Istun pimeässä ja ahtaassa peräkammarissani ovi lukittuna ja pimentävä rullaverho tiukasti alas asti vedettynä. Valonlähteinä toimivat vain tietokoneen näytön hehku ja nurkan pöytävalaisimen himmeä tunnelmavalo; 25 watin lampusta ei juuri mihinkään ole, mutta en suuritehoisempaakaan löytänyt, kun jokunen viikko sitten kesäkuusta asti palaneena olleen lampun siihen viimein sain vaihdettua. En ole siivonnut huonettani kuukausiin, tasojen päällä oleviin pölykerroksiin voisi piirtää – mutta sen jälkeen pitäisi pestä kädet, joten taiteellinen luomistyö jää väliin.
Sängyllä – ei puhuta siitä milloin lakanat on viimeksi vaihdettu – odottaa Thomas Mannin 'Tohtori Faustus', kirja joka jokaisen syrjäytyneen intellektuellin pitäisi lukea. Päähenkilö Adrian Leverkühniin on todella helppo samastua, vaikka emme hänen laillaan suuria taiteilijoita koskaan tulisikaan olemaan. Tokihan myös me vähäpätöisemmät voimme tehdä liiton Paholaisen kanssa (ainakin voisimme, jos uskoisimme häneen. Itse haluaisin rappiolleni jonkin romanttis-mytologisen selityksen, mutta se istuu huonosti maalliseen maailmankuvaani)!
Ennen luennan jatkamista viihdytän itseäni kuitenkin riemukkaalla bilemusiikilla. Virolainen Arvo Pärt kuuluu postmoderneihin minimalisteihin, jotka eivät häpeä käyttää kolmisointuja ja muita kliseitä, jotka modernisteilla olivat tiukasti pannassa. Jokin schönbergiläinen 12-säveljärjestelmä voi vedota jonkun (kouliintuneen) järkeen nuottipaperilta luettuna, mutta tunnetasolla dissonanssihelvetit jättävät kylmiksi, ellemme ole tekemisissä kauhuelokuvan soundtrackin kanssa. Pärt sitä vastoin vetoaa halpamaisen tehokkaasti tunteisiin. Esimerkiksi ehkä miehen tunnetuin sävellys 'Spiegel im Spiegel' ei suinkaan vain KUULOSTA yksinäisen ATM:n perjantai-illalta vaan ON yksinäisen ATM:n perjantai-ilta: http://www.youtube.com/watch?v=B8qg_0P9L6c
Kaikki on täysin samantekevää – tätä on todellinen vapaus!
PS. Tämän voi ihan hyvin siirtää sinne Huuhaa-palstalle, tai ihan minne ikinä huvittaa.
Sängyllä – ei puhuta siitä milloin lakanat on viimeksi vaihdettu – odottaa Thomas Mannin 'Tohtori Faustus', kirja joka jokaisen syrjäytyneen intellektuellin pitäisi lukea. Päähenkilö Adrian Leverkühniin on todella helppo samastua, vaikka emme hänen laillaan suuria taiteilijoita koskaan tulisikaan olemaan. Tokihan myös me vähäpätöisemmät voimme tehdä liiton Paholaisen kanssa (ainakin voisimme, jos uskoisimme häneen. Itse haluaisin rappiolleni jonkin romanttis-mytologisen selityksen, mutta se istuu huonosti maalliseen maailmankuvaani)!
Ennen luennan jatkamista viihdytän itseäni kuitenkin riemukkaalla bilemusiikilla. Virolainen Arvo Pärt kuuluu postmoderneihin minimalisteihin, jotka eivät häpeä käyttää kolmisointuja ja muita kliseitä, jotka modernisteilla olivat tiukasti pannassa. Jokin schönbergiläinen 12-säveljärjestelmä voi vedota jonkun (kouliintuneen) järkeen nuottipaperilta luettuna, mutta tunnetasolla dissonanssihelvetit jättävät kylmiksi, ellemme ole tekemisissä kauhuelokuvan soundtrackin kanssa. Pärt sitä vastoin vetoaa halpamaisen tehokkaasti tunteisiin. Esimerkiksi ehkä miehen tunnetuin sävellys 'Spiegel im Spiegel' ei suinkaan vain KUULOSTA yksinäisen ATM:n perjantai-illalta vaan ON yksinäisen ATM:n perjantai-ilta: http://www.youtube.com/watch?v=B8qg_0P9L6c
Kaikki on täysin samantekevää – tätä on todellinen vapaus!
PS. Tämän voi ihan hyvin siirtää sinne Huuhaa-palstalle, tai ihan minne ikinä huvittaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Plus pisteitä tulee seuraavista;
-psykoilun ja muun over the top perseilyn puute
-naisten syyllistämisen puute
-"ATM on maailman keskipiste" ideologioinnin näennäinen puute.
Potentiaalista miinusta;
-viittaukset itsekehuskeluun ("intellektuelli")
-itsesäälittelevät sanavalinnat
Kaiken kaikkiaan ei mikään huonoin mahdollinen ketju. Tästä voi vielä varmaan mennä eteenpäinkin.
Aika säälittävält kuulostaa, mikä varmaan on tarkoituskin =D
Annan hymiöiden puuttesta yhden plussan. Voisi melkein uskoa miehen kirjoitukseksi.
Hyvä jos melkein voi uskoa miehen kirjoitukseksi, sillä kirjoittajahan on melkein mies.
eli nainen
alemman tason mies.
Viikonloppuna:
-Siivoa kämppäsi
-Hanki kämppääsi oikea valaistus (moiset himpula valot kuuluvat vain runkkareille, stalkkereille ja romantikoille)
-Vieraile ulkona ihmisten ilmoilla kaupungilla
-Käy ulkona päiväsellä valoisaan aikaan
-Vaihda vittu tuo musiikki johonkin menevämpää, tuostahan ahdistuu jo kuka tahansa, moinen pimputus ja vielä joku tuollainen aneeminen teema (sama kuin kuuntelisi jonkin toistelevan "olen surkea, elämäni on surkeaa, maailma on surkea, olen yksin, olen surkea, elämäni on..." tyyppistä nauhoitusta)
-Hanki parempaa lukemista tai vaikka jotain katsottavaa, jotakin josta pursuaa esimerkiksi huumoria muullekin kuin itseesi kohdistuvaa samaistumista
Et sinä vapaa ole vaan oman rakentamasi vankilan vanki.
Vaikka tein tuon saman (lukuunottamatta kämpän sotkemista) niin silti pääni on avoin uusille ajatuksille.
Vaikka minulta ei kysytty eikä kysytä mitään, niin tahtoisin silti tarttua tähän:
"-Vieraile ulkona ihmisten ilmoilla kaupungilla "
En ole ihan varma, mitä tällä haetaan. Kuitenkin olet antanut erikseen vielä ohjeen käydä ulkona valoisaan aikaan, joten tämän on tarkoitettava nimenomaan jotain ihmisiin liittyvää toimintaa. Minusta joka tapauksessa käsky "vierailla ihmisten ilmoilla kaupungilla" tuntuu ihan sellaisen ihmisen idealta, jolla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä ATM:n osa on - ellet sitten vakavissasi ole sitä mieltä, että jossain ihmisvilinässä yksin oleminen on jotenkin terapeuttista.
Ei muuta. Paitsi että juuri kuluneella viikolla satuin itsekin lainaamaan kirjastosta Tohtori Faustuksen ihan vain nimen perusteella ja sen, että Thomas Mann ja Buddenbrookit kuulosti jotenkin sellaiselta, että pitäisi varmaan tietää ja tuntea. Buddenbrookit vain vaikutti paljon kuivakkaammalta kuin Faustus, jonka nimi voitti välittömästi mielenkiintoni faustilaisuudellaan.
...pienoisromaani Kuolema Venetsiassa. Myös vuonna 1971 ilmestynyttä Luchino Viscontin elokuvasovitusta aiheesta voinen lämpimästi suositella.
Ette te kyllä ole pelkästään AT-miehiä vaan yksinäisiä ja masentuneita jotka verhoavat itsensä oman saamattomuutensa kaapuun.
Puhun tuossa ihan omasta kokemuksesta siitä että ihmisten ympärillä olo olivatpa he tuttuja tai ei saa elämää hieman ympärille.
Jos viettää aikaa vain omassa asunnossa kuin luolassa ja vielä huonosti valoistettuna Suomessa talven aikaan niin tuleehan siinä kuka tahansa normaalikin jo mökkihöperöksi.
Tarkkaile ihmisiä ihmisvilinässä ja huomaa miten kiire heillä on. Huomaa myös miten yksinäisiä on muitakin joukossa.
Tajuat myös että tuo ihmisvilinässä yksinäisyyden tunteminen ei ole pelkästään yksinäisten yksin oikeus vaan varsinkin suuremmassa kaupungissa koko suurkaupungin todellisuutta.
Tällöin myös et uppoa ja kuvittele olevasi omassa maailmassa kun muut ovat kaukana "omassa maailmassaan" vaan olet osa heidän ja he sinun maailmaasi.
Yksinkertaisia psykologisia juttuja joilla pääsee eteenpäin. Jos tuo omassa luolassa vanhana tietäjänä asuminen on teidän hommanne niin siitä vain.
huomionhakuisuutta itsetehdyllä kurjuudella.
Kuvitteletko olevasi kiinnostava ihminen?
Se että kirjoitit vastauksen kuitenkin osoittaa, että olet sekä lukenut tekstini että sanavalinnoistasi päätellen myös jollakin asteella siitä närkästynytkin. Jos nämä seikat eivät ole todisteita kiinnostavuudesta, mitkä sitten ovat?
Varsinaisena vastauksena kysymykseesi: en kuvittele. Kohta 30 lähestyy, minulla ei ole koskaan ollut ystäviä tai edes kavereita, enkä ole naisten kanssa päässyt edes kädestäpitoasteelle muunlaisesta kosketuksesta puhumattakaan. Mikäli siis pitäisin itseäni kiinnostavana, se olisi jo melkoista itsepetosta. Minun ja maailman näkemykset kiinnostavuudestani ovat melko yhtenevät.
olet kiinnostava ihminen, vaikka nuo muut muuta väittäisivät. Olet eräänlainen palstan kulttihahmo, kirjoitat todella hyvin.
Sitten itse asiaan. Tuntuuko sinustakin siltä, että sinut on eristetty ihmiskunnasta ja normaalit eivät kelpuuta sinua joukkoonsa? Olet kuin muukalainen omalla planeetallasi? Me loveshy-miehet tunnemme usein eristyneisyyttä ja yhteenkuulumattomuuden tunnetta(lukuisten muiden mental disorderien lisäksi).
Kiitokset muuten kirjavinkistä. Luin aikaisemmin suosittelemasi halujen taistelukentän ja oli kyllä nautinnollinen lukukokemus, vaikka loppu olikin hienoinen pettymys.
Hah, tyyppi kuuluisi pikemminkin johonkin 4D-dokkariin tyyliin "Hoarders". Paskaiset lakanat eivät tee kenestäkään kulttihahmoa.
Tunnen olevani muukalainen omalla planeetallani ja että en kuulu joukkoon. En kuitenkaan ajattele, että muut ihmiset jotenkin aktiivisesti olisivat eristäneet tai olleet hyväksymättä minua joukkoonsa. Ennemmin olen sillä kannalla, ettei heillä ole mitään syytäkään ottaa minua mukaan; ei minulla ole heille mitään annettavaa. En vain osannut pelata heidän peliään ja karsiuduin jo ensimmäisillä kierroksilla.
Mainitsemani Mannin romaani ei suoraan käsittelekään ATM-aihetta, mutta tämä maailmaan kuulumattomuuden kokemus on teoksessa eräs keskeisimmistä seikoista. Eräästä kirjan avainkohtauksista tunnistan itseni aivan täydellisesti. Siinä salaperäinen mies on huijannut ruokapaikkaa etsivän nuoren Adrianin bordelliin. Astuessaan sisään ja säikähtäessään divaaneilla makoilevia neitosia tuleva säveltäjämestari hakee huoneesta ainoan tuntemansa turvan lihallisia kauhuja vastaan: nurkassa on piano. Adrian istuu pianon ääreen ja soittaa muutaman akordin, kunnes eräs ilolinnuista tulee hänen vierelleen ja silittää tämän poskea. Päähenkilö pakenee kauhuissaan.
Bordelliin en itse ole vahingossa tai tahallanikaan eksynyt, mutta niin kovin monissa muissa tilanteissa olen huomannut toimivani täsmälleen samalla tavalla. Esimerkiksi sukujuhlat olisivat hirveitä, ellen tietäisi, että minulle on varattu niissä soittajan rooli. Musiikki toimii suojakilpenä jota pystyn säätelemään ja kommunikaatiokanavana, jonka avulla voin välttyä suoralta kontaktilta ihmisiin. Mannin romaani on erinomainen kuvaus siitä itsensä maailmaan kuulumattomaksi kokevasta mielenlaadusta, jonka muut ihmiset liian helposti mieltävät narsismiksi. En soita saadakseni huomiota, vaan koska en muutakaan voi.
"Mannin romaani on erinomainen kuvaus siitä itsensä maailmaan kuulumattomaksi kokevasta mielenlaadusta, jonka muut ihmiset liian helposti mieltävät narsismiksi. En soita saadakseni huomiota, vaan koska en muutakaan voi. "
Seuraavan kerran kun menet kirjastoon niin etsi kaunokirjallinen tai tietoteos aiheesta "itsensä vanki" ja "miten itse tehdyt ennustukset toteutuvat" sekä aina yhtä suosittu "Valittajan palat".
Se, että on introvertti ja viihtyy enemmän oman päänsä sisällä kuin "valoisaan aikaan ulkona ihmisten ilmoilla" ei ole mitään alemman tason olemista. Suositeltavaa tosin on pitää yllä sitä sosiaalista puoltaankin, eikä jää vain runkkimaan yhden - vahvimman - personaallisuuspiirteensä äärelle - sellainen on rampaa olemista, olkoot sitten vaikka "alempaa tasoa".
Tosta voi lähteä vaikka funtsimaan jotain:
http://www.personalitypage.com/INTJ.html
http://www.personalitypage.com/INTP.html
Niin ja sitten on tietysti jos introvertteilyssä lymyily kiinnostaa niin maailmankirjallisuushan on pullollaan. Kirjalijat on iso osa introverttejä oman päänsä sisällä lymyilijöitä - kuuluu toimenkuvaan. Monet niistä niitä pahamaineisia alemman tason miehiä jos mitataan naismenestyksellä (esim. Kafka, Kierkegaard, Nietzsche ja Schopenhauer oli kaikki ihan tunareita naisten kanssa). Nää on varmaan moni tuttuja, mutta heitän silti:
Hermann Hesse: Arosusi
F. Dostojevski: Kirjoituksia kellarista
E. Ionesco: Erakko
Camus: koko tuotanto (erit. Sivullinen)
Sartre: Inho
Houellebecq: koko tuotanto (erit. Halujen taistelukenttä, Alkeishiukkaset, Mahdollinen saari)
Thomas Bernhard: koko tuotanto (erit. Hakkuu ja Betoni)
F. Nietzsche: Iloinen tiede
Samuel Beckett: koko tuotanto (erit. Malone kuolee)
Franz Kafka: koko tuotanto (erit. Muodonmuutos, Linna)
Sitten jos haluaa jotain elämänmyönteistä, YTM touhua, mutta silti älykästä, niin siihen löytyy esim. Henry Miller (Kauriin ja Kravun kääntöpiiri ja Sexus, Nexus, Plexus -trilogia).
Yks kirja tuli vielä mieleen, mikä saattais kiinnostaa. Nimittäin Kierkegaardin Vietteiljän päiväkirja jonka päähenkilö päättää vietellä nuoren tytön ihan vaan viettelemisen ilosta ja kuinkas sitten käykään. Sopii hyvin tälle palstalle jossa kirjoitellaan ketjuja naisten iskemisestä, siinä onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Ja ton Millerin kirjoista voi lukea miten ns. YTM hoitaa hommat, mutkattomasti, spermaa pursuten.
Tämähän on kuin vanhaa TommiPommia jostain nettihistorian hämärästä...........?