taas kävin talosi edestä kävelemässä, satuit olemaan juuri pihalla, onneksi et minua huomannut. Vihaan vaimoasi joka on päässyt naimisiin kanssasi ja teillä on jo isot lapset, komea talo, kaunis piha ja kaikki. Vaimollasi on kaikki, ennen kaikkea Sinut , ymmärtääköhän kuinka hän on maailman onnellisin ihminen. Tätä helvettiä on päässäni ollut jo kohta vuosi, en tapaa sinua kuin pari kertaa kuussa työpaikalla ja joka helvetin kerta tekisi mieli huutaa suoraa huutoa "minä rakastan sinua, etkö huomaa!!!"Sinulla ei ole aavistustakaan mitä tunnen sinua kohtaan enkä koskaan sitä vois kertoakaan. Etpä sinä minua huomaisikaan, enhän ole mikään missi, ihan tavis vaan. Voin pahoin kun ajattelen kuinka vietät vaimosi kanssa hetkiä ja elämääsi muistamatta minua ollenkaan. Kohta tulen hulluksi tästä rakkaudesta, vai pakko miellekö tämä jo on, nyt kun "sain" sinut elämääni olen tajunnut mmiten helvetin tyhjää, turhaa ja köyhää elämäni on ja tarkoituksetonta. Et ole edes komea, mutta ensimmäistä kertaa koen elämässä että olsit ollut minulle niin se oikea, olisin sinut niin hyvin pitänyt, kuin perhosen kädelläni.Miten vielä aikuisella iällä voi joku mies laittaa näin pääni sekaisin ettei ajatuksiin enää kohta muuta mahdu. Olet ensimmäisenä aamulla ajatuksissani, viimeisenä illalla ja pitkin päivää. Millä helvetillä minä pääsen tästä rakastumisesta eroon? Miten te muut olette päässeet tunteesta eroon? Vai onko kukaan ollut edes näin hullussa tilanteessa?
Tuhon tie
mies pakkomielteenä
1612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta jätä jo tuo perhe rauhaan, koeta läytää harrastuksia, joissa tapaat uusia ihmisiä. Jos tuntuu ett mikään ei auta mene toki lääkäriin, sillä tuohan on pakkomielle.
Hiippailla nyt toisen kodin kulmilla, ei kerro tilastasi kovin hyvää.
Älä tee sitä enää koskaan.