Avoparin asuntolaina?

"Tyttöystäväsi on fiksu, vain täydellinen taulapää suostuu maksamaan toisen lainaa." Sanoi edellinen kirjoittaja. No toisaalta taas, jos asuisivat erillään tai vuokralla, niin joutuisi silti sen määrän x euroa maksamaan asumisesta. Kyllä minä mieluummin maksaisin tämänkin vuokran mitä nyt maksan ex-miehelle kuin Satolle. Eli siis, jos yhdessä olessamme olisi mies halunnut ostaa asunnon ja maksaa lainaa, mitä itse en siis halua tehdä, niin ihan mielelläni olisin hänelle maksanut vuokraa ja asunut hänän asunnossaan. Olisihan siinä voinut niin käydä, että olisi päräytetty naimisiin mennen ja sitten olisi asunto ollut automaattisesti puoliksi meidän. Siinä tapauksessa en sitten taas olisi mihinkään avioehtoon suostunut, joka lupaisi asunnon kokonaan miehelle avioerossa.

Mikä on ylelmin ja tyttöystävän kanta avioliittoon? Aiotteko mennä joskus naimisiin (jos onni ja rakkaus kestää)? Jos näin on suunnitelmissa, niin sillä voisit saada tyttöystävän kanssa sovituksi, että nyt velka ja vastuu on sinun ja sitten, kun lopullisesti sitoudutaan niin sitten kannetaan ne yhdessä. Siis tässä mallissahan tyttöystävä on vapaa kaikesta vastuusta, esim. jos jäät työttömäksi, ei hänellä ole mitään vastuuta maksella lainaa pois tai auttaa sinua. Hän on vapaa lähtemään pois, koska vaan, ennen lopullista naimisiin menoa.

Jos taas sitoutuminen on tässä, eikä naimisiin aiota mennä, niin tilanne on hankalampi. Koska silloin eron tullessa, ilman jonkinlaista sopimusta, lusikat jäävät sinulle ja tyttöystävä on ilman mitään, vaikka olisi kaikki vuodet yhdessä maksanut ja kotia rakentanut. Tällöin kannattaa varmasti sopia joku molempia tyydyttävä ratkaisu. Eli omistatko sinä enemmän talosta? Maksetaanko tyttöystävälle erossa 40% talon arvosta, jäljellä oleva laina pois, alkuperäinen lainasumma vai vaikka joku tietty €-määrä. Ja tähän tarvitsette ensin yhteisen sopimuksen, joka on molemmista reilu ja sitten lakimiehen kanssa väännätte paperin.

Tyttö1234 kirjoitti:

"Tyttöystäväsi on fiksu, vain täydellinen taulapää suostuu maksamaan toisen lainaa." Sanoi edellinen kirjoittaja. No toisaalta taas, jos asuisivat erillään tai vuokralla, niin joutuisi silti sen määrän x euroa maksamaan asumisesta. Kyllä minä mieluummin maksaisin tämänkin vuokran mitä nyt maksan ex-miehelle kuin Satolle. Eli siis, jos yhdessä olessamme olisi mies halunnut ostaa asunnon ja maksaa lainaa, mitä itse en siis halua tehdä, niin ihan mielelläni olisin hänelle maksanut vuokraa ja asunut hänän asunnossaan. Olisihan siinä voinut niin käydä, että olisi päräytetty naimisiin mennen ja sitten olisi asunto ollut automaattisesti puoliksi meidän. Siinä tapauksessa en sitten taas olisi mihinkään avioehtoon suostunut, joka lupaisi asunnon kokonaan miehelle avioerossa.

Mikä on ylelmin ja tyttöystävän kanta avioliittoon? Aiotteko mennä joskus naimisiin (jos onni ja rakkaus kestää)? Jos näin on suunnitelmissa, niin sillä voisit saada tyttöystävän kanssa sovituksi, että nyt velka ja vastuu on sinun ja sitten, kun lopullisesti sitoudutaan niin sitten kannetaan ne yhdessä. Siis tässä mallissahan tyttöystävä on vapaa kaikesta vastuusta, esim. jos jäät työttömäksi, ei hänellä ole mitään vastuuta maksella lainaa pois tai auttaa sinua. Hän on vapaa lähtemään pois, koska vaan, ennen lopullista naimisiin menoa.

Jos taas sitoutuminen on tässä, eikä naimisiin aiota mennä, niin tilanne on hankalampi. Koska silloin eron tullessa, ilman jonkinlaista sopimusta, lusikat jäävät sinulle ja tyttöystävä on ilman mitään, vaikka olisi kaikki vuodet yhdessä maksanut ja kotia rakentanut. Tällöin kannattaa varmasti sopia joku molempia tyydyttävä ratkaisu. Eli omistatko sinä enemmän talosta? Maksetaanko tyttöystävälle erossa 40% talon arvosta, jäljellä oleva laina pois, alkuperäinen lainasumma vai vaikka joku tietty €-määrä. Ja tähän tarvitsette ensin yhteisen sopimuksen, joka on molemmista reilu ja sitten lakimiehen kanssa väännätte paperin.

Lue lisää

Kiitos asiallisista vastauksista. Tuohon kysymykseen vielä vastaisin, että mikä on meidän kanta avioliittoon, niin on naimisiin menosta puhuttu ja nyt ainakin vielä molemmista tuntuukin siltä, että naimisiin mennään kun on saatu rakennusprojekti tehdyksi, eli joskus parin vuoden sisällä.
Mutta varmaan täytyy sitten täytyy avioehtoon tehdä sopimus, että eron sattuessa maksetaan rouvalle 40% jäljellä olevan lainan määrästä.

ylelmi kirjoitti:

Kiitos asiallisista vastauksista. Tuohon kysymykseen vielä vastaisin, että mikä on meidän kanta avioliittoon, niin on naimisiin menosta puhuttu ja nyt ainakin vielä molemmista tuntuukin siltä, että naimisiin mennään kun on saatu rakennusprojekti tehdyksi, eli joskus parin vuoden sisällä.
Mutta varmaan täytyy sitten täytyy avioehtoon tehdä sopimus, että eron sattuessa maksetaan rouvalle 40% jäljellä olevan lainan määrästä.

Lue lisää

Miksi puhut taas jostain "40% jäljellä olevan lainan määrästä"? Eihän siinä ole mitään järkeä, että mitä enemmän taloa olisi (yhdessä) maksettu, sitä vähemmän tyttiksesi erossa saisi. Jos puoliso omistaa X osuutta (ja toki on maksanutkin X osuutta), hän saa erossa X osuuden asunnon käyvästä arvosta. Muut järjestelyt kuulostavat kohtuuttomilta eivätkä välttämättä pidä lainkaan edessä (ainakaan ilman lahjavero tms. seuraamuksia).

Tyttö1234: Vuokranantaja on sijoittaja, ja siksi hänelle maksetaan käypä vuokra. Itse haluaisin nähdä puolison jonakin muuna kuin tuoton lähteenä, siksi markkinakelpoisen vuokran periminen puolisolta kuulostaa kohtuuttomalta. Puolet asumismenoista ja enintään nimellinen korvaus "asunnon kulumisesta" on kohtuullista. Eikä sekään silloin, jos toinen (maksaja) pitää sitä huonona järjestelynä, ja haluaisi mieluummin ostaa osan asunnosta/talosta. Kuten ilmeisesti on ap:n tyttöystävän tapauksessa, hänhän ei ap:n mukaan halua moista "vuokralla-asumista" vaan omistaa osan itsekin.

Kummallekin osansa kirjoitti:

Miksi puhut taas jostain "40% jäljellä olevan lainan määrästä"? Eihän siinä ole mitään järkeä, että mitä enemmän taloa olisi (yhdessä) maksettu, sitä vähemmän tyttiksesi erossa saisi. Jos puoliso omistaa X osuutta (ja toki on maksanutkin X osuutta), hän saa erossa X osuuden asunnon käyvästä arvosta. Muut järjestelyt kuulostavat kohtuuttomilta eivätkä välttämättä pidä lainkaan edessä (ainakaan ilman lahjavero tms. seuraamuksia).

Tyttö1234: Vuokranantaja on sijoittaja, ja siksi hänelle maksetaan käypä vuokra. Itse haluaisin nähdä puolison jonakin muuna kuin tuoton lähteenä, siksi markkinakelpoisen vuokran periminen puolisolta kuulostaa kohtuuttomalta. Puolet asumismenoista ja enintään nimellinen korvaus "asunnon kulumisesta" on kohtuullista. Eikä sekään silloin, jos toinen (maksaja) pitää sitä huonona järjestelynä, ja haluaisi mieluummin ostaa osan asunnosta/talosta. Kuten ilmeisesti on ap:n tyttöystävän tapauksessa, hänhän ei ap:n mukaan halua moista "vuokralla-asumista" vaan omistaa osan itsekin.

Lue lisää

ylelmi:
Tarkoitin kyllä, että sitten, kun naimisiin on menty, niin kaikki jaetaan 50/50, jos ero tulee. Mutta niin kuin saatte asiat itse asiat sovittua, niin, että olette molemmat tyytyväisiä.

Kummallekin osansa:
En tarkoittanutkaan mitään markkina-arvoista vuokraa, vaan nimenomaan puolet asumismenoista, tai jos toinen tienaa paljon enemmän, sitten prosentuaalista osuutta. Mutta ei siis niin, että tehdään vuokrasopimuksia ja kortuksia :). Sitä tarkoitin, että joudun jokatapauksessa maksamaan summan x elämisestä, niin mieluummin sen maksaa jonkun rakkaan omaan asuntoon kuin kasvottomaan yhtiöön. Siksi en näe välttämättä ongelmaa siinä, että asutaan yhdessä, jaetaan menot puoliksi, vaikka asunto/talo ja laina olisikin vain toisen nimissä. Koska silloin myös sillä toisella on kaikki vastuu.

Nämä asiat pitää joka suhteessa sopia niinkuin molemmille sopii ja tehdä kompromissejä, ja olla reilu.

tyttö1234 kirjoitti:

ylelmi:
Tarkoitin kyllä, että sitten, kun naimisiin on menty, niin kaikki jaetaan 50/50, jos ero tulee. Mutta niin kuin saatte asiat itse asiat sovittua, niin, että olette molemmat tyytyväisiä.

Kummallekin osansa:
En tarkoittanutkaan mitään markkina-arvoista vuokraa, vaan nimenomaan puolet asumismenoista, tai jos toinen tienaa paljon enemmän, sitten prosentuaalista osuutta. Mutta ei siis niin, että tehdään vuokrasopimuksia ja kortuksia :). Sitä tarkoitin, että joudun jokatapauksessa maksamaan summan x elämisestä, niin mieluummin sen maksaa jonkun rakkaan omaan asuntoon kuin kasvottomaan yhtiöön. Siksi en näe välttämättä ongelmaa siinä, että asutaan yhdessä, jaetaan menot puoliksi, vaikka asunto/talo ja laina olisikin vain toisen nimissä. Koska silloin myös sillä toisella on kaikki vastuu.

Nämä asiat pitää joka suhteessa sopia niinkuin molemmille sopii ja tehdä kompromissejä, ja olla reilu.

Lue lisää

Minulle on nyt hieman epäselvää, mitä tarkoitat asumismenoilla. Minäkinhän sanoin, että jos asunto on kokonaan toisen nimissä, pitää toisen toki maksaa puolet _juoksevista_ menoista kuten lämmöstä jne. Laina kuitenkin kuuluu kokonaan omistajan maksettavaksi.

Eli lasketko sinä mukaan myös lainanhoitokulut asumismenoihin, kun kuulostaa että olet jostain eri mieltä kuin minä? Jos, niin silloin "vuokralaisen" kulut kyllä ovat jo ihan oikean vuokran luokkaa. Esim. 100 000 euron laina 20 vuoden maksuajalla ja keskimäärin 5% korolla tekee kuussa 650e. Päälle muut asumismenot esim. 250 euroa, niin näistä puolet olisi jo 400 euroa joka on ihan markkinahintainen vuokra (enemmänkin) 100 tonnin arvoisen asunnon puolikkaasta. Eli samaan aikaan kun omistaja kartuttaisi omaisuuttaan puoliksi toisen rahoilla, "vuokralainen" maksaisi täyttä vuokraa asumisestaan saamatta mahdollisessa erossa yhtään mitään. Se vain ei ole reilua vaan hyväksikäyttöä, eikä kenenkään pitäisi moiseen suostua.

Kummallekin osansa kirjoitti:

Minulle on nyt hieman epäselvää, mitä tarkoitat asumismenoilla. Minäkinhän sanoin, että jos asunto on kokonaan toisen nimissä, pitää toisen toki maksaa puolet _juoksevista_ menoista kuten lämmöstä jne. Laina kuitenkin kuuluu kokonaan omistajan maksettavaksi.

Eli lasketko sinä mukaan myös lainanhoitokulut asumismenoihin, kun kuulostaa että olet jostain eri mieltä kuin minä? Jos, niin silloin "vuokralaisen" kulut kyllä ovat jo ihan oikean vuokran luokkaa. Esim. 100 000 euron laina 20 vuoden maksuajalla ja keskimäärin 5% korolla tekee kuussa 650e. Päälle muut asumismenot esim. 250 euroa, niin näistä puolet olisi jo 400 euroa joka on ihan markkinahintainen vuokra (enemmänkin) 100 tonnin arvoisen asunnon puolikkaasta. Eli samaan aikaan kun omistaja kartuttaisi omaisuuttaan puoliksi toisen rahoilla, "vuokralainen" maksaisi täyttä vuokraa asumisestaan saamatta mahdollisessa erossa yhtään mitään. Se vain ei ole reilua vaan hyväksikäyttöä, eikä kenenkään pitäisi moiseen suostua.

Lue lisää

Taas voi ajatella kahdelta kantilta. Minä ajattelen, jos "vuokralainen" maksaa puolet asumismenoista, hän ei ole siltä missään vastuussa lainasta. Eli voi mennä, tulla ja jättää maksamatta, jos siltä tuntuu. Itse en halua lainaa, ainakaan kenenkään kanssa yhteistä, niin ihan hyvin voisin tuollaisessa järjestelyssä asua. Kuten sanoin mieluummin olisin maksnut nämä viimeiset 8vuotta vuokran puolikasta esim. ex-miehen taskuun kuin tuntemattomalle kasvottomalle yhtiölle. Kuitenkin sen joutuu maksamaan. Jos taas lainan ottaja osapuoli haluaa jonkun ökytalon ja asumismenot nousevat kohtuuttomiksi, niin silloin kyllä määrittelisin minkä verran asumista olisin valmis maksmaan. Tai jos toinen tienaisi huomattavasti enemmän, niin silloin prosentuaalinen osuus. Itse en halua olla seuraavaa 20 kiinni lainassa.
Mutta kuten sanottu, niin jokainen sopii omassa suhteessaan mikä on heille sopiva järjestely.

Tyttö1234 kirjoitti:

Taas voi ajatella kahdelta kantilta. Minä ajattelen, jos "vuokralainen" maksaa puolet asumismenoista, hän ei ole siltä missään vastuussa lainasta. Eli voi mennä, tulla ja jättää maksamatta, jos siltä tuntuu. Itse en halua lainaa, ainakaan kenenkään kanssa yhteistä, niin ihan hyvin voisin tuollaisessa järjestelyssä asua. Kuten sanoin mieluummin olisin maksnut nämä viimeiset 8vuotta vuokran puolikasta esim. ex-miehen taskuun kuin tuntemattomalle kasvottomalle yhtiölle. Kuitenkin sen joutuu maksamaan. Jos taas lainan ottaja osapuoli haluaa jonkun ökytalon ja asumismenot nousevat kohtuuttomiksi, niin silloin kyllä määrittelisin minkä verran asumista olisin valmis maksmaan. Tai jos toinen tienaisi huomattavasti enemmän, niin silloin prosentuaalinen osuus. Itse en halua olla seuraavaa 20 kiinni lainassa.
Mutta kuten sanottu, niin jokainen sopii omassa suhteessaan mikä on heille sopiva järjestely.

Lue lisää

kuulua niihin jotke potevat ns. lainakamoa""" Itse en halua olla seuraavaa 20 kiinni lainassa""". Vaimollan on lapsuuden ystävä joka ikisinkkuna osti vasta 3 vuotta sitten oman asunnon. Puhuin hänelle jo 15 vuotta sitten että hänen kannattaisi harkita niinkin hyvätuloisena asunno ostoa. Tein jopa laskemia hänelle miten paljon edullisemmin hän asuisi omaa maksaessaan kuin vuokralla. Hän joka kerta kauhistui ja sanoi ettei uskaltaisi ikinä ottaa niin suurta lainaa eikä halunnut ns. ikivelkaa mitä tuo 15-20 vuotta hänen mielestään oli. No nyt hänkuitenkin yllätti ostamalla 2-3 vuotta sitten sen oman. En viitsinut pahoittaa hänen mieltää kertomallla että hänellä olisi jo liki kaksi asuntoa maksettuna niillä rahoilla mitkä hän ehti pistää vuokriin vuosien varrella.
Eiköhän suurin osa perheistä elää koo työuransa aikana jonkinaisen lainataakan kanssa. En nyt tarkoita pelkästään näitä hetkllisesti elämäntason paranantamisvippejä. Opintolainat maksetaan aika pitkään opiskelujen ostaan kenties ensiasuntoa ja jossain vaiheessa auto tai jopa kaksi kuten meidän perheellä on. Tyypillisesti nämäkin rahoitetaan osittain lainalla. Ja kun laina on maksettu niin vaihdetaan auto ja taas lainaa välirahalle. Vapaa ajan viettoa halutaan iän myötä viettää laadukkaammin kuin baareissa.Kukin mieltymyksensä mukaisesti. Retkivene, asuntovaunu ja jossain vaiheessa kenties mökki jasitä myötä taas lainaa.Asuntokin vaihtuu jossain vaiheessa suurempaan perhelisäyksien myötä ja jälleen lainarahalla. Kun asuntoo tehdään suurempi remppa niin se raha löytyy harvalla säästössä ja hoidetaan iten lainalla.
Tuo 20 vuotta laina aikaa minkämainitsit on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Me ostetiin vaimon kanssa vähän varttuneempina ensiasunnoksi perhe asunto joten vaihtotarvetta ei tule. Anakaan suurempaan. Tuo 20 vuotta tuntui silloin pitkältä ajalta. Siitä on jokohta 10 vuotta mennyt ja saman verran ellei vähemmän jäljellä. Tarkoituksennamme on olla täysin velattomia hyvissä ajoin ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkeläisetelää tänäpäivänä helposti sen 20 vuotta eläkeaikaa ja eläkkeistä ei kyllä vuokranmaksu tunnu mukavalta. Pahimmillaan joutuu elämääntoimeentulonkokoisella tulolla. Usein aunnon omistajille jää vielä optioksi asunon vaihtaminen pienemmäksi jolloin rahaa saa iroiettua eläkepäiviä varten. Tätä olemme itsekin vaimon kanssa harkinneet mikäli eläke ei tulevaisuudessa tule meille riittämään kohtuulliseen elämiseen.
Ostettavan asunnon ei arvitse olla ökyhintainen tai ylimitoitettu uten ei meidänkään ole. Se oli vain kertakaikkiaan halvin asumisvahtoehto kun poikame syntyi. Perheasunnon vuokraaminen täällä pääkaupunkiseudulla on niin kallista että viimeistään silloin perheet ostavat sen oman.

velkavankiko... kirjoitti:

kuulua niihin jotke potevat ns. lainakamoa""" Itse en halua olla seuraavaa 20 kiinni lainassa""". Vaimollan on lapsuuden ystävä joka ikisinkkuna osti vasta 3 vuotta sitten oman asunnon. Puhuin hänelle jo 15 vuotta sitten että hänen kannattaisi harkita niinkin hyvätuloisena asunno ostoa. Tein jopa laskemia hänelle miten paljon edullisemmin hän asuisi omaa maksaessaan kuin vuokralla. Hän joka kerta kauhistui ja sanoi ettei uskaltaisi ikinä ottaa niin suurta lainaa eikä halunnut ns. ikivelkaa mitä tuo 15-20 vuotta hänen mielestään oli. No nyt hänkuitenkin yllätti ostamalla 2-3 vuotta sitten sen oman. En viitsinut pahoittaa hänen mieltää kertomallla että hänellä olisi jo liki kaksi asuntoa maksettuna niillä rahoilla mitkä hän ehti pistää vuokriin vuosien varrella.
Eiköhän suurin osa perheistä elää koo työuransa aikana jonkinaisen lainataakan kanssa. En nyt tarkoita pelkästään näitä hetkllisesti elämäntason paranantamisvippejä. Opintolainat maksetaan aika pitkään opiskelujen ostaan kenties ensiasuntoa ja jossain vaiheessa auto tai jopa kaksi kuten meidän perheellä on. Tyypillisesti nämäkin rahoitetaan osittain lainalla. Ja kun laina on maksettu niin vaihdetaan auto ja taas lainaa välirahalle. Vapaa ajan viettoa halutaan iän myötä viettää laadukkaammin kuin baareissa.Kukin mieltymyksensä mukaisesti. Retkivene, asuntovaunu ja jossain vaiheessa kenties mökki jasitä myötä taas lainaa.Asuntokin vaihtuu jossain vaiheessa suurempaan perhelisäyksien myötä ja jälleen lainarahalla. Kun asuntoo tehdään suurempi remppa niin se raha löytyy harvalla säästössä ja hoidetaan iten lainalla.
Tuo 20 vuotta laina aikaa minkämainitsit on loppujen lopuksi aika lyhyt aika. Me ostetiin vaimon kanssa vähän varttuneempina ensiasunnoksi perhe asunto joten vaihtotarvetta ei tule. Anakaan suurempaan. Tuo 20 vuotta tuntui silloin pitkältä ajalta. Siitä on jokohta 10 vuotta mennyt ja saman verran ellei vähemmän jäljellä. Tarkoituksennamme on olla täysin velattomia hyvissä ajoin ennen eläkkeelle siirtymistä. Eläkeläisetelää tänäpäivänä helposti sen 20 vuotta eläkeaikaa ja eläkkeistä ei kyllä vuokranmaksu tunnu mukavalta. Pahimmillaan joutuu elämääntoimeentulonkokoisella tulolla. Usein aunnon omistajille jää vielä optioksi asunon vaihtaminen pienemmäksi jolloin rahaa saa iroiettua eläkepäiviä varten. Tätä olemme itsekin vaimon kanssa harkinneet mikäli eläke ei tulevaisuudessa tule meille riittämään kohtuulliseen elämiseen.
Ostettavan asunnon ei arvitse olla ökyhintainen tai ylimitoitettu uten ei meidänkään ole. Se oli vain kertakaikkiaan halvin asumisvahtoehto kun poikame syntyi. Perheasunnon vuokraaminen täällä pääkaupunkiseudulla on niin kallista että viimeistään silloin perheet ostavat sen oman.

Lue lisää

Sinä taas taidat kuulua niihin joille omistusasunto, omaisuus ja lainat on ihmisen mitta ja ainoa tapa elää :D.

No jos olisi suunnitelmissa asua suomessa lopun ikää tai hankkia perhettä voisi lainaa ja asunnon ostoa harkita.
Tutkin kyllä tuota lainavaihtoehtoa, mutta tämän hetkinen vuokra on n. 700€, joka on about maksimi asumismenoihin näillä tuloilla. Länsi-Helsingistä halvimmillaan saa kivan (eli nykyisen kokoinen ja tasoinen) asunnon about 110 000€ mikä tarkoittaa pienellä korollakin jo n.600€/kk ja korkojen nousuun pitää kuitenkin varautua. Tämän lisäksi saisi maksaa 200€ yhtiövastiketta ja jos jokin menisi rikki (hella, jääkaappi) itse joutuisi maksamaan. Nyt voi aina soittaa vuokranantajalle ja huoltomies tulee ja laittaa uudet lattiamatot, korjaa liesituulettimen ja vielä vaihtaa uuniin lampunkin :) (kävi meinaan viime viikolla tekemässä nuo kaikki).
Voitko sinä ottaa ja lähteä kuukauden varoajalla thaimaaseen puoleksi vuodeksi? No toki (siis jos perheen viet mukaan) voit ottaa siksi ajaksi alivuokralaisen, mutta sitten pääset siihen kivaan epävarmuuteen onko kotiin tullessa lattia-, seinä-, keittiö- ja vessaremotti edessä ja verottaja syynää vuokrat tuloksi ja ties mitä lippuja ja lappua saat verokarhulle täytellä.

Perintöä odotellessa, ainoana lapsena sitten joskus perin vanhempien asunnon. Harmi vaan että tekivät minut niin aikaisin ja kaikki tässä suvussa tuntuvat elävän pitkään, että saan varmaan 60-80-vuotiaaksi odottaa. (tämä kappale oli sitten huumorilla kirjoitettu, tosikoille tiedoksi)

Eli siis jokainen tehkööt omat päätöksensä. Ei minua millään haittaa, että joku ottaa harkittua lainaa (siis laskee, että vaikka jää työttömäksi, niin korot vähintään pystyy maksmaan ja ehkä lyhentämäänkin) ja elämä on sillä tavalla vielä halvempaa. Jos pitää tärkeinä taloa, autoa, venettä ja kesämökkiä ja niistä nauttii niin ei siinä mitään. Minulla on tällä hetkellä velkaa tasan 0€ (no totuuden nimissä on sanottava, että omaisuutta ja säästöjä on saman verran, mutta ei ainakaan ahdista velkataakan alla). Tuo eläkeikä vähän pelottaa, mutta ei näin 25-vuotiaana niin pitkälle jaksa ajatella. Katsotaan sitten kymmen vuoden päästä uudelleen. Nyt en tahdo mitään ylimääräistä vastuuta ja sitoumuksia. Ehkä sitten kun laina-aika on eri kuin elossa oltu aika.

Joo kyseessä on vuokratontti. Minä en näistä lakipykälistä tiedä sitten tuon taivaallista mutta täytyy vähän kysellä niistä enemmän tietäviltä?

ylelmi kirjoitti:

Joo kyseessä on vuokratontti. Minä en näistä lakipykälistä tiedä sitten tuon taivaallista mutta täytyy vähän kysellä niistä enemmän tietäviltä?

Tyttöystäväsi ottaa melkoisen riskin osallistumalla talon rakennuskustannuksiin, joka rakennetaan isäsi omistamalle maalle, ellette yhdessä tee vähintäin 50 vuoden vuokrasopimusta ja kiinnitä sitä rasitteeksi.
Jos suhde kariutuu, niin tyttöystäväsi on mahdotonta saada maksujansa vastaavaa osuutta irti talosta, ellet siihen suostu. Avioehdolla ei osuuksia jaella.
Toivottavasti et yritä uunottaa rakastettuasi, sillä joskus se hänellekin valkenee ja se syö luottamusta.