Niin mitä tehdä kun olen kokenut lähes kaikki suhteeni joko silkasta sattumasta aina niin että olen joko tullut petetyksi tai jätetyksi. Myös yksi avioliitto päättyi vaimoni petettyä minua. Olen taatusti luotettava, hellä, ystävällinen, kiltti, jotkut sanoneet että hyvä myös sängyssä pitämään kumppanin tyytyväisenä mutta aina on kumppaneilla ruoho ollut vihreää heillä aidan toisella puolella. Miksi?
Kaikki "olet ihana, rakas, seksikäs, ihana, kultsi hani puppeli" yms adjektiivit on kuultu mutta aina ennemmin tai myöhemmin sama tarina ja yksin ollaan.
Tapasin noin kk sitten taas mielestäni elämäni naisen mutta en enään edes uskalla ottaa asiaa vakavasti kun kaikki kuitenkin päättyy vanhan kaavan mukaan kuin jo aina ennenkin viimeisen 15v aikana.
Itseasiassa toin "epäonneni" ilmi keskustellessamme tulevasta ja menneistä suhteistamme. En osaa valehdella joten ilmaisin asian ilmeisen väärin että "kohta sinäkin jätät" tyyliin.
No nainen on ymmärtävinään ja väittää kovasti rakastavansa mutta menneisyyden haamut painaa ihan liikaa päälle. Tänä viikonloppuna vietämme erillään omissa harrastuksissamme ja tuttava piireissämme ja vaikka en asiaa halua ilmi kumppanille tuodakaan mietin pääni pahki edellisistä petetyistä suhteista että en edes kunnolla nukuttua saa. Haluan että toisella on hauskaa mutta samalla kelaan ketä hän tapaa, mitä hän tekee, kenen kanssa nukkuu yms ja tunnen oloni todella ahdistuneeksi vain menneitä kokemuksia miettien. Odotan vain txt viestiä että "olet kiva mutta..." jne niin kuin aina. Miten saisin luottamuksen naiseen ja miten ihmeessä saisin pääni selvitettyä että joku saattaa minua oikeasti rakastaa? Tai saattaahan sieltä taas se perinteinen jättöviesti tulla...Perkele en saa edes nukuttua ja viikonpäästä vasta tapaan hänet töidemme tähden....Mitä teen???
Kaikki "olet ihana, rakas, seksikäs, ihana, kultsi hani puppeli" yms adjektiivit on kuultu mutta aina ennemmin tai myöhemmin sama tarina ja yksin ollaan.
Tapasin noin kk sitten taas mielestäni elämäni naisen mutta en enään edes uskalla ottaa asiaa vakavasti kun kaikki kuitenkin päättyy vanhan kaavan mukaan kuin jo aina ennenkin viimeisen 15v aikana.
Itseasiassa toin "epäonneni" ilmi keskustellessamme tulevasta ja menneistä suhteistamme. En osaa valehdella joten ilmaisin asian ilmeisen väärin että "kohta sinäkin jätät" tyyliin.
No nainen on ymmärtävinään ja väittää kovasti rakastavansa mutta menneisyyden haamut painaa ihan liikaa päälle. Tänä viikonloppuna vietämme erillään omissa harrastuksissamme ja tuttava piireissämme ja vaikka en asiaa halua ilmi kumppanille tuodakaan mietin pääni pahki edellisistä petetyistä suhteista että en edes kunnolla nukuttua saa. Haluan että toisella on hauskaa mutta samalla kelaan ketä hän tapaa, mitä hän tekee, kenen kanssa nukkuu yms ja tunnen oloni todella ahdistuneeksi vain menneitä kokemuksia miettien. Odotan vain txt viestiä että "olet kiva mutta..." jne niin kuin aina. Miten saisin luottamuksen naiseen ja miten ihmeessä saisin pääni selvitettyä että joku saattaa minua oikeasti rakastaa? Tai saattaahan sieltä taas se perinteinen jättöviesti tulla...Perkele en saa edes nukuttua ja viikonpäästä vasta tapaan hänet töidemme tähden....Mitä teen???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos täydellinen mies ei saa naista vakuuttumaan siitä että elämä hänen kanssaan on parasta siivutetun leivän jälkeen, niin kyllä ihan oikeasti sanoisin että lienee aika katsoa ihan vakavasti peiliin.
Miksi edelliseesä liitossasi nainen haluaisi pettää sinua ?
Miksi ihmeessä alat puhua uudessa suhteessa jättämisestä ennen kuin olette edes ehtineet tutustua ?
Tapasit noin 1kk sitten elämäsi naisen ? Ihanko noin niinkuin oikeasti kuvittelet parin tapaamisen jälkeen tuntevasi toisen noin hyvin ?
Olisiko mahdollista että sinulla on jokin ongelma josta olisi hyvä puhua ammattiauttajan kanssa ?
Hmm. Tietenkin on luonnollista, että petetyksi ja jätetyksi tulleena siitä jää traumoja. Niistä pitäisi kuitenkin päästä yli sen verran, että ne eivät merkittävästi haittaa uusia suhteita. Lisäksi on hyvä oppia olemaan realisti: ei kukaan koskaan voi 100% varmasti luvata olevansa toisen kanssa lopun elämäänsä. Olisi todellisuuden pakoilua olettaa, että tässä suhteesssa nyt täytyisi olla ihan varma, kun ei sitä täyttä varmuutta ole olemassakaan. Täytyisi löytää se kultainen keskitie; ei pitäisi miettiä pakonomaisesti sitä miten huonosti voi käydä, mutta ei toisaalta pidä olla liian epärealistinenkaan eikä esim. sulkea silmiään siltä, jos kumppani vaikuttaa ”pettäjätyypiltä”. Täytyy elää päivä kerrallaan ja hyväksyä se, että suhteen alussa ei kertakaikkiaan VOI tietää mitään varmasti, koska ei sitä täyttä takuuta voi oikein antaa missään vaiheessa suhdetta.
Minäkin kiinnitin huomiota siihen, että mainitsit tavanneesi ”elämäsi naisen” KUUKAUSI sitten. No ehkä tuo ilmaus elämän nainen oli vain kielellinen keino, toivottavasti. Kyllä minäkin tiedän tunteen, kun on päätäpahkaa rakastunut johonkuhun vaikka ei ole tuntenut koko ihmistä. Ja onhan rakastuminen ihanaa, mutta olen oppinut pitämään myös realiteetit mukana. Minulle kukaan ei voisi oikeasti olla ”elämäni mies” kuukauden tuntemisen jälkeen -eihän silloin edes tunne ollenkaan! Nykyisen suhteeni alussa minullakin oli epävarmuuden tunteita, pelkäsin toisen vain ”katoavan” ja lähtevän menemään kuten minulle oli aikaisemmin tapahtunut. Ymmärsin kuitenkin, että nuo ikävät tunteet johtuivat nimenomaan aikaisemmista kokemuksista ja pyrin keskittymään nykyiseen suhteeseen ja katsomaan rauhassa miten sen kanssa käy.
Oletko ehkä sellaista tyyppiä, joka ihastuu todella voimakkaasti heti alussa ja takertuu vähän liikaa? Minua voisi ainakin vähän alkaa ahdistaa (jos olisin sinkku), jos joku noin lyhyen ajan jälkeen suhtautuisi noin vakavasti, alkaisi ”tilittää” miten pelkää että jätän jne vaikka suhde hädintuskin on alkanut. Pahimmillaan jätetyksi tulemisen pelosta johtuva pakokauhuinen takertuminen johtaa juuri siihen jätetyksi tulemiseen, En minä mitään leikkimistäkään kannata, mutta realiteetit olisi hyvä kuitenkin muistaa. Entä kaipaatko sitä turvallista, ”varmaa” suhdetta niin paljon, että olet liiankin kiltti ja myötäilevä jolloin toinen osapuoli alkaa pitää sinua itsestäänselvyytenä? Minusta suhteen on hyvä olla tasaveroinen siinäkin mielessä, että kummallekin toisen menettäminen tuntuisi yhtä suurelta menetykseltä. Jos toinen on kovin epävarma, toinen pääsee niskan päälle ja alkaa ehkä kaivata jotain uutta ”saavutettavaa”.
Ja nyt sina huolehdit kenen kanssa hän nukkuu?! Ja sinä kertoilet edellisistä huorakumppaneistasi??
Sinun ainoa vika on siinä että sinä et yksinkertaisesti osaa olla kiinnostunut naisten yläpäästä. Siis sinulta puuttuu aivot, mutta kaikilta naisilta välttämättä ei. Sinä toimit vain alapäätasolla ja se ei kovin kauaa ketään jaksa kiinnostaa.
Onko koskaan tullut muutaman aivosolun tugostuneeseen mieleesi että ensin muutaman kuukauden olisit pelkkä ystävä uusille tuttavuuksille. Et heti kättelyssä lässyyttele huorillasi. ( sellaisiahan naisesi ovat olleet ja sellaisiahan sinä olet vain etsinyt-intiimejä suhteita tyyliin "hei missä sun alapää, mennäänko meille vai teille?)
Jos todella haluat mitään pysyvämpää kanssakäyntiä vastakkaisen sukupuolen kanssa, sinun täytyy muuttaa ajattelu- ja käytostyylisi.
Aivan ensiksi, jätä nuo heti ensikerran tapaamisella polvensa levittävät naiset omaan kastiinsa.
Kohota ajatuksenlentosi paljon korkeammalle, suunnilleen korvien tasolle. Saat nähdä että se toimii! Kuunioita itseäsi, kunnioita naisia!
Minulle ei kyllä ihan tuollaista seksipainotteista vaikutelmaa syntynyt ollenkaan... Minun mielestäni aloittaja vaikuttaa ennemminkin emotionaalisesti turhan riippuvaiselta ja epävarmalta.
Nimimerkin notsonice kuvaus ”kaikki käy, ajattelee aina toisen parasta, auttaa kaikessa, on ystävällinen ja tuntuu että välillä suurinpiirtein palvoo ” kuvaa hyvin sitä, mitä minullekin tuli mieleen. Eli ihmisellä täytyy olla myös itsekunnioitusta ja tiettyä riippumattomuutta, jotta voi pysyä kiinnostavana toisenkin silmissä.
Aloittajalle vielä... tulikin mieleeni, että oletko itse koskaan ollut tilanteessa, jossa olisit tapaillut jotakuta mutta lopetit sen. Vai onko niin, että tapaillessasi jotakuta juuri ”palvot” toista niin ettet voisi kuvitellakaan, että sinäkin voisit olla se, joka sanoo että ”olet ihan kiva mutta...” Kun ei vielä edes tunneta, niin kyllähän se voi mennä kummin päin vaan. Tässä valossa tuntuu erikoiselta, että hän on ”elämäsi nainen” jo kuukauden ”tuntemisen” jälkeen. Minä olen ollut joskus treffeillä miesten kanssa, jotka ovat jo ensimmäisillä treffeillä ottaneet tilanteen hyvin vakavasti ja puhuneet kuin olisi itsestään selvää, että meillä on suhde alkamassa. Sitten on vielä otettu hyvin raskaasti, jos en olekaan lähtenyt toisille treffeille.
Sitten on tietenkin vielä sekin huomio, että nykypäivänä aika harvat suhteet kestävät läpi elämän. Se on jopa jonkinlainen ”normi”, että erotaan kun kyllästytään. (Toki jotkut sitten vastaavasti kituuttavat huonoissakin suhteissa.) Eroaminen huuman laannuttua ei siis sinänsä ole mitenkään erikoista. Siihen en ota kantaa, onko se hyvä kuitenkaan, mutta näin vaan nykyään usein on.
Lisäksi kun ihmisillä on jotain tiettyjä traumoja ja uskomuksia (”en kelpaa”), ihminen myös jännästi ajautuu aina niihin samoihin tilanteisiin. Uskon tämän johtuvan osittain siitä, että ihminen omalla käytöksellään tiedostamattaan vaikuttaa tilanteiden etenemiseen ja osittain siitä, että ihminen alkujaankin ihastuu jopa ”ensi silmäyksellä” sellaisiin, jotka sopivat tähän hänen syvään uskomukseensa.
Mitä tuo kiltti kohdallasi mahtaa tarkoittaa? Mulla on kiltti miespuolinen kaveri, joka on todellakin sanan varsinaisessa merkityksessä kiltti eli kaikki käy, ajattelee aina toisen parasta, auttaa kaikessa, on ystävällinen ja tuntuu että välillä suurinpiirtein palvoo...ja juuri sen takia on pelkkä ystävä vaan.Arvostan ystävänä häntä, mutta en voisi ikinä ajatella seurustelevani niin kiltin miehen kanssa. Mä aina kavahdan jos joku etsii/haluaa kilttiä ihmistä.
Niin onhan se huomattu että naiset hakee useinmiten niitä räyhähenkiä jotka joka riidan päätteeksi lyö.
Sitten itketään ja valitellaan yleisönosasto kirjoituksia myöten mutta "nössö" kiltti mies ei kelpaa koska hän ei pidä nyrkin ja hellan välissä. Hei haloo mikä teitäkin vaivaa???
ei pidä mennä ihan noinkaan äärilaitaan.Jos miehessä ei kiltteydessään ole omaa tahtoa lainkaan, aina mennään miten nainen tahtoo ja aina sopii niin ei ole mun juttu.
"Olen taatusti luotettava, hellä, ystävällinen, kiltti"
Kiltti mies pääsee kyllä suhteeseen, mutta ei onnistu pitämään naista tyytyväisenä.
Jos sinä et ole jännittävä, vaarallinen, vauhdikas paha poika niin nainen pettää sua ts. hakee jännityksen muualta. Naiset on rakennettu niin, että he eivät "koe elävänsä", jos mies on kiltti. Naiset elää tietyllä sektorilla elämiensä miesten kautta. Vaarallinen mies on siis keppihevonen ihaniin elosteleviin kokemuksiin. Sinä olet keppihevonen turvallisuuden tarpeeseen. Ihannemies osaa olla molempia - prätkäjätkä ja pukumies samassa pikku paketissa!
Tai pettämisellä ei välttämättä ole tekemistä naisen seksuaalisen tyydyttymättömyyden kanssa, vaan se kaikki muu tunnelma siinä vetää ämmää vieraaseen petiin.
Eli lakkaa olemasta niin hemmetin kiltti ja tylsä! Tehosana, jonka nyt opettelet on "ei". Vaikka nainen vinkuu, että vitsi oot ihan tyhmä, kun et joka ikinen kerta suostu hänen ehdotuksiinsa, niin todellisuudessa hän alkaa hykerrellä ja kehrätä selittämättömällä tavalla sisällään. Ole sinä se pomo.
Nainen haluaa toki tasa-arvoista suhdetta, jossa johtajaa ei ole - siis silloin kun hän sattuu näin haluamaan. Ei aina tiedostakaan, että hän haluaa välillä pomottamista ja vaarallista miestä, koska ne miehet tulee valitettavan usein suhteen ulkopuolelta. Nainen ei laske niitä suhdetarpeisiinsa, mutta siellä ne tarpeet ovat kuitenkin.
Musta tuntuu, että ihmiset keskittyy liiaksi omaan napaansa, siis luulevat että se mitä heille käy on jotenkin ainutlaatuista ja sitten katkeroituvat. No, kun. Mulla on muutamakin kaveri, nais- ja miespuoleisia, jotka on aina jätetty. Usein myös petetty. Se johtuu vaan siitä, että he eivät itse koskaan jätä, ja valitsevat ensimmäisen vastaantulijan tai hulivilin joka on hauska ja hurmaava, mutta minkä kanssa pitäs sitten olla realisti: harvoin sitä saa kun lainaan! Joten se, että sun suhteet on aina päättyneet toisen aloitteesta ei ole ollenkaan harvinaista eikä ainutlaatuista.
No, suhteet, sitoutuneetkin ja vakavatkin, usein kestävät vain 2-10 vuotta. Harvalla enää on elinikäistä suhdetta, ja kyllä mäkin niitä onnekkaita hieman kadehdin, mutta enpä kuulu itsekään siihen joukkoon ja ystäväpiiristäni, meitä on kyllä enemmistö, jotka on seurustelleet useammin kuin kerran. Harvalla on niin onni käynyt että eka on se oikee heti. Joten se, että suhteet päättyy, ei ole harvinaista eikä ainutlaatuista.
Kaikki meidät on jollain tavalla jätetty, kaikki meidät on jollain tavalla petetty. Semmoista se on, elämä. Sä voit joko jumittua katkeruuteen ja pelkoihin, ja jättää nekin suhteet ottamatta, mitkä kohdalle osuu, tai sitten vaan hyväksyä elämän epätäydellisenä, joskus satuttavanakin, ja onnen tilapäisenä lainana: ja elää uudetkin suhteet niin kauan kun niitä kestää. Joten tee miltä tuntuu, jos se rakkaus, seksi, romantiikka, suhde ja kaikki muu, ei ole sen arvosta, niin ei siinä mitään, anna olla. Takuita kun ei kukaan voi antaa mistään ja olit nyt miten kiltti tahansa, niin kuitenkin lopulta me kaikki ollaan tietyllä tapaa yksin. Sä voit valvoa yösi, mutta asiaa se ei muuta: rakkautta sä et voi määrätä ja elämää sä et voi hallita.
Ja jos taas tuntuu kuitenkin siltä, että okei, paska loppu, mutta hei, oli hauskaa niin kauan kun sitä kesti, seksi, rakkaus, suhde, kaikki se, on ne sentään sen pettymyksen arvosia, on ne sen riskin väärtejä, niin sitten tapaat sen naisen ja annat palaa vaan. Tuli turpaan tai ei.
Jos mulla tällä hetkellä ois mahdollisuus, niin mä niin valitsisin sen suhteen ja oisin tyytyväinen jos se kestäs edes jonkun aikaa. Mutta ikävä kyllä, just nyt ei ole. Mun mielestä tää on aika perseestä. Mua ei aikasemmat pettymykset oikeestaan haittaa edes just nyt. Ainahan ne sen hetken kirpasee ja hetki menee, mutta on tää kuivuuskin aika hanurista ihan suoraan sanoen, nyt vaan on muuta tilannetta päällä, ettei ole toivoakaan tavata ketään! Aargh! Että ongelmansa kullakin. Sekin on hassua, että sillon kun just on ollut ihan rikki ja sydän särkyneenä, niin mäkin olen ollut just tollee, että ei ikinä enää, helvetti, parempi olla yksin, ja en enää luota jne. ja on sattunut niin perkeleesti... Ja nyt kuitenkin kun on pakko vaan olla yksin ja olen ollut jo ties kuinka kauan... Ei hitto. Onpa kauheeta, kyllähän siitä aina henkiin kuitenkin jää.
No, koita valita, ehkä sunkin kannattaa kokeilla yksinäisyyttä, olet vuoden ainakin totaaliyksin, teet vaan töitä, et tapaa ketään jne. Ehkä se antas perspektiiviä? No, onnea valintoihin, mä ainakin kun saan tän jutun pois, niin nain jokaisen vastaantulijan kanssa, rakastan kaikkia ja hyppään suhteisiin ihan pelottomasti :)