Vihdoin saatiin tänään pesänjakajan päätös aikaan avio-oikeuden alaisesta tasingosta. Miehellä meinasi vähän suu mutruilla. Oli koko ajan sitä mieltä, että hänelle kuuluu paljon enemmän. Minä olen meillä se, joka maksaa tasinkoa. en ymmärrä, miten hän ihan selviä faktoja vastaan alkoi taistella niin kovasti. Ei millään aikoinaan uskonut, kun asiat jo olivat paperilla, vaan vänkäsi ja väänsi ja kaivoi jotain outoja mukamas todisteita, miten hän on käyttänyt rahaa ja tehnyt niin ja näin. Lopulta hän vaati sen pesänjakajan. Pesänjakp oli nyt sitten kuitenkin lopputulokseltaan juuri se, minkä hän olisi alunperinkin ollut saamassa, erona vain, että hän maksaa 23oo euroa pesänjakajanpalkkiota eli oman osuutensa. Mies meinasi, että hän ei kirjoita nimeään alle siihen paperiin, mutta hänen oma asianajajansakin, joka oli mukana tilaisuudessa, sanoi, että nyt ei kyllä enää kannata pitkittää tätä tilannetta ja ettei ratkaisu muuttuisi miksikään, vaikka mies vetäisikin jaon käräjäoikeuteen.
Olen nyt köyhä, ja kohta vielä velkaisempi, kun maksan lainarahalla mieheni ulos, mutta tänään tämä stressi edes hellitti. Olen mielestäni ansainnut sen minupullon kuohuviiniä, jonka asian kunniaksi hain. Enempää ei ole vara juhlia ja juhlimiset onkin siinä moneksi vuodeksi. Ja avioliitto riitti minulle loppuiäksi.
Olen nyt köyhä, ja kohta vielä velkaisempi, kun maksan lainarahalla mieheni ulos, mutta tänään tämä stressi edes hellitti. Olen mielestäni ansainnut sen minupullon kuohuviiniä, jonka asian kunniaksi hain. Enempää ei ole vara juhlia ja juhlimiset onkin siinä moneksi vuodeksi. Ja avioliitto riitti minulle loppuiäksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samantapaisesta myllystä selvisin muutama vuosi sitten. Tasinkoa varten otettu laina tuntuu jotenkin kovin raskaalta maksettavalta, eli kovat ajat sinulla lienevät edessä vielä. Mutta aina se tuo päätös kuitenkin on sellainen, että siinä samalla pääsee exästä lopullisesti eroon.
Kyllä se vaan on niin, että vapaudesta kannattaa maksaakin. Erinomainen juttu, kun pääsit tuollaisesta miehestä lopullisesti eroon. Minulla on vielä samat prosessit edessä. Ex on rumasti myös sotkenut juttuun osuuteni isäni kuolinpesään ja riivaa näin myös vanhaa äitiäni ( lapsiaan). Ärsyttävä äijä. Vasta reilun puolen vuoden erossa asumisen jälkeen olen alkanut tajuta millaisen itsekeskeisen idiootin kanssa olen viettänyt reilu 20v.
Tottakai osuudet kuolinpesiin kuuluu olla mukana, kun tasinko lasketaan. Jakamaton kuolinpesä vain arvostetaan osuudeltasi jonkin määrätyn suuruiseksi. Yleensä siihen otetaan kiinteistövälittäjän arvio, että saadaan virallinen ja puolueeton kanta. Jos nimittäin kiinteistöstä on kysymys.
Monet ovat kohtuullisia eivätkä vaadi tasingonmaksua ollenkaan. Suurella osalla perintö jää testamentilla pois tasingon laskusta. Pienellä osalla taas leski myy asuntonsa, kun lapsen ahnas ex vaatii itselleen tasinkoa perintöosuudesta. Meillä kävi näin. Isäni kuoli äkilliseen sairauteen. Jos hän olisi elänyt viikon sen jälkeen, kun tauti havaittiin ja mitä luvattiin (ennuste oli peräti 6kk), niin hän olisi ehtinyt tehdä testamentin. Nyt ei ehtinyt ja exäni vaati kuolinpesää mukaan tasingon laskuun. En olisi saanut pankista niin paljon lainaa, kolme lasta elätettävänä. Ex ei halunnut odottaa. Vanha äitini siis myi talonsa, kun ei halunnut minua pulaankaan jättää lapsineni (tuolloinkaan, aina auttoi rahallisesti ja muutenkin - ex sen sijaan ei laittanut tikkua ristiin minun ja lasten eteen). Saatiinpahan näin talolle käypä arvo tasingon maksuun. Tämän jälkeen ex on merkinnyt minulle vähemmän kuin paskakasa.
Ja tiedä sekin, ettei se exäs siitä ahneudestaan minkäänlaista kunniaa saa!
Minua yritti viikonloppuna iskeä mies, joka oli erossaan tehnyt exälleen kans niin vittumaisen, ahneen ja anteeksiantamattoman teon, että kun sen kuulin ystävältäni, ei tarttenut kauaa miettiä, lähdenkö tuollaisen sian völjyyn!
Eli ei ne jutut salassa pysy, vaan niitä kauhistelee muutkin, eikä kukaan tuollaista enään kumppanikseen ota. Rehellisyys ja rehtiys on kuitenkin se asia, minkä puolisossaan haluaa ykkösenä nähdä.
Ahneella on paskanen loppu, sanoo vanha viisauskin.
jakmattomana niin sitä ei tartte ottaa huomioon ja tämän takia kannattaa pysyä avoliitossa.
jakamaton niin silloin kukaan ei omista mitään ja sen omistaa perikunta ja kun ei ole jaettu niin ei tartte ottaa huomioon tasinkoa jaettaessa. Tehkää ihmiset avioehto tämän kaltaisista omaisuudesta tai pysykää avoliitossa niin ei tartte turhasta maksaa kenellekkään.
Ei tarvitse kuin yhden mielipide, että se jaetaan, niin se jaetaan!
Mikä helvetin keittiöasiantuntija se sinä siinä olet tuulesta temmattuja neuvoja antamassa?
Höh! Mee koulunpenkille siitä takaisin!
Kyllä osuus jakamattomastakin kuolinpesästä huomioidaan avioeron osituksessa. Paitsi jos se on avio-oikeuden ulkopuolista avioehdon tai testamentin mukaan.
Avio-eron osituksessa otetaan huomioon kaikki oma tai yhteinen omaisuus, joka on tullut ennen eron 1-vaiheen vireilletuloa. Perinnöissä ratkaisee vainajan kuolinpäivä, eli jos perittävä vainaja on kuollut päivää ennen kuin 1-vaiheen hakemus on toimitettu käräjäoikeudelle, niin silloin tuo perintö otetaan huomioon. Oli sitten kuolinpesä ositushetkellä jakamaton tai ei.
Luonnollisesti eron vireilletulopäivän mukaan katsotaan mitä ositetaan, ja osituspäivän mukaan katsotaan niiden arvo.
Avoliitossa niin ei tarttis maksaa mitään tasinko kosa avoliitossa vain yhteinen omaisuus menee jakoon ja muu omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Taitaa sua sen sun susiliittos jotenkin vaivata, kun aina täällä olet tuulettelemassa avoliittos puolesta?
Tajuat kai, että sulla ei ole omaa virallista akkaa, ja lapsesi on äpärä? Joku voi naisen napata vielä vaimokseen, sehän on vapaata riistaa...Naisesi ei ole kokenut kanssasi rakkautta. Sekin aika tulee vielä hällä aviomiehesä kanssa, odotappas vaan.