Hei!
En ole oleskellut tällä palstalla, joten aloitukseni ei mitenkään liity tämän palstan asioihin tai ihmisiin. Selvennän tämän heti alkuun.
Nostattelen yleisempää aihetta esille - onko teille käynyt niin, että olisitte pettynyt ns. nettiystäviin? Olen itse vuosien varrella karvaasti saanut huomata, että nettiystäviin saa aina (omalla kohdallani näin) pettyä. Jos koettaa viedä netttiystävyyttä niin sanotuksi oikeaksi ystävyyksi, saa huomata että siitäkään ei jää käteen mitään. Kait se niin on että tuollainen netissä alkanut ystävyyssuhde on pinnallisemmalla perustalla kuin se, jos olisi tutustunut ihmiseen alun perinkin ns. oikeassa elämässä.
Esimerkkejä. Yksi netissä ollut ystäväni muuttui hyväksi ystäväksi, kun alettiin nähdä toisiamme normaalissa elämässä - olimme kuin sydänystäviä melkein, viihdyimme yhdessä ja kaikki tuntui kuin "liian" hyvältä ollakseen totta. Tätä jatkui vuoden verran. Sitten, ilman mitään riitoja, mitään syitä, tämä ihminen käänsi takkinsa eikä enää soittanut, pitänyt yhteyttä, ystävyys oli ohitse. Kerran näin hänet jälkeenpäin ja kysyin että mistä kyse, toivottavasti en ole mitään loukannut tms ja hän sanoi että kaikki oli jees. Mutta ystävyys oli ohitse, tuosta vain.
Toinen netissä tapaamani ystävä muuttui kanssa oikean elämän ystäväksi, aluksi, nähtiin toisiamme ja oli mukavaa, sitten hänkin vain jätti pitämättä yhteyksiä. Joskus kuitenkin (kerran puolessa vuodessa) soittaa ja kysyy 7 päivän lehti tyyliin joitakin juoruja läheiseeni liittyen, että joko se läheisesi raiskannut ukko on telkien takana ja mitäs siinä jutussa tapahtuu. En ole vastannut enää näihin juoruilua kalasteleviin juttuihin vaan sanonut että aihe on aika ahdistava minullekin, joten voitaisiinko olla puhumatta siitä.
Eli hän on kiinnostunut juoruista, ei minusta ystävänä.
Kolmas netissä tapaamani ystävä vaikutti aluksi sydämelliseltä ja fiksulta (kuten muuten nuo kaksi ylempääkin), halusi olla ystävää ja kysyi minua Facebook-ystäväksi. Asuu pidemmän matkan päässä joten emme ole koskaan nähneet kasvotusten, ajattelin että Facebook-ystävyys olisi hyväksi ystävyyden kannalta.
Ongelma: olimme tutustuneet nettipaikassa, jossa muutama ihminen oli ollut ilkeää minulle, olin käynyt paikan miitissä (hän ei) ja siellä miitissä ilkeys oli epäsuoraa dissaamista ja pomoporukan ulkopuolelle jättöä vähättelevin elein vaikka itse olin avoimesti ja mukavasti liikkeellä siellä. No, tämän ystävän Facebook-ystäviin kuuluvat sitten myös näitä dissaavia ihmisiä (nämä dissaavat myös muutamia muita ja juoruavat, mutta jollei tätä ole nähnyt paikan päällä...), vähitellen on alkanut vaikuttaa siltä, että tämä ystävä ei enää ole ystävää - viestittäessäni hänelle jotakin, vastasi tylysti, ei kommentoi Facebook-juttujani jne.
Nyt sitten pitäisi saada tämä ystävä pois Facebook-ystävistäni, jotka kaikki muut ovat oikean elämän hyviä, luotettavia ystäviä joiden suhteen minun ei tarvitse pähkäillä mistä nyt taas tuulee.
Nettiystävistä ei jää "mitään" käteen. Sen olen oppinut. Ja nyt myös sen linjan, että Facebook-ystäviksi en enää ota nettiystäviä/tuttuja, ei tarvitse sitten kokea ikäviä tunteita siitäkään, että joutuu poistamaan heitä sieltä.
Olkaa varuillanne netti"ystävien" suhteen. Oikea ystää on aina oikea ystävä!
En ole oleskellut tällä palstalla, joten aloitukseni ei mitenkään liity tämän palstan asioihin tai ihmisiin. Selvennän tämän heti alkuun.
Nostattelen yleisempää aihetta esille - onko teille käynyt niin, että olisitte pettynyt ns. nettiystäviin? Olen itse vuosien varrella karvaasti saanut huomata, että nettiystäviin saa aina (omalla kohdallani näin) pettyä. Jos koettaa viedä netttiystävyyttä niin sanotuksi oikeaksi ystävyyksi, saa huomata että siitäkään ei jää käteen mitään. Kait se niin on että tuollainen netissä alkanut ystävyyssuhde on pinnallisemmalla perustalla kuin se, jos olisi tutustunut ihmiseen alun perinkin ns. oikeassa elämässä.
Esimerkkejä. Yksi netissä ollut ystäväni muuttui hyväksi ystäväksi, kun alettiin nähdä toisiamme normaalissa elämässä - olimme kuin sydänystäviä melkein, viihdyimme yhdessä ja kaikki tuntui kuin "liian" hyvältä ollakseen totta. Tätä jatkui vuoden verran. Sitten, ilman mitään riitoja, mitään syitä, tämä ihminen käänsi takkinsa eikä enää soittanut, pitänyt yhteyttä, ystävyys oli ohitse. Kerran näin hänet jälkeenpäin ja kysyin että mistä kyse, toivottavasti en ole mitään loukannut tms ja hän sanoi että kaikki oli jees. Mutta ystävyys oli ohitse, tuosta vain.
Toinen netissä tapaamani ystävä muuttui kanssa oikean elämän ystäväksi, aluksi, nähtiin toisiamme ja oli mukavaa, sitten hänkin vain jätti pitämättä yhteyksiä. Joskus kuitenkin (kerran puolessa vuodessa) soittaa ja kysyy 7 päivän lehti tyyliin joitakin juoruja läheiseeni liittyen, että joko se läheisesi raiskannut ukko on telkien takana ja mitäs siinä jutussa tapahtuu. En ole vastannut enää näihin juoruilua kalasteleviin juttuihin vaan sanonut että aihe on aika ahdistava minullekin, joten voitaisiinko olla puhumatta siitä.
Eli hän on kiinnostunut juoruista, ei minusta ystävänä.
Kolmas netissä tapaamani ystävä vaikutti aluksi sydämelliseltä ja fiksulta (kuten muuten nuo kaksi ylempääkin), halusi olla ystävää ja kysyi minua Facebook-ystäväksi. Asuu pidemmän matkan päässä joten emme ole koskaan nähneet kasvotusten, ajattelin että Facebook-ystävyys olisi hyväksi ystävyyden kannalta.
Ongelma: olimme tutustuneet nettipaikassa, jossa muutama ihminen oli ollut ilkeää minulle, olin käynyt paikan miitissä (hän ei) ja siellä miitissä ilkeys oli epäsuoraa dissaamista ja pomoporukan ulkopuolelle jättöä vähättelevin elein vaikka itse olin avoimesti ja mukavasti liikkeellä siellä. No, tämän ystävän Facebook-ystäviin kuuluvat sitten myös näitä dissaavia ihmisiä (nämä dissaavat myös muutamia muita ja juoruavat, mutta jollei tätä ole nähnyt paikan päällä...), vähitellen on alkanut vaikuttaa siltä, että tämä ystävä ei enää ole ystävää - viestittäessäni hänelle jotakin, vastasi tylysti, ei kommentoi Facebook-juttujani jne.
Nyt sitten pitäisi saada tämä ystävä pois Facebook-ystävistäni, jotka kaikki muut ovat oikean elämän hyviä, luotettavia ystäviä joiden suhteen minun ei tarvitse pähkäillä mistä nyt taas tuulee.
Nettiystävistä ei jää "mitään" käteen. Sen olen oppinut. Ja nyt myös sen linjan, että Facebook-ystäviksi en enää ota nettiystäviä/tuttuja, ei tarvitse sitten kokea ikäviä tunteita siitäkään, että joutuu poistamaan heitä sieltä.
Olkaa varuillanne netti"ystävien" suhteen. Oikea ystää on aina oikea ystävä!
Vastaukset 98
Vanhimmat
Minulla on kolme hyvää netistä löytämääni ystävää; tosin he ovat miehiä, itse olen nainen. MItään ei toiselta odoteta, jos jotain antaa, antaa sen omasta tahdostaan, toimii loistavasti; nettipalstoillakin pyörii oikeita hienoja ihmisiä!
PS. Siis me ollan kavereita, ei missään kohtaa "enempää", vaikka mun mielestä kyllä ystävyys on enemmän kuin seksiseikkailu!
harrastat seksiä kolemn nettituttavuutesi kanssa ja kehut sekä ylpeilet täällä?!:D Näin!
Kirjoitat internetin keskustelupalstoille, vaikket hallitse luetunymmärtämistä!:D Näin!
Itsellani ei ole mitaan pahaa sanottavaa, kaikki mennyt niinkuin pitaakin. http://mattiviikate.newsvine.com/
No oho öpötin, et tosiaan ymmärrä mitä luet. Kirjoitin "ystävää". Harrastatko sinä seksiä ystävän kanssa? Minä en. Minulla on siis kolme hyvää miespuolista ystävää, olen tutustunut netissä ja tavannut muutamia kertoja. Kiva vaihtaa ajatuksia ja tehdä jotain hauskaa yhdessä.
Ja mitenkä tämä sitten poikkeaa "live-ystävistä" ?
ihan samaa mieltä. ikävää jos ystäviin on pettynyt tms, mutta elämä on.
Live-ystäviin tutustutaan aidoista lähtökohdista käsin, kaikki on "normaalimpaa" ja luonnollisempaa. Netissä tutustumisesta puuttuu suora ihmiskontakti ja kommunikointi jää suppean sanallisen viestinnän varaan, jolloin ihmisestä saa helpolla väärää kuvaa, jotkut ihmiset myös tahallaan esittävät erilaista netissä, jolloin tuttavuuden siirtyessä reaalielämän puolelle on ristiriitoja ilmoilla.
Netti ei ole paikkana "luotettava" ja tuntuu, että monet netissä oikein viihtyvät ovat epäsosiaalisia ja jotenkin ongelmaisia - fiksuja ihmisiäkin löytyy, mutta ovat harvassa. Joillakin sitten käy tuuria ja saavat pysyviä ystäviä netistä, mutta paremmin onnistuu reaalielämässä jossa viestintä on aidolla ja kokonaisvaltaisella tasolla.
Juurikin näin. Tuo ihmiskontakti on se tärkein pointti, joka erottaa liveystävyyden nettiystävyydesta. Netin kautta etsiessä kannattaa pitää jalat maassa, eli ei kannata olla mitään odotuksia ennen tapaamista, koska siitähän se tutustuminen toisaalta vasta alkaa. Netissä on tosiaan varmasti enemmän koko väestöön suhteutettuna sosiaalisesti ongelmallisia tapauksia. Kyllä fiksujakin on netissä etsimässä seuraa tai kavereita, mutta he tuskin siellä roikkuvat kovinkaan kauan, että aktiivinen kannattaa myös olla.
Ei ne oikeatkaan ystävät ole aina niin mahtavia. Tutustuin erääseen ystävääni netin kautta...noh, eipä koskaan pidä yhteyttä, ei koskaan ole aikaa nähdä...silloin joskus harvoin kun näemme niin mielestäni meillä on jopa ihan mukavaa yhdessä. Mutta hän ei vaivaudu juuri pitämään yhteyttä koskaan...
Olen ollut monta vuotta treffipalstalla, tavannut noin SATA naista ja naisystävää ei ole löytynyt !
Aluksi monet ovat halukkaita kirjoittelemaan pitkät jutut, haluavat kysellä kaikenlaista ja varmistella, että onko tää nyt se oikeanlainen mies, ettei taas tulisi pettymystä. Tapaamisen järjestäminen on myös aika vaikeeta, ja kun se viimein onnistuu, niin sitten kaikki loppuu siihen ensimmäiseen tapaamiseen. Jos ekassa tapaamisessa kaikki ei ole just sellasta mitä nainen haluaa, niin sitten homma ei etene. Miehen pitäisi olla joku naisen viihdyttäjä, vitsailija ja puhekone. Jos on vähänkään rauhallisempaa sorttia kuten minä, niin nainen saa huonon ensivaikutelman, ja leimaa miehen "nössöksi". Etukäteen kirjoitelluilla hyvillä ominaisuuksilla ei näytä olevan tapaamisessa mitään merkitystä, kaikki perustuu siihen että saako naisen viihtymään. Olen tapaillut vain itseni kaltaisia naisia, mutta heidän vaatimustasonsa on heidän omaan tasoonsa nähden aivan liian korkea.
Nyttemmin olenkin keskittynyt enemmän tansseissa käymiseen, siellä tutustuminen alkaa suoraan kasvotusten puhumalla, niin jää turha kirjoittelu pois, ja näkee heti puolin ja toisin kiinnostaako vai ei.
Minä löysin ystävän tansseista, lyhyen seurustelun jäkeen huomasin hänet, pettäväksi, tunteettomaksi pedoksi, että se siitä ystävästä.
ihan samaa tuo on in real life.. :)
Minä huolisin rauhallisen miehen ,netistä olen minäkin hakenut miestä, mut on löytynyt valehtelijoita,kokoajan haku päällä olevia ,tai epätoivoisia ja hätäisiä.Sinulle on kohdalle sattunut väärät naiset. ja minulle taas väärät miehet.
" Olen tapaillut vain itseni kaltaisia naisia, mutta heidän vaatimustasonsa on heidän omaan tasoonsa nähden aivan liian korkea. "
Näitä juttuja en ole koskaan tajunnu: että mitä se TASO tarkoittaa???
Ilmeisesti ei ainakaan henkistä, älyllistä tai moraalista tasoa?
Jos asioita on riittänyt kirjoitettavaksi, ei 'rauhallisuus' livenä tavattaessa voi olla se oikea syy. Olisikohan kyse ulkoisesta olemuksesta? Siinä on jotain sellaista mikä ei näille naisille kelpaa, mitä he eivät pysty hyväksymään sinussa? itä ei mielellään sanota toiselle suoraan, pyritään näin säästämään mielipahalta.
Kannatan reaalielämän kontakteja että tsemppiä tansseihin, vähemmällä pelailulla pääset kuin netin kautta :)
Netissä monet harjoittavat deittailua, liukuhihnahommaa nettideittaajille. Poikkeuksia löytyy, mutta kuka niistä tietää.
Kyllä tämä nettihomma on kylmää sanailua. Ei täältä mitää tosiystäviä voi odottaa. On toki hyvä tuuri, jos sitten jostain kehittyy oikea ystävyys.
Odottaa sitä ei kuitenkaan kannata.
Ystävyyshän syntyy silloin, kun molemmat luottavat toisiinsa ja uskaltavat avautua toisilleen ainakin jonkin verran.
Kavereiden kanssa vaan puhellaan niitä näitä syvällisempiä vältellen.
Niinpä. No ehkä odotin, olen itse pystyvä aitoon hyvään ystävyyteen, niin jotenkin luulin että samaa voisin saada takaisin. Mutta netti on kylmä pelailupaikka ja vaikka ystävyyteen aluksi pääsisi jonkun kanssa, se ystävyys menee nopeammin alta kuin reaalielämän ystävyydet.
Netti on lähtökohtaisesti pinnallisempi ystävyyssuhteiden muostamispaikka kuin ulkomaailma. Ja lisäksi netti ei edes ole ns. normielämän suhteiden luomispaikka vaan virtuaalipaikka, jossa ihmiset vähän sanailevat, häröilevät ja haluavat vain nettisuhteita mutteivat muuta. Netti on petollinen...
Minulla on oikeat ystävät siirtyneet nettiin muutettuaan muualle. Eivät he pidä yhteyttä tai kommentoi facebookissa. En kuitenkaan sanoisi, että eivät ole ystäviäni.
Salaisuus, miten pitää ystävät aktiivisina, on varmistaa, että he joutuvat SIJOITTAMAAN omaa aikaansa ja energiaansa sinuun sopivasti etenkin alkuvaiheessa. Tällöin syntyy niitä läheisempiä suhteita, koska ihminen, joka on sijoittanut sinuun, ajattelee enemmän sinua. Sinun on myös annettava kylliksi takaisin, muttei liikaa.
Se, joka haluaa paljon aitoja ystäviä, on oltava kuin hedelmäpeli: välillä tulee voittoja, välillä ei -arvaamatta. Tämä on ihmispsyykelle koukuttavin kuvio.
Tiedän, että tuo kuulostaa kylmältä, mutta hei tällaisia me olemme. Haluatko ystäviä vai et!? Jonkun mielestä voi olla väärin toimia näin. Mutta noin toimivat ne parhaat ystävät, jotka eivät tee sitä tieten tahtoen. Ei heitä kukaan syytä.
siis toimitko itse juuri kuvailemallasi tavalla?
siis ketkä "me" ovat tällaisia?
Varsinkin jos nyt uusia ystäviä alkaisin hankkimaan niin toimisin juuri raha-automaatin tavoin. Tietysti se pitää pedata niin, ettei toinen sitä huomaa.
Ja kyllä itsekin olen uhkapeluri, sen olen huomannut. Kaikkein eniten kiinnostaa juuri ne ihmiset, jotka joskus palkitsevat, joskus eivät vastaa viesteihin. Ne jotka ovat kokoajan persiissä kiinni, saavat aikaan pakoreaktion. Ne jotka antavat kokoajan saavat aikaan vaivautuneisuutta (niitä on harvassa). Ja taas ne, jotka eivät pidä yhteyttä, eivät pitemmän päälle jaksa kiinnostaa, kun ei sieltä mitään kuulu.
Mitä tuossa nyt on ihmeellistä ja miksi olisi väärin tiedostaa tämä ystävyyssuhteiden dynamiikka ja toimia niin, että homma pelaa? Mehän kuitenkin tarvitsemme ystäviä.
Vastavuoroista viestintää, kyllä. Normaalia rajojen pitämistä eikä vain itsensä antamista. Kyllä, ajatuksesi ovat ihan osuvia mitä tulee ystävyyssuhteiden tasapainotuksiin.
Netissä vaan ongelma on siinä, että ei täällä edes haluta aitoja ystäviä vaan venkoillaan pinnallisesti, aidot ystävät tulevat paremmin reaalielämän puolelta.
Aidot ystävät useimmiten löytyy huomaamatta, oikeasta elämästä, niinkuin sanotkin. Netissä on aikapaljon täydellisyydentavoittelijoita, jotka perääntyy pienenkin vastoinkäymisen jälkeen. Ehkä siellä halutaan "täydellistä" kaveria, joka antaa paljon mutta johon itse ei tarvi paljon panostaa.
Useimmilla netissä tutustumillani ihmisillä on jo suuri sosiaalinen verkosto ja paljon kavereita. Ei sinne sekaan vain yksinkertaisesti mahdu ja jos mahtuu niin se on sitten aika pinnallista ystävyyttä kun huomio kohdistuu niin moneen ihmiseen. Itselläni taas tilanne on aivan toinen, kun kavereita on vähän, huomiota riittää. Toisaalta omalle kohdalle sopiikin paremmin se, että kavereita on vähemmän, mutta ystävyys näiden vastaavasti syvempää.
On tosi tärkeää tunnistaa, millainen luonteeltaan on, ekstravertti vai introvertti. Introvertti arvostaa muutamaa syvää ystävyyssuhdetta ja paria kolmea pinnallista, ekstravertti useita pinnallisempia ja seassa pari syvempää. Kun tunnistaa tuon, tietää mitä hakea ja osaa tunnistaa ne core-ihmiset ympärillään.
Olen 29v ja minusta ei ole kyllä koskaan ollut mikään ongelma siirtyä nettituttavuudesta oikeaan elämään. Pikemminkin on usein molempien luonne vetänyt siihen, sehän on ihmisluonto. Eli ollaan netissä ja yhtäkkiä sovitaan livetapaamista. Kun se on tapahtunut, joko kiinnostus lopahtaa tai sitten lisääntyy että haluaa liveä lisää.
Toisaalta olen sitä sukupolvea, jolle nettituttavuus oli uusi asia teini-iässä. Näinollen ei ole lähtökohtaisesti moduulia aivoissa nettituttavuuksille ja siksi tuntuu luonnolliselta viedä kaikki nettitututkin reaalielämään. Nettituttuus on vieläkin tavallaan vieras ajatus.
Näin tuntuu olevan, kiintoisasti hahmottelit nettiympyröitä, järkeenkäypää ajatusta. Minulla myös samanlaisesti kuin sulla, että ystäviä vähemmän mutta ystävyys syvempää. Esimerkiksi Facebookissakin ystäväpiiri ihan pieni enkä haluakaan laajaa piiriä joka koostuisi "tuttavista".
Silti jossain tajunnassani on kytenyt idealistinen toive että netistäKin voisi löytyä joku hyvä ystävä lisää, mutta tämä on todettu epätodennäköiseksi jutuksi. Kuten kirjoititkin, netissä pinnallista nettituttavuutta kyllä saattaa riittää mutta muuhun ei niinkään jää sijaa.
Monilla on myös haluna pitää nettitutut/nettikaverit vain nettituttuina/nettikavereina, siinä missä vähemmistölle netissä olijoita semmoinen on enemmänkin "ajan tuhlausta" kun voisi yhtä hyvin spontaanisti siirtyä normaaliin kommunikointiin live-elämän puolella ja ihan oikeaan kaveruuteen ja siitä ystävyyteen.
Tuo "Bästis" kirjoitti oivaa pointtia persoonallisuustyyppinsä tunnistamisesta ja siitä miten se vaikuttaa näihin netti/live-elämän ihmissuhdejuttuihin. Ehkä ollaan introvertteja siinä mielessä, että ei haluta laajaa tuttavapiiriä vaan muutama hyvä ystävä riittää, mutta toisaalta sanoisin että ekstrovertteja taas hyvinkin siinä että ei haluta jäädä netti-elämään ja nettituttaviin vaan painopiste suorassa kommunikoinnissa, reaali-ihmissuhteissa.
Laitoinkin tuolle Muumille vähän näitä asioita, joita säkin olit ottanut esille...:)
Persoonallisuustyypitys takuulla vaikuttaa taustalla, oivaa pointtia. Jotkut ihmiset pitävät ja viihtyvät laajan tuttavapiirin parissa, toiset vähemmän ystäväpiirin parissa, samoin suhtautumisessa netti-ihmissuhteisiin eroa just tässä. Esim. itse en ole innostunut pitämään yllä meilein jne pelkkiä nettisuhteita, haluan normaalikontaktia/suoraa kommunikointia ihmisten kanssa ja jos ihminen on kiintoisa niin siirtymistä nettisuhteilusta/parin meilin jälkeen vaikka näkemiseen. Eli tässä tulee ekstroverttia asennetta kiintoisasti kehiin, introverttia tuossa "hyvät ystävät ystäväpiirissä, luotettavat ystävät riittää" mutta ektsroverttia tuossa suorassa kommunikointihalussa ja siinä ettei halua haalia nettisuhteita yms meilivenkutuksia.
Ollaan samasta sukupolvesta, nettituttavuus oli täälläkin uutta teini-iässä/nuorena aikuisena. Nettituttuus tuntuu minusta myös vieraalta ja epäsosiaaliselta (suorasta sosiaalisuudesta eroavana) suhdepelailulta, jota ihmiset harrastavat ajankulukseen mutta joka ei ole samaa kuin reaalielämän aidot ystävyyssuhteet. Mutta homma toimii siis niille, jotka tietävät tämän eivätkä haekaan muuta kuin ajankulua, silloin homma ok.
En tiedä, aitous on tärkeää. Spontaanius ja suora kommunikointi normielämässä mukavaa. Puhelinkeskustelu/näkeminen/puhuminen 100 kertaa ihanampaa kuin meili.
Näin se on, persoonakohtaisia juttuja. En ole meili-ihmisiä, nettikin ahdistaa välillä jos siellä oleilee. Kun vähentää nettiä ja on vaan reaali-elämän ihmisten ja asioiden kanssa tekemisissä, on kuin raikas ilma valtaisi alaa.
Netti ei oikein sovi mulle, näin se taitaapi olla. (Ironista tämä, että kirjoitan tässä nettiin... No, tällä lailla satunnaisesti jostain kirjoitettaessa netti menee ja voi piristää, mutta oleilemisesta ei hyvä seuraa, stressiä vaan.)
Introvertti olen minäkin ja parhaiten tulen toimeen kaltaisteni kanssa. Minulla sen sijaan on pelkkiä nettikavereitakin, tai olisko ne ennemmin nettituttavia. Pikaviestintä on ihan mukavaa ajanvietettä välillä, niin live- kuin nettikavereiden kanssa, vaikka eihän se mitään livetilannetta korvaa. Mutta on se huomattavasti mukavampaa kuin mailailu, mikä on ihan liian vuorovaikutuksetonta. Ei minulla ole mitään tarvetta tehdä kaikista nettitutuista livekavereita, koska sellaiset on sitten erikseen. Tietysti jos tilanne siihen ajautuu, niin ei minulla näkemistä tai uusia livekavereita vastaan mitään ole. Jotkut on ehkä parempi pitää vain nettituttuina. Kaikkein paras asenne tuntuu kuitenkin olevan se, ettei ole liian suuria odotuksia ihmisten suhteen, eikä jää näin turhaan murehtimaan pettymyksiä. Ja kyllä niihin hyviin tyyppeihinkin voi sitten vaikka vahingossa joskus törmätä.
Netti on mitä otollisin paikka narsistille hankkia ns. lähteitä ruokkimaan narsistin hyvää oloaan. Onko diagnoosi jo tehty? Oletko joutunut pettymään, kun nettiystävä ei halunnutkaan alistua manipulointiisi?
Narsistien leikkikenttä ja tällaisten pellejen jotka haluavat levittää pahaa oloa kuten sinä.
Netissä on paljon häiriköitä, tämäkin kierouttaa nettiä paikkana, jossa voisi tutustua kiinnostaviin, aitoihin ihmisiin. Oma aloitukseni liittyi pettymyksiin siitä, mitä netti on jättänyt käteen, vaikka olen ollut aitoa ystävää näille ns. nettiystäville.
meitä on paljon jotka eivät viihdy kännikalojen parissa baareissa. no, näin netin kautta voi sitten hakea kaveria. mutta sekin homma kyllä näyttää leviävän reisille. minulla on ollut neljät treffit, jotka olen sopinut chatin kautta. kolme henkilöä ei saapunut paikalle. neljäs saapui, sanotaan nyt suoraan että täysi mörkö, joka hänkin alkoi esitti ehdotuksen "rahaa vastaan seksiä". että tälläisiä kokemuksia...
Niin mäkin olin ajatellut, että netistä voisi löytyä vaikka parisuhdekin. Aloitukseni koski saman sukupuolen välisiä ystävyyssuhteita, mutta olen myös kokeillut parisuhteen hakua netin kautta ja reisille meni kans - fiksuimman oloinen meileissä tuli treffeille huumetilassa ja miehekkään oloinen mies taas tuli treffeille masennustilassa...
Niin että ei sitä parisuhdetta löydy netistä, ellei käy satumaisen hyvä tuuri. Yleisesti ottaen netti on treffipaikkana ihan huh huh. Jossain Facebookissa varatut ja ulkomaalaiset lähettelee viestejä, harrastetaan meilailuja ja deittejä - mitään ei jää käteen, kun ollaan kuin tavaratalossa ja on monia kivoja tuotteita, joiden markkina-arvoja tsekataan.
Minä ainakin haluaisin tutustua aidosti ja positiivisin mielin uusiin ihmisiin. Jospa usempi hakisi netistä ystävää voisi osuakin kohdalle. Messengerystävyydellä voisi ainakin aloittaa yleisesti ja katsoa josko tosielämässä toimii yhtä hyvin.
Itse olen kokenut nettiystävyyden kerran. Hän oli entisen kaverini sisko ja luulin jo tuntevani hänet messengerin kautta, mutta tosielämässä hän olikin aivan erilainen kuin messengerin luomassa mielikuvassani.
Uskon silti, että niinkin voi löytää kaverin tai kumppanin mutta kannattaa varautua yllätyksiin.
Mielikuvat todella voivat erota tosielämän ihmisen oikeasta olemuksesta. Ongelma on tutustumisen lähtökohdassa, virtuaalipaikassa. Helpommin menee, kun tutustuu reaalielämässä. Ei tarvitse myöskään kiduttaa itseään meileillä, joihin ei tiedä mitä kannattaa laittaa ja mitä ei, kun ei voi luottaa vieraaseen ihmiseen aivan tuosta vaan. Jos osaa taktisesti pelata meileillä ja jaksaa ajallisesti vedellä eri naruista, saattaa käteen jäädä vähäksi aikaa joku mutta jos haluaa avoimesti tutustua johonkuhun, ei homma mene putkeen. Ihmiset netissä odottavat että tulisi meilata pitkän aikaa ja jaksaa nettielämää, jotta oma arvo tulisi todistettua vastapuolelle.
Simppelille ja aidosti toimivalle ihmiselle netti on liikaa sumplimista.:D
Hei kuule, kyllä ne "elävässä elämässä" tavatut "ystävät" voi toimia ihan samoin. Samanlaisia ihmisiä siellä netissä heiluu kuin muuallakin. Tähän astisen elämäni aikana (40v.) olen havainnut, että ystäviä tulee ja menee, elämäntilanteet vaihtuu, vain harvat pysyvät.
Voivat kyllä, mutta netti on lähtökohtaisesti epäsuorempi viestintäpaikka kuin normielämä - netissä kaikki on epäluotettavammalla pohjalla, ihmiset esittävät ja venkuloivat, suoraa kontaktia ei ole.
ystävyyden sisällön suhteen. Et sinä niihin nettiystäviisi ole pettynyt, he ovat sitä mitä ovat, vaan omiin odotuksiisi heidän suhteensa. Tuntuu sille että et hae ystävyyttä vaan parisuhdetta. Vielä ei ole kemiat osuneet näköjään yksiin, mutta ei sen vuoksi netille kannata katkeroitua. Ihan hyvä apuväline tämäkin on tutustumiseen.
Itsellä on hieman positiivisemmat sävyt nettiystävyydestä. Meitä on moneen junaan ja asemallekkin onneksi osa jää, mutta aika pitkälle se löydätkö ystävyyttä näkyy kuitenkin sieltä peilistä. Ystävyys ei muokkaa eikä kahlitse, se elää mukautuen iloihin ja osallistuu suruihin, se antaa mennä pitäen kuitenkin hellästi kiinni, se nauttii yhdessäolosta kuten erostakin tietoisena ettei välimatka ja aika ole ystävyyden este, se on hyvää oloa vapaasta tahdosta toisen kanssa, henkisesti ja fyysisesti. Uskaltamalla olla oma itsensä, vikalistoineen poikineen, sen ystävän kyllä netistäkin keksii.
treffeillä olen käynyt, vaan enpä ole sopivaa (molempien treffaajien mielestä) tavannut...
joskus kirjoittelin pitkäänkin ennen näkemistä, nykyään en siihen suostu, hukkaan heitettyä aikaa jos live kuitenkaan puolin tai toisin ei miellytä. eli jos kiinnostaa treffeille heti kohta ja katsoo sitten jatkoa.
täällä on myös roikkujia, jotka odottaa kuuta taivaalta tai ovat vaan muuten jumiutuneet.
itse tajusin asian ja vähensin netissä roikkumista oleellisesti ja hankin elämän eli muutakin kuin näpyttelyn ns. ystävien kesken.
samaa mieltä, veit kirjoitetut sanat suoraan suustani :)
kuin pelkkää ystävää, kas siinä pointti.
Tää keskustelu on menny ojaan juuri tuon suhteen ettei eroteta ystävyyttä ja parinmuodostusta.
Toisaalta ilmi käy myös nykyihmisten pinnallisuus, sanallinen viestintä saattaa indikoida että ystävyys on syvääkin, mutta kun se naama ei miellytäkkään ensitreffeillä niin ei se ystävyyskään ollut mahdollista, tai se ainakin loppui. Kummallista että ulkonäkö saa henkiset kyvyt kuolemaan silmänräpäyksessä
Noissa oli kyse saman sukupuolen välisistä ystävyysjutuista, mutta olen koettanut myös parisuhdetta netin kautta. Joillekin tämä on hyvä apuväline, mutta saattaa olla että vaatii tietynlaisen ihmistyypin, vähän kylmäverisen ihmistyypin taikka ihmistyypin, joka ei ole niin suoran kontaktin kannalla. En vain jaksa netin koukeroita...
Hyvä että sulla hyviä kokemuksia, vielä ehdit pettyä. :D
Veikkaisin silti että yleisempää on se kuvio, että netti käy pettymykseksi kuin myönteiseksi ilmiöksi. Silloin kun nettiä ei ajattele ihmisten tutustumispaikkana, on paras ajattelullinen lähtökohta. Lukee netistä uutiset ja sulkee koneen.
Tarinoita nettiystävistähän riittää. Mutta haluan nyt kertoa kaksi tarinaa lyhyesti, jotka ehkä on hyvä muistaa tulevaisuudessa, jos sinulle tulee mahdollisuus tutustua netitse uuteen henkilöön.
Ensimmäinen. Olin lähdössä keikalle kolmisen vuotta sitten. Olin kipeänä ja ystäväni, jonka piti tulla seurakseni sinne, oli ottanut keikkalippunsa ja lähtenyt tapaamaan toista ystäväänsä kauas kauas, eri kaupunkiin. Netissä sitten tapasin erään mukavan tytön, joka sanoi tulevansa yksin keikalle kanssa. Päätimme siis tavata keikkapaikan ulkopuolella. Hän saapui paikalle, juttu luisti heti. Myöhemmin muutin perheeni kanssa lähelle paikkakuntaa, jossa hän oleskeli. Meillä on aina niin kovin hauskaa yhdessä. Muutin takaisin Helsinkiin ja toki huomasin, että tapaamiset ovat harventuneet. Eihän meillä kummallakaan enää oikein ole aikaa töiden sekä opiskelun takia. Mutta onneksi netissä ja puhelimitse voi viettää tunteja ja muistella vanhoja kommelluksia. Eikä sitäkään tarvitse joka päivä tehdä.
Ja toinen, lyhyesti sekä ytimekkäästi. Tapasin mukavan miehen netissä nelisen vuotta sitten. Tällähetkellä kutsun häntä kihlatukseni ja jaamme saman sängyn yhteisessä asunnossamme. Elämä ei ole aina ruusuista, mutta eihän mikään parisuhde loppujenlopuksi toimi niin.
Netissä on paljon ihmisiä. Täytyy vain löytää kaiken paskameren keskeltä ne, jotka oikeasti sinua vaalivat/kunnioittavat.
Hyvin sanottu tuo viimeinen virke.
En vain enää jaksa rääkätä itseäni tutustumalla taas netti-ihmisiin, liian epäsuoraa ja kiemuraista, pettymysten todennäköisyys suurempi kuin onnistumisten. Netti masentaa, joten paras pitäytyä erossa netin suhteiden luonneista.
Onnea sulle kihlauksesta, hyvää jatkoon!
Kuitenkin on vuosien varrella tullut pettymyksiä, mitäh?
Siis mitä oikein odotat kaikilta ystäviltäsi??? Ystävyyskään ei saa mennä liian tiiviiksi. Jossain kohtaa on annettava toiselle tilaa hengittää. "Normaalistikin" alkaneet ystävyyssuhteet ovat välillä ei-niin-aktiivisessa -vaiheessa.
Normaalia ystävyyttä. Tiettykään ei mitään liian tiivistä, ihan rentoa ja normaalia ystävyyttä. On mulla hyviä ystäviä, joiden kanssa ei nähdä vuoteen (elämäntilanteet, välimatkat..) mutta silti ollaan hyviä ystäviä - ei se määrä vaan laatu. Olen ihmistyyppiä, joka ei roiku toisessa eikä ahdista toista - ihan normaalia vastavuoroista ystävyysjuttua jne.
Kyse oli ennemmin siitä, miten nettiystävien kanssa takinkääntöä ja "mikä laulaen tulee, se viheltäen menee"-suhdetta tulee, mutta reealielämässä ystävystyneiden kanssa homma on perustavaa laatua olevalla ystävyyspohjalla ja toisesta välitetään aidosti.
heips
Mulla on sama juttu, koko ajan nettituttavuudet vaihtuu ja niihin saa pettyä sitten......
ysk hullu kirjoitteli sata viestiä viikossa mulle, en vastannut juurikaan yhteenkään........ mikähän miljonää
riä leikkivä hullu sekin on......? sekopää......ei ymmärtänyt MILLÄÄN kielellä, että jätä mut rauhaan, ellet
ymmärrä, etten MÄ OO miljonääri eikä aikaa siihen ole ! ja kerran olen sen kasvotusten nähnyt.......ja mu-
ulloin.......en enää ikinä. Se on AINA peruuttanut kaiken sanomalla tekstarissaan, et äiti joutui mukamas sairaalaan........... AINA ! ihan kun se olis joku ihmeen alaikäinen, joka asuu vielä vanhempiensa kanssa, va
ikka se oli 35-v ! muuten se oli komee kuin mun yks serkku.........
outolinnut vetävät puoleensa muita kaltaisiaan.
jutteluystäviä, naispuolisia, ympäri maailmaa. ja sitten oma nettikulta, hänkin muualta euroopasta. tapaamme aina välillä, netissä yhteydessä joka ilta.
Jätä nettituttavuudet ja keskity reaalielämän ihmisiin...:)
Minulla on nettikavereita. En oletakaan heistä tulevan mitään oikean elämän ystäviä. Haluan vain vaihtaa kuulumisia ja keskustella mielenkiintoisista aiheista. Kyllä niitä pettymyksiä oikeassakin elämässä tulee, joillekin jopa enemmän kuin netissä (esim. minulle).
Todellakaan netistä varmaankaan ei todellista ystävää löydy. Kirjoitelmat ovat kirjoitelmia, kuten Aku Ankkaa lukisi. Ajatuksia täällä on, ei ihmisiä todellisesta elämästä. Ne löytyy työpaikoilta, harrastuksista, kouluista ym. todelliset ystävät. Neissähän ihminen rakentaa itsestään mahdollisimman myönteisen kuvan. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
Juuri näin. Netissä homma on epäluotettavaa, todellinen elämä tarjoaa paremmin todellista sisältöä.
alottaja, mikä on nettiystävä????
Mulle ei oo semmosta kohdalle osunut, wain ihmisiä semmosina kuin ne on. Omassa kintaassa se on kenen kanssa sitten jutut luonnistuu mitenkin. Jos kaikista joiden kanssa netissä juttelee on oletusarvona tulla hyvä ystävä, niin johan niihin hukkus. LAATU KORVAA MÄÄRÄN, netissäkin keksityistä ihmisistä, joten panosta siihen ja anna ihmisten olla omia ittejään.
Ei ole kaikkien kanssa mitään oletusarvoa, mutta on ollut niitä, joiden kanssa jutut netissä sujuneet ja ystävyyttä ollut ilmoilla, sitten ystävystytty reaalielämässä ja homma ei ole sillä pohjalla millä se on reaalielämässä ystävystyneiden muiden ystävien kanssa.
Manselainen, tulet vielä huomaamaan... Nysse tulee, kuten teillä Nääslandiassa sanotaan. Sitten tiiät mistä tuulee.
Mullakin oli toi vaihe joskus aiemmin, olisin kirjoittanut just noin.
Hmm. taitaa olla hieman yleistä ainakin suomalaisilla tuo, itselläni on ollut ns, nettiystäviä suomalaisista, mutta sitten jossain välissä se viestittely loppuu, ilman kummempaa syytä... Mutta itselläni on enemmän niitä ns, nettiystäviä ulkomailta jotka ovat olleet jo ystävinäni yli 6 vuotta, ja viestittely vielä jatkuu heidän kanssaan... Joten tuo on vain suomailaisilla tuo että jättää kirjoittelematta....
Harmillista, että omat kokemuksesi ovat päättyneet huonosti. Itse tutustuin kolmeen henkilöön netissä ( tutustuin uudestaan lapsuudenystävään), ja 2 vuotta jokapäiväisen chattailun jälkeen tavattiin - ei siis nopeaa toimintaa, vaan kunnolla tutustumista. Nytten ollaan tunnettu 5 vuotta, ja he ovat tärkeimpiä ihmisiä elämässäni.
Ihan parhaat ystäväni ovat muutama läheinen, joiden kanssa ollaan tunnettu jo alle kouluikäisistä ja osa tullut kuvioihin myöhemmin ala- tai yläasteella. Vain yhdestä tällaisesta ystävästä olen 'luopunut', kun elämät veivät eri suuntiin ja koko maailmamme muuttuivat (eri kiinnostuksen kohteet, eri harrastukset, ei enää yhteisiä asioita). FB:stä ko puhuit, niin mainitsen, että myös tuo ns.entinen ystäväni on kaverinani FB:ssä ja siellä kyllä aika ajoin kirjoitellaan kuulumisista ja tykätään toistemme tärkeistä jutuista, joten ei mitenkään riidoissa tai muuta olla :) Läheiset ystävät ovat niin läheisiä, että ollaan toistemme lasten kummeja, asutaan lähekkäin, yhden kanssa on koirat samasta pentueesta (meille eläinrakkaina koiraharrastajina isompi juttu :)), nähdään monta kertaa viikossa ja soitellaan paljon syistä ja ilman (esim.eilen ystäväni soitti kertoakseen mitä sosetta lapsensa nyt maistoi ja mikä oli ilme
Hyvä että kokemuksesi tähän mennessä myönteisiä. :)
Minulla myös tuollainen hyvä ystävä, jonka mainitsit viimeisessä virkkeessä. Oikean hyvän ystävän kyllä tuntee sisimmässä, aitoa koko homma vaikka aikaa olisi näkemisestä jne. Mutta sellaisen ystävyyden rakentamiseen vaaditaan hyvä ystävyyssuhde, ei semmoista mikä jo heti alkuun on jotenkin kyseenalaista kuten nettiystävyydet.
Dissaa itsees hanuriis. Hanki vittu oikea elämä. Aivan sama, mitä väliiiii, soooooooo. Ammu ittes saatan pissis
harjoitan seksiä nettiystävättärieni kanssa. Juttelu ja yhdessäolo on epämuodollisempaa eikä eroamistakaan rasita lainsäädännölliset velvoitteet.
miksi miehet on ja pysyy treffipalstalla vaikka ottajia olisi
mutta ovat itserakkaita ja pettävät ja
LEIKKIVÄTnaisten
tunteilla.
ajattelevatko että hyötyisivät rahallisesti yksinäisistä.
Monet miehet ovat
ehkä "rahattomia" ei osaa huolehtia taloudestaan.
Kenenköhän kanssa ne miehet pettää? Ettei vaan useimmassa tapauksessa ole se pullantuoksuinen kotiäiti kaverina. Ei pettäminen ja netissä kusettaminen ole sukupuolisidonnaista. Pettäjä pettää aina ja senkin jälkeen, itseään eniten.
Joo, oikeankin elämän ystävät saattavat jäädä jos elämäntilanteet muuttuvat niin erilaisiksi että keskusteluista tulee lähinnä pintapuolista eikä omista uusista mielipiteistä enää uskalleta puhua. Mutta kirjoituksesi perusteella sain ainakin minä sen kuvan että olet ehkä liian epätoivoinen noiden uusien ystävien etsimisessä.. Jos olet vasta tutustunut johonkin ja lähettelet samantien jatkuvalla syötöllä viestejä facebookissa niin en ihmettele jos alkaa kaveria ahdistamaan. Minua ainakin alkaisi, tulee mieleen että toisella ei ole omaa elämää ja tahtoo alkaa vain "riippakiveksi" ja etsii täydellistä ihmistä jota ei ole edes olemassa.
No en ole lähetellyt viestejä tai ollut muutenkaan liian tiiviissä yhteydessä, olen rento ja spontaani, en pidä itsekään siitä että joku lähettelisi koko ajan jotain meilejä.
Kyse ollut ihan vaan siitä, että netin kautta kokemukset ovat olleet huonoja, netti on paikkana ei-niin-aito kuin reaalielämä jossa viestintä toimii helposti eikä esittämisiin jää niin tilaa. Netti pinnallisempana paikkana tuottaa pinnallisia nettijuttuja.
Olen huomannat nettimiehistä, että he eivät osaa tai voi tai viitsi sitoutua. Roikkuvat vuositolkulla ja vaklaavat naisia. Netti on tehnyt heidät kylmiksi ja laskelmoiviksi.
olet määrittelemään ystävyyden laatua ja määrää? Se ettet ole itse löytänyt netistä ystävää ei kai ole muiden onnen esteenä. Et suinkaan oo piiiiiiikkuriikkisen kademielinen mulle kun olen netistä oikeen hienon, rehellisen ja kivan naisen ystäväkseni löytänyt? Eikä kyseessä muutoin ole mikään pano tai kuukauden uutuudenviehätys.
Selvitä ittelles enshätään mitä haet, ei ystävää saa purkittamalla ihmisiä raameihin jotka itselle sopivat.
olet määrittelemään ystävyyden laatua ja määrää? Se ettet ole itse löytänyt netistä ystävää ei kai ole muiden onnen esteenä. Et suinkaan oo piiiiiiikkuriikkisen kademielinen mulle kun olen netistä oikeen hienon, rehellisen ja kivan naisen ystäväkseni löytänyt? Eikä kyseessä muutoin ole mikään pano tai kuukauden uutuudenviehätys.
Selvitä ittelles enshätään mitä haet, ei ystävää saa purkittamalla ihmisiä raameihin jotka itselle sopivat.
Olen kyllä pettynyt netissä roikuviin naisiin ja suomi24.fi{treffit sivuillakin !
En tiedä miksi naiset ei vastaa treffi ilmoituksiin tai ei uskalla kohdata kasvotusten?
ihmisiä tapaan päivisin useempia työni puolesta ja olen sosiaalinen ,,
en kumminkaan liiku baareissa vonkaamassa naisia koska olen todennut sen turhaksi ,,
baarista löytää vain hetken hurmaa mutta kun arki tulee niin ..
EI PELKKÄ SEKSI MIELESSÄ VAAN OIKEE PERHE JA TULEVAISUUS!
Heippa
Olet oikeassa netti juttujen suhteen.Sielä seikkailevat suurinpiirtein täydelliset ihmiset.Yhden kanssa kun kyllästytään niin siirrytään toiseen, leikitään ihmisten tunteilla todellakin.Olen seurannut toki paljon tätä juttua ihmetellyt ylitsepursuavaa itsensä ylistämistä ym....Kumpa ihmiset voisivat olla luonnollisia ja esiintyä kaikessa omina itsenään.
Aivan, netti tarjoaa virtuaalipaikkana mahdollisuudet tuohon. Leikkikenttää ja häröilyä. Joillakin käy tuuri mutta ihan on kuin lottopeliä. Ja jos ei pelejä jaksa, parempi pitäytyä todellisuudessa.
No netissä on lähinnä se ongelma, että ihmisestä voi muodostua hyvinkin erilainen kuva mitä hän tosielämässä on. Onko tällainen nettiystävä sitten itse luonut sellaisen kuvan, vai onko se muodostunut sinun pään sisällä, niin sitä en tiiä. Tai mitä jos se onkin toisinpäin, sinä oletkin hyvin erilainen netissä kuin tosielämässä ja nämä muut pettyvät sinuun? Et nyt maininnu sukupuolia, mutta jos olet vaikka nainen ja nämä nettiystävät miehiä, niin jos heillä olikin jotain takaa-ajatuksia ja vaikka pettyivät sinuun.
Omaan parhaaseen ystävään olen tutustunut netin kautta ja on minulla muutamia muitakin tosielämän kavereita netin kautta tullu. Että ei se mahdotonta ole, että nettiystävyys voisi toimia myös oikeastikin. Kaikkien kanssa ei vaan tule livenä juttuun, vaikka netissä kaikki sujuisikin, siitä on kyllä kokemuksia.
Ihastuin viime syksynä netissä yhteen naiseen, chatissä siis. Chattailtiin, tekstailtiin ja suunniteltiin tapaamista. Hänkin kertoi olevansa kovin kiinnostunut ja vaikka mitä. Homma eteni ja chattailtiin usein ja paljon, joskus soiteltiin. Hänessä oli jotain, jotain joka kosketti sydämeni syvimpiä sopukoita myöten. Kaikki alkoi olla valmista tapaamista varten. Itse olin hyvin kiinnostunut tästä naisesta. Hän kuulutti samaa minua kohtaan viimeiseen asti. Viime tingassa ennen tapaamista hän vetää kuitenkin hihnat yhtäkkiä kiinni ja sanoo, "Tämä oli tässä, palaan exäni luo." Aha! Olin tottakai pettynyt, mutta kiitollinen että hän ilmoitti asiasta. Homma lässähti viime hetkellä. Sitten menee muutama päivä ja hän ilmoittaa: "En ole enää exäni kanssa." Aha, jassoo!? Siis mitä? No, sitten vielä uudestaan alettiin järjestää tapaamista, että josko nyt kuitenkin vielä nähtäisiin kuten alunperin meinattiin, mutta kun sovittu päivä oli ihan lähellä, hän vetäytyikin taas jonnekin usvaan. Mitään tapaamista ei tullutkaan. Käski minun vaan lopettaa yhteydenpidot. "Haluan olla yksin, en kaipaa ketään miestä." Enkä olisi hänen mielestään saanut reagoida mitenkään näihin tällaisiin käänteisiin. Mutta kun matto lähtee jalkojen alta ei siinä ehdi aina hallittua alastuloa ottaa. Yhtäkkiä olet perseelläsi. Mulla oli pitkän aikaa todella paha olo tapahtuneesta en saanut itsekään enää pidettyä sisälläni sitä paskaa, ämpäri vyöryi yli. Yritin saada häneltä vastausta. Hän ei antanut mitään selityksiä, syyksi vain sanoi: "Ei vaan huvita enää." Uhkasi vaihtaa numeronsa, jos en unohda häntä. Nyt aikojen päästä, kuukausien päästä kun olemme harvakseltaan hiukan olleet yhteydessä, niin hän on kertonut, että palasi oikeasti exänsä luo, tuli raskaaksi ja vaikka mitä. Selityksiä on lennellyt ilmoille vaikka minkälaisia, tosi vaihtelevia selityksiä matkan varrella. Ei tässä oikein ole itse pysynyt kärryillä. Väkivaltainen ja mustasukkainen mies häenellä kuulemma, ja että aina kun olen laittanut hänelle viestiä, hän on saanut pelätä saavansa turpiin mieheltään. Just joo. Itse elättelin toiveita vielä pitkän aikaa, koska jotenkin "sinisilmäisenä" halusin uskoa hänen aikaisempiakin puheitaan, kun hänkin kertoi olevansa "kiinnostunut" ja päästeli suustaan vaikka minkälaista tunteiden tunnustusta. Lisäksi omat tunteet häntä kohtaan oli hyvin voimakkaat. Näimme vielä lopulta kuitenkin, kuukausien päästä, kun hommalla ei ollut enää alkuperäistä tarkoitusta. Se oli 5 minuutin tapaaminen. Ja tottakai pidin hänestä edelleen, ja oli lopulta ihana nähdä hänet livenä, mutta en voinut tehdä muuta kuin sanoa kädestä päivää, olihan hän toisen oma, vaikka kummallakin olisi ollut halua mennä pidemmällekin siinä hetkessä. Tässä minä olen ollut koko ajan hyvin kiinnostunut hänestä ja kaiken tämän sotkunkin läpi olisin halunnut kohdata hänet oikeasti, siten kun alunperin sovittiin, että vietämme viikonlopun yhdessä ja katsomme, vieläkö sen jälkeen kiinnostaa ja miten siitä eteenpäin sitten. Sitä hetkeä emme lopulta edes saaneet, hän ei ehtinyt pysähtyä kohdalleni. Haistatti vaan vitut ja käski unohtaa ystävyytemmekin. Minulla ei ollut kenenkään muun luo kiire koko aikana, hän oli se jonka halusin tavata, häntä odotin, sen verran kovaa hän kolahti. Samaa sanoi hän. Mutta ilmeisesti sitten kovempi hinku oli exänsä luo, tai en tiedä minne. Epäselvyyttä jäi aika paljon ilmaan.
Olivat samaa sukupuolta olevia ystäviä. Yksi jota en edes esimerkeissä maininnut oli eri sukupuolta oleva "ystävä", joka petti luottamukseni ja jonka kanssa välit meni heti siinä.
Noiden samaa sukupuolta olevien ystävien kohdalla kyse ei liene ollut vääristä mielikuvista. He vain eivät olleet hyviä ystäviä, meni viheltäen mikä laulen tuli.
Kuulostaa siltä, että jouduit huonoksi onneksesi keskelle sekaista ihmissuhdetta joka ei ollut vielä ollenkaan ohitse, vaikka hän niin sanoikin alkuvaiheessa sinulle.
Jos hän oli sekaisin ja sekavassa suhteessa, niin ei osannut kohdella sua mitenkään hyvin, olisi voinut vähän enemmän tehdä selväksi hommaa sulle.
Hyvä että pääsit irti kuule noin vähällä. Ja pysykin erossa, jos on noin tuuliviiriä, voi tuuli kääntyä milloin vaan, hulluksihan siinä tulee. Keskity muihin...
Kyllähän tuollainen sekoittaa pään kun alussa ollaan pilvissä ja sitten lähtee matto alta. Olen minäkin tällaisiin tapauksiin törmännyt, mutta paljon lievemmässä mittakaavassa. Eivät vaikuta kovin luotettavilta ja tasapainoisilta ihmisiltä. Ehkä hän oikeasti seurustelikin kokoajan, halusi vain säpinää elämäänsä. Älä haikaile tuollaisia ihmisiä, ansaitset parempaa.
Hei,
Applelta (eli lataamalla ilmainen iTunes omalle koneelle netistä) on tarjolla nk.Sosiaalinen musiikkiverkosto Ping. Vaikka PING ei varmaankaan tarjoa tosi(live)ystäviä, niin ainakin vähän fiksumpaa porukka todennäköisesti..jos joku todella diggaa samasta musiikista kuin sinä ihan täysillä, niin teillä saattaa olla jotain muutakin yhteistä tässä elämässä,eiks niin?
T:Riikka
Kyllä netistä voi löytää ihan oikean ihmisen siinä kuin muualtakin mutta varsinainen kemioiden tutustuminen tapahtuu vasta kun ihmiset realielämässä kohtaavat.Ehkä kaikki eivät huomaa sitä että toinen on alkuvaiheessa ,fiktiossa,voinut luoda täysin eri kuvan itsestään kuin todella onkaan.
Itse tein 15v sitten ,eroni jälkeen monesti"kostoksi naisille,elämälle kikelle" niin että hankin uusia naisia ja hurmasin heidät ja sitten katosin "Lontoon sumuun" Huippukohtani oli kai se kun naiset tappelivat minusta rapussa.Itse en ollut kohtausta järjestänyt.
Ainakin näin täältä varttuneesta keski-iästä katsellen ihmisten toilaukset on aika helppo käsittä(ei hyväksyä)
aina joku kärsii
Kiitti vinkistä. :)
Voisin sen verran sanoa, ettei monestakaan ole tosi ystäväksi, tuttaviksi kylläkin.
Kyllä ihminen saa olla onnellinen jos elämän varrella omistaa edes pari tosi ystävää, joitten kanssa voi jakaa sekä ilot että surut. Niitä ihan oikeasti on vähän. Ne niinsanotut "ystävät" kadehtivat iloasi ja suruistasi ovat ainoastaan, no jos ei ihan iloisia, niin ainakin saavat jotain juoruttavaa. Niin kauan kun voivat sinua jotenkin hyväkseen käyttä, ovat "ystäviä", mutta jos itse ihan oikeasti heitä tarvitset, katoavat kuin pierut saharaan. Näin se tahtoo olla. Ihan neuvoksi. Pidä ihmisiä tuttavina vaikka olisivatkin mukavia, sillä muuten petyt vain tyhjänpäiten, ja kyllä sen sitten ajan oloon huomaa, onko heistä ystäviksi. Elä ala kenelekään tarvekaluksi. Niin surullista kuin tämä onkin, niin se on totta.
Viisaita sanoja. Pitää olla kiitollinen niistä muutamasta hyvästä ystävästä, joita on. Teen noin, pidän tuttavina muita kunnes muuta todistetaan ajan myötä. :)
Lähen liian avoinsydämisenä liikenteeseen.
Minä en ikinä edes uskaltaisi hakea mitään ystävyyssuhteita ainakaan tällaisilta foorumeilta... Esimerkiksi, jos tän foorumin sakki keskimäärin on samansortin 'ajattelijoita', kuin keskimääräiset näille avoimille pasltoillekin kirjoittavat, ei mitään järkeä olisi sellaisiin tutustua. Ja muutenkin olen joskus julkisuudesta lukenut, että joillekin netissä tuntemattomiin tutustuneille on käynyt sitenkin, ettei koko tyyppiä ole edes ollut olemassa, jonka kanssa ovat vaikka vuosiakin pitäneet yhteyttä netin kautta tai sitten tyypit on valehdelleet koko identiteettinsä... Varmaan kaiken maailman huijareitakin liikkuu tällailla saiteilla. Ja päästään siten vinks vonks sakkia myös.
Mulla ei koskaan ole ollut yhtäkään nettiystävää. Kaikki ystäväni ovat ihan todellisia ja tutustuttu on liven kautta. Siinä olen ajatellut pitäytyä jatkossakin. Enpä kyllä ole netistä seuraa koskaan hakenutkaan. Ja jos hakisin, niin korkeintaan paikoista, missä ihmisten pitää esiintyä nimillään tms. maksullisista deittipalveluista ehkä, koska sellaisilla yleensä on vähemmän häiritsijöitä. Tosin huijarit kai nykyisin ovat aika systemaattisia käytöksessään, että varmasti ainakin yksinäisten tms. esim. herkässä tilassa olevien ihmisten kannattaa olla todella varovainen, jos lähtee ihmisiin tutustumaan netin kautta.
Netti on oikeastaan yks perkele. Melkein vihaan "sosiaalista mediaa" ja koko sitä käsitettäkin: v*ttu se ei tee ihmisille mitään muuta, kuin eristää ihmiset aidoista sosiaalista kontakteista näpyttelemään koneitaan homeisissa nurkissaan, tekee ihmisistä sosiaalisesti tumpeloita, arjesta vieraantuneita ja vielä kaventaa kielitaitoakin ja kielellistä perimätaitoa joksikin "repsvirnlol"- höttöpäähöpötykseksi ja kohta varmaan tulee sitten vielä ihan pakolliseksikin(??!), että kaikkien pitäisi ja kaikkien olisi pakko roikkua joissakin v*tun Facebookeissakin patsastelemassa....
Näillä palstoilla olen usein huomannut sen, että kuinka kertakaikkisen TÄYSIN(!) empatiavajaita suuri osa ihmisistä on. He kuvittelevat virtuaalin eri asiaksi, kuin elämä, ts. täysin siitä erilliseksi saarekkeeksi, mikä ei voi tehdä ihmiskunnalle pidemmässä juoksussa välttämättä mitään hyvää.
Sinulla oli kyllä paljon asiaa, nyt en pysty kunnolla vastaamaan kun kiire, mutta allekirjoitan sanomasi. Erittäin hienoa kritiikkiä tätä "sosiaalista mediaa" kohden. Netissä myös fiksukin ihminen saattaa turtua ja kohdella muita ihmisiä miten vain, ei jakseta olla kuin vain itsekkäitä.
Netti ei sovi ihmisille, jotka laittavat itsensä jollakin lailla likoon. Netin riskeistä mainitsit hyvin - jo nuo riskien olemassaolot tekevät netistä lähtökohtaisesti epäluotettavan ja vaarallisen paikan.
Häiriköijät tosiaan pitävät nettiä täysin eri asiana kuin normielämän paikkaa tekosyin/puolustuksin, että voivat ilman omaatuntoa kiusata ja käyttäytyä paskamoisesti netissä. Totuus kuitenkin on että nettihäiriköinnin takia on tehty itsemurhiakin. Nettihäiriköinti on alettu ottaa vakavasti, se on vain yksi kiusaamisen muoto.
Netti on liian hallitsematon paikka. Normielämässä asiat sentään ovat sitä mitä ovat, useimmiten. Keskustelukin hoituu suit sait, netissä se on loputonta väärinkäsitystä ja venkoilua, pätemistä, uusia viestejä, kiemuraa.
Ei jaksa ei. Tervehenkinen homma on ulkomaailmassa.
Niinpä niin. Silloin tällöin löytyy netistä ihminen,jonka kanssa käy ajatukset hyvin yhteen ja on hauskaa,sekä saadaan pientä piristystä arkeen verbaalisen ilottelun merkeissä,eikä välttämättä koskaan mitään fyysistä juttua.
Tosin olen törmännyt aika usein ikävään asiaan "ystävyydessä" siinä mielessä,että "omitaan" ns. ystävä.
Tarkoitan tällä sitä,että suoraan sanottuna tullaan "mustasukkaiseksi" jos oma ystävä jutteleekin toisen kanssa jollain keskustelupalstalla,eikä reagoi sillä hetkellä moikkaamista kummemmin. Siitä alkaa kuulustelu niinkuin avioliitossa konsanaan.
Minua rassaa kyllä moinen suunnattomasti jos ns. liikkumatila viedään kokonaan ja vaaditaan päivittäistä yhteydenottoa jne.
Joillakin meistä netin chattipalstoilla vierailijoista on myös omakin elämä,sekä useita ystäviä ja hyvän päivän tuttuja joten emme voi omistautua "nettiavioliittoon".
Itse olen omasta mielestäni positiivinen,huumorintajuinen,sekä hyvinkin empaattinen mies ja jaksan kuunnella ja kannustaa toista ihmistä.
Ehkä siksi kuulen monesti,että:"sinuun on helppo ihastua" ja tämä aiheuttaa sitten ongelmia,niin että vedän puoleeni ihmisiä joilla elämä on rikki.
Mitä tästä opimme...emme mitään valitettavasti,joten ystävyyksiä tulee ja menee,mutta joskus se timantti löytyy ja sellainen ystävyys saattaa kestää pitkään. =)
Mun kokemus on semmonen että on saanut ihan samalla tavalla pettyä sekä niihin nettiystäviin että oikean elämän ystäviin.
Näinpä on käynyt minullekkin. Ensin ollaan ja tullaan aina vaan tutummaksi/melkein rakkaaksi. Ja sitten yhtäkkiä ei kuulukkaan mitään. Outoa minusta.
lukea kaikkea vuodatuksia. Kaikilla tuntuu olevan tarve puhua omista ongelmistaan ja pahasta olostaan. Ystävä kuuntelee, mutta rajansa kaikella...
Kyllä se näin on että ei netistä löydä todellista ystävää eikä rakasta. Sieltä löydettyyn suhteeseen ei saa muuta kun pettyä. Kerta toisensa jälkeen. Muutaman kerran huijattu niin sitä ei enää kyllä luota noihin "nettiystäviin" Olen muutaman kerran antanut takas ja sitten seurannut sivusta miten on mennyt. Tullut eri nikillä ja puhunut ja puhuttanut. Ja voi niitä juttuja ja selityksiä. "Oisin vain mennyt nurkan taa ja katsonut kuinka kauan oottaa ennenkuin lähtee pois" "en kuitenkaan välittänyt koko jätkästä" ja niin edelleen. Voi venäjä et on hauska lukea noita jälkeen tulevia selityksiä. Hauskaa on riittänyt koko rahalla. Toivottavasti jatkossa en mene lankaan en ohueen enkä paksumpaan
Ainakin tulee opittua olemaan varovainen, mikäli on netissä...
Ihan hyvä että tietää vaarat ja riskit, tietää miten suhtautua nettiin.
Itselläni on monia nettiystäviä kertynyt parin vuoden varrella, jotkut ovat sortuneet jo, jotkut ovat säilyneet. Useimmat niistä ovatkin jääneet vain 'nettiystävä' tasolle, mutta kuitenkin yhdestä nettiystävästäni on tullut minulle elämäni tärkein ihminen, luultavammin syy jonka takia olen vielä hengissä. Tapasin hänet vuosi jälkeen tutustumisen, ja nyt olen nähnyt hänet kolme kertaa. Pakko sanoa, aika harvoin varmaan käy niin että löydät todella hyvän ystävän netistä, muttakun se ei tarkoita ettei se olisi mahdollista. Olen siltikin onnistunut viettämään ystävieni kanssa hyviä aikoja, ja olen iloinen että olen tutustunut heihin. Paikkakunnalla missä minä asun, ei löydy oikein minunkaltaisiani ihmisiäni, joka sai minut tuntemaan niin usein yksinäiseksi, oudoksi. Kiitos nettiystävien, olen paljon iloisempi elämässäni, kun voin puhua joillekkin omana itsenäni. Toivon että pääsen tuntemaan heidät vielä pitkään elämässäni.
että sulla on käyny aika huono tuuri noitten nettiystävien suhteen. Itse oon nimittäin löytäny netistä oman kullan ja yhden erittäin hyvän ystävän. Seki voi vaikuttaa mistä sä oot noita ystäviä löytäny, tietyissä paikoissa pyörii vaan pinnallisia ihmisiä, jotka ei pahemmin edes hae mitään "tosiystävyyttä".
tupakoin
läski
juon viinaaki?
huom: älykääs
koko juttu. Et ole pettynyt nettiystäviisi vaan -kavereihisi.
Ystävä kattos on ja pysyy vaikka välissä olis vettä ja aikaa.
Ympäri käydään yhteen tullaan.
Jos jokainen ajattelee kuin sinä ja ei koe nettiystävää ystävänä niin miten käy?
Juuri kuten sinä kuvailet.
Ota siis oma vastuu omalta ystävyydeltäsi, aivan kuten joudut tekemään omassa elämässäsi muutenkin.
Toki netti välineenä on vain väline eikä sen kummempaa ja voi joitakin hämärtää rajan miten toimia sieltä löytyneiden ystävyyksien välillä, mutta sinun sanomisesi ei helpota asiaa yhtään.
Lausahduksesi on aivan yhtä pätevä kuin "ystävät eivät ole oikeita ystäviä".
En ole ketjun aloittaja, mutta sanon sivusta, että minä en usko netin voivan antaa ihmisistä välttämättä oikeaa kuvaa. Toki siis kaikki nettiin laitettu siinä mielessä on "totta", että jokuhan ne kirjoitukset ja mielipiteet aina laatii ja netissä toimivat ihan elävät ihmiset, mutta minä luulen tämän netin olevan paikka, jossa ajatellaan lähinnä ja eniten mielikuvien perusteella. IRL- ihmissuhteissa on aina varmasti tasan tarkkaan uusiin ihmisiin tutustumisessa enemmän aistinvaraa käytössä, kuin netissä... Vai millä esimerkiksi muuten mä vaikkapa voisin selittää esim. sen, että jos mä menen vaikka raflaan, niin yleensä paikan fiksuimmat miehet lähestyy mua ja olen käynyt ihan mielettömän avartavia keksusteluja ja tutustunut lukemattomiin ja mukaviin ihmisiin muutenkin - IRL:ssa, mutta että esim. tällaisilla anonyymeilla nettipalstoilla en koskaan saa edes siedettävästi asiallista ja järjellisen ymmärrettävää kommentointia osakseni? Mitään nettiseuraa en koskaan minä ole hakenut, mutta voin hyvin ymmärtää, että jos joku pettyykin nettikontakteihin... Itselläni tuskin olisi edes uskallusta lähteä millekään sokkotreffeille esim., kun olen kuullut niistä hyytävistä jutuista, että missä vaikka teinikakarat ja muuten epämiellyttävät vedättelee ihan fiksuja tavallisia seuraa hakevia ihmisiä...
Netti on ihan yliarvostettu kommunikaation väline. Toki siitä on iloa ja hyötyäkin, mutta ihmisiä oppii tuntemaan tutustumalla heihin aidossa vuorovaikutuksessa. "Teksti" taas on vain itseilmaisun keino. Olen varmaan vanhakantainen ja jonkun mielestä junttikin, mutta minusta voisi vähän hillitä sitä netin ihanuuden hypettämistä julkisuudessa... Lehtikin uutisoi tänään, että mm. monet nuoret nukkuvat nykyisin lyhyempiä yöunia netin vuoksi... Mitä ne teki ennen nettiä? Luki ehkä enemmän laatukirjallisuutta, pelasi pihalla palloa ja opetteli erilaisia kädentaitoja, ehkä... Nyt jotkut facebookit korvaavat sen.
Ystävä sanoi mulle eilen, että voisin kokeilla nettiä deittailuun. Totesin, että ei ehkä ja well, ja kun vielä samana iltana tapasin komean _peruskäytöstapoja omaavan_ ja hyvän mielen jättäneen hauskan miehen IRL- tutustumisen kautta ( ilman mitään nettejä), ei paljoa inspiroikaan.:)
Ihmisiin voi onneksi tutustua muutenkin , kuin tietokoneiden kautta.
Minusta sinä et kovin kivasti aloittajan tilannetta ajatellut. Hänhän kertoi vain kokemuksistaan internetistä. Siihen voi ottaa kantaa ihan yrittäen ymmärtääkin, että mitä aloittaja ehkä voisi tarkoittaa.
Fiksusti laitettua...
Netti vääristää viestintää ja ihmisten suhtautumistapa on usein hällä väliä-tyylistä, ei ole väliä kun ei kirjoittajaa näe.
Ei tässä enää uskalla nettitreffejä, olen myös lukenut ja kuullut niistä kaikenlaista ja huonoja kokemuksia on niin paljon enemmän kuin hyviä. Vaarallisuus on mukana kuvioissa myös, tapasin itsekin netissä fiksulta vaikuttaneen treffeillä _huumetilassa_.
Suoria ja reiluja ihmisiä kun tapaisikin, katoava luonnonvara nykyään, eikä netti auta asiaa yhtään sillä se opettaa ihmisiä epäsuoraan kommunikointiin jne.
Minulla on parikymmentä netin kautta löytämääni naisystävää. Joidenkin kanssa ei ole synkannut yhtään ja tapaaminen on ollut pettymys.
Oiskohan puolet kun ovat kuitenkin olleet ihan mukavia ja sänkyyn on päädytty joko eka tai viimeistään kolmannella tapaamisella.
Prosenttuaalisesti on siis ollut ihan kannattavaa ja onnistunutta. En moiti.