Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Voi mitä tekisin...

    Viime kesänä tutustuin aivan ihanaan ihmiseen. Olimme parin kuukauden verran hyviäkin kavereita (samassa työpaikassa). Hän on minua muutaman vuoden vanhempi, mutta tulimme aivan älyttömän hyvin toimeen. Vanhempamme ovat työkavereita. Olemme molemmat naispuolisia parinkymmenen ikäisiä.

    Tämä ihminen asuu 400 kilometrin päässä, emmekä sen takia näe juurikaan. Olen laittanut kesän jälkeen viestejä, sähköpostia ja sellaista, koska tahtoisin vielä olla hänen kaverinsa. Minun on todella ikävä häntä. En ole koskaan tavannut ketään niin samanlaista!

    Olen kuullut että hän on muutaman kerran ollut täällä kotipaikkakunnallani vanhempiensa luona, mutta ei ole minulle ilmoittanut. Hän ei siis halua nähdä minua! :(

    Pitäisikö vielä yrittää jotenkin yhteyttä? Vai antaa vain olla?!
    Olen todella ikävissäni.
    En pysty olla ajattelematta häntä!
    2457
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    anna ajan kulua ja katso ottaako hän yhteyttä. Jos hänestä ei mitään kuulu, niin voithan vielä kokeilla ja laittaa meiliä/tekstiviestiä tms. Jos hän ei sittenkään vastaa yhteydenottoihisi, kannattaa varmaan antaa asian olla.

    Joskus tuntuu ihmeelliseltä huomata, että joku ihminen on todella (!) samalla aaltopituudella.

    Äänestä

    joskus kaikki ei ole niin helppoa kuin luulis
    ja on juttuja joita ihmismielen on vaikea ymmärtää, tämä on yksi niistä. Joskus se ystävyys
    kestää mutta joskus taas ei ja se on perin ikävää
    mulla on sama tilanne...kaipaan kans erästä
    ystävääni joka muutti Kuopioon ja mä jäin
    jyväskylän seudulle, ei osoitetta eikä numeroa
    ei edes mailiossua, mutta kaikesta on vain selvittävä. Kyllä sä vielä jonkun ystävän löydät
    kun vain olet rohkea ja uskallat lähestyä muita.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    pieni tyttönen kirjoitti:

    Viime kesänä tutustuin aivan ihanaan ihmiseen. Olimme parin kuukauden verran hyviäkin kavereita (samassa työpaikassa). Hän on minua muutaman vuoden vanhempi, mutta tulimme aivan älyttömän hyvin toimeen. Vanhempamme ovat työkavereita. Olemme molemmat naispuolisia parinkymmenen ikäisiä.

    Tämä ihminen asuu 400 kilometrin päässä, emmekä sen takia näe juurikaan. Olen laittanut kesän jälkeen viestejä, sähköpostia ja sellaista, koska tahtoisin vielä olla hänen kaverinsa. Minun on todella ikävä häntä. En ole koskaan tavannut ketään niin samanlaista!

    Olen kuullut että hän on muutaman kerran ollut täällä kotipaikkakunnallani vanhempiensa luona, mutta ei ole minulle ilmoittanut. Hän ei siis halua nähdä minua! :(

    Pitäisikö vielä yrittää jotenkin yhteyttä? Vai antaa vain olla?!
    Olen todella ikävissäni.
    En pysty olla ajattelematta häntä!

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu