olen vieläkin ihan shokissa. Eilen poikaystäväni sanoi minulle, ettei hän ole varma mitä hän haluaa parisuhteeltamme. Olen pannut merkille ettei hän enää osaa sanoa pitävänsä tai rakastavansa minua. Päällisin puolin meillä on kuitenkin näyttänyt olevan kaikki hyvin. Emme ole esimerkiksi riidelleet vakavasti.
Olen hyvin hämmentynyt. Minullakin on ollut epäilyksen tunteita, siitä että olenko parisuhteessa sen takia, että rakastan poikaystävääni vai siksi että parisuhde tuo minulle kauan kaipaamaani turvallisuutta. Eilen kuitenkin ymmärsin kuinka tärkeä poikaystäväni minulle todellisuudessa on. Rakastan häntä ja toivon että hänkin voisi taas tuntea samoin.
Minä olen itse käynyt läpi vaikeaa elämänvaihetta elämässäni. Äitini raitistui muutama vuosi sitten ja nyt minulla on ollut mahdollisuus käydä psykologin luona läpi entisen elämäni haamuja. Isäni menehtyi kun olin 13 vuotias.
Poikaystäväni on ollut merkittävä ihminen, jonka avulla olen voinut aloittaa uuden elämän. Olemme seurustelleet kohta 3 vuotta ja asuneet saman katon alla n. 1,5 vuotta. Me molemmat opiskelemme ja tämä on meidän molempien ensimmäinen vakava parisuhde.
En tiedä mitä tehdä. Toisaalta ajattelen että olen käyttäytynyt huonosti poikaystävääni kohtaan, olen purkanut häneen pahaa oloani, nipottanut ja kieltäytynyt seksistä. Rakastan häntä kuitenkin syvästi ja olen valmis tekemään kaikkeni että pääsemme tästä kriisistä yli. En vain halua että hän hylkää minut.
Toisaalta ymmärrän, etten voi muuttaa poikaystäväni tunteita minua kohtaan, vaan kipinän täytyy löytyä hänestä itsestään. Minä (ja toivottavasti myös poikaystäväni) olemme valmiita katsomaan asioita eteenpäin. Silti minua sattuu ihan hirveästi. Ja tahtoisin neuvoja siinä miten minun pitäisi suhtautua asiaan?
Ajattelin että haluaisin olla ihan vain tavallisesti ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta pelkään että asia jää kalvamaan mieleeni. Ajattelen toisaalta että poikaystäväni tunteet ovat ihan tavallisia. Niitä tulee kaikille jossain vaiheessa parisuhteessa, mutta toivon sydämmeni pohjasta että pääsemme tästä vaiheesta yli.
Olen hyvin hämmentynyt. Minullakin on ollut epäilyksen tunteita, siitä että olenko parisuhteessa sen takia, että rakastan poikaystävääni vai siksi että parisuhde tuo minulle kauan kaipaamaani turvallisuutta. Eilen kuitenkin ymmärsin kuinka tärkeä poikaystäväni minulle todellisuudessa on. Rakastan häntä ja toivon että hänkin voisi taas tuntea samoin.
Minä olen itse käynyt läpi vaikeaa elämänvaihetta elämässäni. Äitini raitistui muutama vuosi sitten ja nyt minulla on ollut mahdollisuus käydä psykologin luona läpi entisen elämäni haamuja. Isäni menehtyi kun olin 13 vuotias.
Poikaystäväni on ollut merkittävä ihminen, jonka avulla olen voinut aloittaa uuden elämän. Olemme seurustelleet kohta 3 vuotta ja asuneet saman katon alla n. 1,5 vuotta. Me molemmat opiskelemme ja tämä on meidän molempien ensimmäinen vakava parisuhde.
En tiedä mitä tehdä. Toisaalta ajattelen että olen käyttäytynyt huonosti poikaystävääni kohtaan, olen purkanut häneen pahaa oloani, nipottanut ja kieltäytynyt seksistä. Rakastan häntä kuitenkin syvästi ja olen valmis tekemään kaikkeni että pääsemme tästä kriisistä yli. En vain halua että hän hylkää minut.
Toisaalta ymmärrän, etten voi muuttaa poikaystäväni tunteita minua kohtaan, vaan kipinän täytyy löytyä hänestä itsestään. Minä (ja toivottavasti myös poikaystäväni) olemme valmiita katsomaan asioita eteenpäin. Silti minua sattuu ihan hirveästi. Ja tahtoisin neuvoja siinä miten minun pitäisi suhtautua asiaan?
Ajattelin että haluaisin olla ihan vain tavallisesti ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta pelkään että asia jää kalvamaan mieleeni. Ajattelen toisaalta että poikaystäväni tunteet ovat ihan tavallisia. Niitä tulee kaikille jossain vaiheessa parisuhteessa, mutta toivon sydämmeni pohjasta että pääsemme tästä vaiheesta yli.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heipäheeei.. :)
Ymmärrän tilanteesi, todella hyvinkin itseasiassa, mutta minun ja poikaystäväni suhteessa asia on toisinpäin. Minä olen miettinyt kauan että rakastanko avokkiani vai onko tämä vaan kiintymystä häneen, en tiedä. Kauan olen yrittänyt selvitellä itsekseni asiaa ja en ole päässyt mihinkään lopputulokseen.
Sinun täytyy vain jaksaa odottaa ja toivoa että myös poikaystäväsi tajuaa miten hienon ihmisen on itselleen saanut vaikka on ollut surullisiakin hetkiä. Kannattaa antaa vain ajankulua ja toivoa parasta.
Minä uskon jos teidät on tarkoitettu yhteen niin poikaystäväsi tajuaa jossain vaiheesssa että miten paljon rakastaakaan sinua. :)
Oletko sitten avautunut niin sanotusti liikaa hänelle ?
Tai siis tarkoitan tässä sitä, että jotkut miespuoliset myös naispuolisetkin ihmiset saattavat säikähtää ja luulevat että he ovat vain tarkoitettu olkapääksi, että se oikea tarkoitus sitten unohtuu.
Toisaalta taaskaan et voi ikuisuutta odottaa poikaystäväsi tunteita.
Vietättekö miten paljon aikaa yhdessä?
Pieni kylpyläretki tai sitten viikonloppuloma johonkin hotelliin tekisi hyvää ja pääsisitte kumpikin arjesta irti. Silloin yleensä tulee ihmisestä ne parhaat puolet esiin, eikä tarvitse murehtia arkea tai opiskeluun liittyviä asioita. :)
Toivottavasti auttoi edes VÄHÄN nämä vinkit :)
Kiitos viestistä. Meillä on tuon tapahtuman jälkeen lähtenyt arki ihan normaalisti rullaamaan. Olemme viettäneet paljon aikaa toistemme kanssa ja poikaystäväni on osoittanut normaalilla tavalla kiintymystä minuun. Toivon että tämä on hyvä merkki?
Luulen että olen saattanut ahdistaa poikaystäväni tietyllä tavalla nurkkaan. Olen myös tivannut häneltä mielipiteitä suhteemme tilanteesta. Voi olla että poikaystäväni on säikähtänyt ja sanonut miltä hänestä on tuntunut sillä hetkellä.
Olen tietenkin vieläkin hieman ahdistunut, mutta luotan siihen että kyllä me tästä noustaan. Selvästi on molemminpuolisia tunteitakin jäljellä. Voiko tässä vaiheessa edes vielä vaatia että toinen ajattelee että ollaan loppuelämä yhdessä?
Ajattelin että paras on varmaan ottaa päivä kerrallaan. Luotan poikaystävääni siinä mielessä, että uskon ettei hän tee radikaaleja päätöksiä. Hän edelleen haluaa minut mukaan menoihinsa. Saattaa olla että olen ylireagoinut koko tilanteen! Eihän sitä aina tiedä mitä se toinen on todellisuudessa puheillaan tarkoittanut, vaan asiat tulkitsee aina omalla tavallaan.
Yhteisiä lomareissuja on meillä ollutkin tässä jo muutamia viimeisten kuukauksien aikana.
Toivottavasti sinunkin tilanteesi kääntyy onnelliseen suuntaan :).