Oikei. Homman nimi on seuraava; en pidä itsestäni. Vihaan kaikkea ulkonäössäni enkä tajua miten kukaan voisi ikinä haluta olla kanssani, paitsi tietenkin paremman puutteessa.
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta, mutta silti epäilen hänen motiivejaan, vaikka sanoo minua rakastavansakin ja että olen kaunis. En osaa luottaa siihen että hän pysyisi vierelläni ja olen jopa kehottanut häntä vaihtamaan naista kun huomaan hänen katselevan muita sillä silmällä. Ihan kuin osa minussa tietäisi että hän unelmoi toisista, kun ei minun vartaloni mitään tuntemuksia taida herättää hänessä
Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta, mutta silti epäilen hänen motiivejaan, vaikka sanoo minua rakastavansakin ja että olen kaunis. En osaa luottaa siihen että hän pysyisi vierelläni ja olen jopa kehottanut häntä vaihtamaan naista kun huomaan hänen katselevan muita sillä silmällä. Ihan kuin osa minussa tietäisi että hän unelmoi toisista, kun ei minun vartaloni mitään tuntemuksia taida herättää hänessä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki viittaa siihen, että olet joko todella masentunut ja/ tai sinulla on erittäin huono itsetunto. Itsesi ja suhteenne vuoksi sinun täytyy nyt tehdä asialle jotain. Käy lääkärilläsi ja kerro nämä tuntemukset ääneen, hän ohjaa sinut sitten mielenterveyspuolelle, missä katsotaan mikä olisi sinulle paras hoitomuoto.
Itselläni on ollut joskus nuorempana sama tuntemus itsestäni ja siitä syystä en kiinnostunut edes seurustelemaan alle 3-kymppisenä. Hae rohkeasti apua, koska tuon vääristyneen itseinhon kanssa et voi elää koskaan onnellisesti.
Moi! Kyllä itsetunto on kiinni ihan aidon oikeasti muusta, kun ulkonäöstä, ja samoin rakkaus. Ihmiset seurustelevat erinäköisten ihmisten kanssa, avaa silmäsi ja tarkkaile hieman muitakin. Jos itsestään etsii vikoja ja haukkuu itseään, tuijottaen vaan sokeasti omaan napaansa itsesäälin vallassa, niin kyllä varmasti alkaa masentaa. Mutta miksi teet niin? Olisikohan sinut tuomittu muitten toimesta aijemmin, ei ehkä kannustettu tai joku haukkunut ja nyt teet pahasti itsellesi? Ehkä saisit psykologista apua ja tukea. Työ sinun on kuitenkin tehtävä itse.
Vihaat kaikkea ulkonäössäsi, etkä löydä kehostasi mitään mihin olla tyytyväinen. Tyytyväisyyskin on usein valintoja. Jos olet lihava, voit laihduttaa, jos huonokuntoinen, voit alkaa kuntoilemaan, mutta lopullisen tyytyväisyyden tuo vaan itsetunto ja asenne. Oletko suurinpiiretein terve? Onko naamassa nenä, silmät, suu suurinpiiretein paikoillaan? Siinä tapauksessa sinä olet jo etuoikeutettu tässä maailmassa.
Miksi tuijotat peiliin, miksi et tee mitään? Miksi kuvittelet että ulkonäkö merkkaa seurustelussa noin paljon? Onko tarkoituksenasi karkoittaa miehesi tyrkyttämällä rakkauden vastineeksi jatkuvaa valitusta ja itsesääliä, tyytymättömyyttä? Kun riittävästi uhoat, se voi olla että hän vaihtaakin. Kun riittävästi valitat, voi ymmärrys loppua.
Puhutaan masennuksesta paljon, mutta suurin osa masennuksista on ihmisen itsensä aiheuttamia. Ei tehdä omasta elämästä mitään, arvot ovat pinnalliset, tuijotetaan vaan pinnallisiin asioihin, mistä rauhaa ei löydy. Sinäkin. Sinulla sentään on mies, moni on yksin. Mutta keskitytkö hänen rakastamiseensa, tämän hetkiseen onneen, oman elämäsi rakentamiseen (muunkin varaan)? Et, tuijotat peiliin ja suret ja säälit itseäsi, vaikka mikähän on syynä?
Kyllä varmasti masentaa, mutta lääketiede tyrkyttää lääkkeeitä mielellään. Suurimmalla osalla ne eivät sinänsä auta, paitsi että saa sääliä ja huomiota, voi olla muotimasentunut. Keskusteluapu ja itse työn teko voisi auttaa enemmän: suora puhe ja asioista keskustelu. Oman arvomaailman tarkastelu, et sinä pinnallisesta ulkonäön tuijottamisesta ja peilin edessä itkemisestä onnea löydä, eikä miehesi jaksa kannatella surkeaa itsetuntoasi ikuisesti. Kukaan ei jaksa. Jokaisella on omatkin murheensa. Sinun täytyy siis tehdä jotain.
Kyllä, mies voi haaveilla muista, voi pettää ja jättää: mutta se riski rakkaudessa aina on. Loppuminen, pettyminen, ja niin edelleen. Ei se poikkea muista, meillä kaikilla on sama riski: miksihän sinun pitäisi päästä helpommalla? Tule ulos liian ruusuisista haaveista, ole onnellinen todellisuudesta niin kauan kun sitä onnea riittää: mies on nyt vielä siinä. Nauti siitä, älä haaskaa aikaasi. Tee itsetunnollesi jotain, tee elämällesi jotain, tee asioita mitä haluat, ja muista että ikävätkin asita kuuluvat elämään (kyllä, myös masennus, myös suru ja pettymykset, ei voi mitään). Kukaan ei ole täydellinen, kaikilla on virheensä. Kauneimmillakin. Rakkaus ei oikeasti katso ulkonäköä. Vai oletko itse sittenkin niin pinnallinen että katsoo: se onkin OMA ulkonäön tuijottamisesi mitä pelkäät ja heijastat sen mieheen? Syytät miestä omista tunteistasi?
Itsensä kehittäminen on vaativa tie ja itsessään todellisten virheitten myöntäminen ilman itsesääliä, paha paikka. Olisikin helppoa, jos vika olisi vaan ulkonäössä, senhän voisi korjata nykyään helposti: lenkkeilemällä, syömällä terveellisesti, meikkaamalla ja viime kädessä kirurgilla. Ikävä kyllä niin helpolla et pääse.