Musta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että ollaan selvitty meidän ensimmäisestä kriisistä. Paljon sai kestää ja paljon se otti aikaa, paljon oli surua ja onnettomuutta, mutta pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että olen rakastumassa tuohon ukkeliini uudelleen, ja entistä vahvemmin.
Läpi kiven ja kallion
_Avovaimo_
3473
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi kiva lukea jotain rohkaisevaa, kun itselläni kriisi on juuri päällänsä. Tuo "pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että olen rakastumassa tuohon ukkeliini uudelleen, ja entistä vahvemmin." -tunne kuulostaa itselleni tällä hetkellä aika kaukaiselta haaveelta. Tosin jos tästä päästään eteenpäin niin onpahan ollut oppimiskokemus ja varmasti vahvistava. En vaan jaksa uskoa omaan tahtomiseeni.
AP täällä vastailee. Meillä alkoi oikeastaan tulla vaikeuksia sen jälkeen, kun oltiin alkuhuumasta päästy eteenpäin, kun alkoi tulla esille se henkilö, joita oikeasti molemmat ollaan. Nuo ongelmat, joita silloin oli, eivät kuitenkaan ollut mitään siihen verrattuna, minkälaisia ongelmia on nyt myöhemmin tullut.
Voisia sanoa noin puolentoista vuoden ajan meillä on ollut todella vaikeaa, jopa eron partaalla käytiin yhdessä vaiheessa, mutta päätettiin kuitenkin yrittää vielä uudelleen. En halua nyt yksityiskohtaisesti kertoa, mitkä asiat meille tuotti ongelmaa, ne asiat ovat kuitenkin kaikilla parisuhteilla erilaiset. Eivätkä nuo ongelmat siis ole kokonaan edelleenkään kadonneet, on vaan jouduttu opettelemaan kestämään niitä toisen huonojakin puolia ja heikkouksia ja yrittämään parhaamme oman käytöksen muuttamiseksi. Mistään pienistä ongelmista ei siis ole kyse.
Takapakkia tulee varmaan tulemaan vielä joskus ja isompia ongelmia ja yllätyksiä tulee varmasti vielä ilmenemään, mutta jotenkin viimeaikoina on vain alkanut tuntumaan siltä, että olen rakastumassa tuohon toiseen puoliskooni uudestaan ja paljon vahvemmin. Paljon meitä onkin koeteltu, ja on ihme, että edelleen ollaan tässä yhdessä.
Sen ohjeen voisin antaa vankalla kokemuksella, että älkää edes yrittäkö muuttaa toista ihmistä, sillä se on aivan yhtä tyhjän kanssa, se ei tule onnistumaan. Sen olen saanut kirjaimellisesti oppiä tässä suhteessa. Ainut mitä voitte tehdä, on muuttaa omaa käytöstä ja joko hyväksyä toinen sellaisena kuin hän on tai lähteä pois suhteesta. Paljon tsemppiä teille!
Minkähän ikäinen tämä teidän suhde on?