Kamppakaverini kanssa juteltiin ja tuli puheeksi kaverit ja han sitten kysyi etta "kuinka monta ihmista sun kaveriporukkaan kuuluu, keiden kanssa menet aina ulos tapaamaan ihmisia?". En aluksi ymmartanyt ja sanoin etta enhan mina kavereita ole laskenut, niita on niin monta..joka viikonloppu eri ihmiset, riippuu kuka on lahdossa ulos ja kuka ei. "But your familygroup?" Niin. Eihan minulla tosiaan sellaista ole. En kuulu mihinkaan. Olen irtonainen joka joutuu joka ilta nakemaan vaivan yrittaessaan selvittaa mika "ryhma" minut talla kertaa huolisi mukaan. Tosiaan, toisilla on se tietty porukka, mina olen aina se ulkopuolinen joka yrittaa tyrkyttaa seuraansa. Toisilla on joko tiivis kaveriporukka tai vahintaan tytto/poikaystava. Minulla ei kumpaakaan! Tama selittaakin miksi minusta tuntuu niin yksinaiselta vaikka ihmisia ymparilla onkin! En tieda miksi nain kay aina olin sitten missa tahansa. Esim.olen nyt vaihto-oppilaana, mutta Suomessa oli sama tilanne. Olen aina se jonka kanssa kayda nopeasti kahvilla mutta sitten palataan taas siihen omaan elamaansa mihin mina en kuulu!
Ei tiettya ystavapiiria
gjasdñjfswgsdf
8435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itelläni oli samanlainen tyhjyyden tunne yhdessä vaiheessa. Susta tuntuu yksinäiseltä vaikka olisit porukoissa koska kukaan niistä ei ole sun oikea kaveri. Oikeita kavereita voi olla vaikea saada ja löytää. Kannattaa nyt vaikka alottaa siitä, että keskityt niihin ihmisiin jotka haluaa olla just sun seurassa. Oon huomannu että ajaudun automaattisesti sellasten hieman yksinäisempien ihmisten seuraan ja porukassa viihdyn oikeastaan vain silloin kun tunnen hyvin kaikki ympärillä olevat.
Ei kannata yrittää olla hyvä kaveri sellaselle jonka kanssa ei oikeesti ole edes mukava olla. Kohtelias voi olla ja small talkia oot varmaan jo oppinu.
Eli nyt hommaat ensin yhden hyvän ystävän jos sellainen tulee vastaan ja jos tapaat toisen ni voit koittaa tutustuttaa ne toisiina ja siitä se sit lähtee.
Tuntuu vaan ettei kukaan erityisemmin halua olla kanssani. Ainoastaan jotkut miehet, mutta he ovat vaan kiinnostuneita "sillä silmällä", ei heitä kaveri kiinnosta olla. Usein sitten ajaudun viettämään tämän kaltaisten ihmisten kanssa iltaa, ja sitten he pettyvät kun ei irtoakaan ja yhteydenpito loppuu siihen.
Ongelmani on vaan se että olen hiljaisempi ja hyvin harvan kanssa juttu luistaa rennosti ja luontevasti. Osaan kyllä jonkun verran smal talkia ja on minulla hyviäkin hetkiä jolloin juttelen tarpeeksi mutta sosiaaliset tilanteet on minulle aika vaikeita (mutta ei ylitsepääsemättömiä, olenhan sentään vaihtoonkin yksin uskaltautunut ja tutustunut ihmisiin!).;) Mutta tämä vaan rasittaa kovasti kun aina saa olla se joka yrittää ottaa yhteyttä.
Oho erehdyin luulemaan sua miespuoliseks, mutta tämän toisen viestisi perusteella oletkin siis nainen. :D
On kyllä ihmeteltävä että millasia miehiä oikein oot tavannut (ja missä maassa???) jos ne ensimmäisellä tapaamiskerralla odottaa jo jotain eikä halua tutustua. Kannattaa ehkä etsiä kaveria ensin tyttöjen joukosta ni eipä tarvii arvuutella niiden motiiveja. Ehkä sitten myöhemmin jos joku poitsu on oikeesti vaan hyvä tyyppi eikä sen kummempaa.
Hakeudu niiden seuraan joiden kanssa olet luontevasti. Small talk ei ole mikään pakko. Luulen että se on lähinnä luonne kysymys. Monet suomalaiset varmaan kokee sen ihan turhaks että vieraalla (tai lähes vieraalle) jotain ruvetaan pälättää. (vaikkei se mikään ongelma muuten olisikaan)
Mulla itelläni on niin, että useimmiten ite pidän yhteyttä kavereihini. Se johtuu siitä että olen ehkä hiukan sosiaalisempi eli ei se mua haittaa. Tiedän ettei ne tavallaan jätä mua kuitenkaan mistään paitsi. Ymmärrän sun tilanteen jos ne tyypit on sellaisia sosiaalisia, mutta ei siltikään välitä susta, vaan niillä on aina joku parempi frendi sun tilalle. Yhdyn toiseen vastaajaan: Älä ikävöi kuulua johonkin ryhmään! Keskity mielummin yksittäisiin ihmisiin ja jos joku ryhmä kehkeytyy luonnostaan ni hyvä. Ja muista ettet yritä liikaa olla kiinni jossain yhdessä ihmisessä ja yritä olla niiden kaveri. Kaveruus tulee ihan luonnostaan ilman liikoja yrittämisiä. Trust me! :D
No eihän ne nyt ensimmäisellä kerralla välttämättä odotakaan, mutta siis yleensä miehet vaan haluaa muutakin kuin pelkkää kaverillista yhdessäoloa. En ole ns. "hyvä jätkä", "yksi jätkistä" jonka kanssa heittää läppää (valitettavasti).
Jep, pitää ottaa vaan rennosti ja keskittyä yksittäisiin ihmisiin, vaikka kadehdinkin kaveriporukoita joissa kaikki tuntevat toisensa ja ovat kaikkien kavereita. Lähinnä tuo kämppikseni suhtautuminen asiaan sai minut miettimään että olenko jotenkin huonompi kun minulla ei ole tiettyä ryhmää mihin kuulua.
Alussa porukoita meinasi syntyä mutta tuntuu että minut työnnettiin pois. Esim.suunnittelimme yhtä matkaa ja sitten sain tietää että he olivatkin menneet vain keskenään. Tälläiset pikku jutut jäävät mietityttämään ja tuntuvat ikävältä, ei sille voi mitään...
No tuohon ensimmäiseen kappaleeseen sanon, että voihan asia olla niin että miesten kaverina on rennompaa. Tai mitä oon ymmärtäny niin naisten kaverisuhteet muistuttaa enemmän seurustelusuhdetta kun miesten kaverisuhteet. Miesten on kuitenkin todennäköisesti täysin mahdoton nähdä sua "hyvänä jätkänä" (varsinkin siis jos olet hyvännäköinen). Syitä on myös monia muitakin miks tällaset kaverisuhteet ei ole niin yleisiä. Jossain vaiheessa yritin kauheesti olla tyttöjen kaveria. Se johtu ihan siitä, että kaipasin jotain naisen läheisyyttä eron jälkeen ja eihän siitä mitään tullut. :D Luulen että sulla on vähän sama tilanne (syytä en tiedä). Koitat hakea miehiltä jotain mitä et saa naisilta, mutta ongelma on se että miehet eivät suhtaudu suhun kuten miehiin. Luulen että saat kaiken tarvitsemas naispuolisilta kavereilta. Seurustelusuhde voi olla sitten kivana lisänä siinä vielä.
Tommonen kieroilu ei kuulu kyllä kaveriporukkaan. En tiedä onko se sitten naisilla yleisempää? Tässä tapauksessa syynä taisi olla se, että ne kuvitteli pitävänsä hauskempaa ilman sua koska et ollut niille niin läheinen ihminen. Eli kyllä sillä asialle voi paljonkin. Tutustut vaan oikeisiin ihmisiin kunnolla ni et tuu kaltoinkohdelluks. Ja porukassa on nimenomaan tärkeetä että ketään ei syrjitä koska kaikki on ihan yhtä hyviä. Mulla itelläni ei tavallaan ole mitään ryhmää vaan ainoastaan joukko kavereita (oikeastaan siis vain kolme oikeaa kaveria) ja oon sen mukaan kenenkin kaa miltä tuntuu. Nyt esim. sovin huomiseks että meen pelaan yhen kanssa pöytätennistä ja ilmotin muille asiasta tekstarilla että tulee mukaan jos pääsee.
Vieras porukka ei tuo sulle parempaa mieltä vaan ne oikeet kaverit. Et ole mitenkään huonompi kuin muut
Lisään vielä tohon, että todennäköisesti jos sulla on hauskaa miesten kanssa ja teillä on paljon yhteisiä keskustelunaiheita ja oot vieläpä hyvännäkönen niin ei se mies mihinkään lähde. Siin on sitten kaikki auki, mutta mies kai harvemmin tyytyy vain kaverisuhteeseen koska kokee jotenkin epäonnistuneensa. Ootko tehnyt miehille jo heti selväks (tavalla tai toisella) että haluat vain kaverisuhdetta mikä ajaa ne pois?
En niin ikävöisi kuulua johonkin ryhmään. Itselläni oli tälläinen "kaveri" porukka ja kaikki vaan haukkuivat toisiaan mitä kamalammin ja kasvotusten olivat että "hei rakas pupuliiiiini" Sillon meinasin oksentaa!
Sain nähdä aika paljon vaivaa että pääsin näistä kieroista ja itsekeskeisistä ihmisistä eroon.
En tajua miks pitää olla "kaveri" porukka kun kuitenkin kaikki inhoaa toisiaan.
kysymys, tosi ystävyyttä on niin harvassa, kaikki vain joko yrittävät sitten hyötäö tai vain tehostaa itseään (egoaan).
Minulla on ollut viimeksi Ystäsiä vain lapsena, sittemmin ole yksinäisenä sutena tietäni tallustellut, tosin omasta halustani.