Purampa tänne tuntojani.
nyt tuntuu että tarvisi jonkunlaista ulkopuolista tukea ja turvaa!
on ystäviä kyllä,mutta ne kääntyy aina mun puolelle tietenkin.
elän hienoa elämää muuten mutta parisuhteen laita tai sen perustaminen tuntuu nyt hataralta.
ehdin olemaan aika vähän aikaa yksin edellisen suhteen päätyttyä kun aloin jo tapailla tätä nykyistä.
tykkään paljon tästä miehestä jonka kanssa olen nyt vuoden verran "hengaillut" mutta useissa asioissa olen tosi epävarma ja mennyt elämä kummittelee siinä määrin (tulin petetysi2kertaa),niin on vaikeus luottaa tähän uuteen koska suhteemme alkoi hiukan siltä pohjalta että miehellä oli siinä alussa vähän useampia vaihtoehtoja.
ja lisäksi minulla on lapsi jota ajattelen myös paljon tässä tilanteessa,koska lapseni on paljosti kiintynyt tähän mieheen.
miehellä ei ole omia lapsia.mutta hienosti pärjää ja osasi heti alkuun ottaa lapsen huomioon.
jossain vaiheessa kun paljon juttelimme aiheesta ja yhdessäolosta niin hän vastaili ihan suoraan ettei tiedä mitä haluaa ja se häiritsee minua vieläkin ja saa minut toisinaan hyvin epävarmaksi ja jokseenkin pelokkaaksikin.. tuntuu tosi vaikealta välillä kun noita lauseita jää miettimään ja tulee ajatuksia mitä jos ei se sitten haluakkaan jne..
tiedän että olen välillä liikapohdiskelija :( mutta epäonnistumistakaan ei itselleen tahtoisi vaan että löytäisi kumppanin jonka kanssa voisi elää mukavaa normaalia parisuhdetta ilman huolta huomisesta ja saada tuntea olevansa tärkeä toiselle.
nämä ei ole aina helpoimpia kuvioita nämä kun toisella on jo lapsi-tarinat mutta lukisin mielelläni muita vataavia tai vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien tarinoita :)
nyt tuntuu että tarvisi jonkunlaista ulkopuolista tukea ja turvaa!
on ystäviä kyllä,mutta ne kääntyy aina mun puolelle tietenkin.
elän hienoa elämää muuten mutta parisuhteen laita tai sen perustaminen tuntuu nyt hataralta.
ehdin olemaan aika vähän aikaa yksin edellisen suhteen päätyttyä kun aloin jo tapailla tätä nykyistä.
tykkään paljon tästä miehestä jonka kanssa olen nyt vuoden verran "hengaillut" mutta useissa asioissa olen tosi epävarma ja mennyt elämä kummittelee siinä määrin (tulin petetysi2kertaa),niin on vaikeus luottaa tähän uuteen koska suhteemme alkoi hiukan siltä pohjalta että miehellä oli siinä alussa vähän useampia vaihtoehtoja.
ja lisäksi minulla on lapsi jota ajattelen myös paljon tässä tilanteessa,koska lapseni on paljosti kiintynyt tähän mieheen.
miehellä ei ole omia lapsia.mutta hienosti pärjää ja osasi heti alkuun ottaa lapsen huomioon.
jossain vaiheessa kun paljon juttelimme aiheesta ja yhdessäolosta niin hän vastaili ihan suoraan ettei tiedä mitä haluaa ja se häiritsee minua vieläkin ja saa minut toisinaan hyvin epävarmaksi ja jokseenkin pelokkaaksikin.. tuntuu tosi vaikealta välillä kun noita lauseita jää miettimään ja tulee ajatuksia mitä jos ei se sitten haluakkaan jne..
tiedän että olen välillä liikapohdiskelija :( mutta epäonnistumistakaan ei itselleen tahtoisi vaan että löytäisi kumppanin jonka kanssa voisi elää mukavaa normaalia parisuhdetta ilman huolta huomisesta ja saada tuntea olevansa tärkeä toiselle.
nämä ei ole aina helpoimpia kuvioita nämä kun toisella on jo lapsi-tarinat mutta lukisin mielelläni muita vataavia tai vastaavanlaisessa elämäntilanteessa olevien tarinoita :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.