MUSLIMI-ANOPIT

on onnekksi hyväksytty todella hyvin sukuun, sisarusten ja vanhempien osalta.. en valitettavasti puhu muutamaa sanaa enempää samaa kieltä appivanhempieni kanssa, mutta silti appiukko jatkuvasti toitottaa kuinka olen yhtä rakas hänelle kuin omat tyttärensä! hän myöskin sanonut miehelleni että onneksi sukuun saatiin edes yksi kunnon miniä ;) sisarusten ja heidän puolisoiden kanssa tulen hyvin juttuun, yhtä lukuun ottamatta.. mutta hänestä ei muukaan suku pidä. sisarukset taistelevat aina keskenään ketä meidät saa majoittaa, kun vierailemme mieheni kotimaassa.
pidän heistä jopa enemmän kuin omista vanhemmistani, joiden kanssa sukset menneet ristiin jo vuosia sitten.

perhettä ei häiritse se että olen kristitty ja etten ollut neitsyt naimisiin mentäessä, he ovat hyväksyneet minut sellaisena kun olen :)

Ei siellä mitään ongelmia ollut...ongelmat ovat koti-Suomessa ;)
Kuulemma anoppini oli alkuun sanonut, että kyllähän tämä käy, vaikka muslimi olisi ollut parempi. Ymmärrän oikein hyvin, ja fiksun naisen kommentti ylipäätään. Ihanaa myöskin se, että joka tapauksessa hän luottaa lapsensa arvostelukykyyn (toisin kuin...). Mekään ei anoppini kanssa puhuta samaa kieltä...vaikka toivoisin että puhuttaisiin.
Voipi olla että kunhan pääsen sinne myöhemmin (asumaan?), niin tulee vähän laajempaa asenteiden kirjoa esiin kuin mitä nyt on nähnyt. Mutta sen jälkeen kun kävin siellä ja tapasin heidät, on tuntunut että kyllä niissä ihmisissä on jotain erityistä ja sellaista lämmintä ja inhimillistä, mitä ei ole muualla...