Tämä ei ole iänikuinen valitusvirsi ikipoikuudesta eikä toisaala ylistysaaria sinkkuuden iloista.
Vaan jotain siltä väliltä.
Se vaan on sellainen homma, ihan tosiasia ja juttu elämästä että kaikkien kanssa ei natsaa. Se joukko voi olla osalla hyvin pieni. Varsinkin jos puhutaan pitempiaikaisesta suhteesta. Kuka jaksaa kokeilla ja kenen kanssa yhdessäoloa tietyn aikaa ja kuka ei?
Esimerkiksi miehenä joka ei ole kovin häävin näköinen ihan luonnostaan ja luonne on tietynlainen sekä samoin kiinnostuksenkohteet niin ei niitä sopivia naisia ole vapaina vain ihan määrättömästi. Jonkun kanssa vaikka jutut sopii yhteen niin ei löydy jommalta kummalta kemiaa viedä asiaa eteenpäin. Seksi tai himo oikeastaan näyttää vievän suhteita eteenpäin eli jos ei tule heti kiihkeä olo niin voi ja saa sanoa hyvästit suhteelle. Sekään ei tietysti riitä nykyään vaan usein suhde päättyy kun tuo tunne loppuu.
Toisaalta masentaa istua naisen kanssa treffeillä jonka ainut haave on rivitalonpätkä ja pari muksua. Sitten on näitä joilla on selkeästi bruttopainoa kahden ihmisen edestä eikä halua liikuntatottumuksiin. Tai korkeasti koulutettu nainen jonka kuvitelmat omasta älystä ja elämän tasosta ovat aika suureellisia suhteessa miten mielenkiintoinen ja rento persoona hän oikeasti on. Ei kovinkaan. Mitäs suhteessa sitten tehtäisiin? Käytäisiin ulkona syömässä ja katseltaisiin tanssii tähtien kanssa illat pitkät?
En minä ainakaan tahdo elää suhteessa jossa tunnen olevani naisen kanssa suhteesas muodon vuoksi, tehden kompromisseja naisen vuoksi eikä nainen miellytä minua niin luonteen, elämänasenteensa tai kehon hoidon puolesta. Joten ne ovat vain realiteetteja että ihminen on itsekäs olento joka etsii omaa onneaan usein muiden kustannuksella. Monia sinkkuja auttaisi kun vähän kelaisi näitä asioita jolloin ei tulisi tunne että jää jostain erityisestä paitsi. Minulla on melkein päinvastoin, pitää melkein houkutella suhteeseen, mutta se ei auta varsinkaan tämän näköistä ja oloista miestä. Pitäisi olla aktiivinen blah-blah.
Sen takia joillekin naissinkuilla on tietyllä tavoin "helpompaa". Heidän ei erityisesti tarvitse miettiä mistä iskeä miestä tai sitten treffeillä olla huolissaan käytöksestään. Mies tekee suurimmaksi osaksi ne työt pörrötellen höyheniään.
Toki voi aina harmitella että kun elämä ylipäätään on semmoista ettei löydy partneria, mutta noin yleisesti jo kestosinkuksi (olen ollut jo muutaman vuoden) jääneenä niin alkaa olla hankala viihtyä esimerkiksi treffeillä.
Edelliselle treffikumppanille teki mieli soittaa etukäteen ja sanoa ettei huvita. Vääntäydyin sitten paikalle ja yritin parhaani. Jälkikäteen tuli olo että naisen pakit olivat suoranainen helpotus. Eipähän hänenkään kanssa tarvinnut vääntää kättä sekä tuntea oloonsa turhaksi.
Kai meidän päähän on vain istutettu joskus usko siitä että joskus löytyy joku joka ymmärtää meitä, suhtautuu rennosti meihin, ottaa vastaan kyselemättä ja arvostelamtta sekä jotenkin sopii meidän odotusarvoihin ainakin tärkeimmistä asioista.
Joillakin normaali komeilla ja kauniilla yhdistettynä tietynlaiseen sosiaalisuuteen nämä suhdeasiat ovat kovin helppoja. Käytännössä joka kulman takana on seuraava jo odottmassa. Muilla asiat eivät ole ja vaihtoehtoina voi olla joko se yksin olo tai sitten tyytyminen suhteesen jonkun kanssa joka on kaukana omista ihanteista. Komromissi jopa oman itsensä ja oman elämänsä kanssa.
Eipä paljon kiinnosta, ehkä joku on valmis sellaiseen ja kutsuu sitä sitten "rakkaudeksi"?
Vaan jotain siltä väliltä.
Se vaan on sellainen homma, ihan tosiasia ja juttu elämästä että kaikkien kanssa ei natsaa. Se joukko voi olla osalla hyvin pieni. Varsinkin jos puhutaan pitempiaikaisesta suhteesta. Kuka jaksaa kokeilla ja kenen kanssa yhdessäoloa tietyn aikaa ja kuka ei?
Esimerkiksi miehenä joka ei ole kovin häävin näköinen ihan luonnostaan ja luonne on tietynlainen sekä samoin kiinnostuksenkohteet niin ei niitä sopivia naisia ole vapaina vain ihan määrättömästi. Jonkun kanssa vaikka jutut sopii yhteen niin ei löydy jommalta kummalta kemiaa viedä asiaa eteenpäin. Seksi tai himo oikeastaan näyttää vievän suhteita eteenpäin eli jos ei tule heti kiihkeä olo niin voi ja saa sanoa hyvästit suhteelle. Sekään ei tietysti riitä nykyään vaan usein suhde päättyy kun tuo tunne loppuu.
Toisaalta masentaa istua naisen kanssa treffeillä jonka ainut haave on rivitalonpätkä ja pari muksua. Sitten on näitä joilla on selkeästi bruttopainoa kahden ihmisen edestä eikä halua liikuntatottumuksiin. Tai korkeasti koulutettu nainen jonka kuvitelmat omasta älystä ja elämän tasosta ovat aika suureellisia suhteessa miten mielenkiintoinen ja rento persoona hän oikeasti on. Ei kovinkaan. Mitäs suhteessa sitten tehtäisiin? Käytäisiin ulkona syömässä ja katseltaisiin tanssii tähtien kanssa illat pitkät?
En minä ainakaan tahdo elää suhteessa jossa tunnen olevani naisen kanssa suhteesas muodon vuoksi, tehden kompromisseja naisen vuoksi eikä nainen miellytä minua niin luonteen, elämänasenteensa tai kehon hoidon puolesta. Joten ne ovat vain realiteetteja että ihminen on itsekäs olento joka etsii omaa onneaan usein muiden kustannuksella. Monia sinkkuja auttaisi kun vähän kelaisi näitä asioita jolloin ei tulisi tunne että jää jostain erityisestä paitsi. Minulla on melkein päinvastoin, pitää melkein houkutella suhteeseen, mutta se ei auta varsinkaan tämän näköistä ja oloista miestä. Pitäisi olla aktiivinen blah-blah.
Sen takia joillekin naissinkuilla on tietyllä tavoin "helpompaa". Heidän ei erityisesti tarvitse miettiä mistä iskeä miestä tai sitten treffeillä olla huolissaan käytöksestään. Mies tekee suurimmaksi osaksi ne työt pörrötellen höyheniään.
Toki voi aina harmitella että kun elämä ylipäätään on semmoista ettei löydy partneria, mutta noin yleisesti jo kestosinkuksi (olen ollut jo muutaman vuoden) jääneenä niin alkaa olla hankala viihtyä esimerkiksi treffeillä.
Edelliselle treffikumppanille teki mieli soittaa etukäteen ja sanoa ettei huvita. Vääntäydyin sitten paikalle ja yritin parhaani. Jälkikäteen tuli olo että naisen pakit olivat suoranainen helpotus. Eipähän hänenkään kanssa tarvinnut vääntää kättä sekä tuntea oloonsa turhaksi.
Kai meidän päähän on vain istutettu joskus usko siitä että joskus löytyy joku joka ymmärtää meitä, suhtautuu rennosti meihin, ottaa vastaan kyselemättä ja arvostelamtta sekä jotenkin sopii meidän odotusarvoihin ainakin tärkeimmistä asioista.
Joillakin normaali komeilla ja kauniilla yhdistettynä tietynlaiseen sosiaalisuuteen nämä suhdeasiat ovat kovin helppoja. Käytännössä joka kulman takana on seuraava jo odottmassa. Muilla asiat eivät ole ja vaihtoehtoina voi olla joko se yksin olo tai sitten tyytyminen suhteesen jonkun kanssa joka on kaukana omista ihanteista. Komromissi jopa oman itsensä ja oman elämänsä kanssa.
Eipä paljon kiinnosta, ehkä joku on valmis sellaiseen ja kutsuu sitä sitten "rakkaudeksi"?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jäi tuossa ajatus hieman näköjään kesken.
Pointtini oli että jokainen voi miettiä omaa asemaansa sekä asennettaan ja syitään miksi on sinkku sekä miksi haluaisi olla parisuhteessa. Moni taipuu suhteeseen joka välttämättä ei ole juuri "sen oikean" kanssa tai koska haluaa yhdessäoloa, seksiä, hellyyttä, läheisyyttä sekä yleensä olla parisuhteessa.
Sitä kautta löytyy niitä vaihtoehtoja yleensä vaikka ne olisivatkin tiukassa ja samalla myös tajuaa sen oman valintansa vastuun.
Esimerkiksi tekstistäni varmaan näkee että minulla on jonkinlainen ongelma asenteeni kanssa johtuen aikaisemmista kokemuksista ja nirsoudestani. Täten tulee olla hieman itsekriittinen ja tajuta että oma sinkkuus voi johtua omasta jääräpäisyydestä.