Olen tehnyt havaintoja useammastakin naisesta. Ensin he ovat pääosin sinkkuna lähemmäs kolmekymppiseksi ja vakuuttelevat, etteivät edes kaipaa miestä elämäänsä. Sitten löytyy vihdoin mies. Ensihuuma ja yhteinen tekeminen loppuu vuodessa, mutta silti mennään kihloihin ja tullaan raskaaksi. Joku ehtii jopa avioonkin.
Arki on rankkaa eikä aikaa jää parisuhteelle. Mies vain vonkaa seksiä eikä ymmärrä rooliaan lapsen isänä, kotitöiden tekijänä ja rahantuojana. Riitoja riittää ja lopulta tulee ero, ennen kuin lapsi on edes tarhaikäinen.
Olen alkanut epäilemään, että ovatko nämä naiset koskaan edes parisuhdetta halunneetkaan, puhumattakaan, että olisivat rakastuneet juuri kyseiseen mieheen. Onko mies ollut vain väline, jonka avulla nainen on tavoitellut omia haaveitaan? Onko miehen päätehtävä tehdä nainen onnelliseksi? Vai onko naisella itselläänkin vastuu asiassa?
Lopuksi ihmettelen miehiä, jotka vielä arvostavat naista, joka ei ole "jakanut itseään" ympäriinsä, eli seurustellut aiemmin: Eikö kerro jotain 30:n arvoista ja haluista, jos sinkkuus on aina viehättänyt eikä miehet?
Arki on rankkaa eikä aikaa jää parisuhteelle. Mies vain vonkaa seksiä eikä ymmärrä rooliaan lapsen isänä, kotitöiden tekijänä ja rahantuojana. Riitoja riittää ja lopulta tulee ero, ennen kuin lapsi on edes tarhaikäinen.
Olen alkanut epäilemään, että ovatko nämä naiset koskaan edes parisuhdetta halunneetkaan, puhumattakaan, että olisivat rakastuneet juuri kyseiseen mieheen. Onko mies ollut vain väline, jonka avulla nainen on tavoitellut omia haaveitaan? Onko miehen päätehtävä tehdä nainen onnelliseksi? Vai onko naisella itselläänkin vastuu asiassa?
Lopuksi ihmettelen miehiä, jotka vielä arvostavat naista, joka ei ole "jakanut itseään" ympäriinsä, eli seurustellut aiemmin: Eikö kerro jotain 30:n arvoista ja haluista, jos sinkkuus on aina viehättänyt eikä miehet?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä ainakin minun tuntemistani naisista valtaosa on seurustellut suurimman osan ikävuosista 20-30. suhteiden välissä on ollut ehkä vuosi tai kaksi ennenkuin on löytynyt uusi.
"Lopuksi ihmettelen miehiä, jotka vielä arvostavat naista, joka ei ole "jakanut itseään" ympäriinsä, eli seurustellut aiemmin: Eikö kerro jotain 30:n arvoista ja haluista, jos sinkkuus on aina viehättänyt eikä miehet?"
Sulla on termit sekaisin. Yleensähän koko elämänsä sinkkuna elänyt on "jakanut itseään" eli harrastanut paljon yhden illan juttuja ja partnerit ovat vaihtuneet melko usein. Niillä jotka seurustelevat voi olla paljon aktiivisempi seksielämä, mutta samalla paljon vähemmän partnereita kun on ollut vain se oma poikaystävä.
Jos nainen on elämäänsä tyytymätön niin vika on miehessä. Koska jos mies todella naistaan rakastaisi, niin hän hoitaisi asiat niin, että nainen olisi onnellinen. Varmasti monissa tapauksissa nainen ymmärtää, että hänen vaatimukset ovat epärealistisia, eikä siinä mielessä pelkkää miehen rakkauden puutetta. Tällöin nainen pettyy mieheen.
Aika synkältä näyttää, mutta kyllä tälläisistä ongelmista selviää kun mies hyväksyy sen ajatuksen, ettei naiselle kuitenkaan mikään riitä. Aina kyllästyy vanhaan ja pitää saada jotain uutta. Ei näitä asioita kannata niin henkilökohtaisesti ottaa. Kyllä ne naiset usein on suhteellisen tyytyväisiä.
Muuten yhdyn edelliseen, paitsi nainen ei pidemmän päälle ole tyytyväinen mihinkään ja unohtaa nauttia elämän pienistä onnellisista asioista. Ei kaikki ole päin persettä, niin kuin naiset usein kuvittelee. Harvoin tapahtuu " isoja onnellisia asioita " kuten rakastuminen ja herkistely. Miehet kyllä arvostavat myös pieniä ilon ja onnen hetkiä. Naisista niitä on vain kovin vaikea tulkita.
Noh, ehkäpä roolit ovat vaihtuneet.
"Ennen vanhaan" miehet ottivat vaimon toteuttaakseen haaveensa. Miehet ottivat ennen vaimon nimenomaan vaimon rooliin; itsensä ja lastensa passaajaksi, ruuan laittajaksi ym. Eli nainen oli siis kuvaamasi "väline", jonka avulla oli mahdollista toteuttaa loistava työura ja siinä sivussa panna muutamaa muutakin naista.
Jos nyt nainen osoittaa vähän kyllästymisen merkkejä ja on ambivalentti, niin ei ainakaan pitäisi kauheasti ihmetellä...
Olen vain " lomittaja " vaimolle. Väliajoilla sitten on mahdollista keksiä mikä vielä olisi päin persettä. Helittäkää puristamista naiset edes vähäsen.
Mielestäni tuo on normaali kuvio ylipäätään hedelmällisessä iässä oleville ihmisille. Oikeastaan rakastuminen-hurahtaminen-lisääntyminen on resepti, jolla ihmiskunta on levinnyt planeetan joka kolkkaan ja lisääntynyt liiankin menestyksekkäästi. Koska lisääntyminen on tärkeintä, luonto ei ole kehittänyt ihmispareille valmiuksia pysyä yhdessä kovin pitkään jälkeläisen tultua pärjäävään ikään.
"Eikö kerro jotain 30:n arvoista ja haluista, jos sinkkuus on aina viehättänyt eikä miehet?" Miten sinkkuus ja miehet olisivat vastapari? Itse olen 40 nainen ja sinkkuus on aina sopinut minulle, mutta niin myös miehet.
Miksi se on normaali kuvio hedelmällisessä iässä oleville? Evoluution tutkijat toisaalta väittävät, että on ollut ihmiskunnan edun mukaista, että mieskin on huolehtinut sekä äidistä eikä lapsesta. Siksi kai ihmisillä ei ole vain syksyisin kiima-aikaa, että lapset syntyisivät lämpimään vuodenaikaan. Ihmislapsi sitäpaitsi vaatii poikkeuksellisen pitkän huolenpidon ennen kuin pärjää ilman vanhempiaan.
"Miten sinkkuus ja miehet olisivat vastapari? Itse olen 40 nainen ja sinkkuus on aina sopinut minulle, mutta niin myös miehet."
Ylensä ajatellaan, että parisuhde ja sinkkuus olisivat vastapari. Irtosuhteet ja seksi ilman lapsia on aika tuore nykyajan ilmiö. Etenkin ennen ehkäisyn keksimistä. Ensin biologian ja sitten sitä vahvistamaan keksityn uskonnon ja moraalin vuoksi seksi ilman parisuhdetta ja lapsia on maailman mittakaavassa edelleen harvinaista.
Kerro vielä, että miksi erakkoluonteinen nainen kuitenkin ryhtyy parisuhteeseen? Ei kai naiset niin vedätettäviä ole kuin miehet? Erakkomieskin tietenkin on helppo seksillä houkutella parisuhteeseen ja isäksi.
Kun ajatusmaailma suhteesta on vain seksiin perustuva ja siihen että pitää miehen tehdä nainen onnelliseksi, jos ei tapahdu, erotaan. Näiden ihmisten ei milloinkaan pidä tehdä lapsia. Näiden ihmisten lapset joutuvat näitä eroaja ja vaihtuvia kumppaneita. En tiedä onko jo ollut heidän oma osansa, vaiko on ollut ydinperhe kaiken aikaa. Kannattaa miettiä, miten on oman elämänsä saanut elää ja miten omien lastensa kohdalla ajattelee. Jos on tällainen epävakaa onnen odottaja, joka heti vaihtaa kumppania kun joku päivä ei olekaan onnellinen, on viisainta mennä pistämään putket poikki, että yhtään lasta ei milloinkaan tee, sillä paljolta säästyy yhteiskunta niinkuin nämä hyljättävät lapsetkin.
Voihan se olla niinkin, että he eivät siinä iässä kaipaa? Ihmiset on yleisesti ottaen aika yksinkertaisia. Jos joku sanoo 20-vuotiaana ettei kaipaa miestä elämäänsä, se voi olla silloin ihan yhtä totta, kun että 30-vuotiaana kaipaa. Mun mielestä on jotenkin äärettömän typerää useassa ihmisessä se, että jotenkin he olettavat kaikkien pysyvän aina ja ikuisesti samoina, ja jos ne muuttuu tai muuttaa mielipiteitään, niin sittenhän se aikaisempi ei ole voinut olla totta. Oletko sinä sama 20-vuotiaana kuin 30-vuotiaana, tai siitä vanhempana? Toivottavasti et. Tunnen kyllä muutamiakin melko teinin tasolle jääneitä, ja heillä tuntuu olevan samat mielipiteet, näkemykset ja muut aina vaan: ja se ei ole mitenkään hyvä asia. Joten voisiko olla kyse ihan normaalista ihmisen kasvamisesta ja kehityksestä: aika moni mieskin on niin iskussaan ja ketään tarvitsematon, voittamaton ja kuolematon vielä 2kympin tienoilla, mutta ne harhat karsiutuu kyllä yleisesti ottaen. Eikä se tarkoita mitään "tiettyyn ikään" tulemista, eikä aina viisastumistakaan (joskus se on vaan pelkoa vähintään siitä mitä "muut ajattelee kun tässä iässä"), mutta yleensä kuitenkin fiksuuntumistakin. Ehkäpä se mitä haluaa ja tarvitsee vaan muuttuuu ajan myötä?
No, niin, parisuhteet ovat epätäydellisiä ja se mihin kukakin tyytyy on heidän oma asiansa. Miksi ne miehet sitten ovat siinä, menevät naimisiin ja tekevät lapsenkin? Ei ne naiset ainoita ole, jotka siinä liiton lupaavat ja lapsen tekevät. Onko miehellä siis mielestäsi vastuuta omista valinnoistaa, kihloistaan, naimisiin menoistaan, lapsistaan ja oman roolinsa tajuamisesta ja ottamisesta? Onko mies halukas sitten vaan olemaan pelkkä väline? Eikö mies muuta osaa valita? Olet oikeassa siinä kyllä, että jokaisella itselläänkin on todella vastuuta omasta onnellisuudestaan ja parisuhteessa, hieman myös toisesta. Ihmisellä on vastuu omista valinnoistaan ja asenteestaan, mutta se koskee ihan yhtälailla miehiä kuin naisia.
No, sinkuus, ei sinkkuus, ei ne ei kerro ihmisestä mitään. Tottakai, voi olla, ettei jotain kiinnostakaan vakituinen suhde, voi olla että joku on luonnevikainen, kaikki on mahdollista. Mutta ei, se sinkkuus, edes pitkä sellainen ei kyllä välttämättä kerro mitään. Ihmisiä on erilaisia. Joillekin sinkkuus merkitsee yksinoloa, eikä mitään villiä seksiä kaikkien kanssa, kaikille sellainen ei sovi, ja joillekin taas juurikin sitä. Ja se sopii. Kumpikaan ei tee ihmisestä outoa eikä kerro suoraan välttämättä mitään ja tämä on ihan myöskin kanssaihmisistä todettua, tai sekä itsestä että kanssaihmisistä. Ihmettelen aina näitä yleistäjiä ja helposti tuomitsevia, että pullossako ne on eläneet kun niin yksioikoisia ihmisiä ovat aina vaan tunteneet? Ehkä kannattaisi tutustua enemmän ja vaan vedellä omia tietämättömiä johtopäätöksiään vähemmän.
Naisen seksuaalisuus on naisen päätettävissä nykyään. Luin juuri vanhaa lehteä, vuodelta 1989 missä oli artikkeli Suomen lotista ja esitetty asiallista kritiikkiä mm. Linnan kauniista tavasta kirjoittaa heistä, jotka kuitenkin hoitivat sotilaat ja taistelivat miesten rinnalla: kevyt kenttäpatja ja .. huora. Mutta siinäkin oli joku kiva etuliite. Niin, että kiitti vaan Väinö, mutta paskaa tuli kirjoitettua, kun miehistä piti tehdä sankareita ja naisten kiittäminen olisi taas ollut heiltä pois, niin huoriksihan sitä piti leimata... Joo, mutta! Siinä oli jo mainittu, että "lienee koko sana [huora] jo vanhanaikainen näinä vapautumisen ja e-pillerien aikana". Mutta ehei, ei vaan, vielä vuonna 2010 sitä jatketaan ja jatketaan: samaa turhan päiväistä lässytystä!
Kasvakaa jo ulos siitä vanhasta paskasta ja yrittäkää edes!