Olen seurustellut 2 vuotta miehen kanssa joka on ujo, kiltti ja kultainen. Nyt olen alkanut kärsimän siitä kun hän ei osaa mitään puhua aikuisille lapsilleni.
En ymmärrä miten ei voi kysyä lapsiltani esim. mitä kuuluu? Jos minä en ole läsnä on aivan hiljaista jolleivat lapseni puhu jotakin. Mies ei mitään aloitusta puheen suhteen pysty tekemään.
Hänellä on omia lapsia myöskin, joten tottumaton lapsiin hän ei ole.
Kun lapseni ovat kylässä hän mielellään vetäytyy laittamaan ruokaa tai jotakin muuta tekemään.
Mikä avuksi?
En ymmärrä miten ei voi kysyä lapsiltani esim. mitä kuuluu? Jos minä en ole läsnä on aivan hiljaista jolleivat lapseni puhu jotakin. Mies ei mitään aloitusta puheen suhteen pysty tekemään.
Hänellä on omia lapsia myöskin, joten tottumaton lapsiin hän ei ole.
Kun lapseni ovat kylässä hän mielellään vetäytyy laittamaan ruokaa tai jotakin muuta tekemään.
Mikä avuksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
eikä lastesi. Ihme vaatimuksia taas.
Niin, kyllä seurustelu lasteni kanssa olisi paikallaan, silloin harvoin kun he käyvät.Yleensäkin olisi hyvä jos seurassa oltaisiiin kohteliaita ja hiukan kysellään mitä kuuluu.
Voihan sitä uloskin mennä jos se sisällä nököttäminen ei onnistu inspiroimaan keskusteluun eikä mihinkään sellaseen. Sen kun järkkäätte jotain tekemistä, keilaamaan yhdessä, auraamaan pihaa yhdessä, kelkkamäkeen nauramaan yhdessä tai jotain sellasta, jotakin mikä ei vaadi keneltäkään kauheesti mutta tuo hyvän fiiliksen kaikille kun tehdään vihdoinkin jotain yhdessä eikä vaan istuta sisällä ja tylsistytä yhdessä ja syytetä siitä vaan yhtä ihmistä.
Todennäköisesti miehesi pelkää jotain. Koeta olla lisäämättä hänen pelkoaan. Voi olla niin suuret paineet, että hän jähmettyy. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on ja auta häntä kehittymään hänen puitteissaan. Ja totta, sinun kanssasi hän seurustelee, ei lastesi. Jos kerran harvoin näette aikuisten lasten kanssa, ei asialla ole jokapäiväiusessä elämässänne kovinkaan suurta merkitystä. Hänen ei tarvitse olla heille isähahmo eikä minkäänlainen hahmo.