Näinhän www.onesimpleprinciple.com malli kertoi jo monta aikaa sitten.
Erittäin yksinkertainen ja looginen asia.
Herää kysymys, Miksi tätä ei ole aikaisemmin ymmärretty?
New look at relativity: Electrons can't exceed the speed of light -- thanks to light itself, says biologist
November 19, 2010
When resolving why electrons can never beat the speed limit set by light, it might be best to forget about time. Thanks to insight from studying movement inside a biological cell, it seems that light itself -- not the relativity of time -- may be the traffic cop, according to a Cornell University biologist.
http://www.physorg.com/news/2010-11-relativity-electrons-biologist.html
.
Posted: 25.03.2010 12:35
http://www.onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=2537
"ONESIMPLEPRINCIPLE
Kun koet jonkun tapahtuman, se vaatii tietyn määrän atomien ytimien värähtelyjä ja atomien värähtelyhän voidaan mitata eli laskea kuinka monta kertaa ne värähtelevät?
Saman asian uudestaan kokeminen täsmällään samalla tavalla vaatii yhtä monta atomien ytimien värähtelyä eli sama aika kuluu atomikellolla mitaten.
Entäpä kun aineen laajeneminen kiihtyy ja atomien ytimien välimatka kasvaa?
Nythän atomin ytimestä tulevalta energia-aallolta kestää kauemman aikaa liikkua viereisen atomin ytimeen, jossa se saa ytimen värähtämään jne.
Nyt sama tapahtuma vie kauemman aikaa, vaikka atomikellolla mitattuna se vie saman ajan eli atomikellon atomit värähtelevät yhtä monta kertaa saman tapahtuman aikana?
Väitän että valonnopeutta lähestyvän aluksen entropia kiihtyy, aika hidastuu ja lopulta alus muuttuu valoksi eli fotoneiksi ja silloin sen energia todellakin liikkuu valonnopeudella.
Entropian takia kaikki aine muuttuu lopulta fotoneiksi eli valoksi, mutta jos avaruusalus lähtee kiihdyttämään vauhtiaan, se kohtaa vastaan tulevaa energiaa aina vain nopeammin ja nopeammin, jolloin vastaan tuleva energia saa aluksen energian muuttumaan normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi ja näin entropia nopeutuu, alus laajenee ja kohtaa vastaan tulevaa energiaa leveämmältä alueelta, jolloin vauhdin kiihtyminen saa entropian nopeutumaan entistä nopeammin jne.
Vastaan tulevat fotonit jatkavat laajenemistaan entiseen tahtiin ja kun alus laajenee normaalia nopeammin vauhdin kiihtyessä, osuu normaalia nopeammin laajenevaan alukseen enemmän fotoneja jotka ovat nyt suhteessa alukseen tihemmässä ja näin edestä päin kohdataan entistä kovempi liikettä vastustava voima. Alus tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän ainetta/energiaa joka muuttuu normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi, että saa kiihdytettyä vauhtiaan edes vähän jne.
Alusta takaa päin lähetyvät fotonit saavuttavat aluksen hitaammin ja näin takaa päin työntävä voima heikkenee samassa suhteessa kuin vauhti kiihtyy?
Pienikin vauhdin kiihtyminen heikentää takaa tulevan energian työntämistä lähes valonnopeudessa oleellisesti!"
.
Erittäin yksinkertainen ja looginen asia.
Herää kysymys, Miksi tätä ei ole aikaisemmin ymmärretty?
New look at relativity: Electrons can't exceed the speed of light -- thanks to light itself, says biologist
November 19, 2010
When resolving why electrons can never beat the speed limit set by light, it might be best to forget about time. Thanks to insight from studying movement inside a biological cell, it seems that light itself -- not the relativity of time -- may be the traffic cop, according to a Cornell University biologist.
http://www.physorg.com/news/2010-11-relativity-electrons-biologist.html
.
Posted: 25.03.2010 12:35
http://www.onesimpleprinciple.com/forum/viewtopic.php?t=2537
"ONESIMPLEPRINCIPLE
Kun koet jonkun tapahtuman, se vaatii tietyn määrän atomien ytimien värähtelyjä ja atomien värähtelyhän voidaan mitata eli laskea kuinka monta kertaa ne värähtelevät?
Saman asian uudestaan kokeminen täsmällään samalla tavalla vaatii yhtä monta atomien ytimien värähtelyä eli sama aika kuluu atomikellolla mitaten.
Entäpä kun aineen laajeneminen kiihtyy ja atomien ytimien välimatka kasvaa?
Nythän atomin ytimestä tulevalta energia-aallolta kestää kauemman aikaa liikkua viereisen atomin ytimeen, jossa se saa ytimen värähtämään jne.
Nyt sama tapahtuma vie kauemman aikaa, vaikka atomikellolla mitattuna se vie saman ajan eli atomikellon atomit värähtelevät yhtä monta kertaa saman tapahtuman aikana?
Väitän että valonnopeutta lähestyvän aluksen entropia kiihtyy, aika hidastuu ja lopulta alus muuttuu valoksi eli fotoneiksi ja silloin sen energia todellakin liikkuu valonnopeudella.
Entropian takia kaikki aine muuttuu lopulta fotoneiksi eli valoksi, mutta jos avaruusalus lähtee kiihdyttämään vauhtiaan, se kohtaa vastaan tulevaa energiaa aina vain nopeammin ja nopeammin, jolloin vastaan tuleva energia saa aluksen energian muuttumaan normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi ja näin entropia nopeutuu, alus laajenee ja kohtaa vastaan tulevaa energiaa leveämmältä alueelta, jolloin vauhdin kiihtyminen saa entropian nopeutumaan entistä nopeammin jne.
Vastaan tulevat fotonit jatkavat laajenemistaan entiseen tahtiin ja kun alus laajenee normaalia nopeammin vauhdin kiihtyessä, osuu normaalia nopeammin laajenevaan alukseen enemmän fotoneja jotka ovat nyt suhteessa alukseen tihemmässä ja näin edestä päin kohdataan entistä kovempi liikettä vastustava voima. Alus tarvitsee koko ajan enemmän ja enemmän ainetta/energiaa joka muuttuu normaalia nopeammin vähemmän tiheäksi, että saa kiihdytettyä vauhtiaan edes vähän jne.
Alusta takaa päin lähetyvät fotonit saavuttavat aluksen hitaammin ja näin takaa päin työntävä voima heikkenee samassa suhteessa kuin vauhti kiihtyy?
Pienikin vauhdin kiihtyminen heikentää takaa tulevan energian työntämistä lähes valonnopeudessa oleellisesti!"
.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja rötöstelijänä pimeä massallinen kappale jossa ei löydy yhtään liikettä (m) ;)
E=mc^2 -> E=S?
Jos tila laajenee, pitäisi tilan laajentua jossakin taustatilassa joka ei laajene.
Miksi energian tiheys vaihtelisi tilassa joka laajenee jossakin taustatilassa joka ei laajene?
Oikeasti energiatihentymät muodostavat laajenevan energiakentän.
Eli se alkuräjähdysteorian mukainen laajeneva tila onkin energiaa joka on erillisinä laajenevina tihentyminä.
Jos joku haluaa kutsua laajenevaa energiakenttää tilaksi joka laajenee taustatilassa joka ei laajene, niin mikäpä siinä.
Mutta en suosittele sotkemaan näitä asioita, koska tyhmät eivät silloin pysy mukana.
.
Jos lähdetään siitä että valon nopeus pysyisi vakiona?
Voisi olettaa että galaksijoukkojen välisellä alueella fotonien vauhti hidastuu eniten, mutta jos aika etenee tuolla alueella jostakin syystä hitaammin, etenisi valo edelleen saman matkan samassa ajassa?
Se miksi valon vauhti hidastuisi galaksijoukkojen välisellä alueella ja alkaisi sen jälkeen kiihtymään, perustuisi siihen että tuolla alueella fotonit kohtaisivat vastaan tulevia fotoneja jotka olisivat yhtä vanhoja ja säteilisivät energia joka hidastaisi vastaan tulevien fotonien vauhtia.
Fotonit siis liikkuisivat ikäänkuin loivaan ylämäkeen silloin kun lähtevät tähdestä liikkeelle ja mäki jyrkkenee galaksijoukkojen välisellä alueella ja puolessa välissä alkaa alamäki, you know.
Alamäen aikana valo punasiirtyy eli venyy.
Kun valo tulee galaksin sisään ja lähestyy Aurinkoa, eivät vastaan tulevat fotonit säteile sellaista energiaa joka hidastaisi fotonin etenemistä. Toki vähän, mutta takana samaan suuntaan etenevät fotonit saisivat fotonin vauhdin kiihtymään enemmän ja näin valo punasiirtyy matkallaan, you know.
:D
Mm. ehkäpä valo on yleisesti sinisiirtynyttä galaksijoukkojen välisellä alueella?
Mielenkiintoista. Silloin joku saattaisi erehtyä luulemaan että kaikki kohteet lähestyvät ja kaukaiset kohteet kovemmalla kiihtyvyydellä.
Joku hihhuli arvailisi että tila galaksijoukkojen väliseltä alueelta katoaa hokkus pokkus tai supistuu pois poikkeen jne.
:mrgreen:
Luotaimillahan havaitaan selittämätön kiihtyvyys kohti Aurinkoa.
Tässä olisi yksi asia joka vaikuttaa asiaan?
Sen lisäksi
Kaasuplaneetat työntyisivät nopeammin pois päin Auringosta kuin luotaimet, joiden läpi menevät neutriinot eivät työnnä luotaimia yhtä voimakkaasti pois päin Auringosta, kuin koko ajan laajenevia kaasuplaneettoja jne.
Ps. Elektronit eivät pörrää atomin ytimen ulkopuolella eli elektronit eivät kierrä atomin ydintä.
Ydin räjähtää eli laajenee ja säteilee energia-aaltoja joilla on mm. elektronien ja fotonien luonne.
:mrgreen:
.
No joo, eiköpähän se ylämäki ole jyrkimmillään heti alussa ja loivene pikkuhiljaa, kunnes kääntyy alamäeksi galaksien välisellä alueella ja pidemmän matkan aikana galaksijoukkojen noin puolessa välissä jne.
Eli sitä mukaa kuin pääsee tähdestä kauemmaksi ja kauemmaksi, alkaa tähden takaa sivuilta tulemaan enemmän ja enemmän vanhoja fotoneja jotka liikkuvat suht samaan suuntaan, muuttuu ylämäki loivemmaksi ja loivemmaksi.
ja mitä kauemmaksi galaksista pääsee, sitä enemmän galaksin takaa sivuilta tulee vanhoja fotoneja samalle alueelle ja niistä säteilevä energia muuttaa ylämäen aina vain loivemmaksi.
Ylämäki muuttuu alamäeksi, kun edessä päin olevat galaksit alkavat varjostamaan tilaa enemmän ja enemmän, mitä lähemmäksi niitä valo liikkuu ja näin alamäki jyrkkenee ja valo venyy eli punasiirtyy ns. yleisesti.
Silloin kun ensimmäiset tähdet syntyivät ja alkoivat säteilemään valoa, oli valolla heti alamäki ja näin vanha valo on eniten yleisesti punasiirtynyttä.
.
Mihin laajenevaa tilaa muuten tarvitaan, kun ns. kaareutuva tila ajaa saman asian ilman laajenevaa tilaa?
Valohan taipuu kohti tähteä, kun liikkuu tähden ohi ja tämä on todistettu fakta?
ja mihin sitä kaareutuvaa tilaa tarvitaan, kun asia selittyy sillä että entropia vaikuttaa myös hiukkasiin kuten fotoneihin?
.
tuossa linkissäsi on se, että se todellakin on julkaistu physorgissa. Miten lienee päässyt seulasta läpi? Aivan kuin biologilla olisi muka jotain opetettavaa fyysikoille aineen ja valon luonteesta. Hohhoh.
...emergenssi...
Eivät fotonit törmäile keskenään.
Ajatellaampa kaksi galaksia jotka kuvaavat kahta isoa fotonia.
Kun kaksi galaksia kohtaa, eivät ne törmää toistensa kanssa.
ne menevät lomittain toistensa kanssa ja jotkut tähdet saattavat törmätä keskenään, mutta galaksin keskusten jättimäiset energiahtihentymät eivät törmää toistensa kanssa.
ne väistävät toisiansa, koska säteilevät energiaansa toisiansa kohti ja saavat toisensa räjähtämään paljon energiaa toisiansa kohti ja tällä energialla ne saavat toisensa räjähtämään vielä enemmän energiaansa toisiansa kohti jne.
Näin ne väistämättä väistävät toisensa eli eivät törmää toisiinsa, vaikka liikeradat kohtaisivat.
Joskus aikoinaan kahden galaksin siemenen eli jättimäisen energiatihentymän radat kohtasivat eteenpäin menevän liikkeen aikana ja nyt voimme havannoida noita kohtaamisia ja näemme ne kvasaareina.
Anyway, galaksit vuorovaikuttavat koko ajan esim. sen energian avulla jota esim. galakseissa olevat tähdet säteilevät.
Myös fotonit säteilevät energiaansa ja mitä kauemman aikaa fotonit liikkuvat tilassa joka ei laajene, sitä enemmän ja siksi vanhat fotonit saavat Auringon ohi menevät fotonit taipumaan kohti Aurinkoa ja Auringosta tulevat uudet fotonit eivät työnnä Auringon ohi meneviä vanhoja fotoneja pois päin Auringosta.
Joten tehkää niitä kokeita uusilla fotoneilla ja uskokaa höpö höpö juttujanne siitä etteivät fotonit muka vuorovaikuta toistensa kanssa oikeasti, mutta se ei todista sitä etteivätkö fotonit oikeasti vuorovaikuta matkallaan toistensa kanssa.
Tosin kaksoisrakokokeen mukaan fotoneita kuitenkin ohjaillaan matkallaan kohti herkkää ilmaisinta jne.
.