tehdä kun toisen rakkaus on loppunut

älä vajoo itsesääliin..

kuten lopeta omaa elämääsi. jossain sullekin on olemassa se ihminen jonka kanssa synkkaa puolin ja toisin ja rakkaus on molemminpuolista. älä vaivu synkkyyteen, älä lopeta elämääsi.

ja pysähdy hetkeksi miettimään mikä meni suhteessanne pieleen..ehkä sen jälkeen voit ymmärtää kaiken selkeemmin ja huomaat että olet onnellisempi ilman tätä toista..
..ja vaikka et olisi kaunis,se ei estä sinua olemasta upea henkilönä ja kaunis sisältä.Elämä jatkuu..ja aika parantaa haavat!

Ei kenenkään maailma lopu yhteen eikä kahteenkaan mieheen. Luota itseesi - tämäkin mies on joskus ollut rakastunut sinuun. Muitakin tulee eikä se ole iästä kiinni. Tee mukavia asioita, hakeudu ystävien pariin ja yritä nauttia elämästä.
Kaikkea hyvää sinulle

Sattuu varmasti..Ja anna surun tulla, se helpottaa vielä! Onhan se hirveä sokki tulla hylätyksi kumppanin taholta mutta vika ei ole sinussa.Sinä olet arvokas persoonaa ilman että tarviikaan olla kaunis. Ei täällä kauneudella eletä vaan elämän halulla ja jos se on joskus kateissa niin kyllä se sieltä taas tulee ihan varmasti. Ja ajatteleppa kuinka paljon täällä ois ruumiita sydänsurujen takia jos kaikki oisivat hypänneet parvekkeelta suhteen päätyttyä...Ja sinulla on kohtalotovereita pilvin pimein etkä ole poikkeus vaikka yksin aina joutuu sen surun kohtaaman henkilökohtaisesti. Kun tämän suruajan yli jaksat taistella ja käydä ne ikävät asiat läpi niin vakuutan että kun se aurinko taas paistaa niin hurmaat hymylläsi kenet vain.Muista että vahvat ihmiset ovat kauniita!
Puhuminen ja itkeminen ovat keinoja siihen että suru tulee käsitellyksi. Elä jätä mörköjä kaappiin vaan kaada ne ronskisti esille!
Ja mikä tärkeintä se ei ole sinun vika!!!

Ethän ajattele edes mitään parvekkeelta hyppäämisiä tms? Se kun ei auta todellakaan.

Itse yritin parikin kertaa itsaria, koska mies jätti ja tietenkin olin ihan toivoton enkä ajatellut elämällä enää olevan mitään minua varten. Ajatuksesi ovat minulle tuttuja muutenkin.

Elän kuitenkin edelleen jatkuvasti tavallaan kuilun reunalla, tosin olen käynyt terapiassa jne. Itsetuntoa mielialalääkkeetkään eivät aina pysty kohottamaan.

Yritän itse vain sinnitellä parikin päivää kerrallaan, edelleen. Minun pitäisi olla onnellinen, koska elän upeassa ihmissuhteessa , en naimisissa kuitenkaan. Mutta onnellinen en ole, pelkään suhteen loppumista jatkuvasti.

Kuitenkin olen päättänyt luopua epätoivoisista itsetuhoajatuksista. Onko kukaan mies sen arvoinen että suhteen loputtua kannattaa miehen takia itsensä ja oman elämänsä lopettaa?

Kerran vain eletään kuitenkin.

mä sanon sulle että se ei kannata ajatella itsaria miekin oon kokenu elämässä tosi paljon ja olen vasta 19 mut voin auttaa sua olen kokenu samantapaista kuin sinä ja vielä pahempaakin jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis ja mä tiedän että sinä löydät varmaan vielä jonku..mut jos haluut jutella niin voit ottaa yhteyttä minuun

Kerran se vaan kirpasee, laita köysi kaulaan. Se ratkasee kyllä sun ongelmat. Älä unohda jättää äitille lappua että olet matkustanut pois.