Alkaa ottaa päähän tuo vaimon kiittämättömyys!
Voisitteko kertoa, että ovatko ne kaikki samanlaisia?
Ajoin hänet juuri autolla erääseen paikkaan, odotin puoli tuntia ja sitten toin kotiin.
Odottaessani kävin kaupassa ja ostin pussin hänen lempikarkkejaan.
Kysyin, että haluaako hän sipsejä, hän vastasi että ei.
Tasasin sitten pussin pojan kanssa. Siinä vaiheessa kun aloimme syödä, hän tuli vaatimaan osuuttaan.
En sitten innostunut tuosta uudelleen jakamisesta, koska hän oli jo aikaisemmin kieltäytynyt.
Nyt sitten olen saanut kuulla, että olen paska mies, mykkäkoulu tulee todennäköisesti kestämään viikonlopun ajan.
Ajattelin just huvikseni, että jos saisin jostain paljon rahaa ja toisin sitten miljoona euroa laukussa hänelle. Latoisin sitten rahat kauniiseen pinoon häneen eteensä pöydälle.
Siinä vaiheessa kun olisin poistumassa huoneesta, hän sanoisi, että voisitko antaa laukun myös, koska hän pitää siitä. Jos vastaisin, että en anna, niin hänellä olisi mielestään oikeus olla vihainen minulle, eikä hänen tarvitsisi kiittää tai tuntea kiitollisuutta antamistani rahoista.
Voisitteko kertoa, että ovatko ne kaikki samanlaisia?
Ajoin hänet juuri autolla erääseen paikkaan, odotin puoli tuntia ja sitten toin kotiin.
Odottaessani kävin kaupassa ja ostin pussin hänen lempikarkkejaan.
Kysyin, että haluaako hän sipsejä, hän vastasi että ei.
Tasasin sitten pussin pojan kanssa. Siinä vaiheessa kun aloimme syödä, hän tuli vaatimaan osuuttaan.
En sitten innostunut tuosta uudelleen jakamisesta, koska hän oli jo aikaisemmin kieltäytynyt.
Nyt sitten olen saanut kuulla, että olen paska mies, mykkäkoulu tulee todennäköisesti kestämään viikonlopun ajan.
Ajattelin just huvikseni, että jos saisin jostain paljon rahaa ja toisin sitten miljoona euroa laukussa hänelle. Latoisin sitten rahat kauniiseen pinoon häneen eteensä pöydälle.
Siinä vaiheessa kun olisin poistumassa huoneesta, hän sanoisi, että voisitko antaa laukun myös, koska hän pitää siitä. Jos vastaisin, että en anna, niin hänellä olisi mielestään oikeus olla vihainen minulle, eikä hänen tarvitsisi kiittää tai tuntea kiitollisuutta antamistani rahoista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja ikännehän oli 10v. molemmilla. Riitaa tuli sipseistä. On niin epistä, kun kaveri ei jaa sipsejä. Epistä, kun eka sanoo, ettei haluu ja sit haluukin. Ei VOI haluta toista kertaa, kun kerran eka sanoo, ettei ja sitten haluu ja sit vielä haukkuaa paskaksi.
Paska on kirosana, eikä sellaista saa sanoa. Miks sitten menee sanoon, että haluukin sipsejä, kun toiset on alkanu jo syömää.
Toi on iha väärin.
:D
Sä Liina Annaliina et tainnut hokata mun pointtia tässä jutussa?
Pointti oli se, että jos mää olen jossain pikkujutussa epäkohtelias, niin nollaako se isomman jutun, minkä olen hänen hyväkseen tehnyt?
Mulla on omassa päässäni sellainen sisäänrakennettu "mielikuvitusvaaka" ja tuossa jutussa se jäi mun mielestäni mun puolelle kallelleen. Ajattele itse:
vasen kuppi: "paska jätkä, kun ei jaa sipsejä"
oikea kuppi: "hyvä jätkä, putsaa auton lumesta ja kuskaa vaimoa ympäri kaupunkia"
että tuohon oikeaan "hyvän jätkän kuppiin" pitää vielä lisätä se, että kaupassa poiketessa ajattelin vaimoani ja ostin hänen lempikarkkejaan.
Niin ja sori, että luin nimesi väärin, sehän on Liina Anniina.
tuuliviiri. Mut sitä en ymmärrä et tommosen jutun takia pitäs mököttää päiviä. Ehkäpä vaimos pitäs kasvaa aikuiseksi.
Ja tuo naisten kiittämättömyys on ihan normaalia,reppanat elävät prinsessa unelmissaan. Kannattaa aina välillä tiputtaa ne maanpinnalle. Vaimosi olettaa että olet hänen palvelijansa.
Kyllä toki hokasin pointin, mutta minusta on typerää jäädä jääräämään sipseistä, kun kuitenkin parisuhde keikkuu kiikun kaakun hollillaan.
Jos on nainut "lapsen" eli hieman vajakin kun kypsyystasoa määritellään aikuisen mittaan, niin on vaarassa mennä mukaan lapsellisuuksiin itsekin. Tämä "aikuisvajakki" nimittäin vetää koko parisuhteen omalle tasolleen, eli sinne sipsi -ja karkkitasolle.
Olet varmaan huomannut olevasi typerissä riidoissa, sulle-mulle-eipäs-juupas-haluu-en haluukaan tappeluissa.
Jos haluat aikuisen oikeata elämätä, niin eipä sulla paljon vaihtoehtoja olet. Joko pysäytät auton kun sipseistä tulee riita ja marssit mukisematta kauppaan ja ostat arvon prinsessalle 10 pussia sipsejä, että niitä riittää sitten.
Tai laitat pikku prinsessan vielä lapsuuden kotiinsa äitin ja iskin hoteisiin kasvamaan ja reipastumaan. Ikävä vain, että teillä on lapsi/lapsia, näin käsitin. Ne tässä onnettomampia ovat ja heidän kasvamisensa tasapainoikseksi aikuiseksi on vaakalaudalla... juuri näitten sipsiriitojen vuoksi.
Tai sitten nämä vekarat aikuistuivat äitinsä ylitse jo kymmenen vanhoina ja luovuttavat sipsipussinsa kiukkuavalle äidilleen vapaaehtoisesti.
"Voisitteko kertoa, että ovatko ne kaikki samanlaisia?"
mitäs luulisit, ovatko kaikki ihmiset täsmälleen samanlaisia keskenään?
tyttöäsi taitaa ärsyttää joku "isompi" asia sinussa. tapailin joskus sellaista miestä, joka teki minulle jatkuvalla syötöllä "palveluksia", mutta henkisellä tasolla miehestä ei ollut mihinkään. hän ei osannut keskustella oikein mistään (paitsi tietokonepeleistä), hänestä ei ollut mitään henkistä tukea arkipäivän "ongelmissa". Minun piti kuunnella hänen työhuoliaan ja yksityiskohtaisia raportteja työpäivistä, samoin opiskeluhuolista (opiskelimme ja kävimme töissä molemmat), sukulaisiin ja ystäviin liittyviä ongelmia jne. Kun olisin itse halunnut puhua joskus vastaavasta puheenaiheesta omasta elämästä, mies vaihtoi heti puheenaihetta. Huomautinkin hänelle tästä muutamia kertoja, ihan nätisti, ja hän suuttui aina vähintään pariksi viikoksi. Hän väitti rakastavansa minua ja kohtelevansa kuin prinsessaa, mutta eihän autokyyti ja hampurilainen (jotka toki ovat kauniita eleitä) voi korvata kuuntelutaitoja ja henkistä tukea. En koskaan kokenut miestä kovin läheiseksi, en rakastanut, ja suhteemme päättyi.
LiinaAnniina tiivisti hyvin sen, että koko juttu kuulostaa 10-vuotiaan tekstiltä kaikkineen päivineen. Mutta koska olen itse aikoinaan ollut käsittämättömästä syystä parisuhteessa erittäin narsistisen miehen kanssa ja tiedän, että "taudinkuvaan" kuuluu suorastaan taantuminen lapsen tasolle omakuvan pönkittämisessä ja toisen osapuolen latistamisessa, katson tuota ap:n kirjoitelmaa uudelleen.
Taitaa olla kysymyksessä narsistin "perusmiina", eli kuten ap kertoo, hän osti pussin "vaimon lempikarkkeja", mutta ei kysy vaimolta niistä vaan sipseistä. Kun vaimo ei sitten sipsejä halua, ap kaivaa vaimon lempikarkit esille ja jakaa ne muiden perheenjäsenten kanssa, mutta vaimolle ei kiusallaankaan, kun tämä kerran ei SIPSEJÄ halunnut. Ja sitten ihmettelee täällä vaimon kiittämättömyyttä, kun sai kyydinkin.
Totta on, että pöljää on on kiukutella mokomien karkkien takia, mutta onko tässä nyt vähän ap johdatellut kiusallaan vaimoa suuttumaan. Ja hienoa, että ap "putsasi auton lumesta, kuskasi emäntää ja odotteli puoli tuntia", mutta kun tuo lausahdus on niin irrallinen - voihan olla että kertomatta jäi se, miten vaimo on esim. edellisenä päivänä käyttänyt 3 tuntia ap:n auton sisäpesuun ja samana aamuna kenties jättänyt oman harrastuksensa tekemättä, kun ap on kiukutellut vaikkapa että uuden housut pitää HETI lyhentää - vaikka niillä ei käyttöä olisikaan samana päivänä.
Narsistin perustekemisiin kuuluu nimenomaan se, että laittaa jonkin yksittäisen oman tekemisensä "vaakakuppiin" ja sinne toiselle puolelle lisää mitä tahansa "negatiivista" jonka saa kaivettua toisesta. Mistä me lukijat voimme tietää, vaikka tuo "vaimon kuskaus ja puolen tunnin odottelu" olisi vaikkapa raskaana olevan vaimon neuvolakäynti? Narsisti vaan katsoo, että HÄN on itse se auttava osapuoli VAIMON asiassa, muuten vaimo olisi joutunut menemään bussilla. Ikäänkuin se raskaus ei molempia koskettaisi.
Näitä spekulointeja voisi jatkaa maailman tappiin asti, eikä loppua näkyisi. Mielestäni ap:n kannattaisi joka tapauksessa katsoa peiliin ja kuvitella mielessään se vaimon vaakakuppi myös, ennen kuin valittaa nettipalstalla vaimon ymmärtämättömyyttä karkkienjaon suhteen. Miten ihmeessä tuollainen perustavaa laatua oleva "karkinjakoriita" ylipäänsä voi tulla tavallisessa, tasavertaisessa suhteessa. Käsittääkseni jaettavana oli kuitenkin enemmän kuin 1 kappale...? Huh huh :)))
En viits kommentoida hiekkalaatikkotappeluanne, mutta herkut, kuten kaikki muutkin tarjottavat (pois lukien tietenkin aikuisten jutut, kuten alkoholi) kuuluu kotona laittaa tarjolle kaikille. Sipsit kulhoon ja karkit toiseen, joista kaikki saa ottaa, ja jokainen ottaa niin, että muillekin halukkaille riittää.
samaa mieltä kirjoittajan "happyppahh" kanssa. ikävä kyllä olen huomannut, että jopa aikuiset ihmiset voivat olla niin persoja herkuille, että niistä tulee riitaa. pullapitkostakin mitataan siivut viivottimen avulla, ettei toinen saa 2 milliä isompaa siivua. hohhoijaa...
tulee mieleen tästä eräs tapahtuma, kun olimme kerran kaveriporukalla mökillä. ostimme osan ruoista yhteisiksi, jotain grillattavaa ja herkkuja (sipsejä ja karkkeja illaksi). Kaupassa valitsimme kaksi sipsipussia porukalla ja kaupassa ne kelpasivat kaikille. kun sitten pääsimme mökille, yksi tytöistä (olemme siis kolmekymppisiä naisia) avasi toisen näistä pusseista ja söi siitä lähes puolet. kun sitten lopulta laittoi pussin pöydälle, otimme me muutkin siitä muutaman sipsin. tämä yksi sitten suoraan kielsi että ei saa ottaa että hän haluaakin tämän pussin kokonaan itselleen kun ei teekään mieli kun vaan näitä tiettyjä sipsejä. kyllä me muut sitten ihmettelimme, että mikset sanonut kaupassa että haluat oman pussin, niin oltaisiin sitten ostettu toisella tavalla sipsit. sattumalta juuri nämä sipsit olivat kaikkien mielestä parhaimpia, mutta ostettiin sitten toinen erilainen pussi ettei tule kahta samanlaista. jouduimme sitten seuraavana päivänä tekemään uuden reissun kauppaan ja ostamaan uuden pussin näitä hyviä sipsejä. tämä kyseinen nainen on tosin sellainen, että oikuttelee jatkuvasti milloin mistäkin, muuttaa suunnitelmia mielensä mukaan eikä vahingossakaan jousta muiden "hyödyksi". Tässäkin kävi niin, että porukalla ostimme ja maksoimme kaksi sipsipussia, yksi söi hyvät sipsit yksinään ja me muut jouduimme jakamaan "huonommat" sipsit porukalla.
Itse en jaksaisi näin lapsellisen ja tyhmän itsekkään ihmisen kanssa ainakaan parisuhteessa olla. Etäisenä kaverina tämä vielä toimii jotenkin.
Tässä hieman tarkennusta tapahtumiin;
Annoin tosiaan tuon karkkipussin vaimolle, joka söi sen yksin, ei tarjonnut minulle yhtäkään(pojalle kyllä).
Kysyin, että haluaako hän sipsejä, ei halunnut(hän ei yleensäkään syö sipsejä niiden rasvaisuuden vuoksi). Sitten tasasin sipsit pojan kanssa.
Sitten hän tuli kysymään osuuttaan, se tuntui minusta tosi oudolta.
Minulle tuli sellainen olo, että hän ole oikeasti kiinnostunut sipseistä, hän vain haluaa lisää "hyväksyntää".
Tuo hänen kuskaamisensä oli hänen henkilökohtainen juttunsa, ei yhteinen.
Mitä asioiden hoitamiseen tulee, niin minä pidän autosta huolen kuten muistakin jokapäiväisistä asioista ja teen paljon kotiaskareita myös.
Ja vaimo on se joka puhuu koko ajan omista asioistaan, mutta ei ole tippaakaan kiinnostunut mun murheistani.
Hänellä tuntuu olevan joku tapa "testata" koko ajan, että kuinka paljon pidän hänestä. Hän pyytää palveluksia koko ajan minulta ja pojalta.
Hyvä esimerkki on kun hän katselee saippuasarjoja TVstä sängyssä löhöten. Sitten hän huutaa toisessa huoneessa olevaa poikaa tekemään voileivän ja tuomaan hänelle.
Lisäksi hän ajattelee vain itseään ja muuttaa mieltään koko ajan.. Hyvä esimerkki isänpäiväviikonlopulta oli, kun suunnittelimme mennä viikonlopuksi isäni luo. Lauantaina isälläni olisi ollut pikku työ, jossa minun olisi pitänyt auttaa häntä.
Olisin halunnut lähteä siis jo aamulla kello kymmenen, mutta vaimopa ei halunnut lähteä aamulla, koska hänellä on tylsää isäni luona. Niinpä hän sitten surffaili koko päivän netissä ja lähdimme kello 16 ajamaan räntäsateeseen. Minä sitten tein tuon isäni kanssa tuon työn iltamyöhään ulkona pimeässä ja kylmässä.
(vaimollani on kannettava tietokone, hän olisi siis voinut surffailla isäni talossa kaikessa rauhassa)
Vaimo vielä murehti kauheasti kortista ja lahjasta isälleni, mutta eipä tainnut ajatella, että epäitsekäs mieli voisi olla paras lahja. (vaimoni on "isätön", joten ei ollut kysymys siitä, että kumman isän luoksi menisimme)
Olen alkanut huomata tuon mahdollisen narsistisen häiriön vasta viime aikoina. Eka vuosi meni rakkaudesta sokeana, toinen tottumuksesta, mutta nyt kolmantena yhdessäolovuotena alan olemaan väsynyt.
En ole pojan isä, vaikka hän on minulle kuin oma.
et emäntäs itsekkyys senkun kasvaa. Ei tuu muuttumaan ikuna.
Kuulostaa melkoisen itsekeskeiseltä ihmiseltä tuo naisesi. Hän dissaa sinua melko ikävällä tavalla suhteessa. Ehkä pitää itsestään selvänä että hän saa sanella miten mennään ja mitä tehdään missäkin ja miten asiat järjestetään. Jos on itse sanonut ettei halua sipsejä, on turha valittaa kun sipsit on jo syöty. Kukaan ei ole ajatustenlukija.
Ja tuosta isänpäiväviikonlopusta. on selvää, että jos on ulkotöitä niin niitä tehdään päivällä valoisana aikana eikä illalla pimeässä. Naisesi olisi voinut sillä aikaa kun olet isääsi auttamassa keittää sisällä kahvit ja kattaa pöydän ja laittaa vähän tarjottavaa ja lahjan esille, jos isäsi asuu yksin. Jos äitisi tai isäsi naisystävä tms elämänkumppani on paikalla niin seurustella hänen kanssaan. Toki tuon kahvinkeiton voi kysyä, että keittäisinkö kahvit sillä aikaa kun olette ulkona ja mitkä kupit saa ottaa, eikä mennä omin päin toisen kaapeille...Näin minusta toimitaan kun ollaan kylässä. Autathan sinäkin häntä lapsen hoidossa, vaikka kyseessä ei olekaan sinun lapsesi.
Kuulostat kuitenkin kunnolliselta ja symppis-mieheltä. voisit löytää mukavammankin naisen itsellesi, minulle ainakin kelpaisi. :o) suosittelen miettimään haluatko jatkaa suhdetta noin itsekkään naisen kanssa. ongelma tosiaan on syvemmällä kuin karkkien ja sipsien jaossa.
"Kuulostat kuitenkin kunnolliselta ja symppis-mieheltä. voisit löytää mukavammankin naisen itsellesi, minulle ainakin kelpaisi. :o) "
Tämä piristi mieltäni, harmi ettei tällä palstalla voi vaihtaa yhteystietoja ;-)
Eeppiset mittasuhteet saatiin sipseistä aikaiseksi :D. Teidän elämänne on kyllä jännittävää!
Mutta joo... jotkut ihmiset vain ovat tuollaisia, että hermostuvat.
on jännittävyys kaukana. Kyllä se rupeaa syömään parisuhdetta kun tuntuu että on toisen palvelija. Ja jos yrität keskustella asioista toinen vain hermostuu. Tuntuu että näillä ihmisillä on hyökkäys paras puolustus.Ja sit ihmetellään et miks meillä ei puhuta.