Nyt ei malta olla avautumatta, pakko päästä jonnekin kertomaan.
On ollut hieman heikko viikko. Alkuviikosta menetin ns. "varman" työnpaikan, opintoviikkoja ei ole odotettuun tahtiin tullut, on ollut kärhämää porukoiden kanssa ja sitten sattui tämä.
Minulla on ollut opiskelijakaverina eräs nainen nyt yhden lukukauden ajan. En alkuun kiinnittänyt häneen muuta huomiota, kuin että onpas ihan herttaisen oloinen tyttö.
Yllätyin, kun hän sitten tuli alkuajasta juttelemaan ja kyselemään muita mukavia. Meistä tulikin nopeasti kavereita. Yliopiston fukseina kiersimme kaikki kissanristiäiset yhdessä ja vietimme muutenkin paljon aikaa keskenämme/pienessä porukassa me joku. Pikkujoulujen aikaan sitten ekaa kertaa pitelimme toisiamme kädestä, olin kuitenkin päättänyt (ehkä hieman tapojeni vastaisesti) edetä hitaasti, kun ko. henkilö nimittäin kiinnosti minua muutenkin, kuin seksin kannalta. Jatkoimme samaan tahtiin, emme kuitenkaan koskaan suudelleet yms.
Keväällä sain ensimmäiset viitteet siihen, että hänellä olisi poikaveri (miehen kuva pöydällä), kysyessäni asiasta, hän sanoi ettei näin kuitenkaan olisi. Ajattelin, että kaikki edelleen hyvin.
No kuinka ollakaan, satuin netissä törmäämään erääseen nuoreen kaveriin, joka valoitti asioita. Hän sanoi, että kaverini niminen tyttö on hänen isoveljensä Petrin (nimi muutettu) tyttöystävä. Tottakai epäilykset heräsivät, toivoin kuitenkin kyseessä olevan vain väärinkäsitys. Aika kului ja nyt Vappuna vietimme hyvinkin "intensiivistä" aikaa keskenämme. Mutta tämä viikko, onkin sitten ollut toinen juttu. Alkuviikosta näimme vain hetkellisesti, kävimme yhdessä palauttamassa erään koulutyön. Keskiviikkona kävin tytöllä kylässä kysymässä, että onko hän suuttunut. Ei kuulemma ollut, vaan kaikki hyvin. Sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi. Mitään ei kuulunut sinä päivänä, lukuunottamatta: "nähdään huomenna". No huomenna oli Perjantai (eilinen) ja edelleen ei mitään kuulu, illalla sitten soitin ja kysyin, että oliko meillä tarkoitus mennä jonnekin. Hän siihen, ettei ole jaksanut suunnitella mitään. Jossakin vaiheessa sain sitten päähäni kysyä (ikään kuin tapon uhallakin, miehen vaisto), että mikä hänen ja "Petrin" juttu oikein nyk. on. Pikku kiertelyiden jälkeen sainkin kuulla, mitä en olisi halunnut, että kyseessä on hänen "ikuisuusprojektinsa" ts. Poikakaveri. Tapasimme vielä illalla, mutta minulle kävi selväksi, ettei minulla enää mahdollisuuksia olisi.
Nyt on tyhjä olo, tuntuu kuin viimeiset reilut puoli vuotta olisi mennyt hukkaan. Henkilö, josta olin aidosti kiinnostunut antoikin loppujenlopuksi pakit. Ensimmäistä kertaa elämässäni, olen ollut näin riekaleina, enkä totta puhuttuna oikein tajua miksi. Olin kai rakastunut, tämäkö on se tunne? Jotakin kertoo tilanteestani, että nenäni on vuotanut koko päivän ajan verta, tavallisesti minulle ei tämmöistä tapahdu. Pääni tuntuu muutenkin tavallista pienemmältä ja ahtaammalta. Minua pyörryttää käytännössä kokoajan ja tänään ei ole mikään muukaan oikein onnistunut. Aijemmissa parisuhteistani ei ole vastaavaa tunnekuohua seurannut, en ole yhdestäkään naisesta ollut aikaisemmin samaan tapaan kiinnostunut.
Olisiko niillä lukijoilla, jotka tämän jaksavat loppuun lukea vinkkejä siihen, miten tästä pääsisi ylitse?
Aika parantaa haavat?
On ollut hieman heikko viikko. Alkuviikosta menetin ns. "varman" työnpaikan, opintoviikkoja ei ole odotettuun tahtiin tullut, on ollut kärhämää porukoiden kanssa ja sitten sattui tämä.
Minulla on ollut opiskelijakaverina eräs nainen nyt yhden lukukauden ajan. En alkuun kiinnittänyt häneen muuta huomiota, kuin että onpas ihan herttaisen oloinen tyttö.
Yllätyin, kun hän sitten tuli alkuajasta juttelemaan ja kyselemään muita mukavia. Meistä tulikin nopeasti kavereita. Yliopiston fukseina kiersimme kaikki kissanristiäiset yhdessä ja vietimme muutenkin paljon aikaa keskenämme/pienessä porukassa me joku. Pikkujoulujen aikaan sitten ekaa kertaa pitelimme toisiamme kädestä, olin kuitenkin päättänyt (ehkä hieman tapojeni vastaisesti) edetä hitaasti, kun ko. henkilö nimittäin kiinnosti minua muutenkin, kuin seksin kannalta. Jatkoimme samaan tahtiin, emme kuitenkaan koskaan suudelleet yms.
Keväällä sain ensimmäiset viitteet siihen, että hänellä olisi poikaveri (miehen kuva pöydällä), kysyessäni asiasta, hän sanoi ettei näin kuitenkaan olisi. Ajattelin, että kaikki edelleen hyvin.
No kuinka ollakaan, satuin netissä törmäämään erääseen nuoreen kaveriin, joka valoitti asioita. Hän sanoi, että kaverini niminen tyttö on hänen isoveljensä Petrin (nimi muutettu) tyttöystävä. Tottakai epäilykset heräsivät, toivoin kuitenkin kyseessä olevan vain väärinkäsitys. Aika kului ja nyt Vappuna vietimme hyvinkin "intensiivistä" aikaa keskenämme. Mutta tämä viikko, onkin sitten ollut toinen juttu. Alkuviikosta näimme vain hetkellisesti, kävimme yhdessä palauttamassa erään koulutyön. Keskiviikkona kävin tytöllä kylässä kysymässä, että onko hän suuttunut. Ei kuulemma ollut, vaan kaikki hyvin. Sovimme tapaamisen seuraavaksi päiväksi. Mitään ei kuulunut sinä päivänä, lukuunottamatta: "nähdään huomenna". No huomenna oli Perjantai (eilinen) ja edelleen ei mitään kuulu, illalla sitten soitin ja kysyin, että oliko meillä tarkoitus mennä jonnekin. Hän siihen, ettei ole jaksanut suunnitella mitään. Jossakin vaiheessa sain sitten päähäni kysyä (ikään kuin tapon uhallakin, miehen vaisto), että mikä hänen ja "Petrin" juttu oikein nyk. on. Pikku kiertelyiden jälkeen sainkin kuulla, mitä en olisi halunnut, että kyseessä on hänen "ikuisuusprojektinsa" ts. Poikakaveri. Tapasimme vielä illalla, mutta minulle kävi selväksi, ettei minulla enää mahdollisuuksia olisi.
Nyt on tyhjä olo, tuntuu kuin viimeiset reilut puoli vuotta olisi mennyt hukkaan. Henkilö, josta olin aidosti kiinnostunut antoikin loppujenlopuksi pakit. Ensimmäistä kertaa elämässäni, olen ollut näin riekaleina, enkä totta puhuttuna oikein tajua miksi. Olin kai rakastunut, tämäkö on se tunne? Jotakin kertoo tilanteestani, että nenäni on vuotanut koko päivän ajan verta, tavallisesti minulle ei tämmöistä tapahdu. Pääni tuntuu muutenkin tavallista pienemmältä ja ahtaammalta. Minua pyörryttää käytännössä kokoajan ja tänään ei ole mikään muukaan oikein onnistunut. Aijemmissa parisuhteistani ei ole vastaavaa tunnekuohua seurannut, en ole yhdestäkään naisesta ollut aikaisemmin samaan tapaan kiinnostunut.
Olisiko niillä lukijoilla, jotka tämän jaksavat loppuun lukea vinkkejä siihen, miten tästä pääsisi ylitse?
Aika parantaa haavat?
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika parantaa haavat.
Tökeröä toimintaa tältä tytöltä, ettei kertonut sinulle seukkaavansa. Kannattaa jättää mokoma pikkutyttö omaan arvoonsa, kyllä maailma on naisia pullollaan kuten laulussa sanotaan. Voimia sinulle!
Kiitän tästä. Vaikka reilu puoli vuotta tuntuukin lyhyeltä ajalta, sattui tuo silti.
Naisia tosiaan on, nyt pitäisi vain löytää samalla tapaa kiinnostava. :)
Kyllä teki todella tyhmästi tämä henkilö, kun ei ollut rehellinen sinulle, vaan petti sinut.
Noh, kannattaa ajatella siten, että onneksi edes nyt, vaikkakin aiemmin olisi todellakin jo pitänyt, mutta onneksi nyt sait tietää totuuden. Hän ei ole sinun arvoinen ja nyt tiedät, että e enää tuhlaa häneen aikaasi.
Niin aika parantaa ja nyt on uuden elämän aika, kevään aika, kesä lähestyy ja toivotankin sinulle hyvää jatkoa ja voimia sinulle! :)
*lohdutushalaus*
Mulla on jollain tapaa samanlainen juttu meneillään ja olen myöskin aika rikki. Samanlaisia tunteita kuin sulla. Jos haluut kirjoitella, anna vaikka sähköpostiosoitteesi.
Sain kyllä aika hyvin puhuttua asiasta ymmärtävän siskoni kanssa, mutta jos haluat omasta kokemuksesta jutella, tai muutekin, niin:
[email protected]