Eli kumppanini nyt 5 vuoden seuruselu suhteen jälkeen totesi tylysti että ei rakasta minua, välittää kuulemma paljon vaan haluaa muuttaa erilleen miettimään asioita.
Olen aina ollut hänestä hirveän mustasukkainen, pettämisä ym mahtunut kuvioon.
Nyt hän sitten vielä aloitti pahan tavan eli pari kertaa viikossa ryyppäämisen "kavereiden" kanssa ulkona.
Olen itse absolutisti, joten siinäkin mielessä aina ollut tiukka paikka toi dokaus.
Mietin tässä vaan että jos muutamme erillemme niin onko se todella mahdollista, että hän vaan tarvitsee aikaa itselleen ja haluaisi myöhemmin yrittää uudelleen.
Vai onko tää minun varallani pitämistä? Sellaiselta tää kyllä vaikuttaa.
Naiseni on hyvin herkkä ihminen ja on itkenyt pahaa oloaan useita päiviä eron johdosta.
Mitä tallaisissa tilanteissa te olette yleensä tehnyt ja mikä on loppu tulos?
Olen aina ollut hänestä hirveän mustasukkainen, pettämisä ym mahtunut kuvioon.
Nyt hän sitten vielä aloitti pahan tavan eli pari kertaa viikossa ryyppäämisen "kavereiden" kanssa ulkona.
Olen itse absolutisti, joten siinäkin mielessä aina ollut tiukka paikka toi dokaus.
Mietin tässä vaan että jos muutamme erillemme niin onko se todella mahdollista, että hän vaan tarvitsee aikaa itselleen ja haluaisi myöhemmin yrittää uudelleen.
Vai onko tää minun varallani pitämistä? Sellaiselta tää kyllä vaikuttaa.
Naiseni on hyvin herkkä ihminen ja on itkenyt pahaa oloaan useita päiviä eron johdosta.
Mitä tallaisissa tilanteissa te olette yleensä tehnyt ja mikä on loppu tulos?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nainen on nyt vaan vähän "sekaisin". Anna muuttaa ja pure hammasta ettet liikaa pidä häneen yhteyksiä,sopivasti. Mene sinäkin ja ota joku daami kyytiin vaikka huviajelulle jospa se naisesi sitten tajuaa että voi menettää sinut.Ei tarvitse mitään uutta vakavaa suhdetta aloittaa vaan muutenkin voi hengailla. Olet liian itsestäänselvyys naisellesi,epäilen.Tietyn ajan päästä kyllä alkaa miettimään että hetkinen mies ajelee nainen kyydillä ja se on hälyttävää. Jos ei näin tapahdu niin suhteenne on menneen talven lumia,en usko kuitenkaan. Me naiset ollaan vähän ihmeellisiä.Kärsivällisyyttä.
Meikäläisellä sama tilanne. Ja elän toivossa... Kyseessä on kuitenkin elämäni mies, joten helpolla en aio luovuttaa. Jos se rakkauden löytyminen vaatii erossa oloa niin olen kyllä siihen uhraukseen valmis. Ihan mitä tahansa...
myös mä joudun päästää rakkaani pois.. ja voin vaan toivoa, et se tulee takaisin. onko se edes mahdollista, vai onko se vaan niin että kaikki "taukoa" kaipaavat haluaa erota mutta pitää myös sen takaoven auki, että jos sittenki.. ollaan sovittu kuukaudesta, mitenkä teillä muilla? toivon kovasti, että mies tulee sit järkiinsä ajateltuaan asioita, ja palaa kotiin. rankkaa tää epätietoisuus, ei edes varmuutta että koska se breikki alkaa. ja ollaanko sitte iha kokonaan kuulumattomissa ja näkymättömissä? kertokaa jos tiedätte joku.
Meillä se on nyt mennyt koht 4vko. Naiseni lupas ottaa yhteyttä sitten kun on valmis ja kun hän on saanut tarpeeksi aikaa itselleen. Olen lähettänyt välillä viestin, että miten menee tai jotain sen suuntasta, mut se kuulemma pahentaa hänen oloaan ku kyselen, joten en enää lähetä tai soittele yhtään.
On tää nyt silti aika helvetillistä odottamista, mut olen asettanut itselleni aikarajan että jos ei ole kesäkuun puoleenväliin mennes ilmoitellut itsestään niin pistän lopullisesti poikki.
Toiselta osapuolelta ei sitä aikarajaa saa, koska siitä hän vaan ahdistuu, joten se vaan kannattaa asettaa omaan päähänsä. Ei sitä kukaan jaksa kauan tällases suhtees olla.
Tällähetkellä asun täs kämpäs yksin naiseni asuu kaverinsa luona, mutta on kuulemma hankkinut itselleen uuden asunnon. Mietin vaan että milläs mä nyt maksan tän ison kaksion vuokran.
Olen erittäin huolissani silti naisestani, sillä hänellä on velkaa noin 6000€ nytkin iso kasa tos pöydäl hänen laskujaan jotka menossa perintään.
Mutta tuntuu siltä, että tällä hetkellä hän ei ole edes kiinnostunut itsestään saatikka minusta, joten annan vaan ajan kulua ja yritän toipua.