Eli siis, tilanne on tämä....
Olen ollut nyt avopuolisoni kanssa yhdessä 5 v., neljä niistä ollaan asuttu saman katon alla. Ollaan päälle 2-kymppisiä ja toistemme ensirakkaudet, jos näin voi sanoa. En varsinaisesti koskaan tuntenut miestäni kohtaan mitään sen suurempaa roihua tai intohimoa, mutta kasvoimme ikään kuin yhteen. Nyt on sitten alkanut ahdistamaan. Mieheni pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, eikä hoida suhdettamme, vaan puuhailee aina omiaan. Mies kyllä puhuu ja pussaa, kehuu ja sanoo rakastavansa. Tämä ei vain oikein riitä, kun teot aina puhuvat toista. Hän saattaa istua tietokoneen äärellä tuntikausia päivässä, eikä juuri osaa tehdä mitään oma-aloitteisesti. Seksiä meillä on, mutta se ei ole laadultaan sitä mitä minä haluan. Olen kertonut haluni suhteen jokaisella osa-alueella, mutta ei tunnu menevän perille. Itse olen jo lopen kyllästynyt yrittämään ja miellyttämään, kun en saa itsekään sitä mitä haluaisin.
Miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta selvitään, onko ero ainoa vaihtoehto? Itse alan olla jo henkisesti ihan puhki... Tuntuu, että olemme enää vain ystäviä, ei rakastavaisia... Tässä vielä pakkaa sekoittaa meidän yhteinen omaisuus, jonka jakamisesta tulee kyllä aikamoinen prosessi. Tokihan se ei saa olla syy jatkaa huonossa suhteessa.
Olen ollut nyt avopuolisoni kanssa yhdessä 5 v., neljä niistä ollaan asuttu saman katon alla. Ollaan päälle 2-kymppisiä ja toistemme ensirakkaudet, jos näin voi sanoa. En varsinaisesti koskaan tuntenut miestäni kohtaan mitään sen suurempaa roihua tai intohimoa, mutta kasvoimme ikään kuin yhteen. Nyt on sitten alkanut ahdistamaan. Mieheni pitää minua täysin itsestäänselvyytenä, eikä hoida suhdettamme, vaan puuhailee aina omiaan. Mies kyllä puhuu ja pussaa, kehuu ja sanoo rakastavansa. Tämä ei vain oikein riitä, kun teot aina puhuvat toista. Hän saattaa istua tietokoneen äärellä tuntikausia päivässä, eikä juuri osaa tehdä mitään oma-aloitteisesti. Seksiä meillä on, mutta se ei ole laadultaan sitä mitä minä haluan. Olen kertonut haluni suhteen jokaisella osa-alueella, mutta ei tunnu menevän perille. Itse olen jo lopen kyllästynyt yrittämään ja miellyttämään, kun en saa itsekään sitä mitä haluaisin.
Miten ihmeessä tällaisesta tilanteesta selvitään, onko ero ainoa vaihtoehto? Itse alan olla jo henkisesti ihan puhki... Tuntuu, että olemme enää vain ystäviä, ei rakastavaisia... Tässä vielä pakkaa sekoittaa meidän yhteinen omaisuus, jonka jakamisesta tulee kyllä aikamoinen prosessi. Tokihan se ei saa olla syy jatkaa huonossa suhteessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voisitte kokeilla elää hetken aikaa erossa.
Esim. viikon jos asutte eri osoitteissa niin saattaa tulla ikävä. Kun sen viikon jälkeen olette taas yhdessä niin saattaa olla enemmän halua tehdä asioita yhdessä.
Meillä oli hieman samankaltainen tilanne. Ollaan nyt asuttu kuukausi erillään ja "ex" avokki on nyt alkanu vinkumaan oikein kunnolla meisseliä. Kuulemma ei halua keneltäkään muulta kun multa. Puheet muuttu hurjasti rivommaks ja seksiä pitää harrastaa vähintään kaks kertaa päivässä.
Tosin siitä ei ole kauaa kun pakkasin kamppeet ja lähdin mutta kyllä se ero panee ikävöimään, tunne on molemminpuolinen. Sänkyhommatkin ovat alkaneet taas kiinnostaa pitkästä aikaa. Parit makuuhuonetrefffit tällä viikolla, siitä sitten lähdetään katsomaan, jospa kipinän saisi pidettyä yllä, mulle ei nyt kelpaa kuin se mies...