Aikaisemmassa keskustelussa viitattiin nimitykseen pakana...
Sanoja "syntinen" ja "pakana" voidaan käyttää loukkaavassa merkityksessä, kuten mitä tahansa sanoja, mutta silloin kyse on puhujan asenteesta, tarkoituksesta, ei sanasta itsestään...
Sanan etymologisessa merkityksessä jokainen ei-juutalainen on pakana. Sanaa käytetään UT:ssa hieman eri merkityksissä tilanteesta ja yhteydestä riippuen, mutta rodullisessa ja kansallisessa mielessä (juutalaiset kontra ei-juutalaiset) sillä ei ole enää (Jeesuksen sovitustyön jälkeen) kielteistä merkitystä. Ei ainakaan kristillisessä kielenkäytössä.
Kyseessä on yksinkertainen toteamus, fakta:
Minä olen pakanakristitty (=ei-juutalainen).
1.
Nimitys pakana pitää ymmärtää raamatullisessa yhteydessä. Uuden testamentin juuret ovat juutalaisuudessa. Jumala toi pelastustekonsa maailmaan juutalaisen kansan kautta. Nykypäivän juutalaisen kielenkäytössä nimityksellä voi yhä olla loukkaava sävy, jopa niin, että juutalainen saattaa sanoa kristityksi kääntynyttä toista juutalaista pakanaksi, tahtoessaan loukata häntä. Silloin pakana tarkoittaa "sinä et kuulu omaan kansaasi, olet luopio, olet ulkopuolella" (vrt. kafiiri). Kristityn kielenkäytössä pakanalla on erilainen merkitys, se tarkoittaa eri asiaa, koska kukaan ei ole Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jeesuksen ristintyössä Jumala yhdisti juutalaiset ja pakanat: ihmisen ja ihmisen välillä ei ole eroa, myös juutalainen pelastuu samalla tavalla kuin pakana, uskomalla Jeesukseen. Perinteiselle juutalaiselle ajatus on äärimmäisen loukkaava, kuten Paavali kirjoittaa "saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on JUUTALAISILLE PAHENNUS ja pakanoille hullutus", 1.Kor.1:23. 1992 käännös: "julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta."
Yhtäläisestä pelastuksesta Kristuksessa Raamattu sanoo mm. "hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä - - - ", Efesolaiskirje toinen luku.
Ja niin ollen "pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kolossalaiskirje kolmas luku.
"Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."
Paavalin sanoja kuningas Agrippalle, Apt.26:22-23.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä - - - Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin - - -
Roomalaiskirje 3:22-29.
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen - - -
Room.9:30-32.
2.
Raamatullisen terminologian lisäksi käsitettä pakana on perusteltua käyttää kristillisessä kielenkäytössä toisellakin tavalla. Tällöin kyse ei ole rodullisesta ja kansallisesta ominaisuudesta (juutalaiset kontra ei-juutalaiset) vaan elämänkatsomuksellisista seikoista, elämäntavasta ja elämänfilosofiasta.
Tästä lisää jatkoviestissä:
Kristillisyyden ja pakanallisuuden erosta.
Sanoja "syntinen" ja "pakana" voidaan käyttää loukkaavassa merkityksessä, kuten mitä tahansa sanoja, mutta silloin kyse on puhujan asenteesta, tarkoituksesta, ei sanasta itsestään...
Sanan etymologisessa merkityksessä jokainen ei-juutalainen on pakana. Sanaa käytetään UT:ssa hieman eri merkityksissä tilanteesta ja yhteydestä riippuen, mutta rodullisessa ja kansallisessa mielessä (juutalaiset kontra ei-juutalaiset) sillä ei ole enää (Jeesuksen sovitustyön jälkeen) kielteistä merkitystä. Ei ainakaan kristillisessä kielenkäytössä.
Kyseessä on yksinkertainen toteamus, fakta:
Minä olen pakanakristitty (=ei-juutalainen).
1.
Nimitys pakana pitää ymmärtää raamatullisessa yhteydessä. Uuden testamentin juuret ovat juutalaisuudessa. Jumala toi pelastustekonsa maailmaan juutalaisen kansan kautta. Nykypäivän juutalaisen kielenkäytössä nimityksellä voi yhä olla loukkaava sävy, jopa niin, että juutalainen saattaa sanoa kristityksi kääntynyttä toista juutalaista pakanaksi, tahtoessaan loukata häntä. Silloin pakana tarkoittaa "sinä et kuulu omaan kansaasi, olet luopio, olet ulkopuolella" (vrt. kafiiri). Kristityn kielenkäytössä pakanalla on erilainen merkitys, se tarkoittaa eri asiaa, koska kukaan ei ole Jumalan rakkauden ulkopuolella. Jeesuksen ristintyössä Jumala yhdisti juutalaiset ja pakanat: ihmisen ja ihmisen välillä ei ole eroa, myös juutalainen pelastuu samalla tavalla kuin pakana, uskomalla Jeesukseen. Perinteiselle juutalaiselle ajatus on äärimmäisen loukkaava, kuten Paavali kirjoittaa "saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on JUUTALAISILLE PAHENNUS ja pakanoille hullutus", 1.Kor.1:23. 1992 käännös: "julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta."
Yhtäläisestä pelastuksesta Kristuksessa Raamattu sanoo mm. "hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä - - - ", Efesolaiskirje toinen luku.
Ja niin ollen "pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kolossalaiskirje kolmas luku.
"Jumalan avulla, jota olen saanut tähän päivään asti, minä seison ja todistan sekä pienille että suurille, enkä puhu mitään muuta, kuin minkä profeetat ja Mooses ovat sanoneet tulevan tapahtumaan, että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille."
Paavalin sanoja kuningas Agrippalle, Apt.26:22-23.
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä - - - Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin - - -
Roomalaiskirje 3:22-29.
Mitä me siis sanomme? Että pakanat, jotka eivät tavoitelleet vanhurskautta, ovat saavuttaneet vanhurskauden, mutta sen vanhurskauden, joka tulee uskosta; mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut. Minkätähden? Sentähden, ettei se tapahtunut uskosta, vaan ikäänkuin teoista; sillä he loukkautuivat loukkauskiveen - - -
Room.9:30-32.
2.
Raamatullisen terminologian lisäksi käsitettä pakana on perusteltua käyttää kristillisessä kielenkäytössä toisellakin tavalla. Tällöin kyse ei ole rodullisesta ja kansallisesta ominaisuudesta (juutalaiset kontra ei-juutalaiset) vaan elämänkatsomuksellisista seikoista, elämäntavasta ja elämänfilosofiasta.
Tästä lisää jatkoviestissä:
Kristillisyyden ja pakanallisuuden erosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Uskonnonhistoriallisessa mielessä kristillisyyttä edeltänyttä aikaa sanotaan "pakanuuden ajaksi". Ymmärrän termin käytön, joskin se mielestäni on jossain mielessä harhaanjohtava, ikäänkuin ihmiset olisivat eri asemassa ennen ja jälkeen kirkkolaitoksen tulon. Ihminen on aina ollut ja tulee olemaan syntinen ja sellaisena armoa tarvitseva. Kirkko ei pelasta ketään. Pelastus on uskon kautta ja se merkitsee henkilökohtaista uskonratkaisua Jeesuksen puoleen.
"Pakanallisuus" soveltuu kuvaamaan ennen kristillisyyden tuloa vaikuttaneita uskonnollisia ja henkisiä virtauksia sekä niiden yhteisöllistä eli kulttuurillista kontekstia. Pitää kuitenkin muistaa, että jokainen ihminen tänäänkin elää "pakanallista" (parempi termi: jumalatonta) elämää ennen uskoontuloaan, ulkonaiseen sivistykseen ja hyveellisyyteen katsomatta. Jopa kristinuskoon turvaaminen (jos siitä puuttuu henkilökohtainen Jeesuksen vastaanottaminen ja sydämen usko) on jumalatonta; se on Jumalan edessä kuin saastainen vaate, Jesaja 64:6. Luonnostaan jumalaton turvaa omiin tekoihin, uskontoon ja jopa Jumalan lakiin, sen sijaan että nöyrtyisi ottamaan vastaan armon, Kristuksen.
Uskonnollinen kristillisyyden harrastaminen antaa mahdollisuuden pitää elämänhallintaa omassa päätäntävallassa: uskon Jumalaan niin kuin minulle sopii ja oikeaksi katson, noudatan Hänen tahtoaan niin kuin itse pidän hyvänä. Kristitty sen sijaan luovuttaa itsensä Pyhän Hengen hallintavaltaan. Hän suostuu sanomaan Jumalan edessä: mihin tahansa asiaan elämässäni painat sormesi, haluan olla avoin ja luovutan kaiken sinulle, auta minua tekemään parannus juuri siinä. Kristitty ei ole enää itsensä oma, 1.Kor.6:19.
Parhaiten termi "pakanallisuus" (henkisenä ja kulttuurillisena ilmiönä) sopii käytettäväksi ei-kristillisten muinaisuskontojen ja uskomusten harrastamisesta. "Uuspakanuus" tarkoittaa näiden harrastusten leviämistä länsimaiseen yhteiskuntaan. Kuntosaleilla ja jopa seurakuntien harrastuspiireissä voimisteluharjoituksina markkinoitavaa joogaa voidaan sanoa uuspakanuudeksi. Muinaissuomalaisen uskonnollisuuden kuten shamanismin harjoittaminen on uuspakanuutta.
Osa uuspakanuuteen hurahtaneista käyttää itsekin itsestään nimitystä pakana, jolloin kyse on vastalauseesta kristillisyyttä kohtaan sekä määrätietoisesta "vanhojen" uskomusten ja riittien parempana pitämisestä. Pakanuus tässä mielessä on laaja käsite ja sisältää monenlaisia uskomuksia ja tekniikoita. Merkittävä osa itseään pakanoiksi (sanan tässä merkityksessä) nimittävistä harrastaa tajunnan ja tahtoelämän tyhjentymiseen tarkoitettuja joogatekniikoita, päästäkseen meditaatiivisen "vastaanottamisen" tilaan (viestien kanavointi, automaattikirjoitus) sekä noituuden eri muotoja, esim. wiccalaisuutta.
3.
Pakanakristitty (ei-juutalainen) ei voi olla pakanallinen (jumalattomia elämäntapoja, jumalattomia uskonnollisia sekä henkisiä virtauksia harjoittava) kristitty. Pakanallisia uskomuksia harjoittaessaan hän kääntyy pois Jumalan tahdosta Kristuksessa eikä enää ole kristitty.
Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli - - -
2.Kor.6:14-16.
Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä - ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat.
1.Piet.4:1-4.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9490544
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9490544/46919002
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9490544/46917316
Kommentteja?