Mitä tehdä, jos ei voi sietää kumppanin tupakointia? Minua inhottaa tupakanhajuiset vaatteet, iho ja vaatteiden mukana kotiin tuleva haju. Lisäksi minua harmittaa kovasti se, ettei häntä huoleta se, että astma, tupakointi, ylipaino ja olematon liikunta varhaisessa keski-iässä ovat melkoinen terveysriski? Tutustuessamme epäröin hänen suhteensa juuri siksi, että hän poltti paljon. Hän kuitenkin antoi ymmärtää, että voisi varmasti lopettaa, kun saisi tarpeeksi hyvän syyn (esim. joku nainen...!). Laitoin toivoni tähän, mutta tähän asti tupakointi on vain ajoittain vähentynyt, ja sitten taas palannut vanhoihin uomiinsa. Ollessamme erossa, hän polttaa aina enemmän, eli jonkin verran yhdessäolomme on hänen tupakointiaan rajoittanut.
Kaikkein eniten keittää se, kun mies aamulla ensimmäiseksi menee kahvikupin kanssa ulos tupakalle, vaikka klo 6. Ja toiseksi eniten harmittaa se, että hän polttaa autossa, vaikkei tee sitä minun mukana ollessani. Kun hän käy töissä, hän kotiin tullessaan haisee erityisesti, koska työpäivän mittaan ja automatkalla sauhuttelee. Emme voi tämän vuoksi tavatessamme koskaan edes halata ja suudella, mikä olisi muuten niin mukava tapa tervehtiä!
Pitäisikö minun vain tyytyä haisevaan mieheen, kun suhteessa ja miehessä on muutoin paljon hyvää ja arvostettavaa? Miten opin olemaan välittämättä hajusta ja siitä, että mies tuhoaa terveytensä? Aiheesta on riidelty paljon. Olen yrittänyt asennoitua eri tavoin; ensin olin tuomitseva, ja jonkin aikaa olen pyrkinyt olemaan huomauttelematta mitään ja toivonut, että hänessä näin heräisi oma motivaatio lopettamiselle. TIlanne ei kuitenkaan vajaan vuoden jälkeen kovin lupaavalta näytä.
Minulle riittäisi se, että mies vähentäisi polttamista radikaalisti, ei olisi pakko lopettaa. Mutta hän kuitenkin lienee niitä, joiden on vaikea pitää polttaminen kohtuuden rajoissa, eli täyssavuttomuus taitaa olla ainoa vaihtoehto hänelle.
Minun on todella vaikea suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja perheenperustamista miehen kanssa, koska tupakoinnin lopettaminen ei näytä todennäköiseltä. Tilanne on todella kurja. Onko kellään mitään hyviä neuvoja???
Kaikkein eniten keittää se, kun mies aamulla ensimmäiseksi menee kahvikupin kanssa ulos tupakalle, vaikka klo 6. Ja toiseksi eniten harmittaa se, että hän polttaa autossa, vaikkei tee sitä minun mukana ollessani. Kun hän käy töissä, hän kotiin tullessaan haisee erityisesti, koska työpäivän mittaan ja automatkalla sauhuttelee. Emme voi tämän vuoksi tavatessamme koskaan edes halata ja suudella, mikä olisi muuten niin mukava tapa tervehtiä!
Pitäisikö minun vain tyytyä haisevaan mieheen, kun suhteessa ja miehessä on muutoin paljon hyvää ja arvostettavaa? Miten opin olemaan välittämättä hajusta ja siitä, että mies tuhoaa terveytensä? Aiheesta on riidelty paljon. Olen yrittänyt asennoitua eri tavoin; ensin olin tuomitseva, ja jonkin aikaa olen pyrkinyt olemaan huomauttelematta mitään ja toivonut, että hänessä näin heräisi oma motivaatio lopettamiselle. TIlanne ei kuitenkaan vajaan vuoden jälkeen kovin lupaavalta näytä.
Minulle riittäisi se, että mies vähentäisi polttamista radikaalisti, ei olisi pakko lopettaa. Mutta hän kuitenkin lienee niitä, joiden on vaikea pitää polttaminen kohtuuden rajoissa, eli täyssavuttomuus taitaa olla ainoa vaihtoehto hänelle.
Minun on todella vaikea suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja perheenperustamista miehen kanssa, koska tupakoinnin lopettaminen ei näytä todennäköiseltä. Tilanne on todella kurja. Onko kellään mitään hyviä neuvoja???
Vastaukset 16
Vanhimmat
olin vajaa 2vuotta suhteessa naiseen,joka ei tupakoi ja harvemmin juokaan. Tupakointini ei ollut hänelle mikään ongelma, alussa tutustuessa itse vähän epäilin että josko tuo olisi ongelma hajuhaitan takia, mutta eipä näyttänyt olevan...läheisyyttä riitti :) Ainoastaan autossa tupakoinnista oli keskustelua ja valituksia.
Meillä oli suurempiakin ongelmia kuin joku rööki..:D
Itse olin erittäin tyytyväinen,että naiseni ei polttanut,jostain syystä pidän savuttomuutta naisellisempana ;)
Meilläkään rööki ei ole numero, mutta ymmärrän ap:ta hyvin. Välillä..etenkin aamuisin suorastaan kuvottaa kun mies tulee parvekkeelta ja itse on saanut vasta syötyä. Se lemu....se on oikeasti pahempi kuin mikään paskan haju maailmassa. Olen itse ollut aikanaan töissä navetoissa, pessyt vessoja ja nyt vanhemmiten työskennellyt rikkidioksidien kanssa labrassa. Mutta mikään lemu noista ei ole ollut niin kauhea kuin tupakka. Eli kyllähän siinä vähän rakkautta venytetään kun toinen polttaa ja toinen joutuu tahtomattaan osalliseksi.
Eräs kasvissyöjä-ystäväni kertoi että tupakka on hänelle niin paha sietokohde, että hän mielummin käsittelisi vaikka verisiä lihanpaloja. Tuskin kai tarvitsee selittää enempää..
Eli se kaksi vuotta...se monesti riittää.
Kiitos kommentista, ja tuesta... Saa nähdä, kestänkö kahtakaan vuotta.... en oikein jaksa uskoa :(
Jaa, jaa, ja ettei ole mitään propaganda-paskaa taas tässäkään? Mäkin meinaan olen hieman työskennellyt eri paikoissa, ja täytyy kyllä sanoa, että haistele paskaa vaan sitten, oikeesti. Jos paska ja rikki haisee sun mielestä paremmalle kun rööki, niin kyllä todella on jotain pahasti vialla: ja sä olet sairas jollain tapaa hajuaistiltasi. Rööki on jo paljon lievempi haju. Että joko et tiedä, mistä puhut, yrität omalla manipuloinnillasi saada röökaajat tuntemaan jotain ylimäärästä häpeää, mikä idiootti-vaistajilla nyt on muotia tai hajuaistisi on todella kieroutunut. Suuteleto tuhkakuppia, mätäneekö hampaasi, oletko oksettava ja kuvottava lörtti, jonka pitää mennä vikisijöitten tahdon mukaan... Joo, liika on liikaa, mutta enpä itse ole suudellut tuhkakuppia, hampaat voi pestä ja pesemättöminä ne haisee yhtä pahalle niillä, jotka ei polta: kyllä näin on, eikä mätäne hampaat, jos ei jätä hoitamatta... Ei tarvitse valittaa, manipuloida eikä olla jauhamassa liitoiteltua paskaa.
Itse en kyllä myöskään tykkää aamutupakoinnista: eikö muka todellakaan voi odottaa, kun se pahentaa nopeasti riippuvuutta, aamulla ei todellakaan kenenkään oikeasti tarvitse polttaa eikä varmasti tee röökiä alkuun mieli, eikä suurimman osan muutenkaan tarvitsisi polttaa niin paljon, jos polttaisivat vaan sillon, kun oikeasti tekee mieli röökiä.... Mutta tollaseen paskaan mä en sentään sorru.
Mutta eipä ne idioottien kukkahattujen vallistuskuvat, vittu mä alan levittää myös kuvia syöpään ja aidsiin kuolevista, läskeistä ja ihosairauksista mitä ihopoimut aiheuttaa, jne. että saavat valistajat ja pyhät herran tertut oikein kuvottavaa niskaansa. Toi holhoaminen, kitinä ja ininä menee niin pitkälle, että tuntuu, että todella on ihmisillä kaikki äärettömän hyvin. Mutta ei vaan jaksaisi kuunnella. Säkin valehtelet niin että korvat heiluu, itket ja kitiset ja tulee mieleen, että mikähän sullakin on kipeänä... "Eräs kasvissyöjä-ystäväni kertoi että tupakka on hänelle niin paha sietokohde, että hän mielummin käsittelisi vaikka verisiä lihanpaloja. Tuskin kai tarvitsee selittää enempää.. " Joopa joo, ja mulle kitinän kuuntelu on niin hirveetä, että seurustelen ennemmin sadan tupakoitsijan kanssa, kun tollasten, varmaan äärettömän rentoa porukkaa. Tupakoitsjat vaikuttaa valistajien ansiosta vaan enemmän ja enemmän hyviltä tyypeiltä! Teidän ansiosta mullakin tulee korvista verta ja ihmiskunta omine suurine ongelmineen on alkanut lähinnä tuntua vauvoilta, jotka ei osaa kun huutaa äidin tissin perään.
Ja että teillä rööki ei ole numero? Eipä varmaan, nalkutat niin paljon, että alkaa rikkihapppokin tuntua paremmalta vaihtoehdolta ja röökin poltto lisääntyy sen takia. Hyi helv... Tiesitkö, että on vieläkin pahempaa, kun paskan haju, rikin löyhkä ja aamutupakointi? Jep. Sun ja muitten propaganda-ruikuttajien kohdalla en ihmettele yhtään, että heti aamusta tekee mieli tupakkaa.
Ei vaan tehoa, vaikutus on päin vastainen.
Ei täällä tupakkavalistusta olla tehty. Ihmiset ovat vain esittäneet omat näkemyksensä sen epämiellyttävyydestä.
Jos et sitten yhtään pidä vaikkapa maksalaatikosta tai sienistä, olisiko sinun mielestäsi kiva että kumppanisi pakottaa sinut syömään niitä joka päivä ?
Makuasioista ei voi kiistellä. Ei myöskään hajuasioista. On jokaisen oma valinta haluaako sietää tupakanhajua vai ei. Suomen laki on jo vahvasti tukemassa niiden oikeutta, jotka eivät sitä halua sietää, mm. ravintolassa yms.
Sinulle varmaan ihan hyvä valinta on seurustella vain niiden kanssa jotka polttavat. Ei meillä kellään ole mitään sitä vastaan.
Samoin kirjoittajilla on oikeus valita mitä joutuvat sietämään joka päivä liitossaan. Jos tupakka olisi sellainen asia jonka perusteella olisi kohtuutonta tehdä valintaa elämänkumppanin suhteen, niin silloin voisi kai yhtä lailla sanoa että ei kumppaninvalintaan saisi muutkaan asiat vaikuttaa, kuten kiroilu, huonot käytöstavat, runsas alkoholinkäyttö, uskottomuus, huumeet, ... eikö vain ?
Mutta meillä kaikilla on oikeus valita kumppanimme niin perustein kuin itse haluamme. Sitten voi katsoa löytyykö sellaista vai ei...
Olen siis itse myös polttanut nuorempana eli tiedän tasan mistä puhun ja kirjoitan. Vuosia sitten -92 tai jotain, oli kamppanja "Tupakoiva nainen haisee". Vasta nyt tajuan mitä sillä tarkoitettiin. Enhän itse ollut edes tajunnut koko mainosta kun en tupakoivana haistanut mitään!
Pahimmalle mädälle haisee ihmiset keinovalojen alla market-jonoissa juuri röökiltä tulleena. Siis mitään kuvottavampaa en vaan tiedä. Ja naiset, jotka yrittää hirveällä hajuveden löyhkällä muka peittää tupakan karua löyhkää. Voin sanoa, EI ONNISTU! Miestäni kestän siksi että rakastan häntä. Mutta ketään muuta röökaajaa en sitten siedäkään. Ja yritän kaikkeni että saisin mieheni lopettamaan. Mikään näky ei piirry niin mieleen kun mieheni äiti joka silvottiin leikkauspöydällä juuri sen vuoksi että oli röökannut suonensa tukkoon jo 5-kymppisenä!! Ei karumpaa todistelua enää tarvitse.
On sääli, että joku saattaa heittää hukkaan tärkeän ihmissuhteen jonkun röökin vuoksi. Joku myös selittää sitä että kun vielä itse poltin vastakkainen sukupuoli oli huomattavasti vähemmän kiinnostunut kuin mitä silloin kun olin jo lopettanut.
Joten siis propagandaa....? Joo, ehkä sitäkin. Mutta ihan faktaa samalla!
Tupakointi yleensä myös korreloi älykkyyttä ja älyllistä ilmaisutapaa...tai siis sen puutetta.
Tulihan taas todistettua sekin :)
paska...helv..Hohoijaa!!
Lopetin kokonaan, koska tiesin ettei (silloin tuleva) puolisoni pitäisi kärsiä siitä hajusta.
Jos oikeasti rakastaa puolisooan, on kahden välillä aika helppo valita.
Mutta ihan oikeasti, en välittänyt omasta teveydestäni; tein sen vain ja yksinomaan puolisoni takia. Ja olen edelleen polttamatta, vaikka pitääkin tunnustaa että hän on siihen ainoa syy. En halua aloittaa uudelleen koska rakastan häntä.
Hyvä näin.
Jos mies rakastaa sinua, hän voi lopettaa. Ja jos hän todella rakastaa, hänhaluaa lopettaa.
Arvostan kovasti sitä, että lopetit puolisosi vuoksi, koska mielestäni se on toisen kunnioittamista. Ja loppujen lopuksi, olihan se palvelus itsellesikin, vai mitä? :)
Toivoisin, että minäkin olisin kumppanilleni niin arvokas, että hän lopettaisi siksi, että minua koko inhottaa niin paljon. Olen yrittänyt saada hänet näkemään, että olen myös huolissani hänen terveydestään ja elämänsä pituudesta. Mitä jos hän sairastuu keuhkoahtaumaan tai keuhkosyöpään ja kuolee pois jo alle 5-kymppisenä? Nuo sairaudet ovat sellaisia, että loppuvaiheessa elämä ei ole elämisen arvoistakaan, ja läheiset saavat kärsiä sairastuneen vuoksi myös. Minä menettäisin kumppanin ennen aikojaan eikä hän tulisi näkemään mahdollisia tulevia lapsenlapsiaan koskaan. Ja hän kuitenkin haaveilee myös paappana olemisesta...
Mies kokee, että minä olen riistämässä häneltä pois jotain. Tupakointi on siis tavallaan osa häntä, koska hän on polttanut niin kauan ja paljon. Ymmärrän, että lopettaminen ei siinä tilanteessa ole mikään helppo juttu. Ja se tekee tilanteen entistäkin kurjemmaksi. Tarvittaisiin vahva motivaatio, mutta se ei voi tulla toiselta ihmiseltä, vaan itseltä...
Kerroin hänelle juuri, että ajatus siitä, että hänen tupakointinsa tulee jatkumaan vielä vuosikausia, on minulle kauhistus. En suostu haaveilemaan yhteisestä tulevaisuudestamme, jos tupakka on siinä mukana.
Tiedän, että on "kiristäminen" on kyseenalaista. "Jos et lopeta, en halua olla kanssasi...!" "Olen aina pahalla päällä jos jatkat polttamista...!" Ei kai näinkään saisi sanoa? Ei se motivaatiota varmaan nostata...
Olen neuvoton!!
ja sitten kokonaan pois.
"Tiedän, että on "kiristäminen" on kyseenalaista."
No enpä tiedä tuosta. Jos asia on tärkeä, niin sitten se on tärkeä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta seurustella kenenkään kanssa.
Ymmärrän sinua hyvin.
Mutta haluaisin ilmaista ihan omana mielipiteenäni, että tupakoinnin lopettamisen "vaatiminen" voidaan tulkita kahdella eri tavalla.
1 - että se tulkitaan mielivaltaiseksi ehdoksi suhteen jatkumiselle, ja siinä tapauksessa mies voi tulkita sen "ensimmäiseksi asiaksi" jota vaadit, ja että sitten kohta on tulossa seuraava. On selvää ettei mies halua suostua "vaatimukseen" koska pelkää sen osoittavan että saat vastaisuudessa vaatia häneltä mitä vain.
2 - että hän tulkitsee sen oikein, eli siten, että et yksinkertaisesti voi ajatella eläväsi lopun elämääsi tupakan varjossa (ja hajussa) jolloin olet siinä tilanteessa, että joudut valitsemaan
Suosittelisin sinua tekemään hänelle selväksi, että ET ole puhumassa hänelle 1-vaihtoehdosta, vaan olet asiaa mietittyäsi nyt 2-vaihtoehdon "kourissa".
Kylmä totuushan on myös se että jos hän on niin tupakan kourissa ettei pääse siitä eroon, on myös muita mahdollisia asioita joihin hän voi jäädä koukkuun (alkoholi, naissuhteet, jopa huumeet) jotka saattavat olla vielä hankalampia kuin tupakointi - eli jos hänellä ei ole riittävästi itsekuria tämänkään asian suhteen, milloin joudut ehkä huomaamaan että seuraava tulee kuvaan mukaan (lisäksi).
2-vaihtoehdon etu on myös se, että voitte olla asiassa "samalla puolella". Eli et ole vaatimassa häneltä mitään, vaan teidän tulee yhteisesti löytää ratkaisu ongelmaasi, joka on luonteeltaan hyvin vakava.
Keskusteltuasi hänen kanssaan (ehdottomasti ollen hänen "puolellaan"), ja pyydä häneltä ehdotusta ongelman ratkaisuksi. Hänellä on ongelman ratkaisun avaimet käsissään, joten vain hän voi tietää ratkaisun.
"olen aina pahalla päällä jos lopetan" on ihan syvältä. Se on kiva tekosyy jatkaa. Voit suostua esim. sellaiseen että hän vähentää 1 savukkeen päivässä, ja että sinä pidät savukkeita hallussasi, ja sinä olet ainoa jolta hän ikinä savukkeita suostuu ottamaan. Näin askin päivässä vetävä voi lopettaa 20 päivässä; ja toisaalta, hän on automaattisesti tilivelvollinen sinulle polttamistaan savukkeista.
Kun olin lopettamassa, annoin itse vaimolleni askin ja sanoin että kun oikein tarvitsen yhtä, niin hän antaa sen minulle (kun vähensin 3:sta alas). Ei ollut helppoa mennä pyytämään sitä viimeistä savuketta, mutta sen polttaminen olikin sitten yhteinen juhlahetki. En sano että teillä pitää mennä näin, tämä oli vain minun tarinani.
Vieroituspoireet ovat ysilöllisiä, ja niitä voi helpottaa erilaisten tuotteiden avulla. Varoituksena kuitenkin; eräs hyvä ystäväni jäi vuodeksi kiinni nikotiinipurkkaan (ja vielä kasvavassa määrin)... ei kaikilla siis toimi.
Kiitos taas rakentavista ajatuksistasi! Meillä kävi juuri niin, että koska heti alussa tein polttamisesta aika ison numeron, mies koki minun toteuttavan vaihtoehtoa 1. Hän epäili, että vaikka hän lopettaisi polttamisen, se ei riittäisi, vaan olen kenties niitä naisia, jotka pyrkivät muokkaamaan miehestä juuri mielensä mukaisen, pakkokeinoin. Eli kohta tulisi joku toinen asia, missä minä vaadin häntä muuttumaan.
Ei siinä juuri auttanut väittää vastaan.
Erinäisten muiden kipupisteiden kanssa tahkottuamme, minä huomaan aina uudestaan v-käyräni nousevan polttamisen vuoksi. Olen tosissani pinnistellyt ja yrittänyt asennoitua rennommin, keskittyä ajattelemaan miehessä olevia positiivisia asioita, keksinyt itselleni korvaavaa tekemistä siksi aikaa kun mies on röökillä... mutta tietysti aina kun tulee jotain kinaa jostain muusta asiasta, lopahtaa sietokyky tupakan suhteen jälleen täysin.
Välillä mies on antanut minun ymmärtää, että ongelma on minussa.. olen vain tiukkapipoinen, kun teen tuollaisesta suht merkityksettömästä asiasta numeron. Meilläkin on muita, hänen mielestään isompia ongelmia. Enkä minäkään niitä muita ongelmia vähättele. Ehkä suhde ei ole ollut vielä niin vakaalla ja turvallisella pohjalla, että miehellä olisi ollut voimavaroja lopettamiseen. Toisaalta minulla ei ole ehkä riittävästi hyvää tahtoa suhteen rakentamisessa, kun tupakanpolton sietäminen vie itseltäni voimia...?
Tarkentaisitko minulle vielä hieman, mitä tarkoitit vaihtoehdolla 2 "- että hän tulkitsee sen oikein, eli siten, että et yksinkertaisesti voi ajatella eläväsi lopun elämääsi tupakan varjossa (ja hajussa) jolloin olet siinä tilanteessa, että joudut valitsemaan" ? Pitäisikö minun kertoa hänelle siis, että nyt JOUDUN valitsemaan, haluanko jatkaa hänen kanssaan, jos hän jatkaa polttamista, vai enkö halua? Vai mitä tarkoitit?
Kiitos paljon tähän astisista "vinkeistä" !
Ainakin itse sanoit että "Minun on todella vaikea suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja perheenperustamista miehen kanssa, koska tupakoinnin lopettaminen ei näytä todennäköiseltä."
Siinä se mielestäni on kiteytettynä. Muita ongelmia on aina, ja niistäkin on tietysti päästävä yli vaikka mies lopettaisikin tupakoinnin.
Jospa selvität asian hänelle aivan rauhallisesti ja perusteellisesti; eli sen että sinä olet joutunut tilanteeseen, jossa siitä huolimatta vaikka rakastat häntä, olet joutunut miettimään sitä, haluatko elää lopun elämääsi tupakoitsijan kanssa (kaikkine haittoineen joita siitä SINULLE ja lapsille aiheutuu).
Samalla pyrit saamaan hänet ymmärtämään, että sinä et yrityksistäsi huolimatta ole päässyt sinuiksi sen tulevaisuuden kuvan kanssa, joka sinulla on tupakoitsijan vaimona, eli et voi yksinkertaisesti elää sen asian kanssa, vaikka kuinka haluaisit.
Silloin hänkin voi ymmärtää, että tässä ei ole kyseessä sinun vaatimuksesi, vaan tilanne jossa olet (omien sanojesi mukaan)... kun nyt et vain pääse tästä yli, vaikka olet yrittänyt.
On erittäin tärkeää, ettet aseta tupakoinnin lopettamista tällöin minkäänlaiseksi ehdoksi. Se mitä häneltä pyydät on että hän voisi auttaa sinua keksimään ratkaisun ongelmaan. Hän voi ehdottaa vaikkapa sitä ettei koskaan polta sinun nähtesi tai siten että voisit sen haistaa. Sekin on eräs ratkaisu, ja siitä voitte sopia; siis tehkää silloin oikein selkeä (suullinen) sopimus asiasta. On kuitenkin selvää että se tulee onnistumaan vain jonkin aikaa, ennenkuin hän eräänä päivänä taas haisee tupakalle. Mutta... silloin voit viitata tekemäänne sopimukseen.
No, jos kuitenkin pääsette vaikkapa tällaiseen ratkaisuun, niin siinä on sellainenkin etu, että kun olet hänen kanssaan pitkiä aikoja tai koko päivän, hän ei yksinkertaisesti voi polttaa sinä päivänä, jolloin hän vähitellen oppii olemaan pitkiä aikoja polttamatta; ja toisaalta, silloinhan sinun ongelmasi on niinkin ratkaistu. Jos taas tulee aihetta ottaa asia uudelleen esille (eli hän liian usein haisee tupakalle), silloin voit jälleen viitata tekemäänne sopimukseen, ja vaatia häntä pitämään lupauksensa.
Eli: Minun täytyisi saada mies näkemään itseni pattitilanteessa, jossa tarvitsen hänen apuaan?
Täytyy sanoa, että ajatuksesi tuntuu aika nerokkaalta. Varsinkin kun mieheni on suorastaan erikoistunut keksimään ongelmiin ratkaisuja. Välillä tuntuu, että hänellä on niitä ihan liikaakin, ja ongelmiakin hän tuntuu kehittelevän vaikka mistä, jotta saisi aivoilleen sopivaa askaretta ;)
No, se ei nyt kuulu tähän tupakointi-dilemmaan. Yritän ottaa neuvostasi vaarin, ja puhua tältä pohjalta miehelle. Pidähän peukkuja!!
itse voin sanoa etten voisi olla kyseisessä suhteessa lainkaan. Minä en siedä tupakkaa yhtään, en edes pysty hengittämään tupakan savussa ja se aiheuttaa minulle päänsärkyä. Mielestäni jos et pysty elämään tupakansavun kanssa, niin sinun ei kannattaisi silloin jäädä suhteeseen. Hyvä esimerkki on oma isäni, joka lopetti polttamisen silloin kun minä synnyin, mutta aloitti uudelleen heti kun olin jotain 10 vuotias. Äitini joutuu vieläkin taistelemaan kauhean tupakansavun kanssa, vaikka hänelläkin on kamalia oireita siitä johtuen (päänsärky,huonovointisuus)
eli ei kannata tyytyä tuohon suhteeseen. vaikka se kuulostaa hirveältä, niin kannattaa erota ja etsiä savuton mies, jos sellaisen suhteen haluat. minä itse en tyytyisi sauhuttelevaan mieheen, koska tiedän että katuisin sitä päätöstä loppuikäni.
Kiitos kommentistasi. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse tupakansavussa olla, mies käy ulkona polttamassa, ja hyvin harvoin minun läsnäollessani polttelee. Sen verran olemme työllä ja tuskalla saaneet sovituksi, ettei hän läsnäollessani polttaisi. Haju kuitenkin tarttuu vaatteisiin ja ihoon, ja jos hän tulee samaan huoneeseen suoraan tupakalta, leijuu huoneessa aina hetken ajan kammottava lemu.
Hajuaistini on hyvin herkkä, ja minulle on tärkeää, että kotona tuoksuu raikkaalle ja hyvälle. Olen polttanut aikaisemmin itsekin, kohtuullisesti, mutta huolehdin aina siitä, että en haisisi pahalta. Myöskin pidin huolta siitä, etten polttanut sellaisten henkilöiden seurassa, jotka eivät itse polta. Minulla on lapsia, ja hekään eivät ole koskaan nähneet minun polttavan, eivätkä ole haistaneet minusta tupakanhajua. En ole halunnut näyttää heille tupakkaa polttavan äidin mallia, enkä ole halunnut tupakanhajun kuuluvan heidän elämäänsä. Kumppanini myötä tupakanhaju on tullut myös lasten elämään. Tämäkin harmittaa.