Selittäkääpäs minulle mikä tekninen ero on kahdella täysin sovaavalla nimityksellä: "syntinen" ja "kafiiri"? Kun muslimi haluaa herjata jotakuta, hän kutsuu tätä kafiiriksi, eli vääräuskoiseksi. Kyseessä on mitä suurimmassamäärin loukkaustarkoitukseen tarkoitettu kutsumanimi. Samalla lailla uskovainen kristitty kutsuu toista ihmistä syntiseksi halutessaan solvata mahdollisimman perustavanlaatuisella tavalla toista ihmistä tämän uskonnollisen, poliittisen tai seksuaalisen vakaumuksen takia. Niinpä toisen kutsumista syntiseksi voidaan pitää sekä kunnianloukkauksena että herjauksena, mutta lain edessä myös syrjimisenä.
Minun mielestäni on sama kutsutaanko ihmistä arabiaksi kafiiriksi vai suomeksi syntiseksi. vahva henkilöönkäyvä loukkaus se on silti.
Suomessa uskovaisilla on valitettavasti oikeus kutsua toisia ihmisiä syntisiksi, koska yhtään ennakkotapausta ei vielä ole, jossa käräjäoikeus olisi selvästi tuominnut uskovaisen siitä, että tämä solvaa toista ihmistä syntiseksi. Kyseessä on herjauksen mentävä porsaanreikä oikeuskäytännössämme. Tässäkohtaa tarvittaisiin oikeudenkäynti ja tuomio uskovaiselle selvästi kunnianloukkauksesta ja syrjinnästä.
Ateisteillakaan ei ole Suomessa oikeutta herjata uskovaisia henkilöönkäyvästi tai syrjivästi, mikä oikeus siis uskovaisilla on syrjiä ja herjata muita? Ateistille samasta teosta häkki heilahtaa paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin uskovaiselle ja vieläpä pitkällä tuomiolla.
Minun mielestäni on sama kutsutaanko ihmistä arabiaksi kafiiriksi vai suomeksi syntiseksi. vahva henkilöönkäyvä loukkaus se on silti.
Suomessa uskovaisilla on valitettavasti oikeus kutsua toisia ihmisiä syntisiksi, koska yhtään ennakkotapausta ei vielä ole, jossa käräjäoikeus olisi selvästi tuominnut uskovaisen siitä, että tämä solvaa toista ihmistä syntiseksi. Kyseessä on herjauksen mentävä porsaanreikä oikeuskäytännössämme. Tässäkohtaa tarvittaisiin oikeudenkäynti ja tuomio uskovaiselle selvästi kunnianloukkauksesta ja syrjinnästä.
Ateisteillakaan ei ole Suomessa oikeutta herjata uskovaisia henkilöönkäyvästi tai syrjivästi, mikä oikeus siis uskovaisilla on syrjiä ja herjata muita? Ateistille samasta teosta häkki heilahtaa paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin uskovaiselle ja vieläpä pitkällä tuomiolla.
Vastaukset 33
Vanhimmat
puhdas ja likainen
hyvä ja paha
Ihminen ja muista jokaien ihminen on syntinen ja vain Jeesuksessa Kristuksessa ihminen vanhurskautetaan ja on kelvollinen Jumalalle.
Älä murehdi muusta, kuin itsesi sielusta, minne olet matkalla, sen voit ratkaista vain tässä ajallisessa ajassa.
Älä siis käy etsikko aikasi ohi.
Me kaikki, sinä mukaan lukien, olemme syntisiä. Piditkö itseäsi pyhimyksenä? Harvoin tapaa noin tyhmää ihmistä.
Minun mielestäni on sama kutsutaanko ihmistä arabiaksi kafiiriksi vai suomeksi syntiseksi. vahva henkilöönkäyvä loukkaus se on silti.
Ei voi mitään, jos totuus loukkaa. Valhe olisi susta kai mieluisampaa kuultavaa.
Tässä Jeesuksen sanoja
Joh. 8:44
Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
Hyvä uutinen on se, että Jeesus voi antaa synnit anteeksi.
no mikä sinusta tekee erityisesti ei tyhmän? Varsinkaan kun synti on hyvin kyseenalainen ilmiö.
Ja islaminusko on muuten kehittyneempi versio kristinuskosta.
Ja vielä syntinen on eri asia kuin kafiiri.
Ei tuo ole totuus. Väittämäsi on "totuus" vain kristityille, eikä sillä ole mitään merkitystä ateisteille, koska me emme usko syntiin lainkaan. Ei ole olemassa syntiä eikä kukaan ole syntinen. Oikean ja väärän määrittelee vain maallinen laki siinä määrin kuin se on tarpeellista ja lakikin on joskus väärässä. Jeesus ei voi antaa yhtään mitään anteeksi, koska Jeesusta ei joko ollut olemassa tai hän kuoli 2000 vuotta sitten Pontius Pilatuksen tuomitsemana.
Maailman suurista uskonnoista hindulaisuus ja buddhalaisuus eivät pidä ihmistä alunperinkin kelvottomana ja syntisenä, mutta kummassakin suuressa uskonnossa katsotaan, että ihmisen teot kaikuvat takaisin ikuisuudesta, jolloin kannattaa tehdä enemmän hyvää kuin pahaa ja osoittaa toisille myötätuntoa. Se tunnetaan karman lakina. Muutenkin näiden uskontojen ihmiskuva on huomattavasti humaanimpi kuin kristinuskon ihmiskuva. Satanismi ja ateismi eivät tunnusta minkäänlaista syntisyyttä tai edes karman lakia, koska niitä pidetään todellisuuden kannalta tarpeettomina ja todistamattomina. Silti satanisminkin ihmiskuva on valoisampi kuin kristinuskon ihmiskuva, koska satanismissa ihminen on ensisijaisesti tekojensa herra. Kaikki se on luvallista, mikä tuottaa nautintoa, mutta ei tarpeettomasti vahingoita muita. Sma koskee Wiccalaisuutta.
Kun uskovainen kutsuu toista ihmistä syntiseksi, siihen sisältyy usein sellainen piilomerkitys kuin "ei-ihminen", "sika" tai "koira", samoin kuin siihen kun muslimi kutsuu toista ihmistä kafiiriksi. Usein tuo lisäloukkaus, eli "sika" tai "koira" jopa lisätään täysin avoimesti sanan "syntinen" tai "kafiiri" perään.
Shindolaisuudessa toista ihmistä kutsutaan usein nimellä "hinin", joka merkitsee suoraan kännettynä "ei-ihminen" tai "epäihminen". Sillä kuvataan toisin uskovaa.
toivoton tapaus. Annat tässä 50 %:n mahdollisuuden uskoa että Jeesus todella on ollut olemassa ja että Hän on kuollut Pontius Pilatuksen tuomitsemana. Näinhän se Raamattu asian todistaa. Sama Raamattu todistaa myös että Jeesus Kristus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Siis annat 50 %:n oddsilla mahdollisuuden siihen että Jeesus elää. Aika hyvä oddsi, eikös niin? Kannattaisi satsata ainakin vähän tuon mahdollisuuden varaan.
Onhan pelkästään jo Suomessa kymmeniä, jos ei jopa satoja tuhansia ihmisiä jotka todistavat kohdanneensa ylösnousseen Vapahtajan. Niin että nämä todistajat nostavat oddsia vielä lisää.
>>> Jeesusta ei joko ollut olemassa tai hän kuoli 2000 vuotta sitten Pontius Pilatuksen tuomitsemana.
Nykyään on useammilla sellainen harhaluulo, että pakanalla tarkoitetaan ihmistä joka ei ole uskossa. Itse asiassa, kaikki kristityt ovat pakanoita, sekä kaikki jotka eivät ole juutalaisia. Sana pakana on tullut juutalaiskulttuurista. Pakanalla juutalaiset tarkoittivat kaikkia muita ihmisiä, jotka eivät olleet juutalaisia.
Joskus huvittaa miten kristitty ihminen voikaan loukkaantua, jos jotakuta sanoo pakanaksi. Sekin on tosiasia, joka on kristityn osa, samoin kuin jokainen kristitty on syntinen.
pakanoita, myös juutalaiset. Ihmiskunta uskoo olemattomaan jumalaan, ja siksi he elävät yhä pakanuudessa.
Luulisiin, että kaikki kristityt tietävät pakana-merkityksen sekä sen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.
Kuurojen viittomakielessä pakana on viittomana epäjumalanpalvelija. (vasen alas, kädet yhdessä) ja suunta on aina viittomassa sinne, missä eksytys, paha ym. viitotaan.
Mielestäni hyvä viittoma, koska Israel, palvelee JHWH.ta eli Raamatullista Jumalaa ja pakanat palvelevat epäjumalia.
Kun pakana kääntyy elävän Jumalan puoleen, hän tulee Jumalan kutsuman kansaan kuuluvaksi, joka pääsee perille ts. on ei enää ns. pakana, joka kumartaa epäjumalaa, vaan siirrämme viittoman (oikealle ylös) eli uskova, joka palvelee nyt oikeaa ja on Jumalan omaisuutta.
Mutta, mitä tulee sanaan synti, niin eiköhän raamattu kehota käännyttämään syntisen tieltään oikeaan suuntaan ja mieltää sen hyväksi teoksi, koska on pelastanut hänen elämänsä. Mutta se on tapahduttava Pyhässä Hengessä, eli Henki tekee nuhtelun, ei nuhtelua tehdä ihmisen lihassa, koska lihassa ei saada mitään aikaiseksi.
Oikeaoppinen muslimi ei koskaan voisi sanoa itseään kafiiriksi, koska niin tehdessään hän asettaisi itsensä uskon ulkopuolelle. Kafiiri on "toisenlaisille, niille jotka eivät ole niin kuin minä" varattu nimitys: niille, jotka ovat alempiarvoisia.
Sen sijaan syntinen sulkee sisäänsä jokaisen. Olemme kaikki samanarvoisia. Kukaan ei ole toistaan parempi tai huonompi. Kristillisyyteen kuuluu käsitys että jokainen luonnostaan on syntinen (olemuksellisesti erossa Jumalasta) ja siksi tarvitsee sovitusta päästäkseen yhteyteen Jumalan ja tietyllä tavalla myös itsensä kanssa. Vain yhteydessä Jumalaan ihminen voi nähdä itsensä oikein ja oppia tuntemaan itseään oikein. Koska syntinen ei voi itseään sovittaa, kyse on armosta, joka saadaan uskomalla Jeesukseen. Usko Jeesukseen ei tee ihmisestä parempaa niin, että nostaisi hänet muiden yläpuolelle, ja että hänellä olisi oikeus solvata "toisenlaisia"; mitä syvemmin kristitty tiedostaa uskonsa perustan, armon, sen rakkaudellisempi hänestä tulee myös niitä kohtaan, jotka eivät usko. Rakkaudellisuus ei tarkoita että vaietaan totuudesta, vaan nimenomaan, että totuutta pidetään esillä silloinkin kun se tuntuu kipeältä, jopa loukkaavalta. On kuitenkin eroa siinä kuinka se tehdään. Kristuksen tahto ei ole että nyrkkiä heristellen ryhdymme toivottamaan hyvää matkaa helvettiin niille, jotka käskevät meidän painua jeesuksinemme - - - !
Jos ymmärrän että ihminen on Jumalalle kallisarvoinen ja rakas katsomatta siihen uskooko vai ei, tämän tulee näkyä asenteissani ja käyttäytymisessäni. Pohjimmiltaan kyse on hyvin sisäisestä asiasta. Näenkö ihmisen Jumalan rakkauden kohteena? Näenkö hänet rakastettavana, rakkauden arvoisena? Asian uskonnollinen ymmärtäminen, tiedollinen tieto, ei auta kovinkaan pitkälle, jos puuttuu Pyhän Hengen vaikuttama näkeminen, hengellinen ymmärrys.
Jumalan rakkaudessa eläminen on MAHDOTONTA syntiselle itsessään. Vain ARMO tekee asian mahdolliseksi:
"Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu."
Solvaanko itseäni kun sanon olevani syntinen? Ei. Minulle se ei ole haukkumanimi. Myöskään toisen sanominen syntiseksi ei ole solvaamista. Se on kristilliseen vakaumukseen kuuluva termi, ja asian esilläpitäminen kuuluu kristilliseen uskoon. Jos joku kokee tulevansa solvatuksi kun sanon että niin hän kuin minäkin olemme syntisiä, hänen tulisi ymmärtää, että kyse on minun vakaumuksestani johon minulla on oikeus. Ehkä hän voi ajatella: "minä en usko koko hölynpölyyn, joten olen syntinen vain hänen päässään, käsitemaailmassaan, mitäpä tuosta loukkaantumaan, hölmö mikä hölmö".
Mutta usein käy että henkilö ryhtyy heristelemään nyrkkiä kristitylle, huutelee jos mitä loukkaavampia nimityksiä, jotka on tarkoitettukin loukkaamaan. Kuka silloin solvaa ja ketä?
Kristityn kuuluu pitää esillä totuutta että jokainen on syntinen ja rakkauden arvoinen. Jumalan sovitustyö ristinpuulla on tuonut ihmiselle mittaamattoman arvon.
Lähtökohdastaan johtuen asioilla on ratkaiseva ero myös käytännössä. Muslimi voi vääräuskoisia alistaessaan, kiduttaessaan ja tappaessaan vedota islamiin ja Koraaniin. Se ei välttämättä ole ristiriidassa uskon kanssa, vaan voidaan katsoa olevan jopa osoitus oikeasta Jumalaa (Allah) rakastavasta ja palvelevasta uskosta. Kristitty ei voi toimia näin. Jos kristityksi itseään sanova toimii samalla tavalla - riistäen ja tuhoten "Jumalan käskystä" - on helppo UT:sta osoittaa ettei hän ole kristitty tai ainakaan ei toimi, kuten kristityn tulisi toimia.
Tämän tähden on hyvin tärkeää päästä sovintoon Jumalan kanssa ja myös seurustella Hänen kanssaan rukoillen, ammentaen voimaa Hänen läsnäolostaan, olemuksestaan ja mielenlaadustaan. Asialla ei ole ainoastaan henkilökohtaista merkitystä yksilön pelastuksen kannalta vaan ratkaiseva merkitys suhteessa ympäristöön, yhteisöllinen, yhteiskunnallinen merkitys. Evankeliumia esilläpitäessään kristitty on "Kristuksen kirje" ja tämän maailman "valo". Hän on valkeutena maailmassa, koska Jeesus, todellinen valkeus, asuu ja tulee ilmi hänen kauttaan. Kirje saattaa olla vaillinainen, repaleinen, mutta sittenkin se on kirje. Ehkä valo tulee esille himmeänä, loistaessaan vajavaisista saviastioista, mutta jos uskovaisen mieli on vilpitön ja tahtoo kiintyä Herraansa, hän saa vajavaisenakin (ja tietyssä mielessä juuri vajavaisena!) olla todistus Herrastaan, koska valo ei osoita häntä, vaan viittaa johonkin syvempään: Herraan, joka rakkaudessaan kutsuu ja ottaa suojaansa syntisen, heikon, pyhittäen hänet itselleen.
Ilman uudestisyntymisen tuomaa yhteyttä Jumalaan kristinusko jää uskonnoksi, siitä puuttuu olennaisin, keskeisin: Jeesuksen uhrin tarjoamaa elämäntodellisuus ja voima. Tosi kristillisyys merkitsee Pyhän Hengen uudistavaa, murtavaa ja parantavaa rakkautta, konkreettista yhteyttä; ulottuvuutta, jossa ei ainoastaan yritetä rakastaa (koska uskonto vaatii ja velvoittaa) vaan sisällisesti KOETAAN Hänen rakkautensa jolle jokainen on tärkeä.
anna minulle kärsivällisyyttä kestää tämä kaikki !!!!!
lohdutukseksi sinulle:
Jos olet kristitty, Jumala varmasti vastaa pyyntöösi, koska on luvannut:
"Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.
Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.
Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen - - - "
Jaak.1:4-8.
Saanko vielä kysyä, millaiseen Luojaan uskot?
joka on luonut meidät kaikki samanarvoiseksi ja jota ei tarvitse pelätä eikä pokkuroida eikä olla
kauhun alla käskytettävänä. Joka ei pakota mihinkään ja antaa meidän kasvaa omaa tahtiamme
ja hyväksyy kaikki tasavertaisena kirjalla tai ilman, teoilla tai ilman. Antaa löytää oman totuuden
sillä totuus on muuntuva. Mitään pelättävää ei ole, Luoja rakastaa kaikkia ehdoitta.
Ja sellaiseen joka ei anna uskon muuttua uskonnoksi. Rituaalit eivät vie valaistukseen.
Ja se teidän puhuma perisynti voikin olla yksinkertaisesti karmaa.
Kenties tai jotakin muuta.
luojaan kuin minä, siis ennen uskoontuloani, sillä erotuksella, etten uskonut itseni ulko- tai yläpuolella olevaan persoonaan jota voisi nimittää Luojaksi, ei ainakaan isolla alkukirjaimella.
Enemmänkin uskoin "luomistapahtumaan itsessään" ja niin ettei ole eroa luojan ja luodun välillä, on vain "tapahtuminen, liike, kaikkeuden olemus, itse". Siinä merkityksessä jumaluus on jokaisessa ihmisessä ja yhteys luojaan tapahtuu tiedostamalla itsensä osaksi jumalallista tapahtumaa. Siksi en olisi ollut valmis hyväksymään ajatusta että "Luoja rakastaa kaikkia ehdoitta" koska se merkitsee luojan ja luodun eroa: on yhtäällä joku, ihmisen yläpuolella oleva Olento joka rakastaa, ja toisaalla ikäänkuin alempiarvoisena joku, ihminen, jota rakastetaan. Saatoin kyllä nimittää olemisen kaikkiallista tapahtumaa "rakkaudeksi, joka sisällyttää itseensä kaiken" ja jossa voidaan löytää harmonia, mutta minun oli vaikea hyväksyä että Jumalalla olisi tämän "rakkauden" kanssa jotain tekemistä. Jumala oli mielestäni vain uskontoihin kuuluva termi ja kaikki uskonnot (aivan erityisesti kristinusko jeesusteluineen) perustavanlaatuista ihmisten kusetusta.
Ajattelin: jos jokin mitä "Jumalaksi" sanotaan on löydettävissä uskonnosta, sitten se löytyy niistä kaikista erotuksetta, niiden takaa, jonkinlaisena alkuideana mikä on niissä hukattu.
Olin siis valmis hyväksymään ajatuksen että joillain kristityillä saattaa olla yhteys tähän kaikkialliseen, itseään sykähtelevään rakkauteen, mutta sitoessaan jumalallisen kokemuksen edustamaansa uskontoon ja sen terminologiaan, he vääristävät siitä kumpuavat viestit niin, ettei alkuperäinen jumalallisuus ole niissä enää juurikaan tunnistettavissa.
Siksi katsoin paremmaksi välttää termiä Jumala (tai Luoja), koska näin että ko. termit liittyvät uskomusrakennelmiin (ja uskonnolliseen valtapolitiikkaan) vääristäen alkuperäisen kokemisen, jota niiden kuitenkin olisi tarkoitus kuvata ja jonka kuvaamiseen ne ehkä joskus oli luotu.
- - -
Jos jättäisit Luoja-ajatuksen pois viestistäsi uskomuksesi muistuttaisi hyvin paljon sitä... sanottakoon nyt vaikka idealistista näkemystä... mihin minä ennen uskoontuloani uskoin.
Uskoontulossa olen löytänyt todellisen Jumalan ja todellisen rakkauden. Tältä pohjalta aiempi ajatteluni uskomuksineen näyttäytyy minulle eksytyksenä ja perusteettomana haavekuvana. Näen kaiken jokseenkin toisin. Osittain kyllä samoinkin. Kristinuskoa voidaan käyttää uskonnollisella tavalla ja valtapolitiikkaa harrastaen, mutta se ei ole Jeesuksen vika ja syy. Hän on ainoa todellinen Herra joka voi vapauttaa myös uskonnon siteistä, mutta (mielestäsi ehkä paradoksaalisesti, ristiriitaisesti):
Vapauden löytäminen edellyttää antautumista, alistumista Hänelle, jossa ainoassa tämä kaikki on löydettävissä.
Asiaan on olemassa toinenkin näkökulma.
Juutalaiset fariseukset, ylipapit ja lainopettajat nimittelivät syntisiksi tavallista kansaa. He tekivät sen ylemmyydentuntoisessa ja halventavassa hengessä.
Siitä on runsaasti esimerkkejä Uudessa Testamentissa.
Nähdäkseni sanaa 'syntinen' voidaan käyttää eri tavoin todellisen merkityksen muuttumatta. Sanojan asenne ja asiayhteys ratkaisevat lopulta, onko sanan käyttö asiallista ja Hengen mielen mukaista. Useimmat ihmiset eivät osaa erottaa sanan eri käyttötapoja ja pitävät siksi sanaa loukkaavana. Emme varmaankaan halua tahallisesti ärsyttää tai loukata kanssaihmisiämme. Väärinkäsitysten välttämiseksi pidättäytyisin sanomasta toista ihmistä syntiseksi, ellei kyse ole evankeliumin julistuksesta tai sielunhoitotilanteesta. Niissä tilanteissa tuodaan selkeästi esiin kaikkien ihmisten syyllisyys ja syntisyys Jumalan edessä. Evankeliumiin kuuluu sovituksen sana, joka on uskottu meille uskoville. Sen tulee aina olla läsnä, kun synnistä ja syntisyydestä puhutaan.
Itsensä tai toisen henkilön syntiseksi toteaminen tai yleisen syyllisyyden saarnaaminen on vain evankeliumin karvasta esimakua. Syntien anteeksisaaminen Jeesuksen nimessä veressä vapauttaa ihmisen synnistä ja syyllisyydestä. Se on evankeliumin ydintä.
enkä Luoja sanaakaan halua käyttää, voihan ollakin ettei mitään senoloista edes ole olemassa.
Puhuttu kuten sinäkin että Jeesus sanoi sitä ja tätä. Se on kuitenkin suurta huijausta niin
kauan aikaa kunnes kykenet sanomaan että olet itse keskustellut hänen kanssaan kristustietoisuudesta. Silloin päästään asiaan : ))
Enkä halua edes jatkaa tätä keskustelua sillä tämä ei johtaisi muuhun kuin siihen että
uskovainen on viime kädessä oikeassa, aina ja iänkaikkiseti, amen.
Mikäköhän uskovaisen saa niin villisti aina julistamaan uskoaan kaikille kysyi joku sitä tai ei.
Eihän likinäköä tai sairauttakaan kerrota jokaiselle. Ja jos ilosta on kyse niin eihän iloakaan jaeta
jokaiselle kun yksi ilo ei välttämättä ole kaikkien ilo.
Heippa
"Sen sijaan syntinen sulkee sisäänsä jokaisen."
- Etkö tajunnut? Miten ateistin näkökannalta kukaan voi olla syntinen? Perustele!
"Usko Jeesukseen ei tee ihmisestä parempaa niin, että nostaisi hänet muiden yläpuolelle, ja että hänellä olisi oikeus solvata "toisenlaisia"; mitä syvemmin kristitty tiedostaa uskonsa perustan, armon, sen rakkaudellisempi hänestä tulee myös niitä kohtaan, jotka eivät usko"
- Olen ateisti, olenko mielestäsi syntinen? Ja tajuatko tuomiosi loukkaavuuden? Jo se, että alat ateistia määritellä omiesi dogmien mukaan on loukkaavaa.
"Jos ymmärrän että ihminen on Jumalalle kallisarvoinen ja rakas katsomatta siihen uskooko vai ei, tämän tulee näkyä asenteissani ja käyttäytymisessäni. Pohjimmiltaan kyse on hyvin sisäisestä asiasta. Näenkö ihmisen Jumalan rakkauden kohteena? Näenkö hänet rakastettavana, rakkauden arvoisena? Asian uskonnollinen ymmärtäminen, tiedollinen tieto, ei auta kovinkaan pitkälle, jos puuttuu Pyhän Hengen vaikuttama näkeminen, hengellinen ymmärrys. "
- Muista että ateisti ei näe, eikä todennäköisesti haluakkaan nähdä jumalaasi!
"Vain ARMO tekee asian mahdolliseksi: "
- Voit vaikka raiskata lapsen kunhan armopankissasi on katetta!
"Solvaanko itseäni kun sanon olevani syntinen? Ei. Minulle se ei ole haukkumanimi."
- Ei tietenkään, sinulla on harhasi mihin tuo määritys pohjautuu.
" Myöskään toisen sanominen syntiseksi ei ole solvaamista."
- On, tottakai se on! Ateistilla ei ole samaa määritystä kuin sinulla!
"Jos joku kokee tulevansa solvatuksi kun sanon että niin hän kuin minäkin olemme syntisiä, hänen tulisi ymmärtää, että kyse on minun vakaumuksestani johon minulla on oikeus."
- Voisinko tätä metodia käyttäen aina sanoa että olet täysi kusipää tampio joka ei tajua elämästä mitään ja ottaa jeesukselta sisään... niellen kaiken... loukkaamatta sinua jos vaikkapa minun vakaumukseni sen sallii?
"Kristityn kuuluu pitää esillä totuutta että jokainen on syntinen ja rakkauden arvoinen. Jumalan sovitustyö ristinpuulla on tuonut ihmiselle mittaamattoman arvon. "
- Omassa piirissänne saatte vaikka raamatulla toisianne takoa. Minun silmille tullessa tuo vain ärsyttää!
"Tämän tähden on hyvin tärkeää päästä sovintoon Jumalan kanssa ja myös seurustella Hänen kanssaan rukoillen, ammentaen voimaa Hänen läsnäolostaan, olemuksestaan ja mielenlaadustaan. Asialla ei ole ainoastaan henkilökohtaista merkitystä yksilön pelastuksen kannalta vaan ratkaiseva merkitys suhteessa ympäristöön, yhteisöllinen, yhteiskunnallinen merkitys. Evankeliumia esilläpitäessään kristitty on "Kristuksen kirje" ja tämän maailman "valo". Hän on valkeutena maailmassa, koska Jeesus, todellinen valkeus, asuu ja tulee ilmi hänen kauttaan. Kirje saattaa olla vaillinainen, repaleinen, mutta sittenkin se on kirje. Ehkä valo tulee esille himmeänä, loistaessaan vajavaisista saviastioista, mutta jos uskovaisen mieli on vilpitön ja tahtoo kiintyä Herraansa, hän saa vajavaisenakin (ja tietyssä mielessä juuri vajavaisena!) olla todistus Herrastaan, koska valo ei osoita häntä, vaan viittaa johonkin syvempään: Herraan, joka rakkaudessaan kutsuu ja ottaa suojaansa syntisen, heikon, pyhittäen hänet itselleen"
- Ja jumala muka on oikeasti olemassa? Todista tuo ensin, ala sitten saarnata pakanoille (ps lammaspaimenten kirjoittama satukirja ei edelleenkään ole todiste)
>Mikäköhän uskovaisen saa niin villisti aina julistamaan uskoaan kaikille kysyi joku sitä tai ei. <
Yleisesti ottaen, jotkut kertovat, jotkut ei. Itse en julista tai käyttäisin sanaa kertoa, ellei juttu käänny uskon asioihin toisen aloitteesta. Mutta tämähän on keskustelupalsta, joten puhe uskosta aloituksen perusteella on paikallaan. Sinuahan pyydettiin kertomaan, mihin sinä uskot.
>Heippa<
Koetko jääneesi alakynteen oman uskomuksesi kanssa, kun nimimerkki teapot kertoi löytäneensä aidon yhteyden Jumalaan kristinuskosta, eikä siitä samanlaisesta newage-tyyppisestä uskomuksesta, joka on oma näkemyksesi?
Juuri siksi etten näe hedelmälliseksi kirjoitteluksi sitä että kirjoitukset ovat eipäs-juupas
leikkiä. Keskustelu on sitä että vaihdetaan ajatuksia tyylillä voisiko olla mahdollista-olen kokenut ja oivaltanut seuraavaa eikä sitä että yhteen uskoon perustuen hoetaan pelkästään
sitä kuka on oikeassa uskossaan. Olen sitä mieltä ettei oikeaa ole yhdessä ainoassa uskossa-
Uskomus on uskomus siitä olen perillä enemmän kuin luuletkaan. Tiedätkö oikeasti mitä
usko saa aikaiseksi.
Sanotaan ettei pidä uskoa mitään sen perusteella mitä joku toinen on sanonut vaan jokainen
sanoma täytyy punnita ja kuunnella omaa sielua ja joko hyväksyä tai hylätä se. Kaikki muu
on valehtelua ja syntiä.
Kysyisin sinulta mitä on mielestäsi new age tyyppinen uskomus? Et ehkä tiedäkään mistä on kysymys. En muista sanoneeni omavaani jotakin tietyn tyyppistä uskomusta enkä sanonut että teapotin kristinusko oli jotenkin väärä. Olen peräänkuuluttanut sellaista keskustelua joka perustuu oman ajatelman mukaan enkä jonkun sanoman mukaan. Ja jos huomaan että (usein fanaattisesti johonkin uskovan) hedelmällistä keskustelua ei synny näillä perusteilla jätän mieluummin kommentoimatta sillä en halua jatkaa jankutusta.
Pilkettä silmää sinullekin ; )
uskovien pitäisi Sinua "oikeutta kaikille" -nikillä kirjoittavaa syntistä jumalatonta pakanaa kutsua, kun Sinä syntinen jumalaton pakana et sen hurskaammaksi muutu ennen Jeesuksen nimessä ja veressä julistettua syntien anteeksiantamusta?
yksi syntinen:
" Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti,..." (joh. 8:44)
Siteeraus on loukkaus ensinnäkin ihmiskuntaa vastaan.
Siteeraus on loukkaus isääni ja isoisääni ja hänen isäänsä ...kohtaan.
Vanhempani, eikä kenenkään vanhemmat ole pahuuden ruumiillistumia. Kuinka ilkeät tuollaista edes esittää.
Millaisia ajatuksia korvien välissäsi liikkuu? Isänikö murhaaja? Tajuatko mistä puhut. Isäsikö murhaaja.
Pidätkö todella vanhempiasi murhaajina? Eikö sinulla vähääkään ole kunnioitusta vanhempiasi kohtaan. Vastaa jos uskallat!
Kasvattivatko vanhempasi sinut katalaksi konnaksi? Jos kasvattivat, siteeraus sopii vanhempiisi, mutta ei kehenkään muuhun. En vain usko, että he sellaisia olisivat olleet. En vaikka niin väittäisit.
Tulepa sanomaan se minulle tai joku toinen. Lennätte justiinsa pihalle, olipa kahvinjuonti kesken tai.
Heittelet varmaan päivittäin tuollaista loukkausta ihmisten päälle. Tuntuu varmaan kivalta. Varmaan tuntuu kivalta olla uskovainen ja siveellisyyden puolesta eläintä alempana.
Tuo raamatunjae pitäisi viedä oikeuteen. Ei muukalaisviha, ei kansanmurha, ei mikään rikos ole niin suuri kuin ko. raamatunjae. Tuollaista jos lapsen päähän ryhdytään pänttäämään, heidän tulevaisuus on sillä pilattu.
Kertakaikkiaan ei. Nykyään ei mikä tahansa voi olla uskonnon nimissä hyväksyttävää. Vai voiko? Saako uskovaisten vanhempia ryhtyä nimittelemään murhaajiksi ja perkeleen sekasikiöiksi ja lapsia tulevina vanhempina loata etukäteen? Vastaa jos pystyt.
Jos olet "yksi syntinen" rehti ihminen, viet itse jakeen oikeuteen ihmiskunnan suurimpana viharikoksena.
Leventelet nimettömänä palstalla ilman häpyä siveellisyydestä. Kunhan et vain ole T. P...lli?
sinäkin "merihukka", jumalaton syntinen murhaaja ja kyykäärmeen sekasikiö, oikeat karvasi näytit mielipiteenilmaisullasi.
Eikö Raamatun kirjoituksia Sinun mielestäsi pitäisi julistaa niinkuin on kirjoitettu, koska kirjoituksissa nimitetään jumalatonta syntistä pakanaa jumalattomaksi syntiseksi ja murhaajaksi ja äitinsä sekä isänsä tappajaksi ja haureelliseksi huorintekijäksi.
Pitäisikö Jeesukseen uskovan julistaa siltikin Raamatun kirjoituksia, mutta jättää syntisten jumalattomain nimitys kokonaan pois käytöstä ja nimittää syntisiä jumalattomia vaikka epäuskoisiksi tai ateisteiksi, vai mitenkä Sinun mielestäsi se "korvasyyhysaarna" olisi Sinulle mieleen?
Entäs syntikysymykset? Kun Jeesus pelastaa edelleenkin syntisiä jumalattomia, niin millä muulla nimellä se syntisyys tulisi esille, että se rimmaisi saarnassa Sinun mielestäsi oikein?
Ei toisia voi nimittää murhaajiksi ja kyykäärmeen sikiöiksi nykyaikana Raamatun perusteella. Jos Raamattu sisältää tällaisia solvauksia, niiden käyttämisestä pitää yleisen hyvän nimessä pidättäytyä, eli Raamattua ei saa julistaa vanhan tekstinsä muodossa. Uskonnotonta saa sanoa ateistiksi muttei solvata millään muulla nimityksellä. Raamatun validiteetti pitäisi ylipäätään arvioida uudelleen ja poistaa Raamatusta kaikki toisia loukkaava materiaali kokonaan. Koraani vaatisi saman remontin mahdollisimman nopeasti ja samalla tappamiskäskyjen poistamisen.
Se mikä Raamatussa on nykylainsäädäntöä vastaan on selvästi sitten rikollista tekstiä ja sen käyttäminen pitää olla oikeudessa tuomittavaa. Solvaus on solvaus vaikka perustelisit sen Raamatulla.
Jos teillä uskovaisilla on oikeus solvata Raamatun perusteella niin otan käsiini vallan solvata ihan ketä tahansa ihan millä perusteella tahansa ja jopa ilman syytä. Enkä ota solvauksistani tulevaisuudessa minkäänlaista vastuuta, koska tekään ette kanna rikosvastuuta solvaamisesta jonka teette Raamatun perusteella. Huomaatteko, että lain noudattamisesta kieltäytyminen toimii sitten myös meidän ateistien puolelta tarpeen vaatiessa?
totuus sanoo kaikkien olevan syntisiä ja anteeksiantamusta vailla, niin näinhän me omalla kohdallamme tosiasiassa olemme, kun tarkastelemme omaa elämäämme Raamatun kirjoitusten perusteella. Jeesus on tullut pelastamaan syntisiä, koska ei vanhurskas enää pelastusta tarvitse. Ja koska Jeesus itse käyttää syntisistä nimitystä syntinen, niin samoin myös uskovat käyttävät epäuskoisten jumalattomien teoista sanaa synti, josta sitten tulee henk.koht. persoonaan kohdistuen syntinen.
Mitäs mieltä olet epäuskoisten syntisten jumalattomien taholta kuullut jutustelut, jossa uskovia nimitetään hihuleiksi ja hihhuleiksi, pöljiksi ja hulluiksi, yms. lempinimeä "rakkaudellisesti" haastellen, niinkuin vain syntinen jumalaton osaa lausahdella?
Niin että ovat nuo tuollaiset vaan pelkkää huulenheittoa ja harmittomaksi huumoriksi luokiteltavaa sananhelinää, vai aivan vakavasti otettavaa herjausta uskovaisia kohtaan?
R.yssä. Jos olet fiksu ihminen, et mene tuolla perusteella solvaamaan ja haukkumaan ketään. Jos menet, olet pöhlö ja joudut ennen pitkää vastaamaan sanoistasi. Luuletko, että jumalasi silloin sinua auttaa. Oletatko, että hänen kuuluisi auttaa? Oletatko että jumalasi tukee törkeää solvaajaa.
Joh 8:44: "Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. "
Vastaa Ryssä, ovatko vanhempasi murhaajia? Sanotko heitä murhaajiksi. Puhutteletko vanhempiasi ruokapydässä: Anna murhaajaäiti perunoita tai sinä kirottu himokas isä heitäkö leipäpalan. Vastaa.
Haukutko vanhempiasi valehtelijoiksi. Onko se yleinen puhetyylisi?
Parjaatko kaikkia kanssaeläjiäsi murhaajiksi ja valehtelijoiksi?
Syytätkö lapsiasi vuodesta toiseen tulevina murhaajina, valehtelijoina ja himoklöntteinä?
Totta, Vastaat että enhän minä, mutta kun.....Sana sanoo....uskovana...hölöhölöhölö....jne.
Jos et jakeen sanoilla pysty puhuttelemaan toisia uskovia ja muita et saa valtion lakien perusteella noin puhutella, mitä teet?
Jae on täysin moraaliton. Sitä ei minkään muun järjestön periaateohjelmassa hyväksyttäisi. Järjestö ei pääsisi yhdistysrekisteriin. Raamattu on kaikkien kristillisten järjestöjen periaateohjelma. Uskonnolliset järjestöt ovat hyväksytty yhdistysrekisteriin. Niillä on hyvän moraalin vastainen periaateohjelma.
Jos sinulla on hitunen moraalia jäljellä, mitä teet?
Eikö sinun velvollisuus ole rehtinä kansalaisena vetää ko. raamatunjae ja 100 muuta oikeuden käsittelyyn? Ellei ole, älä enää koskaan puhu moraalista ja siveellisyydestä.
Uskovaiset siis esittävät tosissaan väitteen, että saavat solvata toisia koska Raamattu antaa siihen yksiselitteisen luvan, jolloin Suomen laki ei ole voimassa uskovaisille. Sehän on ihan sama kuin minä esittäisin ateistina väitteen, että minulla on ateismini perusteella vapaa-ajattelijan liiton antama lupa vetää täysi kaatokänni ja lähteä sitten ajelemaan autolla. Tässäkään tapauksessa Suomen laki ei koske minua koska satun olemaan ateisti ja ateismi antaa minulle luvan rikkoa lakia. Logiikka on uskovaisten logiikan kanssa sama.
Käytännössä jos nyt vedän puoli koppaa kaljaa ja kumoan viskipullon kurkkuuni ja hyppään sitten auton rattiin, saan sakot ihan varmasti siitä tempusta vaikka perustelisin sen Raamatulla. Parhaassa tapauksessa menisi ajokorttikin. Tietysti voin kokeilla miten siinä käy jos noin tekee ja kertoa lopputuloksen julkisesti täällä. Uskovaiset tuskin haluavat, että teen näin?
Raamattu on osittain nykylainsäädännön vastainen kirja ja solvaaminen Raamatun perusteella on aivan varma rikos.
syntiseksi ole Jeesukseen uskovan taholta mikään solvaus, kun tiedämme, ettei syntinen jumalaton tunne Jeesusta ja puheittensa perusteella vähättelee Jumalan armoa Kristuksessa Jeesuksessa sekä pitää Raamattua satukirjana.
kauan aikaa sitten kuolleet ja kuopattu, eikä heidän jälkeenpäin nimittelemisensä murhaajiksi ja huorintekijöiksi ole Isä Jumalalle laisinkaan mieleen, jotenka näiltä osin en voi laisinkan toteuttaa Sinun kehoitustasi heihin. Mutta 4 systeriäni ja 1 velimies ovat edelleenkin elossa. Heitä vaan tapaan tosi harvoin. Ehkä muutaman vuoden välein. Mutta empäs tosiaankaan ole älynnyt nimittää heitä noin, niinkuin Sinä omaisillesi asian esität, josta jo kerroit.
Minun velvollisuuteni ei ole muuttaa Raamatun sanasta yhtään kohtaa, vaan julistaa Raamatun sana kirjoitusten mukaan. Ja sinun velvollisuutesi on ottaa Raamatun julistettu sana vastaan tai olla ottamatta. Se on Sinun asiasi, kuinka suhtaudut asiaan. Mutta älä sitten viimeisellä tuomiolla Isä Jumalan kasvojen edessä ollessasi märise siitä, että et ole evankeliumin ilosanomaa kuullut. Olet sinä sen kuullut, mutta et ole asialle korviasi lotkauttanut.
>>>Samalla lailla uskovainen kristitty kutsuu toista ihmistä syntiseksi halutessaan solvata mahdollisimman perustavanlaatuisella tavalla toista ihmistä tämän uskonnollisen, poliittisen tai seksuaalisen vakaumuksen takia. ....Ateisteillakaan ei ole Suomessa oikeutta herjata uskovaisia henkilöönkäyvästi tai syrjivästi, mikä oikeus siis uskovaisilla on syrjiä ja herjata muita?
käsitteinä eivät tarkoita ihmisen tekoja, hyviä tai pahoja.
Nämä käsitteet tarkoittavat IHMISEN ASEMAA pyhän vanhurskaan Jumalan edessä.
Jokainen ihminen on joko syntinen tai vanhurskas Jumalan edessä.
Kolmatta vaihtoehtoa ei Raamatusta voida löytää.