Kertokaapa te, jotka olette olleet yhdessä yli 15 vuotta, että miten todellisuudessa menee. Täällä ei tarvitse kaunistella, eikä kulisseja pitää, joten voitte kertoa ihan rehellisesti. Mun liitto (25 v) todella huonossa hapessa nyt.
Siis miten liittonne jaksaa?
Siis miten liittonne jaksaa?
Vastaukset 102
Vanhimmat
Itseäni kiinnostaisi tämä aihe myös.
Itselläni taka pitkäaikainen parisuhde, naimisiin emme ole vielä menneet. Hyvin pyyhkii tällä hetkellä, mutta minua kiinnostaa nimenomaan se, että mitä on odotettavissa 10-20 vuoden kuluttua?
Onko OIKEASTI mahdollista, että 20v yhdessäolon jälkeen voi vielä sanoa esim. haluavansa kumppaniaan seksuaalisesti, rakastavansa tulisesti, kaipaavansa tajuttomasti? Vai onko se vain tasaista päivästä päivään oleilua?
Mielenkiintoinen aihe.
Olen nyt aivan väsynyt. Tehnyt monta päivää 12-13 tuntista päivää, ja mies ei ole tehnyt koton YHTÄÄN MITÄÄN. Ei edes takkaan saanut sytytettyä, vaikka pakkasta paljon. Olen nyt niin täynnä tätä, etten tiedä mitä tekisi. En voi kotoa lähteä, en tiedä mitä tekisin.
Itse oon 25 vuotta ollut vaimon kanssa. Ekat 5 vuotta meni hyvin. Sitten lasten syntymän jälkeen alkoi seksi hiipumaan (vaimon pihtaus). Siinä nilkutettiin vielä n 10 vuotta, kunnes seksi vaimon haluttomuuden takia loppui 7 vuotta sitten kokonaan.
Siitä lähti kylmä kyyti ja nyt olenkin jo hankkinut oman asunnon, jossa vietän suuren osan ajastani. Siellä olo pienentää yhdessäolon ahdistusta.
Olemme olleet aviossa 40 vuotta.
Alkuhan on aina huumaavaa,rakennetaan omaa pesää. Silloin ostimme pienen yksiön, ihan uuden ja aluksi oli vain matto lattialla ja vuode seinustalla, siitä pikkuhiljaa laitettiin kotia, kun varat riittivät, velalla emme sisustusta ostaneet. Kummallakin oli työpaikat. Aluksi elelimme 4 vuotta kaksistaan, ennenkuin perheemme sai hartaasti odotetun lisän, tyttövauvan, joka oli meille molemmille hyvin rakas ja on edelleenkin. Tuntui että, elämä kantaa, mieheni löysi harrastuksen jo ennen lapsen syntymää, jossa hän on saanut kilpailla koti- ulkomailla. Jonkinlista menestystäkin on tullut. En ole kovin mustankipeä ollut hänen menoistaan, olen luottanut ja on kannattanut. Toinen lapsemme syntyi n 6 vuoden päästä eli lapsilla on aika pitkä ikäero, nyt tuli poika, joka on yhtä rakas kuin tyttäremme.
Seurasimme heidän kasvamistaan , olimme aina läsnä, tiesimme heidän kaverinsa, jotka saivat olla meillä koska vain, koulutimme heidät yliopistotasoisesti. Vähän piti tinkiä omista asioista, en kokenut sitä vaikeaksi.
Olemme jo vuosi olleet kaksistaan, kyllä meilläkin on matkan vareela ollut jaksoja, joista ei voi olla ylpeä, pettänyt itse en ole koskaan, eikä minulle ole tullut milloinkaan ajatuskaan, että olisi jäänyt jokin vaihe elämässä elämättä, minua ei kiinnosta ravintolat ja jonnenjoutavat juoksut. Olen mieluimmin osallistunut yhteiskunnallisiin asioihin, olen ollut monessa yhdistyksessä mukana, mutta en lasteni pienenä ollessa, silti on jäänyt aikaa ihan riittävästi.
Lasten tultua aikuiseksi, itsekin menin työelämässä eteepäin, opiskelin ammattikorkeassa työn ohessa ja sain ylennyksen, sain päteä työssä josta pidin.
Ymmärrän, että työelämä on muuttunut se vaatii nuorilta ja varsinkin koulutetuilta ihmisiltä aivan hirveästi, työnanatajat odottavat ihmisten olevan saatavissa koko vuorokauden työhön. Sellaiselta tuntui loppuaika minustakin, että olisi ollut paras viedä patja työpöydän viereen.
Mieheni sitävastoin saaneerattiin ulos hieman ennen eläkeikää, mies joka varmasti teki työnsä hyvin, koki sen hyvin raskaasti ja sairastui, kun ambulanssi pillit päällä ajoi kotimme eteen, tunsin kyllä sydämeni kylmenevän. Onneksi tästä selvittiin, mutta sairaus on ja pysyy. Voimme kuitenkin viettää vielä rauhallista elämää yhdessä ja rakastamme edelleenkin toisiamme.
Olemme saaneet säästettyä sen verran, että taloudellisesti tulemme toimeen ja voimme saada näin elämäämme kohokohtiakin. Mutta tämäkin on vaatinut valintoja, mitä tekee, meiltä varmasti jotakin jää vielä lapsillemme, emme osaa kaikkea hävittää.
Raskainta on seurata lastemme elämää, sillä he ovat se kaikkein tärkein osa elämäämme, emme saattaneet heitä maailmaan kärsimään. Molemmilla on työtä, mutta työnantajat vaativat ja paljon on myös matkustettava, se vaati parisuhteelta paljon, toisen elämä on nyt hakusessa eron vuoksi. Rakkaat lapsenlapsemme ovat joka hetki sydämessämme. Voimme vain niin vähän tehdä heidän hyväkseen, jokainen tekee valintansa itse.
Voimme vain toivoa kodin rakkauden auttavan heitä tekemään oikeita päätöksiä. Kotimme ovet heille avoimina yöllä ja päivällä.
Vaimosi ryhtyi siis nunnaksi ja meinaa, että tällä pärjätään koko hela hoito avioliitossa ja kastroi siinä sivussa sinutkin munkiksi.
Nyt elämämme nyt, nykyaikaa eikä keskiaikaa.
Keskiajalla vaimosi olisi kehittänyt itselleen kunnon pyhimyksellisen ja hartaan imagon ympäristönsä suureksi ihastukseksi lopettamalla koko seksuaalitoimintonsa.
Näin naisena ja synnyttäneenä äitinä hämmästelen nunnamaisia kanssasiskojani. Miten ne onnistuvat? Miten onnistuu olemaan, ettei haluta? Syövätkö he miehenestolääkkeitä? Onko vaihdevuodet alkaneet ennen aikaisesti?
Kyllä tuo ahistuksesi on perin aiheellisesta. Ihme ettei sinua enempää ahista, aikuisen oikeasti. Aika sitkeätekoinen olet, jos olet jaksanut roikkua nämä vuodet nunnavaimosi helmuksissa. Ja alistettu.
Olet ihan alkanut melkein hiireksi.
Näin Liina Anniinana neuvoisin sinua löytämään sisäisen rottasi hiiren sijaan.
ELI... haet uuden vaimon, joka on mehukas ja kypsä sisältä, eli normaali nainen. Sillä normaali ei tilanteesi ole. Sinuun on kohdistunut henkinen ja fyysinen väkivalta nykyisessä avioliitossa.
Kas! Nainen voi NÄIN OVELASTI harjoittaa väkivaltaista käytöstä miestään kohtaan, kun lyö jalkansa ristiin ja sanoo ettei tipu eikä lirise.
Tämä on niin kieroa väkivaltaa, ettei siitä edes jää "kiinni", koska sitä ei monikaan edes tiedosta fyysiseksi väkivallaksi sen "hienostuneisuuden" tähden.
Joten... lakkaa kaihoilemasta hiirenä, ala mieheksi ja etsi uusi kumppani. Me eletään täällä vain kerran, eikä sitä elämää takaisin saa. 80-ikäisenä on enää turha katua, kun silloin ollaan jo oikeasti selibaattikerhon jäsen.
Mutta ei sinun iässäsi.
Pidä suhde lapsiisi, mutta... ja sinä, etsi rakkaus elämääsi.
se vastuu on myös sulla parisuhteessa, ei kaikki ole sun eukon vika, olis kiva kuulla mitäs mieltä eukkosi on teidän tilanteesta.
Ihme pariskunta ootte kun 20v vaan oltu ja ihmetelty et kuis näin, ettekä kumpikaan ole mitään asian eteen tehny? Tangoon tarvitaan aina kaksi.
Nythän sulla jo oma asunto, älä enää ruikuta menneen perään, eikun baanalle ja paneen...
Tuo on se parisuhteen paras hoksaus!
Turha toista syyttää yksinään tilanteesta, jos kuollutta on, kyllä siihen tangoon tarvitaan tosiaankin kaksi ja halua oppia tanssimaan!
asian ytimeen.
On paljon hyviä harrastuksia joista saa sen saman endorfiinipläjäyksen aivoihin kun seksistä. Se että jonkinlaista läheisyyttä sitä kuitenkin kaipaa, että vaikka saisi käden olkapäälle tai jotain. Minä olen muutaman vuoden nukkunut alakerran sohvalla ja joskus on vaan 15 astetta lämmintä alakerrassa. Minun surkea tilanteeni on monen yhteensattuman summa jonka olisin voinut saada kuntoon, mutta paikallisen hammaslääkärien natsiyhdistyksen tähden olen joutunut kärsimään pitkäaikaisesta jomotuksesta, enkä pysty tekemään sellaisia asioita joilla saisi suhteen enää toimimaan. Olemme eroamassa, kunhan saan asioita järjestettyä hieman. Minulta on kyllä ne elämysharrastuksetkin loppuneet. Seksihän loppui jo kauan aikaa sitten.
eiköhän jokainen harrasta seksiä jos sitä tekee mieli...näin luulen... jostain syystä vaimon ei tee mieli. miksi? onko se siis vaimon vika? ettei huvita, ällöttää koko touhu? ja silti pitäisi "antaa", kun tuntuu vastenmieliseltä? ihan oikeasti? liukkaria vaan kehiin kun kuivuus on saharan luokkaa? mahtava juttu jos et oo itse ikinä kokenut haluttomuutta, mutta ei se silti sulje pois sitä ettei muilla voisi olla. ja kyllä, asialle varmaan pitäis tehdä jotain, mutta eipä ole mieskään tehnyt, eikai se sentään pelkästään naisen vastuulla ole? ehkä mies on itsekäs, sisään-5min rynkytystä-kiitos ja hei! ei muakaan huvittais... kaikkia ei vaan huvita seksi, eikä sille välttämättä voi tehdä mitään. ei auta, että haluaisi haluta!
itsellä ei ole sellaista ongelmaa mutta tiedän miltä se tuntuu...ex-miehen kanssa oli ja harrastinpa sitä hänen mielikseen, voin kertoa että alkoi sen verran paljon oksettaa koko touhu että ei olis kannatanut! miestä vaihtaessa ongelma katosi, tajusin että oikeasti olemassa on kohteliaita ja huomaavaisia miehiä jotka välittävät muustakin kuin omasta nautinnosta :) mutta en ikinä enää harrasta seksiä jos ei huvita, sen päätin! sen sijaan sille, ettei huvita, pitää tehdä jotain tietenkin.
Vaimo on yksinkertaisesti kyllästynyt seksuaalisesti mieheensä. Joskus nimittäin vaihtamalla paranee.
Itse en tuntenut kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen enää minkäänlaista seksuaalista halukkuutta mieheeni. No mies otti ja läksi, itsekin löysin uuden kumppanin eikä seksin kanssa ollut mitään ongelmia.
Meidän liitto kuoli valehteluun ja pettämiseen, mustasukkaisuuteen ja kontrollintarpeeseen, oikeuteen omiin "naisystäviin jotka salattiin". Jaksoin rakastaa 3vuotta, kun ottaa huomioon ensimmäisen seurusteluvuoden. Kun kuvioihin tuli toinen nainen, rakkaus loppui. Nyt olen aikani yrittänyt, mutta en tahdo enää rakastaa. Sydämeni on täysin kylmettynyt aviomiestäni kohtaan. Ero vireille tällä viikolla enkä pode huonoa omaatuntoa jättäessäni petturin.
Kaikesta muusta olisin selvinnyt, jaksanut yhdessä sairaudet ja surut, onnenhetket, lasten kuolemat jos niitä olisi siunaantunut jnejne, mutta pettäminen vei pohjan koko avioliitolta ja nytpä tiedän senkin, etten koskaan pidemmälle katso vaan kenkää tulee heti jos epäily edes astuu kuvioon. Avioon en tule astumaan enää koskaan, enkä aio itseäni sellaiseen tilanteeseen enää ajaa jossa on pakko pysyä yhdessä olosuhteiden pakosta..
Onnea kuitenkin kaikille pitkään avioliitossa/parisuhteessa sinnitelleille pareille. Nostan hattua niille, jotka ovat todella pystymässä sitoutumaan "kunnes kuolema meidät erottaa"-lupaukseen.
...on elämänsä vedossa, olen ollut miehen kanssa 25 vuotta, ja yhdessä olo vaan paranee vuosi vuodelta.
On seksiä, on läheisyyttä, riidelty ei ole tämän vuoden aikana vielä kertaakaan. Rakastan miestäni aivan valtavasti, hän on dynaamisin ja villein mies mitä luomakunta päällään kantaa :). Mieheni on kaikkein paras asia elämässäni, nautin hänen seurastaan valtavasti. Urheilullinen, älykäs, huumorintajuinen, suojeleva, hellä, luotettava, siinä vain joitakin hänen ominaisuuksistaan.
17 vuotta yhteistä eloa takana, kohta 12 vuotta naimisissa ja pari lasta. avioero on pyörinyt kohta viisi vuotta mielessä, mutta lasten takia en raaski luovuttaa.
alku oli kuin sielujen sympatiaa, noin kymmenen vuotta sitten vaimon biologinenkello tikitti siihen malliin että muksu olisi saatava. ensimmäisen saanti oli pirun hankalaa ja lopputulos putkahti pihalle vajaan kahden vuoden yrityksen ja normaaliodotusajan jäljiltä. siinä vaiheessa olin jo sisäistänyt roolini, tuo rahaa huusholliin ja siitä muksu. reilun vuoden kuluttua tuli puhe toisesta, ajattelin että joko ero tai sitten toinen muksu sillä meno oli sen verran mahdotonta ja lapsen johdostahan ero ei ollut edes aidosti ajateltavissa. nyt nuorin on esikoululainen ja vaimon kanssa ei voi sanaakaan vaihtaa, ettei rupea v.tuttamaan oikein urakalla.
viimeinen niitti oli, kun vaimo ei voinut tehdä lapsille ruokaa kun olisi pitänyt lähikaupasta käydä hakemassa ensin juustoa ja lapsilla oli kova nälkä. olin itse ajomatkalla kotiin ja kun puolentunnin kuluttua tulin kotiin, kävin 150m päässä lähikaupassa hakemassa sen juuston ja tein lasagnen, jotta lapset saisi syötävää. rouva oli ollut ryyppäämässä kavereidensa kanssa kaksi päivää, niin ei jaksanut!
Voi elämän kevät.Mitä tapahtui perheessäsi ensimmäisen lapsen jälkeen kun rupesit sisäistämään rooliasi toisinsanoen tympääntymään.Itselläni on pitkä liitto eletty.Lapset pois kotoa.Jos mieheni olisi jpskus käynyt kaupassa olisin onnesta mykkyrällä ei hakenut juustoa eikä muutakaan.Söi kyllä tyytyväistä ja meni sohvalle maate kunnes nuosi siitä harrastuksiin tai kavereille kylään.Jos olin mutussa niin hämpä paiskasi sohvalle maate ja makasi siinä mykkänä ja puhumattomana mitä nyt nukkumaan tuli ja töihin lähti.Mykkäkoulua piisasi viikosta puoleen vuoteen.Hänellä oli oikeudet minulla velvollisuudet kaikki nämä vuodet.Kerron tämän siksi että meillä oli niin että miestä passattiin mutta ei se näköjään riitä .Nyt hän haaveellisena viestittelee ihastuksensa kanssa.Koskaan ei ole kohdin miehille.
Eli ei tarvitse kulisseja ylläpitää, mitä se lieneekään sitten tarkoittaa. Olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta ja yhdessäoloa on kaikenkaikkiaan yli 30 vuotta. Vaihtelevia aikoja on ollut. tappeluja, kinaa, mököttämistä, erimielisyyksiä, erolla uhkailuja sun muuta. Kaikki tämä on kai aika tyypillistä pitkälle ihmissuhteelle. Me ihmiset muutumme ja kehitymme eri aikaan ja sillä on vaikutusta parisuhteeseen.
Nyt on seesteistä, ollut jo monta vuotta. Olemme kumpikin yli 5-kymppisiä ja tuntuu, että vasta nyt alamme ymmärtämään homman ytimen ja ymmärtämään myös toisiamme sekä hyväksymään toisemme sellaisina kuin olemme. Tämä ei tarkoita sitä, ettemmekö haluasi hoitaa suhdettamma ja toisiammekin vaan tiettyä "armollisuutta" esim. toisen ärsyttävää tapaa kohtaan. Niitä on meillä kaikilla.
Perustana tälle kaikelle on ollut se, että olemme aina tunteneet intohimoa toistamme kohtaan ja olemme ensi sijaisesti olleet aina mies ja nainen eli rakastavaiset. Meillä on lapsia ja perhe-elämä oli vuosikausia se tärkein asia elämässämme, tosin mies on aina ollut kovin meneväinen harrastustensa kanssa. Tämä oli yksi tappelunaiheemme vuosikausia mutta nykyään olen vain tyytyväinen kun mies harrastaa ja omaa vielä hyvin houkuttelevan, kiinteän ja "kestävän" kehon.
Rakastamme toisiamme ja meillä molemmilla on ominaisuuksia, joita ihailemme toisissamme. Niitä korostamalla ja ne muistamalla, selviää monesta erimielisyydesta tai vastoinkäymisestä.
Yhdessä oloa tulee nyt 26 vuotta ja siitä puolet naimisissa ja itsekkin nyt lähempänä viittäkymmentä ollaan huomattu se "juju" tässä yhteisolossa ja elämä on mukavampaa kuin ikinä!
Lapset on kasvatettu ja seksi on parempaa kuin koskaan!
Meilläkin on seksi näytellyt suurta osaa elämässämme ja sitä liekkiä ei ole koskaan päästetty sammumaan, vaikka pienellä liekillä välillä on käynytkin...
Nyt on aikaa parisuhteelle ja turhat kotkotukset ja mustasukkaisuudet on takanapäin, eikä riidellä ole tarvinnut enää vuosiin. Elämä on ihanaa!
Vaikuttaa siltä, että niillä joilla on seksi/läheisyys säilynyt, niin menee vuosikymmenien jälkeen vielä hyvin ja päinvastoin.
En tiedä kumpi lähtee ensin: seksi joka kylmettää liiton, vai viilenee muuten - vieden seksin/läheisyyden mennessään.
Tuohon täytyy tällaisen pitkässä liitossa olevan naisen vastata, että kyllä se seksi ja läheisyys kuitenkin kulkee käsikädessä ja jos mies meillä haluaa seksiä vielä näin viisikymppisinäkin vielä monta kertaa viikossa, annan jo ihan sen takia, että saan siitä enempi itse sitä läheisyyttä, jota kaipaan...tarkoitan siis, että vaikka mies saa huippunsa joka kerta, minä en välttämättä orgasmia, niin se ei haittaa, ihana on tuntea miehen roppa kiinni itsessäni ja ihon lämpö. Nautin siitä kovasti..
Välillä on ollut viileitäkin kausia...varsinkin aikasekstorilla 40-50v oli aikaa, että seksi jäi vähemmälle, mutta sitten se taas alkoi kummasti viehättää.
Säälittää parit, joilta seksi on jäänyt kokonaan pois, meillä on kuitenkin pystytty asiasta aina keskustelemaan ja pidetty aina kuitenkin jotain liekkiä yllä, vaikeuksia on ollut, niinkuin kaikilla, mutta "se jokin" on pysynyt kuvioissa mukana...
Ei ehkä kannattaisi antaa periksi tuossa seksiasiassa, kannattaisi vain yritellä löytää se läheisyys takaisin, onhan sitä kaikilla ollut kuitenkin suhteen alussakin?
Kaikki taitaa lähteä siitä luottamuksesta ja jos sen on kerran menettänyt, ei se muu ole enää sen arvoista, että jaksaisi panostaa.
Sinulla on luottamuksen arvoinen kumppani, tai sitten ei ole jäänyt mistään kiinni.
Monella ei näin ole. Liitossa kitkutellaan, itseä suojellen.
En tiedä mistä johtuu, mutta nykynaisilla tuntuu olevan ajatuksena, että pihtaamalla saavuttaa jotain, kun nimenomaan vain antamalla voi saada jotain. Sama se on missä tahansa asiassa, jos hymyilet, saat hymyjä, jos et hymyile, et niitä saa pian muiltakaan.
Mutta en tiedä, onko se sitten pihtaamista, vai ovatko nykyajan naiset niin ylityöllistettyjä, ettei sänkyyn mennessä jaksa muutakuin nukkua....?
On työ, kotityöt ja lastenhoito, voisiko olla yksi syy siihen haluttomuuteen, että nykyaika asettaa vähän liikaa vaatimuksia naisille? Jos ei vaan jaksa niitä aviovelvollisuuksia sitten hoitaa...?
Itse olen saanut työni (ja mielenkiintoinen sellainen) tehdä omalla aikataululla ja virtaa on siksi riittänyt sinne makuuhuoneen puolellekkin.
Sen kyllä allekirjoitan, että kyllä sitä seksiä täytyy harjoittaa, jos on kerran toisen siihen rinnalleen ottanut. Aina ei tartte tehdä toisella mieli, voi antaa toisen iloksi, ei se seksi kuitenkaan mikään vastenmielinen asia ole, joskus vähän rasittava vain, jos sattuu nukuttamaan. :)
Ei kukaan tiedä itsestään miksi haluaa tai on haluamatta. Halut voivat myös muuttua, pikku hiljaa tai yhtäkkiä.
Minusta on outoa, että niinkin moni nainen joskus haluaa miestään. Katsopa kadulla vastaan tulevia miehiä. Tekeekö mieli hypätä heidän kanssaan sänkyyn?
Ei tee heidän vaimojensakaan mieli, samasta syystä.
Mikä kadulla vastaantulevissa miehissä on niin vastenielistä?
En ole tuo eded. mutta tosiasia se on, ettei ne keski-ikäiset miehet tuolla kadulla minuakaan kyllä säväytä..Ei pahalla, mutta kun kroppansa päästää siihen tilaan, että ensimmäinen mikä näkyy ovesta on maha, niin ei siinä kauheesti raskaana olevan miehen kanssa tee mieli...
Samaa voin sanoa naisistakin. Nuoret tytöt kävelee keikkuen läskiensä kanssa kuin viimeisillään synnyttämään lähdössä oleva nainen.
Ja vaatetus...jotakin vaan vedetään päälle ja ulos..
Minulla on varaa sanoa näin. Kuntoilen joka päivä, ei sellaista tekosyytä löydy, etteikö olisi aikaa kroppaansa muokata ja kroppa kiittää!
Pukeutumisessakin näen vähän vaivaa ja ihana on katsella joskus vastaan tulevaa hoikkaa pukua päällään kantavaa urosta! SILLOIN tekee mieli...
"Minulla on varaa sanoa näin. Kuntoilen joka päivä, ei sellaista tekosyytä löydy, etteikö olisi aikaa kroppaansa muokata ja kroppa kiittää!"
Mielelläni urheilisin nääkin raskauskilot mutta mun tekosyy on meiän toiseksi nuorimmainen 3v jonka syöpäsairauden takia istun melkein joka toinen päivä n. 12 h sairaalassa ja joka toinen päivä koton toisten lasten ja kotitöiden lomassa... eihän tää tähän ketjun aiheeseen kuulunu mut välillä vaan niin ärsyttää kun jankutetaan että aikaa löytyy.. kun ei sitä vaan yksinkertaisesti löydy.. mutta aiheeseen suhteen eteen täytyy tehdä kovasti töitä ja kunnioittaa puolisoansa... ja minulle henk.koht. luottamus on yks tärkeimpiä asioita.. hyviä ja huonoja aikoja tulee ja menee mutta ei kai mikään tässä elämässä onnistu jos ei sen eteen tee mitään..
olet oikeassa , niin metsän tulisi vastata kuin sinne huutaa! antamisen ilon tulisi olla pyytetöntä, näin kaikki mitä saat takaisin on ihanaa ja elämän ihanuutta. Vaikka aina ei haluttaisikaan, antamisen ilo on se suurin ilo!
Itse mietin, miksi mies ei halua, joskus tulee olo jo itsensä tyrkyttämisestä, hävettää ja itsetunto saa pahan lisäkolhun jokakerta...
Seksi ja jonkinlainen vetovoima on ilman muuta pitkän liiton liima. Seksin loppuminen on liiton kuolema, silloin voidaan tietysti olla ns. kaverikimpassa mutta se on eri juttu, niitäkin on paljon.
sellaista kukaan yleensä halua.
Kyllä sen puuttuminen vähintää kiristää välejä ja alkaa toisen naama jurppia.
Tietysti pitää sen liiton toimia ilman seksiäkin ainakin jonkin aikaa.
Nyt tulee talvella 15 vuotta täyteen joten saanen minäkin vastata kysymykseen kun näköjään jotkut muutkin alle 15 vuotta yhdessä olleet ovat vastenneet...
Siis yhdessä melkein 15 v, naimisissa 13 vuotta. Lapsia 2 koululaista.
Nyt elämä aika tasaista työ-koti-harrastukset kiertoa päivästä toiseen. Kuitenkin koko ajan sellainen sopivan rauhallinen onnellisuus ja hyvä olo suhteessa. Koskaan emme ole olleet mitään suuria räiskyviä persoonallisuuksia joten aika tasaista on aina ollut. Ehkä hyväkin että alkuhuumakaan ei ollut ihan se kaikkein suurin (se toki oli ihanaa) joten mitään suurta romahdustakaan ei ole koskaan tullut eikä mitään paluuta arkeen. Seksiäkin on vielä säännöllisesti ja se on nykyään melkein parempaa kuin koskaan. Ehkä toisen tuntee jo niin hyvin. Ja kun on ihan oikeasti sitoutunut toiseen niin kyllä ne tunteet ja halutkin suuntautuvat siihen puolisoon vielä edelleen aika vahvasti. Joten ihan hyvin menee eivätkä (toivottavasti) tulevat vuosikymmenet vielä yhdessä pelota yhtään, päinvastoin.
Laitoin aloitukseen toivomuksen, että vastaisivat erityisesti ne, joilla on liitto kestänyt jo yli 10..15 vuotta. Oletin että useimmat liitot toimivat hyvin vielä yli 10 v jälkeen ja todellinen vääntö alkaa vasta jossakin 20 vuoden jälkeen.
Minunkin liitto oli vielä kaikin puolin iskussa silloin kun oltiin oltu 15 vuotta, mutta sen jälkeen on paljon ehtinyt tapahtua huonoon suuntaan.
Meillä juuri päinvastoin. Hankalin aika oli juuri 7-15 vuoden välillä kun lapset olivat pieniä, työt painoivat päälle yms. Nyt lapset ovat jo paljon helpommassa iässä (melkein jo lähdössä omilleen), yhteistä aikaa saa järjestettyä paljon helpommin ja välillä voi tehdä pieniä matkoja yhdessä. Kaikki tämä on parantanut liittoa paljon. Ja kun samalla kaikki ihan turhat "väsymysriidat" ovat jääneet pois, on suhdekin paljon mukavampi. Yleensäkin pidetään juuri noita "ruuhkavuosia" kaikkein vaikeimpana aikana. Mutta tietysti jos on silloin kasvanut jo jotenkin erilleen, ei ehkä myöhemminkään löydä toista enää uudestaan.
Aviossa on oltu 27 vuotta ja näyttää aika vaisulta.
Ei ole paljon yhteistä elämää, ne pakolliset koti ja aikuiset lapset.
Vaimolla on harrastuksia niin, että ei juuri kotona näy. Hän saattaa olla kotoa poissa lähes koko viikon ja pistäytyä kotona muutaman päivän ja taas on menoja. Opintoja, luottamustehtäviä, työmatkoja ja kaikkea muuta tarpeellista.
Ei tämä hääviltä vaikuta, mutta minkäpä tälle. Se on sitten ohi tämä elo, ei ole tähteenä muuta kuin vanhuus, vaikka vielä vuosia onkin eläkeikään.
Helpompaa olisi, jos voisi lähteä tästä omiin oloihinsa ja jättää tämän taakseen.
Kuule, annanpa sulle vinkin, mikä piristi meidän kulahtaneen suhteen:
Isäntä aloitti kuntoilun ja vuoden päästä en enää pystynyt pitämään silmiä irti hoikistuneesta hikisestä uroosta! Ja huomasin saman reaktion muissakin naisissa ja meinas perhana mustasukkaisuuskin nostaa päätään! Itsekkin aloin huolehtia paremmin ulkonäöstäni ja kilojen myötä lähti ikääkin!!
Tänäpäivänäkin odotellaan nukkumaanmenoja...seksiin on tullut aivan eri ulottuvuus tässä iässä, suosittelen sinullekkin!
Hänelle itselleen ulkonäkö on toisarvoinen asia.
Ylipainoa on kertynyt hänelle niin, ettei seksiä pysty harjoittamaan.
Mutta kun ei kehtaisi olla uskoton.
Aikeestakin on vielä pitkä matka itse aktiin.. :)
Jos sulla vielä alapäässä on tuntoa ja yläpäässä haluja, niin katsele ihmeessä ympärillesi!
Niinkuin totesit tuossa, vanhuus se siellä edessäpäin siintää, joten jos kuitenkin uskaltaisit elääkkin
vielä ennen vaippaikää. ;))
Itse olen huomannut, että nykyään moni nainen lähestyttyään viidenkympin ikää ei muistuta ikäistään ollenkaan! Ovat alkaneet huolehtia ulkonäöstään, laihduttaneet ja käyvät salilla säännöllisesti.
Jos suhteessa toinen onkin antanut alapäänsä homehtua ja täyttää elämänsä kaikenmaailman luottamustehtävillä, ei se tarkoita, että kumppaninkin täytyy unohtaa maailman ihanin asia, seksi.
Lenkille siitä! Ei voi tietää, keneen kompastut...
on jo aikoja sitte kyllästynyt ja hakee harrastuksista ja muusta toiminnasta sitä elämän eliksiiriä ja noista kuvioista se uusikin mies löytyy, jollei ole jo löytynyt, teidän liitto on tullut tiensä päähän.
Lähde tee palvelus itsellesi.
..mutta vastaanpa silti. 10 vuotta takana ja viidettätoista tuskin tulee, sillä tenavat ovat luultavasti sitten jo maailmalla ja tämän sirkuksen voi pistää pussiin.
18 vuotta aviossa ja ei tätä oikein parisuhteeksi voi sanoa.
Eri makuuhuoneet on ollut jo kolmisen vuotta, osittain työaikojeni takia ja osittain myös sentakia, että itseä ällöttää kuunnella toisen kuorsausta ja piereskelyä läpi yön.
Arki hoidetaan ja tulevan viikon suunnitelmista puhutaan, mitään henkevämpiä ei.
Eli ei kovin hyvässä hapessa meidänkään suhde ole ja tätä on kestänyt kauan.
Ei meidän suhde milloinkaan ole ollut "suurta rakkautta", joten ei ole mitään erityistä syytä haikailla entistä hyvää aikaa. Nyt eletään näin ja jossakin vaiheessa lähdetään eri suuntiin, ei kuitenkaan vielä - ei jakseta eroruljanssia nyt.
Pitkä liitto meilläkin ja itsekkin havahduin aatoksiin, että tätäkö tylsää tämä nyt sitten loppuaika on?
Sen verran kokemusta oli kuitenkin nuoruudesta jäänyt, että tiesin suurienkin rakkauksien hiipuvan ennenpitkää, joten eroa en miettinyt, vaan aloitin pikkuhiljaa suhteemme virvoittelun ja isäntä nappasi heti kiinni. Pikku flirtit tulivat elämäämme ja ohimennen hiplailut ja huumoria on aina ollutkin, nyt vielä enemmän..
Tämänhetkistä olotilaa en vaihtaisi missään nimessä pois! Toisen virheet on muuttuneet siedettäviksi ja
leikkimielinen kisailu on jokapäiväistä.
Saunassa käydään taas yhdessä ja selänpesut teetätämme toisillamme, niinkuin joskus nuoruudessakin.
Omaa aikaakin pitää tietenkin olla välillä, mutta kumman paljon olemme nykyään yhdessä menossa milloin mihinkin. Kyllä sen liiton saa toimimaan tässä iässäkin, jos vain TAHTOO niin.
olette te joissain asioissa samanlaisia siis laiskoja, ei jakseta edes erota, saatikka hoitaa suhdetta.
Vähän väkisin yrittämiseltähän tuo vaikuttaa, mutta sitä se taitaa pitkissä liitoissa onni ollakkin.
Eikö se pappikin sitä juuri aikoinaan kysynyt, että TAHTOOKO rakastaa jne?
Perus hyvin ei suurempia iloja jos ei surujakaan. Melko samanlaisena tämä on pysynyt menneet vuodet joita on 20. Seksi toki on hiipunut alkuhurmasta. Ensin muutamaan kertaan vuodessa nyt sitä ei ole ollut 3 vuoteen. Ja meillä niin päin ettei isäntää kiinnosta. Ei ole tarkemmin ajatellen on sitä uutuuden viehätystä, joka kesti kuukauden, lukuunottamatta ollut ikinä kovin innokas. Puhuttua ei tule kuin ne pakolliset asiat, eipä juuri muuta yleensä.
Kia, miten oot sinä jaksanut ilman seksielämää noinkin kauan? Onko vieras käynyt mielessä?
Ei ole. Jaa, alkuun ajatteli, että asiat paranee. Ainahan niitä notkelmia on, kun elämä välillä heittelee. Siis on muussa elämässä voimia vieviä asioita. Ja sitten, kun keskutelu ja asioidn virittely uudelleen ei ole auttanut, niin siihen on sopeutunut.
Tuota jaksan aina ihmetellä, miten voi VUOSIKAUDET olla ilman..?
Meillä taas on isäntä sellainen kähmijä ollut aina, että vielä nytkin, kohta 50v (ollaan samanikäiset) on kimpussani kuin sika limpussa päivittäin.
Meidän suhde aikoinaan alkoikin ihan seksin takia (oli se sen kanssa niin mukavaa) ja niin on kohta 30vuotta jyystetty melkeinpä päivittäin. Vaikka en aina jaksaiskaan, se jaksaa ja saa aina loppujen lopuksi minutkin mukaan touhuun.
Seksitön liitto kuulostaa aivan käsittämättömältä?? Miten siinä voi tuntea lämpöä toista kohtaan, jos ei rungot yhdy välillä?
Hyviä kysymyksiä... Niin se elämä vaan yllättää...
Että vaikka se liitto voi kuulostaa jostakin mahtavalta, kun on sitä seksiä usein, niin ei sitä rakkautta ole kuitenkaan meilläkään ollenkaan.
Ei ole koskaan ollutkaan. Naimista vaan ja kehon lämpöä.
Miehellä on vain tämä seksiaddikti ja olen sopeutunut itse siihen.
Eipähän tartte vieraissa kulkea, ainakaan minun.
Ehkäpä nuo on kysymyksiä, joita ei voi "seksin vuoksi avioitunut" ymmärtääkään... (Eikös nyt lämpöäkin voi olla monenlaista.)
Miehethän sitä seksiä enempi haluavat yleensä ja mieluummin jatkuvasti.
Luulenkin, että se rakkaus on enempi miehillä se turha juttu. Naisten kotkotuksia.
Siksi miehet hyppivät usein vieraissakin, eivätkä pidä sitäkään minään...siinä mitään muuta tunnetta ole, kuin pussien tyhjennys, se helpottaa!
Hyvä, jos joku nainen siitä osaa jotain lämpöä repiä, miehelle se on enempi suoritus.
Itse en kykene kuin jonkinlaiseen kiintymyssuhteeseen, rakkaus on liian monimutkainen ja liikaa vaativa ala, ei minun juttuni.
Noin olen ajatellut sen olevankin.
Siksipä en enää siihen retkuun menekkään, että rakastuisin.
Ukot vain käyttää sitä tilaa naisissa hyväksi ja pakottavat seksiin jatkuvasti.
Mielestäni pyhä avioliitto on vain ihmisten keksimää hömppää. Biologiselta kannalta jos ajatellaan, niin luulisi, että tarve sitoutumiseen johtuu siitä, että lapset saataisiin siten tehokkaasti yhteisvoimin aikuisikään ja että paria onkin tarkoitus vaihtaa viimeistään 20v jälkeen. Tosin teoriaa ei tue se, että useimmat liitot kariutuvat jo tuon 7 vuoden merkkipaalun jälkeen, millon jälkeläiset ovat vielä aivan liian nuoria. Se saa miettimään, että onko järjestelmä epätäydellinen ja että onko sitoutumisen tarve vain vahinko. Kaikki eläimet eivät nimittäin sitoudu. Ihminen kuuluu niihin harvoihin nisäkäslajeihin (3-5%) jotka sitoutuvat.
Millaiset liitot sitten kestävät? No yleensä sellaiset, joissa ollaan myös parhaita kavereita. Jos toisesta ei välitä seksuaalisesti eikä millään kiintymyksen tasolla, niin eihän sitä ole sellaista halukas miellyttämään ja yleensä viimeiseksi motivaattoriksi pysyä yhdessä jää joko kulissi, lapset tai joku periaate, että liitto täytyy saada "toimimaan".
Kenenkään ei pitäisi jäädä jumiin suhteeseen, jossa ei viihdy toisen kanssa. Pitää olla yhteisiä kiinnostuksenkohteita niin kuin kavereilla yleensä. Mutta jotta liitosta ei tulisi vain kaverisuhde pitää olla vahva sukupuoli-identiteetti. Puolisoiden pitää nähdä toisensa erilaisina olentoina ja tätä auttaa se, että he viettävät aikaa myös oman sukupuolensa edustajien kanssa. Niin kauan kuin puolisot tuntevat itsensä mieheksi ja naiseksi eivätkä vain kahdeksi ihmiseksi (ja ovat seksuaalisessa iässä) seksuaalinen kiinnostus säilyy. Ongelmana on kuitenkin usein se, että tuo kiinnostus kääntyy johonkin toiseen vastakkaisen sukupuolen edustajaan, joten ehkäpä täydellinen liitto on mahdollinen vain sinisessä laguunissa.
Samaa olen itse ajatellut, kuin "Petrimalja". Eli ihminen ei ole luontiaisesti "tarkoitettukaan" olemaan yhdessä, kuin vaan sen ajan, kun lapset tarvitsevat kaksi huoltajaa. Se on uskontojen syöttämää sontaa, että Tulisi olla loppuun saakka yhdessä ja sitä kautta petaisi taivaspaikkaa itselleen.
Jos Herra evoluutio olisi "tarkoittanut", että ihminen on liitossa harmaaseen loppuun saakka, niin silloin ei yksinkertaisesti eroja paljonkaan olisi! Nyt kun niitä on, niin puhuu siis sen puolsesta, että ihminen on osittain moniavioinen. Miksi siis taistella luonnonvoimia vastaan?
Tai sitten ihminen on vain itsekäs ja epätäydellinen? Ei kaikkea voi Jumalalla ja Raamatulla perustella.
Erojen määrä voisi olla paljon pienempikin jos ihmisillä olisi tahtoa ja kykyä elää tässä nykymaailmassa. Perhearvot on heitetty romukoppaan, ja uskollisuuden arvokin tippuu päivä päivältä kuten tälläkin foorumilla näkee. Heti kun joku kertoo ongelmastaan, ratkaisuksi tarjotaan eroa vaikka suurin osa ongelmista olisi ehkäistävissä/ratkaistavissa, jos osapuolia yhtään kiinnostaisi panostaa.
Tässä nyt kuitenkin on taas liitto, joka on kitkutellut jo yli 20 vuotta ja on yritetty ja vaikka mitä ja kuitenkin pohjimmiltaan itseä vaan vituttaa!
Ei se seksi maistu sitten miltään, kun ei vaan enää ole sitä intohimoa, silti minäkin vain alan seksiin, ettei miehellä mieli pahoittuisi. Samahan se miltä minusta tuntuu....liukastetta vaan perseeseen ja teuraalle, sanoakseni.
Eipä tässä kauheita kiksejä saa siitä, että no, enpähän ole ainakaan itsekäs...
Ei sille mitään voi, että ne tunteet vain pikkuhiljaa loppuu samassa suhteessa ja haikeudella katson ihmisiä, jotka ovat vasta rakastuneita ja ajattelen, että minä en sitten ikinä enään...
Mekin ollaan enempi kavereita mieheni kanssa, mutta kenellä se nyt himottaisi "kaverin" kanssa, melkein kuin omaa velipoikaa nais, hyi!
Itse pysyn tässä liitossa vielä, mutta jos vaan se rakkaus tulee intohimoineen vielä jossain vastaan ja saan edes kerran elämässäni kokea vielä kuumat käsivarret ja sen poltteen, lähden siihen riemumielin mukaan, se on vissi se!
Lapset olen kasvattanut maailmalle, joten huonoa omaatuntoakaan ei tartte minun kestää.
Jotta välit puolison kanssa pelittää. Pitää toki nähdä vaivaa.
Pidä huolta ulkonäöstäsi, laita hento meikki joka päivä ja laita hiuksesi.
Sitten on tämä muukin viehättävyys otettava huomioon.
Ihan pienten lasten aikaan seksiin saatava aika voi olla kortilla, mutta yleensä he käyvät nukkumaan illalla aikaisin, silloin on teidän aika ja panosta siihen. Laita päällesi vaatteet, jotka eivät ole lökäpöksyt vaan ovat naiselliset. Itse olemme myöhemmin käyttäneet hyväksi pieniä mahdollisuuksia, veneretkiä, luontoa, kaksin mökillä, tai jotain hyvää syötävää illalla, hämyvaloja. Pukeutumisella ja ulkoisella puolella täytyy olla jotain naisellista, miehekästä päällä.
Tällöin lapset olivat jo poissa kotoa opiskelamassa. Täytyy myös huolehtia terveydestään, että näyttää hyvältä. Olen pinestä saakka opetettu käyttämään kosteusvoitetia, eikä rypyt ole tulleet kovin vilkkaaseen tahtiin.
Nuorilla lienee luuloharha, että seksi loppuu kun täyttää viisikymmentä, ei toki vaan on silloin parhaimmillaan kun hyväksyt itsesi ja jatkuu varmasti kahdeksankymmiseksi jos terveys pysyy kunnossa.
Myös elämä muutenkin tasoittuu, kun ymmärtää että kuuta taivaalta ei voi saada. Oppii näkemään että toinen ihminen ei voi sen enempää antaa kuin oleva puoliso eli oppii arvostamaan puolisoaan.
Tietenkin on aina joukossamme niitäkin pareja, joiden elämä kulkee eri suuntaan, tulee ongelmia, alkoholi, työttömyys, agresiivisuus, rikollisuus. Perhe ei enää ole tärkeä asia toiselle. Mutta useimmiten se oma panostus auttaa vaikean ajan yli ja jo tuntemansa puolison kanssa saa lieken syttymään uudella hehkulla.
On olemassa hyvin paljon apua mahdollisiin vaikeisiin aikoihin ihan anonyymina. Itsekin olen omassa vaikeassa tilanteessa, ei liittynyt puolisoon vaan elämään muuten ottanut yhteyttä valtakunnalliseen krripuhelimeen sekä palvelevaan nettiin, joista sain tukea käsitellä hyvin vaikeita asioita, ilman että olisin puolisoni niillä tukahduttanut, koskivat kyllä häntäkin ja yhdessä keskustelimme näistä saaduista avuista, jotka sitten rauhoittivat meitä jatkamaan ja löytämään tien eteenpäin.
Kiitän näitä tahoja suuresti saamastamme avusta hädän keskellä.
Kuulostaa enempi sisko ja velityyppiseltä yhteiselämältä, jossa jonkinverran laimeaa seksiä?
Taitaa suurin osa suhteista ollakkin juuri tuollaisia, mutta kun kaikki ei vaan jaksa näytellä sitä muka onnellista liittoa. Siksi mieluummin eroavat.
Nykyään kun ei tarvitse rahan takiakaan toista sietää, niin miksi alkaa tuollaiseen, jos on mahdollisuus vielä onneen?
Itse olen kokenut intohimoista seksiä, eikä sen jälkeen vain voi tyytyä tuollaiseen kaveripaneskeluun, mutta toki sen muille suon, itse en vain ala oman elämäni petturiksi, elämä on liian lyhyt siihen..
Nykykään luovutetaan ihan liian helpolla, ei ehditä korjata liiton hyviä hedelmiä, kun kriisiin aletaan etsiä ratkaisuja erosta. Vanhemman kuolemasta toipuminen vie lapselta 10 v ja erosta 30 v (tutkimusartikkelin joskus luin...)Kuinkahan paljon ongelmia lapsilla nykyään johtuen osittain eroista. Aikuiset kriisiensä keskellä unohtavat joskus ikävä kyllä, että myös lapsetkin on kriisissä eron tullen
Itsellä on takana monenlaista kriisiä liitossa ja erokaan ei ole ollut kaukana monesti...JOskus uskoi ottaneensa ihan väärän puolison. Ollaan todella erilaisia, eri harrastukset, mielenkiinnon kohteet jne. Kun aikaa on mennyt, huomaa, että moni kriisi olikin omaa sisäistä kriisiä, jonka ulkoisti toiseen. Kun on paha olla, niin vika on varmaan toisessa.
Olen oppinut, että vastaan itse omasta onnellisuudestani. Turha odottaa toisen tekevän minua onnelliseksi. Voin muuttaa vain itseäni. Kun löytää parisuhteessa armon itselle ja toiselle olla oma itsensä, niin parisuhde saa ihan uudet ulottuvuudet. On ihanaa elää ihan tavallista arkea toisen kanssa, elämä on pieniä onnenmurusia arjessa. MOlemmilla on omat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet, eikä niiden muuten tarvitse olla ollenkaan samoja. Meiltä ei montaa yhteistä harrastusta löydy. Tällä hetkellä rakastan puolisoani syvästi ja saan myös rakkautta. Kotona on hyvä olla, ei nalkuteta, vaadita, syytellä, kytätä, komennella. Seksi sujuu, eikä tartte pihtailla/puutteessa elää.Voiko enempää toivoa. Jos vaihtaisin puolisoa, joutuisin aloittamaan taas kaiken alusta, mikä toista ärsyttää, miellyttää jne. On niin mukavaa, kun saa olla oma itsensä ja toinenkin voi olla oma itsensä. Òlen todella kiitollinen, ettei ole tullut erottua, koska muuten tämä harmonia ja lämpö ja nykyinen kypsempi rakkaus olisi jäänyt kokematta. Kyllä intohimoakin pitkässä liitossa voi olla.
Ihmisen psyykkinen syntyminen kestää kuulemma n 40 vuotta, on todella mukavaa kun tuntee melko hyvin itsensä ja toisen ja ei tarvitse kärvistellä kaikenlaisissa turhissa ristiriidoissa.
Suosittelen lämpimästi pitkää pysyvää liittoa. Jos on tunneköyhää/seksittömyyttä/tylsää, kannattaa tutkailla mitä itse voi tehdä tilanteen muuttamiseksi. Moni myös odottaa elämältä epärealistista elokuvien ja saippuasarjojen tunteen paloa...Ei puoliso välttämättä vaihtamalla parane, jos itse menee omine ongelmineen seuraavaan liittoon, löytää äkkiä itsensä samasta tilanteesta jonkun ajan kuluttua. Intohimoinen rakastumisen huuma kestää pari vuotta ja sitten vaihtuu toisenlaiseen rakkauteen, jossa voi kyllä kokea intohimoa. Minusta ainakin seksi on parempaa nykyisin, kun nuorempana, haluttaakin useammin...Kyse on uskollisuudesta, sitoutumisesta, tahdosta, toisen kunnioittamisesta ja omasta ja toisen onnellisuudesta huolehtimista. Siinä pitkä liiton hyvä resepti, ainakin meillä toiminut. Itselleni ei ole ollut mitään psyykkistä haittaa/ vauriota/ traumaa myöskään raamatun periaatteiden noudattamisesta liitossa. Tiedän taas monta surullista tarinaa, kun noita arvoja ei ole kunnioitettu, vaan on loukattu ja haavoitettu itseä ja toisia ja koko elämä on sekaisin. Tällä hetkellä koen sisäistä tasapainoa, olen todella onnellinen ja kiitollinen parisuhteesta ja elämästä yleensä. Ja eikun miehen kimppuun taas illalla ;-) ja huomenna vapaapv ilman muksuja ;) Teen omalta osaltani kaikkeni, että ollaan yhdessä loppuelämä...
En jaksa asua naisen kanssa, koska en siedä niitä jatkuvia oikkuja, naputusta, pihtausta ja tyhjänpäiväisten juttujen kuuntelua. ! Harvan naisen kanssa myöskään voi puhua mitään oikeasti järkevää. Siksi asun yksin.
Mulle riittää, kun saan eri osoitteessa olevalta naiselta seksiä muutaman kerran viikossa. Muun ajan voin käyttää niin miten itse haluan. Naista en tarvi enkä huoli muuhun.
Luulen että hyvin moni mies haluaa samaa, muttei uskalla tuota ääneen lausua.
Ja voin sen myös allekirjoittaa, että paljon parempi noin!
Itse en jaksa asua miehen kanssa, koska en siedä sitä jatkuvaa passauttamista, alentavaa kohtelua, jatkuvaa seksin vonkausta miehen ehdoilla ja sitä kaljan tissuttelua vapaapäivinä! Harvan miehen kanssa voi myöskään keskustella muusta kuin rahankäytöstä, autoista ja urheilusta. Siksi asun yksin.
Mulle riittää, kun lähden puumailemaan viihteelle, kun haluan kunnon naintia ja taivas on rajana, kun nuorempia miehiä katselen ja mieluisan mukaani otan yöksi. Muun ajan käytän, miten haluan..
Miestä en muuhun tarvitse ja jos tarvitsen, tarjolla on aina halukkaita hommaan kuin hommaan.
Luulen, että hyvin moni nainen haluaa samaa ja sen tekeekin nykyään.
puolisollani eri hieno ratkaisu ollaan aviossa molemmat toista kertaa, mutta ei asuta yhdessä osittain minun työni takia ja myös miehen työn takia.
Minulla oma rivaripätkä ja pitkä vakituinen työ ja samoin miehelläni omakotitalo ja kunnanjohtajana pienessä kunnassa. Välimatkaa meillä on n 70km ja melkeen joka vl tapaamme jommallakummalla.
Minun ei kantsi muuttaa miehelleni, koska en saa työtä sieltä kunnasta, ehkä sitte kun olemme eläkkeellä muutamme saman katon alle.
Lapset molemmilla aikuisia ja olemme 50 vuotiaita. Meillä menee tosi kivasti, ei yhteistä arkea, eikä yhteistä velkaa, tai velkaa ylipäänsä, eikä yhteisiä lapsia, saadaan elää vain toisillemme matkustellen, harrastellen.
Tämä sopii meille, ja toimii.
Juuri näin sitä passausta mökötystä ja sohvalla makuuta ei jaksa katella.Mistähän ne hankalat ja marisevat vaimot syntyy.Olisko nämä huippu yksilöt mitenkään asiaan vaikuttaneet?
Ennenmuinoin ei olisi ollut naisilla mahdollisuutta moiseen itsenäisyyteen, mutta onneksi nykyaikana ei tarvitse väkisin enää piereskelevää äijänkänttyrää sohvallaan sietää!
Sen ymmärrän, jos nuorena sellaiseen haksahtaa, miehethän on ihania nuorempina, valitettavasti valtaosa muuttuu keski-iässä keskikaljan lipittäjiksi ja läskimahan kasvattajiksi. On tieten poikkeuksia, harvassa.
Silloin viimeistään on hyvä panna ukko mäkeen. Lapsetkin ovat jo siinä vaiheessa itsenäisiä.
Huvittaa nuo kirjoittelut "suhteeseen panostamisesta.." ;))
Kun tuotakin puoliksi röhkivää sikaa tuossa muniaan raapivana katselee parransängessään, puistatus vain käy, että tuollaisen kanssa pitäisi muka vielä jotain yhteistä kehitellä! Hrrrr..
Menköön baariin panostamaan jonkun viina-Riitan kanssa, tämä tyttö panostaa nyt itseensä!
Sorry "itsenäinen nainen", painoin sun viestille peukkua, mutta menikin miinuksia :/
Olen samanlaisessa tilanteessa ja en ikinä enää ottaisi miestä riesakseni! Minkä ihmeen takia pitää kärvistellä surkeessa liitossa? Vain sen statuksen vuoksiko? Esimerkiksi Uskottomuus-palstalla vaimot kehuskelee itseään ja ovat ylpeitä asemastaan... hoh hoijaa. Kuka viittii oikeesti katella jotain kaljan lipittelijää saati petturimiestä? Kerran täällä eletään, ja en usko että mitään kirkkaampaa kruunua saa siitä hyvästä jos täällä kärsitään. Nautitaan elämästä naiset, hyvällä omallatunnolla!
Itsekkin vuosikausia kotona lapsia hoitaneena ja kaikkeni antaneena perheelle, en voi nykyään eronneena, kuin ihmetellä, miksi jaksoin niinkin kauan katsella miehen poikamies elämää vuodesta toiseen. Niin kauan kuherteli ja oli mukava, kun lapset syntyivät, sitten vaihtoi vapaalle ja viihteelle.
Ehkä jaksoin juurikin lasten takia ja siksi, että rakkauden loppumiseen meni kuitenkin oma aikansa.
Sitten kun sen viimeisen itkun sain itkettyä, oli aika tehdä oma elämäkin mieluisaksi ja sen teinkin!
Nyt käyn itsekkin viihteellä, kun vuorostaan miehen on katsottava lapsia omalla vahtiviikonlopullaan ja en muista, milloin olen ollut näin onnellinen!
Sen verran olen viisastunut, että miehet pysyvät nyt kodistamme ulkona, treffaan yhtä tällä hetkellä hänen asunnollaan ja olen tehnyt selväksi, etten hae mitään piian paikkaa, vaan harmitonta hupia vain.
Lapset menevät kaiken edelle edelleen.Käyn viihteellä vain lasten ollessa isällään ja se riittää minulle!
Elämässä on paljon muutakin kivaa, kuin miehet.
Mielenkiinnolla olen lukenut tätä keskustelua! Näköjään muillakin pitkässä liitosa ongelmia.. Vaikeaa on laittaa arvoja puntariin ja ja vielä vaikeampaa nähdä mihin viisari pysähtyy. 30v liitossa ja huomaan että minulla on loistava kämppis! Seksi kuoli kauan sitten mutta se ei ole suurin ongelma vaan läheisyyden puute - sekä fyysisen että psyykkisen. Tuntuu että tilanne on liian raskas minulle! Ystäviä minulla on mutta elämästäni puuttuu silti paljon. En haluaisi pettää vaimoani mutta rajalliset voimavarani ovat ratkaiseva tekijä. En kestä... Kidun moraaliarvojen, motiivien, ympäristön paineiden ristitulessa.
Tilanne vaikuttaa sinullakin olavan muutaman rivin perusteella aivan sama, kuin itselläni. Minulla myös hyvä kämppisvaimo, jonka kanssa arkista arkea voisi viettää vaikka loppuun saakka. Tosin ilmapiirikin on kyllä perin kylmänkalsea.
Mutta onko liiton jatkamisessa mitään järkeä, kun meilläkin se on jo vuosia ollut Täysin seksitön! Luit oikein: Täysin seksitön.
Nuorempi lapsistakin on jo 18 v, joten voisi aloittaa kyllä uuden elämän aivan puhtaalta pöydältä. Valittava on kahdesta vaihtoehdosta: jatkaa turvallista, mutta tylsää liittoa loppuun saakka, tai lähteä etsimään itselle uusi elämä. Liittoon jääminen tuntuisi ajatuksena äärimmäisen ahdistavalta ja tulisi tunne, että elämä on nyt sitten eletty. Jos lähtisi liitosta ja löytäisi sopivan ihmisen vierelle, niin olisi vielä varmasti hyvin paljon koettavana uusia asioita.
Ihmettelen miksi niin monen naisen elämä perustuu miehen miellyttämiseen ?
Voiko kirjoitustani enemmän väärin ymmärtää! Jos naisen elämä perustuu VAIN miehen miellyttämiseen, ollaan pahasti metsässä! Tyydyttävän liiton perusedellytys on että MOLEMMAT kokevat saavansa siitä jotain.
Itse antaisin yhdestä intohimoisesta yöstä miehen kanssa vaikka taivasosuuden...ja monesta sellaisesta sydämmeni...voi meitä ihmispoloja, miksi kärvennytään näissä tyhjiin käyneissä liitoissamme, vaikka annettavaa olisi toiselle. Tässä ei tarvitse edes käydä mitään mies vastaan nainen keskustelua, vaan sama ongelma on kummallakin.
Seksi ja läheisyys KUULUU normaaliin kahden aikuisen ihmisen suhteeseen.
Pitäiskö harrastaa vaihtopäiviä, niinkin kukkien ja taimien kanssa keväällä...? :)))
Olen ollut liitossani jo yli 20 vuotta ja joka ilta kömmin ukkoni viereen nauttimaan hänen lämmöstään.
Aina en halua seksiä, mutta jos miehellä alkaa seisomaan kiehnätessäni hänen kyljessään,
lähden leikkiin mukaan, miksi en lähtisi?
Ei seksi tunnu pahalta ihmisen kanssa, josta välittää.
Tuntuu pahalta teidän puolesta, jotka kärvistelette ilman toisen läheisyyttä..
Neuvona annan, että olen aikoinani miehelleni sanonut, että vaikka mikä riita tai muu, haluan sen miehen siihen viereen kiinni yöksi ja joskus olen ottanut ne mököttävän miehen kädet väkisin ympärilleni, siihen se on aina sulanut!
Tehkääpä aloite, ei se niin vaikeaa ole. Ensin vain vaikka yöksi ne kädet ympärille.
Mitä mentätte?
siis MENETÄTTE... sorry kirjoitusvirhe..
Pusit!
Pitkä liitto yli 40v molempien ensimmäinen ja kai viimeinen
Muija mustis vuosikymmeniä vaikkei ollut mitään aihetta
koskaa ,Olen kitti mies en juonut tein päljon töitä harrastukset
vei viikonloput joissa oltiin myös perheenä mukana kin lapset oli
pieniä
Minulla huono avioerolapsuus ja koti oli siksi tärkeä ihminä aika
erilaisi minä sosiaalinen erakko vaimo välitön höpöttäjä kikutteli
nuorempana turhista mä annoin mennä toisesta korvasta sisään
ja toisesta ulos
Minä hoidin modin menot,muija humputteli omansa taivaan tuuliin
Yhdellä lomamatkalla hurittelu meni minulta yli,ja sit olis ollut aihetta
olen tarmokas toiminnan mies,mut pidin suhteet omana tietonani
Jotain tietty pajastui väistämättä,attiivinen seksi väheni kotona kun
muija lihoin isoksi kunnes loppuin kokonaan,mä kai reassauduin sen härdellin
pyörityksestä useita nais suhteita meni yhtaikaa ja tuli kynnettyä monta vakoa
lainkassa,opeteltua kokoa hetero seksin kirjo sm:-sästä-tantraan kimpasta
ryhmäseksiin,upeaita ja vähemmän upeita naisia ikä haarulassa 20v 76v hyvää
seksiä ja tosi surkeaa.
Nyt tyyntä sesteistä kotona ei kinoja riitoja minä maksan kulut ja muija vapaamatkustaa
siivellä,ei pärjää yksin jos nostan kytkintä,ei oikeastaan mitään tunteita rakkautta vihaa
muija ollut aina huono puhumaan tunteistä,minä taas vahva tunne ihminen,viinakin rupes kululumaan vahvasti yhdes vaiheessa.
Joitakin satunnaisia seksi suhteita ei mitään muuta kun käyn panemassa
Näinhän tämä kai jatkuu,mutta kyl mieskin sitä syliä lämpöä' kaipaa naiselta
Vieläkin vai jo eläkkeellä mutta se pikkupoika asuu edelleen sisällä ja pikettä
silmäkulmassa.
Kukaan mun tutuista kavereista ei tiedä näistä
Sillä hiljasissa vesissä ne kalat kutee,eikä se ole keltään pois mitä ei tiedä
Monet moralisoi,mut tällä' elämän kokemuskeslla tiedän etten ole ainut
Koen elämäni täysin päinvastaiseksi.
Vaimoni ollessa vuosittain muutaman viikon pois, tuntuu kämppä, varsinkin aamuisin, helkutin kolkolta.
Meillä on yhteisiä harrastuksia ja hyvin pitkälle saman suuntainen näkemys yhteiskunnallisista asioista.
Olen kylläkin ajatellut että jos tämä nykyinen sulostuttaja poistuu ikävimmän kautta ( huom. ikämme ) niin tuskin edes etsisin korvaavaa.
Seksissäkin luultavasti turvautuisi ammattilaisiin koska ikäluokkani mummelit eivät kiinnosta enkä ryhtyisi sellaista enää tavoilleni totuttamaan.
Minusta on mukavaa tuottaa läheisellenii mielihyvää!
Ja myös toisin päin!
Yksissä vähän yli 15v.Seksi ei kiinosta,kylläkin vierat miehet.Olen jopa ihastunut yhteen(sinkku),muut on seksiä vaan.Nytkin lomalla ihan tavallista ostoksilla kaupunhissa ja vanhempien luona käyntiä.Haluisin jotain yhteistä kivaa,käyntiä jossain.Kumpikaan ei ole käynyt aijemin esim .ravintoloissa nyt haluaisin.Itse käyn muuallakin kylässä,kuin vanhempien luona.Tämä on tylsää arkea.Nelikymppisiä ollaan ja mies on kiltti ja huomaavainen,luotettavakin.Siiis mikä mättää,en pitäisi haluta toista suhdetta,haluan silti!Syyllistän miestäni mielessäni ja kostan pihtaamalla.Tiedän puhua pitäisi tuntuu mitä se hyödyttää.Mies vaan lihoo katsoo teeveetä ja piereskelee.Odotin lomalta jotain petyin taas!
Yhdessä ollaan oltu 23 v, ollaan nelikymppisiä. Ensimmäiset vuodet olivat ihanaa ja romanttista aikaa ja sitten tuli yhteenmuutto, naimisiinmeno, oman kodin laitto, lapset syntyivät. Elämä muuttui lasten myötä tietysti työntäyteiseksi ja arkiseksi. Silloinkin pyrimme kuitenkin järjestämään edes pieniä kahdenkeskisiä hetkiä. Olimme molemmat väsyneitä, pienet lapset, talon remontointia, välillä opiskelua ja sattui myös läheisten kuolemia. Joskus tuntui ettei koko elämää jaksa, mutta silloin toinen aina oli tukena. Seksi ei useinkaan ollut mielessä päällimmäisenä minulla, mutta ei kyllä aina miehelläkään.
Onneksi jaksoimme vaikeat ajat, nyt kun lapset ovat jo isompia ja elämä muutenkin helpompaa, olemme onnellisempia kuin koskaan. Mieheni on ihana ja huomaavainen, hellä ja hyvä rakastaja. Seksi on nykyään villiä ja vapautunutta ja sitä on runsaasti. Nuorena en voinut kuvitellakaan miten ihanaa seksi voisi ollakaan, miten paljon siitä saa voimaa ja nautintoa. Ja miten ihanaa on tuottaa rakkaimmalleen nautintoa. Tietysti pitkässä suhteessa täytyy tehdä hartiavoimin töitä, että pysytään yhdessä ja molemmilla täytyy olla myös omaa elämää, vaikka harrastuksia tai sitten ihan vaan omaa aikaa vaikka istua kesäiltana terassilla. Ja kun seksiä on runsaasti, useita kertoja viikossa, niin siihenkin täytyy keksiä vaihtelua ettei kyllästy. Joskus pitemmän ja joskus lyhyemmän kaavan mukaan.
Mieheni tietää mitä minä häneltä odotan ja sama päinvastoin. Pyrimme täyttämään toistemme toiveita. Minä en nalkuta miehelle mistään. Jos hän ei ole imuroinut vapaapäivänään, vaikka minä olen ollut töissä, niin en sano mitään. Ei sitten imuroida ollenkaan, kyllä minä pienet pölypallerot nurkissa kestän, kunhan mulla vaan on hyväntuulinen mies. Ei toista saa stressata turhilla! Ei mieskään sano mulle mitään, jos en olekaan pyykännyt tai kokannut. Kerran koin tämän ahaa-elämyksen, että mun mieshän ei koskaan valita mistään mitä teen tai jätän tekemättä. Niinpä minäkään en valita hänelle. Siitä lähtien ei ole ollut mitään riitoja. Ja vaikka mies ei tekiskään aina kotitöitä, niin kyllä silti illalla harrastetaan seksiä :)
Meillä myös pitkä taival takana, mihin mahtuu monenlaista, myös isännän villi 40v villitys, jonka aikana meinasi liitto kaatua, jäin kuitenkin. Ja kannatti jäädä.
Nyt lähestymme 50v ja elo on tosi mukavaa.
Lapset on teinejä ja keskusteluyhteys pelaa molemmin puolin.
Kummallakin on omat harrastukset ja yhteiset kävelyretket.
Seksi on tosiaan parempaa, kuin nuorena, jotenkin estottomampaa ja rentouttavampaa.
Ei ole niin väliksi, saako huippua, muuten on vain mukava painiskella... :)
Tahtojen taistelut on taisteltu ja hymyilen aina, kun vain muistan miehelleni.
Se on tosi, että mäkätykset on mäkätetty, pikkuasiat ei enää harmita ja mukava on ajatella iltaisin saman peiton alle menemistä...
En kaipaa niitä nuoruusajan olemisia, näin on parempi!
Kuulostatpa täydelliseltä aviopuolisolta. Liian hyvältä ollaksesi totta....Mietin, moniko tällä palstalla hehkuttavista onkin sellaisia, joiden puoliso käy salassa vieraissa ja sitten parinkymmenen vuoden kuluttua asia pamahtaa julki ja eipä se liitto niin täydellinen ollutkaan.....
Niinhän se tahtoo olla.
Minäkin olen pitkässä liitossa ja NYT menee hyvin, mutta sen verran on elämä opettanut, että 100% ei kannata kumppaniinsa luottaa.
Minun mies ihana selvinpäin, mutta kännissä niin munasta talutettava, etten voi olla niin lapsellinen, että uskoisin olleen aina uskollinen. Minkäs teet?
Tautia ei ole minuun istuttanut, eikä ainakaan myönnä pettäneensä, käytös kuitenkin kännissä osoittaa ihan muuta. Koko ajan silloin akkoja jälestää, eiköhän noista joku ole sitä vittua siihen tyrkyttänyt joskus jossain...
Kivasti menee ja joka päivä enemmän yhteen kasvetaan. Tässä iässä sitä alkaa ymmärtämään sitän mitä nuorena joissakin vanhoissa aviopareissa hämmästeli. Arvokasta!
33 yhteistä vuotta takana, toivottavasti saman verran vielä edessä.
Yhdessä reilut toistakymmentävuotta. Naimississa 13 vuotta. Molemmat olemme ylittäneet nippa nappa 40, rajan. Molemmat hyvän näköisiä, ulkonäöstään huolehtivia työssäkäyviä ihmisiä. Ei lapsia. Ei seksiä yli kymmeneen vuoteen - miehen tahdosta. Hän on papin aamenen jälkeen muuttunut täysin aseksuaaliksi.
Olen joskus lukenut jonkun viisaan sanovan, että kun seksi toimii sen merkitys parisuhteessa on 10 %. Kun se ei toimi, sen merkitys on 90 %. Voin todellakin allekirjoittaa tämän.
Asumme kuin sisarukset, samassa talossa, eri vuoteissa. Samassa talossa vain siitä syystä, että talosta von vielä velkaa.
Minulla on ollut suhde varattuun mieheen pian viisi vuotta ja täytyy rehellisesti sanoa, että se on pelastanut minun henkeni.
Huh huh!
Meillä isäntä perseessä kiinni vaikka joka ilta, jos en näpeille välillä anna! ;))
Välillä ihan KYLLÄSTYTTÄÄ, kun ei voi edes ruokalaskusta rauhassa puhua, kun alkaa kesken kaiken rouhiin takalistoani ja pitää lähteä naimaan sen kanssa.
Ja me ollaan oltu yhdessä vasta 27 vuotta.
Onneksi olet löytänyt itsellesi kumminkin rakastajan, teet varmaan sillekkin palveluksen. ;)
Ikävimpiä vuosia monikymmenvuotisella taipalellamme olivat ne myöhäiseen nuoruusikään asettuneet vuodet, jolloin emme olleet tarpeeksi kypsiä ymmärtämään itseämme, vaan luulimme muiden mainoksia ja yleensäkin televisiota katsoneiden tavoin, että seksiä tulee aktiivisesti harjoittaa.
Seksi on fiktio yhteenkuuluvuudesta fyysisen yhtymisen avulla. Siihen uskova ihminen muistuttaa Australian aboriginaalia, joka ensi kerran eolokuvateatteriin mentyään koetti väkivalloin astua sisään elokuvaan.
Seksin määrää ei myöskään ole relevanttia mitata harjoituskerroin, koska yhden aktin kesto useinkin on ihmisikää suurempi. Keskimääräisellä yksilöllä pituus toki vaihtelee kymmenestä sekunnista ylöspäin.
ollut vuodesta -83. Onhan noita välillä tullut tarjouksia muualtakin, Loimaan kassasta jne, mutta olen ollut tyytyväinen JHL:n, entiseen KTV:n. En vaihda hevillä.
Tämä liitto kestää.
Nykyään ihan hyvin. Välillä oli aikoja jolloin olisin voinut kuristaa tuo ukon. Lapset maailmalla, lastenlapset ilona. Ne kun voi lykätä takaisin vanhemmille, jos alkaa ottaa liikaa hermoille;) Miehen kanssa nykyisin yhteisiä harrastuksia ja matkoja, lähinnä kotimaassa. Pienipalkkaisina elämä asettaa rajoituksia, mutta aina jotain keksitään.
Täällä yksi vasta kolme vuotta naimisissa ollut lukee huuli pyöreänä näitä kirjoituksia. Onkohan meilläkin tuommosta edessä. Herran haltuun, sanoisin tässä. Toivottavasti meillä pysyy kanavat auki niin keskustelun, seksin kuin yläkerrankin kanssa.
Olen sitä mieltä että kaikkein vääristyneimmät ja negatiivisimmat näkyvät eniten netissä. Heillä on aikaa kirjotella ongelmistaan, mutei ratkoa niitä itse tai tehdä jotain asialle.
Kiva lukea sellaisista joilla menee hyvin, sillä suurin osa on kuitenkin näitä.
B
Eihän avioliitot helppoja ole eikä niiden tarvitsekkaan olla. Suuret tunteet - jos niitä on niin ne loppuvat ihan alkuunsa, mutta jos tuon ihmisen kanssa tulee muuten juttuun, on hellyyttä, yhteisiä harrastuksia, lapset, talo, velkaa ja ystäviä - miksi siitä pitää erota ja etsiä uusia suhteita jotka taas päättyvät kun muuttuvat tavalliseksi arjeksi.
Jos avioliitossa loukataan jatkuvasti toista tai käydään käsiksi niin siinä vaiheessa pitää lähteä - joko avioliittoneuvojalle tai sitten ottaa ero jos toinen ei suostu hoitoon. Väkivalta on sellainen joka vain pahenee. Sekin voi olla jopa perinnäistä - ei niin että lapset olisivat ottaneet mallia, vaan ihan oikeesti jotenkin geeneissä.
Keskustelua kun ongelmat tulevat, hellyyttä ja yhteistä aikaa - sillä reseptillä mennään vaikka metrisessä hangessa!
Olen ollut avoliitossa 15 v ja siksi en ole vihille mennyt nykyisen mieheni kanssa, koska ei aina mene niin hyvin. Ellei meillä olisi yhteinentyö, niin olisimme varmaan eronneet ajat sitten. Uskoton ukko, nyt rauhoittunut, ei oikein sovi minun pirtaan. Sydän särkyi jo ajat sitten. Mutta ei kai se kummene vaikka vaihtaa. Toisella toiset paheet ja toisella toiset. Elän päivän kerrallaan ja olen läksyni oppinut: ihminen on aina yksin itsensä kanssa, eikä toisen kautta voi, eikä kannata elää. Joka päivä on hyvä jos kutakuinkin terveenä saa olla ja jaksaa työstä suoriutua. Puolison murheet ovat hänen, omat omia. Kaikkea en kerro ja elämäni on minun. Kannattaa punnita hyvät ja huonot asiat ja tehdä ratkaisuja sen perusteella. Voi mielikuvissaa miettiä miltä tuntuisi, jos puoliso kuolisi. Siinäpä tulee punnittua välittämisen ja rakastamisen määrä. Minä olen jollain tavalla kiintynyt puoliooni, muta en rakasta häntä enää. Hän ei ole sen arvoinen. Monia asioita kyllä teemme yhdessä, mutta sitä todellista yhteen kuuluvuuta ja yhteisiä unelmia meillä ei juuri ole. Edellisistä liitoistamme on lapsia joita kaikkia rakastamme, sekä lapsenlapsiamme, oli ne sitten sinun tai minun lapsenlapsia.
Ei avioliitto ole mitenkään helppoa kellekään. Siinä vaan oppii huomioimaan toisen ja tekemään parhaansa lasten eteen. Välillä on kivaa ja välillä tositakkuista. Olen ajatellut ettei se vaihtamalla miksikään parane.
Aika on korjannut aina vaikeat ajat. Nykyään erotaan liian helposti. Ei seksi voi aina olla huippua vaikka kuinka usein vaihtaisi partneria. Samat viat eteensä kuitenkin saa uudessa suhteessa.
Hyvin on mennyt tuo 15 vuotta. Mieheni on vieläkin paras ystäväni, saa minut koko ajan nauramaan. Vieläkin teemme toisillemme pikkupalveluksia. Tuttavat ja ystävät väittävät että olemme kuin vastarakastuneet. Emme ole naimisissa eikä meillä ole lapsia. Kaikesta kiittäminen on ollut miestäni, joka jaksoi kuunnella kiukutteluni ja joka räjähti vastaan kun todella tarvittiin.
Meillä oli alku todella hankala kun kaksi puupäätä kolahteli yhteen. En aio pilata tätä lapsilla tai naimisiinmenolla.
Tiedän tällä kirjoituksellani härnäävän muurahaispesää, mutta tahdon tehdä sen, jospa se saisi teitä vähän ajattelemaan asioita meidän Luojamme vinkkelistä. Mutta jos et usko, että Jumala on olemassa, niin sama kun siirryt seuraavaan viestiin.
Iso kirja sanoo neljässä kohdassa. "Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'" 1. Moos. 2:24, Matt.19:5, Mark. 10:7, Ef. 5:31
Tästä päätellen nainen ja mies on siis tarkoitettu yhteen (eikä esim. mies ja mies eikä nainen ja nainen). Halusin tän asian vaan tuoda julki, kun on tämä homo-asia ollu tapetilla.
Mutta mitä tulee pitkään avioliittoon... Sanomme papin edessä tosiaan TAHDON, se tahtominen on oma valinta. Liitto onnistuu, jos molemmat tahtoo rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ja ENNENKAIKKEA jos puolisot rukoilee yhdessä he myös pysyvät yhdessä.
Meidän liittoa on takana yli 25 vuotta ja toivottavasti toinen samanmoinen edessä. Osa lapsista on lentänyt jo pesästä, osa vielä kotona. Seksiä meillä harrastetaan n. kerran viikossa, ollaan n. viiskymppisiä molemmat.
Seksi kuuluu ehdottomasti avioliittoon ja mielestäni ainoastaan avioliittoon. (Ai tiukkapipoinen, jos haluut niin ajatella, ok, ei se minuun satu.)
Jumala on luonut seksin ja se on upea asia. Markkinavoimat ovat kuitenkin pilanneet sen.
Tämä yhteiskunta ei paljon piittaa Ison kirjan opeista, siksi kaikki asiat menee sivuraiteille. Luuk.16:18 "Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin."
Seksi ei onnistu, jos on toista kohtaan negatiivisia tunteita. Kaikki pitäis sopia ennen auringonlaskua, niin sitten on hyvä mieli nauttia seksistäkin.
En malta olla lisäämättä tähän loppuun vielä Ef. 4:25-32 kirjan kohtaa: "Pankaa sen tähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö. Älkää antako auringon laskea vihanne yli, älkääkä antako perkeleelle sijaa.
Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle.
Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
Jumalan Sanan ohjeilla liitto onnistuu. Amen!
Siunausta kaikille!
Ainoa kriisin tapainen liittyi viimeisenkin lapsen lähtöön.
Silloin vaimo oli muutaman kuukauden hieman omituinen.
Pidän meitä varsin onnellisina.
Kummallakin taustana köyhä työläiskoti.
Yhteisiä harrastuksia.
Samanlaiset periaatteet mm. suhteessa rahaan, lasten kasvatukseen politiikkaaan yms.
Molemminpuolinen, ehdoton luottamus kaikessa.
Olen kiinnostuneempi seksistä kuin vaimoni mutta kyllä hänkin suunnilleen kerran viikossa ryhtyy touhuun ja on kehittänyt pieniä piristeitä joita jo tässäkin iässä tunnen tarvitsevani.
Ainoat tilanteet joissa ääneni kohoaa eivät oikeastaan liity parisuhteeseemme.
Viimeeksi eilen iltayöstä, ajellessamme myräkässä Seutulasta kotiin, kirosin matelevia venäläisrekkoja varsinkin 6-tiellä.
Alkua sain jo lentoparkissa jossa autoe ei tahtonut löytyä.
Sitten pollarit estivä pääsyn motariliittymään.
Helsingin suuntaan hiipiessä oikean puolen jono seisoi pitkät ajat kun törpöt kesäautoilijat juuttuivat loiviin liittymien rinteisiin.
Täytyi käydä kääntymässä jossakin helvetin esikaupunkitasolla.
Silloin, vaimon vaisusti tuodessa julki pelkonsa minä rilahtelin siten että hän sanoi ettei minun tarvitse hänelle olla vihainen.
Joskus, vaimon esittäessä minun mielestäni hölmön, kysymyksen saatan äänensävylläni ilmaista tyytymättömyyteni.
Ylipäätään, hänelle tärkeät asiat eivät ole minulle tärkeitä ja päin vastoin.
Yhteentörmäyksiä ei oikeastaan pysty tapahtumaan.
Nyt menee hyvin, vein eilen erohakemuksen yli 30 vuoden liiton jälkeen.
Yhdessä ollaan oltu kohta miehen kanssa 20 v, josta naimisissa 15 v. Jälkikasvua on kolme. Liitossa on ollut ylä- ja alamäkiä. On ollut kyllästymistä, tympiintymistä, varmasti molemminpuolista väsymistä, yms. Kuitenkin jo lähtökohtaisesti meillä on ollut yhteistä samanlainen huumorintaju, yhteiset mielenkiinnon kohteet osittain, samantapainen arvomaailma, samantapaiset seksuaaliset halut. Alun alkaen en edes ollut mieheen rakastunut, vain pitkät yhteiset juttutuokiot sai minut miehiin pettyneen ja kyllästyneen ihmisen ajattelemaan että hei - tuossa miehessähän onkin jotain! Olimme (olemme) toistemme parhaimmat ystävät, puhumme toisillemme asiasta kuin asioista, myös siitä että jos tuntuu siltä että joku nyt mättää tässä suhteessa niin kaikki puhutaan.
Kyllä meillä edelleenkin on seksiä, joskus on ollut seksiä harvoin ja vähänlaisesti - kai siihen moni pari tympiintyy jos on samanlaista pitkään... sitten on aina keksitty uutta virikettä ja asioita joilla saada kipinää. Väittäisin että koska ollaan siellä papin edessä aikoinaan luvattu, että niin myötä- kuin vastamäessä...jne. niin se on hyvä lähtökohta kun se pitää mielessä. Kaikesta huolimatta on aina huonojenkin jaksojen jälkeen tullut hyviä jaksoja. Enemmänhän se yhdessäolo on sitä tasaista arkea, mutta onneksi niitä juhlahetkiäkin on - pitää vain muistaa että niitä pitää ihan itsekin järjestää eikä odottaa että se toinen järjestää! Monien naisten olisi hyvä muistaa että miehet saa pidettyä tyytyväisinä ja se tulee vastavuoroisesti itsellekin takaisin kun välillä vähän uskaltaa vapautua seksuaalisesti ja järjestää sen puitteissa kaikkea uutta ja jännittävää. Kun seksikin toimii hyvin - toimii kaikki muukin hyvin. Kun taas seksi ei toimi - se heijastuu monesti kaikkeen muuhunkin parisuhteessa. Tästähän voisi kirjoittaa pitkän romaanin miten näin pitkässä parisuhteessa vielä voi olla kipinää ja himoa ja halua, mutta sitä vain on kun sen itse järjestää olemaan!
...seksiä harrastetaan silloin, kun yritetään lisääntyä ja naaraan ollessa halukas! Uros voi yrittää "kukotella" useammin naaraalle, että nyt kannattaisi taas lisääntyä. Toisilta "kukoilta" "kukkottelu" onnistuu vähän paremmin, kun toisilta -naaras päättää! Muulloin yksiavioiset "kukot" onanoi, ovat aina onanoineet ja tulevat aina onanoimaan...Nämä asiat eivät tee "kukosta" yhtään "kanamaisempaa", päin vastoin, tiivis onanointi pitää paikat tip top ja vireessä vielä eläkepäivilläkin. Useiden virallisten ja epävirallisten tutkimusten mukaan runsas seksin harrastaminen (jollakin tavalla) ehkäisee tai ainakin siirtää vuosilla noita tyypillisiä miesten sukuelimien sairauksia ja vaivoja (ja monia muitakin).
Tämä nykyajan ongelma näkyy joka tasolla ja joka asiassa...kaikkea pitää saada yhtaikaa ja päällekkäin ilman mitään rajoituksia, nyt ja heti ja koko ajan! Ihan sama onko kyse viinasta, suklaasta, seksistä, tv katselusta, facettamisesta, kuntoilusta...! Johtuukohan tämä taas kasvatuksesta? Liian vapaasta kasvatuksesta vai kasvatuksen puutteesta? Kasvatuksesta ilman rajoja ja rajoituksia?
Mene ja tiedä, tiedät kun menet?
Herkku maistuu parhaalta herkkupäivänä, silloin herkutellaan!!
http://www.paivanbuzz.fi/track/link/107/392
Vastaan vaikka on tuo 15v vasta tulossa täyteen tätä liitoa.
Nainen on itsekäs ja epäkypsä. Hän ei käyttäydy kunnolla kun on tekemisissä sukulaisteni kanssa, mutta edellyttää minulta kunnollista käytöstä kun ollaan tekemisissä hänen sukunsa kanssa. Reilua?
Onneksi ei ole yhteisiä lapsia, helpottaa tästä liitosta lähtemistä. Koiraa tulee ikävä, mutta kun pääsen taas jaloilleni, hommaan oman koiran. Enkä ala enää naisten kanssa yhtään mihinkään.
aika ääliöitä.
Tuskinpa siellä juuri joukosta sen kummempaa löytyy.
Ja ihan varmasti se ei koskaan ainakaan ymmärrä sua oikein.
Olen minäkin saanut niistä kana-aivoista tarpeeksi.
Hyvin menee! Jos eukko joskus inisee vastaan, ei muuta kun muijalta housut pois jalasta ja perse paljaaksi. Sitten remmiä tai koivuvitsaa paljaalle perseelle niin että tuntuu: viuh, läts! viuh, läts!
Kyllä loppuu eukon kiukuttelu lyhyeen. Sitten rasvaan muijan persereiän liukkaaksi ja suoritan anaaliyhdynnän eukon tuhkaluukkuun.
Hyvin menee!
Blaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa