niin, että hän ei koskaan pääse sanomaan viimeistä sanaa?
Kuuluuko lapsen tahto nujertaa
20+6
4139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tapauksessa kuulu. Ei me aikuiset olla aina oikeessa ja on asioita joissa voi tehdä kompromissin tai lapsen mielipiteen mukaan. Sit on erikseen ne tilanteet jossa ikuinen joutuu vahvastikin ilmasemaan että ei muuten käy eikä myöskään tule tapahtumaan. Turvalliset rajat on sitä rakkautta ja välittämistä siinä missä positiivinen huomiointikin.
Hyvä vanhempi, kuuntelee lapsensa sanat ja jopa uskoo niihin. Sellaista on luottamuksellinen rakkaus.
Ei, mutta lapset tulee kasvattaa siten, etteivät he aikuisiällä kuvittele voivansa tehdä mitä tahansa ja kohdella muita miten tahansa. Hyvä esimerkki epäonnistuneesta kasvatuksesta ja kasvattajasta on mielestäni esimerkiksi tv- sarjassa "Salatut elämät" esiintyvä entistä linnakundia "Sebastiania" esittävä henkilö ja roolihenkilö ( hyvä näyttelijä, joskaan hänen nimeään en nyt muista), joka esiintyy sarjassa tämän äitinä, eli kasvattajana sekä sarjassa esiintyvä Sebastianin ja tämän äidin välinen äiti- poikasuhde. "Salkkari- Sebastianhan" on sarjassa täysin selkärangaton vätys, joka on valmis riskeeraamaan vaikkapa jopa perheensä ja läheistensä turvallisuuden hämärähommiensa takia ja tämän kahvilanpitäjä- äipykän roolihahmo sarjassa sitten on tekohurskas typerys, joka ylipaapoo aikuista kotinurkissa asuvaa poikaansa ja on jopa valmis valehtelemaan roolihenkilö- poikansa puolesta... (En katso "Salkkareita" juuri koskaan, mutta viime viikon aikana satuin katselemaan.)
Kesti heten kelata mikäs niistä sarjoista taas se olikaan. Kyseisessä ohjelmassa alkaa olla kaikki elementit mukana miten EI KANNATA ainakaan samaistua ohjelman roolihahmojen suhteen ja ottaa onnahtavia suhdejuttuja todesta. Tämän kaltaisissa ohjelmissahan luodaan mielikuvaa oikeanlaisista ihmissuhteista. Mutta oikeasta elämästä ei ole pakko tehdä sairasta kaikilla negatiivisilla tunnetiloilla. Ei ole pakko aiheuttaa mustasukkaisuutta, ei pettää, ei olla itsekeskeinen, ei homo ei lesbo ei vankilakundi. On mahdollisuus antaa toisten ihmisten kokea toisenlaisia kokemuksia, ei siis pakoittaa narsistisesti toisia samaan muottiin itsensä kanssa. Itsekkyyshän on toiselta nimeltä ematiakyvyttömyyttä ja kuuntelukyvyn/kommunikoinnin heikkoutta eli tasapainottomuutta. Kuten antamalla tämä lahja myös muillekin, ei pelkästään lapselle. Aito läsnäolo on suuri lahja niin henkilölle itselleen, kuin läheisille.
Ja voin kertoa kohdanneeni aivan uskomattoman fiksuja lapsia nykypäivänä joista kyvyistä vanhemmat eivät ole aina tietoisia kiireissään. Tai se kiireisyyshän sitä sokeutta juurikin asioiden aitoon havainnoimiseen tuo ja silloin astuu olettaminen lapsen olevan kopion itsestä jota kasvatetaan siten miten omat vanhemmat eivät "minulle" tehneet tai jotain tähän suuntaan.