Lähtee nyt nauttimaan lounasta lempipaikkansa seisovasta pöydästä. Paikalla on tänäänkin, kuten aina käydessäni, paljon miehiäkin lounastamassa. Aina haeskelen sopivaa jolle heittää hymy ja katsekontakti, vaikka kommentoida kampelan mehevyyttä ruokaa hakiessa, mutta ei.....sitten kirjaston lukusaliin etsimään samaa kontaktia ja hymä. Ei kai nytkään osu hymyt kun ei 16-vuoteen...;D.
Miehet ne vaan aina lounastaa omissa maailmoissaan tai työkavereiden kesken. Minä yksin 4-hengen loossissani....aina.(no Hesarista saa vähän seuraa). Siitä avoimesta uteliaasta katseesta se kyllä lähtis, mutta ei taida lähteä enää...junani on tainnut jo mennä..
Miehet ne vaan aina lounastaa omissa maailmoissaan tai työkavereiden kesken. Minä yksin 4-hengen loossissani....aina.(no Hesarista saa vähän seuraa). Siitä avoimesta uteliaasta katseesta se kyllä lähtis, mutta ei taida lähteä enää...junani on tainnut jo mennä..
Vastaukset 17
Vanhimmat
Siis minkä ikäinen olet?
Täytin 50 äskettäin.
Olin lyhyesti naimisissa, sen enempää analysoimatta ja kolmikymppisenä yksinhuoltajuuden stigmatisoima.
Lapset veivät kaiken energian vaikka olisin halunnut seurustella jo silloin. Tuo lyhyt muutaman vuoden avioliitto on siis kokemukseni miehistä, mutta koska vain nainen tulee raskaaksi ja voidaan hylätä myös lapsineen kaikkineen en ole ollut vapaiden miesten unelma missään muodossa (yh-isät kyllä ovat usein palvottuja naisten silmissä, outo vastakohtaisuus)
Lapset ovat nyt kasvaneet ja poissa kotoa mutta yksinhuotajuuden jälkeen on tullut rasitteeksi ikä.
Yksin voin toki harrastaa mieluisia asioita, kiersin Kuusamon karhunkierroksenkin yksin tänä syksynä.
Suunnitelmissa on pidempi matka kun ensin vanhasta uskollisesta koirasta tuo aika jättää.
On vaan elettävä yksin näitä elämän rikkauksia,turha surra ettei kokemuksiaan voi jakaa. Siinä vaan katkeroituisi.
Minä en kyllä tuon huonon kokemuksen jälkeenkään suostu miehiä vihaamaan, päinvastoin.
Jatka vaan neitsytjahtiasi niin voit myös pian huomata jääväsi yksin.
Llasten kasvattaminen yksin on eräänlainen kunniatehtävä. Sitä tehtävää ei anneta kuin vahvoille koska vastuu on suuri. Miehet sitoutuvat homman harvemmin, mutta toki heissäkin on lostavia vastuunkantajia.
Ei yksinhuoltajuus ole häpeä. Noi lapsettomat naiset on varmaan paljon "käytetympiä" kuin lapsen saaneet, ja sinä kai suosit sitten naista jolla on takanaan abortteja tai lapsen antamista adoptioon?
Siitä vaan, ihan vapaasti..!
"Llasten kasvattaminen yksin on eräänlainen kunniatehtävä. Sitä tehtävää ei anneta kuin vahvoille koska vastuu on suuri. "
Vitsailet varmaan?
Hankit siis lapsen jollekin täydelliselle kusipäälle ja sitten uskottelet että olet vastuullinen vanhempi naisena kun mies luikkii pakoon kun mällit osuivat oikein ränniin?
Yksinhuoltajuuden ei tarvitse olla häpeä mutta aina voi etukäteen miettiä niitä omia vaihtoehtoja.
Kovin paljon on tullut naisia vastaan yh-äiteinä jotka ovat rillutelleet nuorempana, on löydetty se oma renttu/ulkomaalainen/komistus ja sen kanssa sitten pantu ja lujaa.
Sitten on lapsi maailmassa ja mies häipyy.
Tämän jälkeen nainen ajattelee että "no nyt on aika ettiä se kunnon rehellinen normi suomimies" kun sellainen viimeinkin kelpaa pyörittämään tätä taloutta yhdessä vieraan miehen siettämän ihanan Riku-Petterin kanssa.
Siihen päälle oodi yh-äideille.
selittää asiat itselleen edulliseksi on hämmästyttävä.
lapsi (lapset) on tehty kusipään/rentun/rikollisen/pettäjän/narsistin kanssa. Vaan kun ei ole. Suurin osa lapsista tehdään ihan tavallisten miesten kanssa. Oman lapseni isä oli ahkera, rehellinen, työssäkäyvä, tavallinen mies. Yhdessäoloa oli kestänyt neljä vuotta ja avioliitossa oltiin jo kun lasta alettiin toivoa. Silti muutaman vuoden kuluttua tuli ero.
Jos ja kun ette ole kokeneet pitkiä parisuhteita saati sitä, mitä tapahtuu, kun kahdesta tulee kolme (tai neljä) niin ei luulisi olevan kanttia arvostella.
Läheskään kaikki eivät liioin etsi lapselleen isäpuolta tai elättäjää. Ne ihan tavalliset isät yleensä haluavat huolehtia lapsistaan eron jälkeenkin.
Haluaisin tavallaan nähdä kuinka Kunnon Mies-ATM pitää avioliiton kasassa siinä vaiheessa, kun vaimo raskauden ja synnytyksen jälkeen menettää täysin seksihalunsa muutamaksi vuodeksi eikä parisuhdeterapiakaan auta. Tai kun se hoikka, kaunis vaimo on näkyvästi raskaana ja kaikkea muuta kuin hoikka - pystyykö ATM haluamaan naistaan siinäkin vaiheessa? Uskaltaako hän harrastaa seksiä jos se nytkin jännittää? Entä kun lapsi on syntynyt ja siellä ennen niin kauniilla vyötäröllä on kengurupussi (EI tarkoita läskiä vaan venynyttä kudosta) ja rinnat ovat lapsen käytössä ja jos niitä yrittää kiihottaa niin ne alkavat työntää maitoa? Alapääkään ei ole ihan heti samanlainen kuin ennen.
Ei teillä ole hajuakaan siitä mitä tarkoittaa perheen perustaminen ja miksi niin monet eroavat pikkulapsiajan aikana tai sen jälkeen.
Joku neropatti nyt toteaa ettei koskaan edes halua lapsia. Ei tarvitsekaan, se olisi maapallon kannalta ihan hyvä että lastenteko vähenisi. Mutta silloin pitää myös muistaa, että potentiaaliset kumppanitkin rajoittuvat niihin naisiin, jotka eivät halua lapsia. Monet (ellei jopa useimmat) naiset haluavat. Jopa niin paljon, että tekevät lapsen yksin jos miestä ei löydy.
Siitäkö kenkä puristaakin?
ovat olleet naimisissa noin 40 vuotta.
Oli jotenkin yllätyksellistä silmäpeliä nätin naisen kanssa. Katsoimme monta kertaa toistemme silmiin ja nainen hymyili lupaavasti. Sitten tuli naisen pysäkki.
Tuttu tilanne.
Eipä tuollaisissa tilanteissa ole paljon tehtävissä, varsinkin kun juna on niin täysi että joutuu istumaan samalla toisen yhtä kiinnostavan naisen vieressä.
Jos 28-vuotiaana uskaltaa avioitua miehen kanssa jolla vaikuttaa olevan aivan järkevät visiot perheen tulevaisuudesta?
Onko se rilluttelua jos mie lasten ollessa aivan pieniä löytääkin 14-v. nuoremman neitosen ja haluaa tätä niin pirusti että jättää perheensä ja unohtaa lapsensa?
En ole kaivannut ketään perheeseen ns. isän rooliin koskaan yksin jäämisen jälkeen. Olisin vain halunnut seurustelukumppanin jota tapailla silloin kun on mahdollista. Vakituista miesystävää jonka kanssa ei olisi tarvinnut viettää joskus viikonloppuja yhdessä, tehdä ehkä joku risteily joskus kaksin tms. Kuitenkaan en missään nimessä salasuhdetta. ihanteelista olisi ollut että miehelläkin olisi lapsi jonka kanssa hoitaisi omat velvoitteensa. onko tää muka niin vaikeeta.
hymyillään kun tavataan!
Jos lautasella on herkullisia lihapullia ja lasissa kotikaljaa ei naisen pokaaminen tule ihan heti mieleen.
tulla!
Taas kerran, nainen hiukan silmäilee ja hymyilee. Lounaalla on pari kivaa ja muut urpoja miehiä. Tämän Nainen näkee ekalla silmäyksellään miehen naamasta, johon on coodattu miehen bios käytöksestä ja ominaisuuksista. Se on merkki että nyt on aika toimia. kun naisen silmiinkatsominen ja hymy toimivat yhtäaikaa.
Sen Naisen hyväksynnän jälkeen ajan miehen peliliikkeen tapahtumiseen voi katsoa saksalaisesta kronografista miten pian pitäisi jo olla naisen pöydässä herrasmies manööverein casual deittaamassa ja vaihtamassa puhelin numeroita. Kuin varkain herrasmies onkin jo kädellä hiukan koskettanut Naista ja yllätys! Nainen ei jäykisty vaan hymyilee. Damm! Nyt onnistuu....
...ruoka on pian syöty.
Mies kehuu lounastaan ja sitä miten nainen näyttää tosi kauniilta ja tuo uusi pusero näyttää sopivan upeasti sinulle. Nainen loistaa kuin naantalin keksi.
Ruokkis on lopussa joten takaisin pitäisi lähteä. Aika loppuu ja on ratkaistava tilanne: mitä teen että Nainen ei mene kirjastolle silmäpelaamaan yhä vaan toteaa että "jes haluan treffata tämän Lounasmiehen ihan pian". Ehdotan reilusti treffejä koska voi vain voittaa, näin on aina. Kamunainenkin on parempi kuin ei mitään. Tutustunhan helposti naisiin. Koska Nainen ei sitä koskaan kysy miehen on johdettava tilannetta. Nainen vain valitsee miehen kosmisten päättelykykyjensä summana.
Minulla on kanttia tulla iskemään tässä casessa. Se voi olla paljon näillä markkinoilla. Tuntemani ytm:ät ovat aika kesyjä arkielämässä tapaamiensa naisten kanssa. Mutta toki heillä on turbo-iskemismanööverit viihteellä mitkä minulla laimeammat kemikaalit olla naisen katalyytti.
Roskaa vai hyvää viihdettä?
niille jotka ei baareissa käy eikä ryyppää: lounasravintolat seisovalla pöydällä lehtilukusalit (pienehköt).
Siellä ne naiset miehiä luuraa!