydeksi, halveksunnaksi yms, millä ihminen yrittää oman kateutensa peittää. sisarten välinen kateus on kuitenkin satuttavimpia tunteita mitä on, kateellinen olen ollut itse ja kateellinen on ollut siskonikin.
oma siskoni on monimutkainen tapaus. kaikki ovat kateellisia hänelle. kaverit yrittää iskeä hänen miehiään, jos puhuvat miehille tai jos kriisin tullen sanovat, että ehkä se ero olisi parempi ratkaisu. itselläni sattui vähän aikaa sitten moka vanhempiemme luona, kun siskoni mies istui viereiselle tuolille, ja lattialla lojui huonosti pakattu laukkuni mistä pilkisti alusvaatteeni - mitä siitä sitten, ettei humalainen mies sitä huomannut. heillä menee hyvin, rakastavat toisiaan, tulevaisuus näyttää paremmalta... siskollani on "tanssijan" kroppa ja hän on jumalaisen kaunis, minulla taas väärällä hiusvärimerkillä värjätyt kuolleet hiukset, huono iho, sitä sun tätä. olisikin niin, että siskoni olisi sinut oman itsensä kanssa, mutta vuosien kilpailu on johtanut siihen, että hänen seurassaan mun on parempi olla ilman meikkiä, pipo päässä ja mahdollisimman paksut vaatteet päällä, ettei hänelle tulisi suorituspaineita. siskon miesten kanssa opin jo tosi nuorena esittämään poissaolevaa, kyllähän se aluksi suututti kun luulivat mua jotenkin hidasälyiseksi, mutta parempi se kuin siskon viha.
jos jollakulla menee hyvin, se on täyttä esittämistä, pinnan alla kuohuu ja sitä rataa, jos menee huonosti, siskoni vähättelee, mutta jos alkaa mennä paremmin, siskoni ei anna unohtaa huonoja hetkiä. parisuhteeni ei ole perinteinen, emme asu yhdessä ja kun miesystäväni ei istunut samassa joulupöydässä, siskoni ilmoitti, että minusta tulee yksinäinen kissamummo. enpä istunut minäkään siinä joulupöydässä, mutta kyllä siskolleni kelpasi kyyti miesystäväni autolla.
siskon kanssa ei kannata pistää välejä poikki kateuden takia, oli se yksi- tai molemminpuolista. siskollasi on ilmeisesti surkeampi vaihe meneillään, kun ei ole miestä, mutta vaikkei sun kuulukaan olla tukena (tai miehesi oman miehen korvikkeena), ymmärrä se, niin et ole katkera siskollesi. joskus se kaikkein lähin sukulainen vaan sattuu olemaan vaikea tapaus, harvemmin silloin on itsekään täysin ehjä ihminen. ota välimatkaa, kyllä siskosi varmaankin löytää uuden miehen ja antaa sun ja miehesi elää omaa elämäänne.
Hei, pystyn hyvinkin samaistumaan siskosi ja sinun väleihisi. Oma siskoni on aina ollut kateellinen minulle, koski se onnellisuutta, uutta vaatetta tai ihmissuhdetta. Ei sillä ole väliä kuuluuko minulle oikeasti hyvää vai huonoa, sillä hänen käsityksensä on se että minulla on kaikki niin hyvin ja hänellä kaikki huonosti.
Olemme ajautuneet siskoni kanssa siihen etteme voi olla tekemisissä toistemme kanssa. Aina on olemassa jokin näkymätön asia joka saa siskolleni mielipahan aikaiseksi, ja sitten hän haukkuukin minut ylimieliseksi. No, kun meidän kemiat eivät sovi yhteen niin ei kai sille voi mitään. Rakastan siskoani, ja kunnioitan häntä välttelemällä hänen seuraansa ,jottei hän tuntisi itseään.... niin miksi?
Olisi helpompi ymmärtää kokonaisuutta jos olisi myös sisaresi kertomus tapahtumista.
Sisarkateus juontaa juurensa hyvin pitkälle lapsuuteen. Vanhemmat eivät ole kohdelleet lapsiaan tasa-arvoisesti ja arvostavasti. Ehkä on käytössä vanhempien kannalta kätevä suosikkijärjestelmä. Vanhemmat tulevat helposti ruokkineeksi tilannetta arvostelemalla lasta muille lapsilleen tyyliin:"Tule äidin syliin, ädin pikkukulta, ja anna sen olla, se on aina niin vaikee. Tullut isäänsä/äitiinsä."
Suosikin asemassa oleva sisar ei ehkä edes tunnista tilannetta, koska ei ole koskaan joutunut loukatuksi itselleen tärkeiden ihmisten taholta ja häntä on aina kannustettu ja autettu, varmaan myös sisarukset ovat nuoruudessaan auttaneet toisiaan.
Vanhemmat eivät aina oikein tajua asemaansa. Eivätkä sitä, kuinka syvästi he lastaan voivat loukata, lapsi uskoo olevansa huono vain siksi, että isä/äiti sanoo niin. Lasten maailmassa omat vanhemmat ovat maailman viisaimmat ihmiset.