Minulla on hyvä ja läheinen suhde mieheeni, mutta olen aina kaivannut ystävää. Olen luonteeltani hiljainen ja ujonpuoleinen, joten en ole kovin läheisiä ihmissuhteita pystynyt elämäni aikana löytämään. Sitten muutama vuosi sitten kävi jotain täysin odottamatonta. Tapasin työn merkeissä nuoremman miehen, johon tutustuin. Jouduimme työskentelemään päivittäin yhdessä ja käymään yhdessä syömässä. Vaikka -kuten kaikkia ihmisiä, häntäkin ujostelin osaksi aikaa -hän sai lempeällä jutustelulla minut avautumaan ja näki todellisen minäni. Meistä tuli läheisiä. Hän oppi tuntemaan minut ja minä hänet. Ikävä kyllä moni töissä luuli, että olimme pari...
Ja se kiusasi tätä ystävääni. Eikä ihme, olihan hänelläkin naisystävä. Minun tunteeni tätä ystävää kohtaan ovat hyvin syvät, myönnän että jonkinasteista rakkautta olen kai tuntenut, koska erosta alkaen minulla on ollut yhä vieläkin ajoittain itkupuuskia kaipuun takia...mutta silti rakkauteni ei ole "eroottista laatua". Ajattelen häntä sielunveljenäni, hän oli kuin eräänlainen "vanha sielu" ja minä rikkinäinen, tunnevammainen, jonka hän eheytti. Kuulostaa varmaan oudolta...mutta hän oli/on ihme Guru..hänen seurassaan tuli aina ihmeen rauhallinen olo. Minulla, tasapainottomalla ihmisellä.
Kaipaan ystävääni! Ja mitäkö on käynyt?? En enää työskentele samassa paikassa...
Mutta hän on muuttunut Virtuaaliystäväksi. Seuraan hänen elämäänsä lähes päivittäin Facebookista. Ja kyllä hän joskus minuakin muistaa....
Vaan tämä perhanan ujous estää ottamasta muuten yhteyttä....ja hänellä varmaan konservatiivisuus?
Ja se kiusasi tätä ystävääni. Eikä ihme, olihan hänelläkin naisystävä. Minun tunteeni tätä ystävää kohtaan ovat hyvin syvät, myönnän että jonkinasteista rakkautta olen kai tuntenut, koska erosta alkaen minulla on ollut yhä vieläkin ajoittain itkupuuskia kaipuun takia...mutta silti rakkauteni ei ole "eroottista laatua". Ajattelen häntä sielunveljenäni, hän oli kuin eräänlainen "vanha sielu" ja minä rikkinäinen, tunnevammainen, jonka hän eheytti. Kuulostaa varmaan oudolta...mutta hän oli/on ihme Guru..hänen seurassaan tuli aina ihmeen rauhallinen olo. Minulla, tasapainottomalla ihmisellä.
Kaipaan ystävääni! Ja mitäkö on käynyt?? En enää työskentele samassa paikassa...
Mutta hän on muuttunut Virtuaaliystäväksi. Seuraan hänen elämäänsä lähes päivittäin Facebookista. Ja kyllä hän joskus minuakin muistaa....
Vaan tämä perhanan ujous estää ottamasta muuten yhteyttä....ja hänellä varmaan konservatiivisuus?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvästä ystävästä kannattaa pitää kiinni ja vaikka ulkoiset tekijät herättäisivätkin muissa omat arvelunsa, mutta jos itselläsi on puhdas omatunto ja tiedät toimivasi oikein, on silloin asiat kunnossa.
Älä siis mieti ihan mahdottomia määriä, mitä ympäristö ystävyydestänne on mieltä ja ota ihmeessä yhteyttä ystävääsi. Mielestäni ystäväsi ei vaikuta erityisen konservatiiviselta, jos kuitenkin muistaa sinua aika ajoin. Olisiko siis kynnys yhteydenpitoon vain sinun mielessäsi ja peloissasi?
Ystävyys ei pysy kasassa pelkästään toisen voimalla, joten ryhdy toimeen.
On teidän kanssakäymisessä varmasti jotain enemmän kuin ystävillä, jos muut teitä pariksi luulevat. Olisi ainakin reilua kertoa todellinen tilanne miehellesi. Ujous ja ystävien puute ei oikeuta enempään kuin muillakaan. Jos miehellesi on ok (sitten kun tietää tilanteen), niin sitten anna palaa. :)