Minulla exällä oli ns sopuisa ero ja pystyttiin sopimaan hyvin lapsen tapaamisesta jne..minua vain kummastuttaa, kun pystymme puhumaan ja sopimaan asioista ihan luontevasti puhelimessa ja minä voisin livenäkin, niin exsä on livenä ihan outo ja kylmä..
Hänellä on aina kamala kiire kun tuo lapsen, on kuulema omia menoja, kun haluaisin vaihdon sujuvan mahdollisimman rauhallisesti ilman esiintymistä..
Aivan kuin hän esittäisi että ei yhtään kiinnosta tai joku ihme..voihan se olla tietysti ahdistavaa kun lapsen tuo kotiin takaisin mutta sama malli toistuu kun hän hakee lapsen, kamala kiirus jo ja on muita suunnitelmia. Hän ei suostu tulemaan kynnystä pidemmälle koskaan. Minä en nyt jaksa oikein ymmärtää moista käytöstä kun puhelimessa hän on ihan oma itsensä..En tarkoita että tässä pitää nyt olla ihan ylimmät ystävät, mutta miksi hän esittää kun näemme ihan livenä??? Ehkä mietin turhaa, mutta ärsyttää vain kun ei ehdi lapsen kuulumisia edes vaihtaa kunnolla kun toisella jo toinen jalka auton sisäpuolella..
Hänellä on aina kamala kiire kun tuo lapsen, on kuulema omia menoja, kun haluaisin vaihdon sujuvan mahdollisimman rauhallisesti ilman esiintymistä..
Aivan kuin hän esittäisi että ei yhtään kiinnosta tai joku ihme..voihan se olla tietysti ahdistavaa kun lapsen tuo kotiin takaisin mutta sama malli toistuu kun hän hakee lapsen, kamala kiirus jo ja on muita suunnitelmia. Hän ei suostu tulemaan kynnystä pidemmälle koskaan. Minä en nyt jaksa oikein ymmärtää moista käytöstä kun puhelimessa hän on ihan oma itsensä..En tarkoita että tässä pitää nyt olla ihan ylimmät ystävät, mutta miksi hän esittää kun näemme ihan livenä??? Ehkä mietin turhaa, mutta ärsyttää vain kun ei ehdi lapsen kuulumisia edes vaihtaa kunnolla kun toisella jo toinen jalka auton sisäpuolella..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Sama meillä eli livenä mies ei katso oikeastaan edes päin ja aina on kauhea "kiire". Ero meilläkin sujui sopuisasti ja puhelinkeskustelumme ovat usein jopa mukavia. Itse tulkitsen miehen erilaisen käytöksen kasvokkain niin, että hän ei ole oikein sinut tilanteen kanssa... Kun on "kiire" niin ei tarvitse pysähtyä paikalleen. Tiedän, että exäni pitää itsensä koko ajan kiireisenä ja luulen, että se helpottaa sitä, ettei hänen tarvitse pysähtyä miettimään esim. eroamme, joka tuli hänen aloitteestaan ja josta ei ole vielä kovin montaa kuukautta.
Vaimoni jätti minut kauan sitten aivan yhtäkkiä pikaisesti. Minulle se oli todella tuskallinen asia, jouduin samaan aikaan muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn mukana. Onneksemme meillä ei ollut lapsia siinä tilanteessa. Minä kärsin siitä tilanteesta paljon, en uskaltanut olla yhteydessä entisiin tuttaviin, enkä entiseen vaimooni. Jos joku asia oli hoidettavana, yritin päästä siitä eroon nopeasta.
Mies on avioerossa usein heikoimmalla, hän pohtii mielessään liikaa asioita, hänellä on suurempi riski alkoholisoitua, syrjäytyä yhteiskunnassa tai tehdä jopa itsemurha.
Ei se ehkä ole miehesi taholta "esittämistä", hän saattaa varoa liiallista kanssakäymistä, ehkä tunteet raastavat häntä vielä pahasti ja hän yrittää suojella itseään. En voi tietää sitä varmaksi, mutta puhun omien kokemuksieni pohjalta.
Eikö se nyt ole pääasia, että lapseen liittyvät asiat sujuvat kitkattomasti? Kannattaako moisella päätään vaivata - antaa toisen olla sellainen kuin on, kun kuitenkaan ei sinänsä käyttäydy mitenkään loukkaavasti, eihän..?
Hänellä on omat fiiliksensä tilanteesta, joita sinä et välttämättä osaa kuvitella - harvemmin sopuerossakaan puntit tunteiden osalta mitenkään tasan ovat, toinen saattaa kuitenkin olla vielä vähän enemmän "kiinni" vanhassa kuin toinen.
Omasta erosta on nyt noin vuosi ja huomasin lapseni isässä samanlaisia kaaveita kuin sinä exässäsi. En kuitenkaan ole pannut sille sen kummempaa painoarvoa - meidän elämämme jatkuvat erillään, ilman lasta emme varmaan olisi missään tekemisissä. Ei ole minun asiani toimia exän terapeuttina, hän käsittelee asioita tavallaan ja jos tuo on hänen tapansa, niin ok. Lapsen etu ei siitä kuitenkaan kärsi.
Totta kai se on pääasia, että lapsen suhteen expuolison kanssa on voitu kaikki sopia. Minusta vain tuntuu kummalliselta, ettei kasvotusten voida toimia samallalailla kuten puhelimessa, mutta kaipa minä sitten totun tähän..Lapsihan se tässä on pääasia ja se että hänellä kaikki ok ja saa nauttia molemmista vanhemmista.
Meilläkään ei ollut kolmansia osapuolia vaan syyt olivat ihan erit. Itse olin tehnyt eropäätöstä jo pitkään ja olen sinut eron kanssa ja nautin elämästä lapsen kanssa erittäin paljon. Ehkä expuolisolla prosessi on vielä sitten kesken. Kiitos kommenteista kaikille, päätän ihmettelyni tähän.
... mutta juuri lapsen viemiset ja hakemiset ovat aika raskaita, kun exä asuu uuden miehen kanssa yhteisessä talossamme. Haluan vaan suoriutua sieltä pois mahdollisimman pian. En halua törmätä hänen uuteen mieheensä talossamme, se saattaisi aiheuttaa sellaisen tunnereaktion, että voisin tehdä jotain, jota joutuisin katumaan myöhemmin. Onneksi exä sentään ymmärtää toimittaa miehen pois, kun vien tai tuon lasta. Miehen haju on kyllä siellä ja se oksettaa.
Sopuerossa, joihin ei liity kolmansia osapuolia, tilanne olisi varmaan toinen.
..että jos miehellä on vielä tunteita ex:ää johtaa niin se on todella vaikea paikka kohdata kasvotusten, kun toinen jota on rakastanut vuosia on siinä niin lähellä, mutta niin kaukana.
Kuuluu asiaan, erokriisiin kuuluu vaihe jolloin inhoaa/vihaa toista osapuolta. Tämä vaihe on ihan hyvä ja tarpeellinen mutta silloin sen toisen kohtaaminen on tosi vaikeaa. Ajan kanssa menee ohi. Jossain vaiheessa se exä muuttuu yhdentekeväiseksi ihmiseksi ja silloin kohtaamiset sujuvat paremmin.
Eiköhän tuo ole ihan normaali irrottautumisvaihe. Haetaan etäisyyttä siihen toiseen.