Niin, olen 24v mies ja tilanteeni on tämä. Seurustelimme 21v tyttöystäväni kanssa 5½ vuotta, kunnes nyt tuli ero. Olimme molemmat ensikertalaisia, kun aloitimme seurustelun 5½ vuotta sitten. Kihloihin menimme pari vuotta sitten, jonka jälkeen pian suhteemme meni katkolle pariksi viikoksi. Palasimme kuitenkin pian yhteen. Riitelimme parin viime vuoden aikana useasti. Riidat johtuivat monesti pikkuasioista, wc-paperirullista ym, mutta pääsyy kireyteen oli pettämisessä. Pettämistä kun oli tapahtunut tyttöystäväni osalta pariin otteeseen. Hän katui syvästi näiden kertojen jälkeen ja halusi aina minut takaisin. Minähän tottakai sinisilmäisenä suostuin, mutta meni aina aikoja, kunnes luottamus palasi ja riidatkin väheni samalla.
En pystynyt pettämisen jälkeen oikein antaumukselliseen seurusteluun, vaikka hän lupasikin että ei enää koskaan tekisi niin, ja kuinka hän rakastaisi minua. Välillä oli hyviä aikoja, mutta paljon oli myös katkeruutta, minun osalta.
Kevään mittaan tyttöystäväni hommasi kuitenkin chatista jonkun uuden miehen. Yritin puhua hänelle järkeä, mutta hän halusi toteuttaa halunsa. Yhtäkkiä hän vain jätti minut, osasyynä ehkä meidän "tekemättömyys", emme siis tehneet yhdessä riittävästi asioita. Parhaillaan hän on mökillä jossain uuden siipan kanssa. Viime viikolla hän kehui kuinka heillä >niin< synkkaa ja seksikin sujuu. Toki kyllä ennen meilläkin seksi sujui, ehkä vähän liiankin kanssa.
En tiedä miten tunteeni voi olla näin sekaisin. Vielä reilu viikko sitten hän sanoi rakastavansa minua, ja nyt tämä. Miksi silti haluaisin tyttöystäväni takaisin? Tiedän että joka kevät hän on ajatellut samalla tavalla, hormonit hyrää, mutta pian hän kuitenkin ajattelee eri tavalla. En halua silti estää häntä, pettäisin tällöin itseäni.
Auttakaa joku! Tiedän että moni ajattelee että pitäisi unohtaa koko ihminen, mutta kun se on niin vaikeaa.
En pystynyt pettämisen jälkeen oikein antaumukselliseen seurusteluun, vaikka hän lupasikin että ei enää koskaan tekisi niin, ja kuinka hän rakastaisi minua. Välillä oli hyviä aikoja, mutta paljon oli myös katkeruutta, minun osalta.
Kevään mittaan tyttöystäväni hommasi kuitenkin chatista jonkun uuden miehen. Yritin puhua hänelle järkeä, mutta hän halusi toteuttaa halunsa. Yhtäkkiä hän vain jätti minut, osasyynä ehkä meidän "tekemättömyys", emme siis tehneet yhdessä riittävästi asioita. Parhaillaan hän on mökillä jossain uuden siipan kanssa. Viime viikolla hän kehui kuinka heillä >niin< synkkaa ja seksikin sujuu. Toki kyllä ennen meilläkin seksi sujui, ehkä vähän liiankin kanssa.
En tiedä miten tunteeni voi olla näin sekaisin. Vielä reilu viikko sitten hän sanoi rakastavansa minua, ja nyt tämä. Miksi silti haluaisin tyttöystäväni takaisin? Tiedän että joka kevät hän on ajatellut samalla tavalla, hormonit hyrää, mutta pian hän kuitenkin ajattelee eri tavalla. En halua silti estää häntä, pettäisin tällöin itseäni.
Auttakaa joku! Tiedän että moni ajattelee että pitäisi unohtaa koko ihminen, mutta kun se on niin vaikeaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itselläni kävi sama juttu mutta kaksi vuotta takaperin. Olimme seurustelleet pari vuotta josta toinen vuosi kihloissa ja kaikki tuntui menevän hyvin kunnes... PAM! Salama kirkkaalta taivaalta hän ilmoitti että haluaisi "välimatkaa", "taukoa" yms. bullshittiä! Kun kysyin onko hänellä toinen mies niin hän kielti kaiken ja väitti eron juuri johtuvan samasta asiasta kun sinunkin naisesi. Meni KOLME päivää niin hän oli ensimmäisen kerran sängyssä jonkun tyypin kanssa, parin viikon päästä hänellä oli taas uusi "poikaystävä".
Prkl eikö naiset ymmärrä ettei suhde voi olla koko ajan ruusuilla tanssimista vaan arki tulee joskus vastaan! Ai niin btw, hänkin oli jäänyt inttiaikani kiinni parista "suutelusta" kun olin ollut kiinni...Tiedä sitten mikä oli totuus mutta hölmönä annoin aina kaikki anteeksi.
Puoli vuotta roikuin hänessä kiinni ja itkin usein itseni uneen kun tuntui pahalta. Vähintään joka toinen päivä soitin ja piinasin itseäni kun kuulin langan toisesta päästä toisen miehen äänen. Tiedän että se on vaikeaa (varsinkin kun olette olleet kauemmin yhdessä kun me oltiin), mutta mitä pikemmin lopetat yhteydenpidon, sitä parempi se on sinulle. Älä tee itsestäsi pelleä niin kuin minä tein. Nyt vaan kavereiden kanssa kaljalle ja uusia "kissoja" katsastamaan!
TSEMPPIÄ VOIMIA SINULLE!
Niin.. ihmissuhteet on niin moniuloitteisia ja monimutkaisia samalla. Ulkopuolisesta sinun tilanteesi tuntuu hullulta ja äkkiseltään voisi sanoa, että ota hyvä mies jalat allesi vielä kun voit ja pakene. Taikka viskaa tyttö mäkeen.
Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu. Itselläni on vähän vastaava tilanne. Ketään kolmatta osapuolta tähän ei liity, mutta poikaystäväni on vain lakannut rakastamasta minua. Hän ei halua tehdä ratkaisua, joten roikumme tällä hetkellä epätyydyttävässä suhteessa. Tiedän ja tunnen, että edessä ei ole kuin ero, mutta rakastan häntä niin suuresti, etten kykene tekemään eropäätöstä.
Minusta tilanteesi vaikuttaa siltä, että tyttöystäväsi pitää sinua itsestäänselvyytenä. Jos uusi tuttavuus osoittautuu mädäksi, palaa hän taas itkien ja rakkauttaan vannoen luoksesi. Kehoittaisin sinua laittamaan kovan kovaa vasten. Tee tyttöystävällesi selväksi, ettet aio enää katsella tällaista peliä. Vaikka tekisi kuinka kipeää, niin pysy lujana. Se, että tyttösi kerskuu seksi yms asioilla sinulle, kuinka uuden kanssa sujuu jne. ei kerro mistään muusta kuin siitä, että hän aliarvioi ja alenkatsoo sinua. Tuollainen on ihan järkyttävää käytöstä.
Toisia on aina niin helppo neuvoa ja antaa ohjeita. Olisipa niitä yhtä helppo noudattaa omassakin elämässä.
Joka tapauksessa voimia sinulle.
paitsi että mieheni, tai pitäisi kai nyt sitten sanoa ex-mieheni, teki sitten sen ratkaisevan siirron...
Vaikeaa on, vaikka tiedän että joskus varmaan helpottaa...
Haluaisin Eowyn mailailla kanssasi, koska koen että voisimme ehkä auttaa toisiamme. Laita tänne viesti jos kiinnostaa, niin laitan e-mail osoitteeni. Koskee myös muita samankaltaisessa tilanteessa olevia. Mutta etenkin sinua Eowyn.
Hei.
Mielelläni mailaan kanssasi, sekunti kerrallaan. Laitatko sähköpostisi tänne, itselläni ei juuri nyt ole sellaista sähköpostia, jonka haluaisin kaiken kansan nähtäville laittaa. Mutta eiköhän sekin sitten onnistu.
Olisi helpottavaa vaihtaa ajatuksia.
Voimia sinulle.
Itselläni on vähän sama tilanne, tosin olen sinua nuorempi. Seurusteltiin 4vuotta ja kihloihin piti mennä kesällä. Hän oli todellinen ensirakkauteni. Asuttiin yhdessä. Suhteen aikana on tullut pahoja töyssyjä, mm. juuri pettämistä(hänen puoleltaan) ja alkoholikin on ollut osallisena. Oltiin erossa ja otin hänet takaisin. Siitä on kulunut nyt kaksi vuotta ja kaikki on ollut hyvin, riitoja lukuunottamatta.
Nyt kadun kuitenkin enemmän kuin koskaan, että otin hänet takaisin. Vielä viime viikolla kaikki oli hyvin ja hän sanoi rakastavansa ja olin onnellinen. Sitten yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta hän ilmotti lauantaiaamuna, että on taas pettänyt mua hirveessä humalassa eikä edes katunut yhtään.
Siinä vaiheessa pimahdin täysin, henki meinas salpautua kun sattu niin paljon. Ja nyt olen vielä aika sekaisin, mutta alan olla jo helpottunutkin. Mietin niitä kaikkia pahoja asioita ja suhteen (ja hänen) miinuspuolia, ja kun oikein todella ajattelee niin niitä onkin enemmän kuin plussia. Olen yrittänyt olla järkevä ja ajatella, että parempi näin.. mutta välillä tulee vaan se tunne, että toivois et kaikki on ollu vaan pahaa unta ja itkettää.
Vaikka mulla tapahtuneesta on nyt vielä TOSI vähän aikaa, niin alkaa kuitenkin jo ajatukset selkiämään. Tiedän, että mulle tulee vielä ikävä ja tulen kaipaamaan niitä hyviä hetkiä.. mutta olen varma, että pääsen tästä yli. Pakkohan se on. On vaan pakko käsitellä ja unohtaa tää tuska, vaikka sattuis kuinka. On parempi unohtaa.
Tästä nyt ei varmaan ollut apua, mutta tiedätpähän ainakin, että muillakin on samantyyppisiä tilanteita. Ja niinkuin klisee kuuluu: "Aika parantaa haavat." :)
Mä olen 20v. ja erosin just viimeviikolla poikaystäväni, kihlattuni kanssa. Oltiin yhessä 9 kk ja olin varma, että hän on elämäni mies, rakastin ja rakastan häntä edelleen tosi paljon, oltiin suunniteltu yhteinen tulevaisuus, mutta kaikki pirstoutui...
Mun stressin ja kaupunkiin sopeutumisvaikeuksien vuoksi olen ollut tosi kiree ja sanon pahasti tälle nykyselle exälleni, mutta myös hän on loukannut minua pahasti riitojen aikana, ei vaan ymmärtänyt omaa puoltansa ja omia vikojansa. Hän ei ottanut minun tunteita huomioon, minun pahaa oloa, vaan minä olin aina riippuvainen hänestä ja syypää riitoihin. No minulle viimeinen tikki oli kun hän oli ajelemassa ex-tyttöystävänsä kanssa keskellä yötä...se satutti ja loukkasi mua paljon, mutta hän ei ymmärtänyt sitä!
Viikko sitten hän sitten jätti minut ja minun syyksihän suuri osa riidoista sitten tuli yms. Sillon tuntu et maailma kaatuu mun päälle, etten jaksa elää, en jaksa olla ja jatkaa ilman jätkääni! Mutta kappas vaan viikko on tehnyt ihmeitä, olen tajunnut, että mulla on vielä elämä edessä, ja varmasti jossain on ihminen joka oikeesti välittää ja on kypsä suhteeseen, missä tarvitaan anteeksiantoa ja empatiaa, ymmärrystä! Nyt juuri tämän tuskan ja pahan olon aikana olen kuitenkin pystynyt exälleni olla todella kovana ja viestittänyt käyttäytymiselläni, et mä pärjään, mun elämällä on paljon annettavaa ja pystyn siihen ilman exääni, että en halua häntä edes takaisin!
Te olitte seukannu tosi kauan ja uskon et suhun sattuu, mä tiedän sen kun omalla kohalla on myös ero-tilanne kohilla (seurusteltu vaa paljo vähemmän aikaa!)! Hei mä todella suosittelen sulle, et nyt kasaat itsesi täysin, juttelet kavereiden kanssa ja purat pahan olon pois heidän kanssa, menet kahville kamujen kanssa ja teet kaikkea kivaa ja yrität olla ajattelematta exääs, tiedän et se on vaikeet ja kun muistoja tulee niin monesta asiasta! Mut nyt tän viikon aikana olen huoman, et mitä enemmän tekee asioita, niin sitä vähemmän ajattelee exää. Nyt jos se sun exäs tulee ruikuttamaan perääs ni sanot vaan et ei kiinnosta enää, teit valintasi! Älä ihmeessä enää anna periksi, kun tiedät itsekin, et tämä ei ole eka eikä vika kerta! Satutat tuolla tavoin vaan enemmän ja enemmän itseäsi!!!Tuo tyttö ei ollut sinun arvoisesi, vaan jossain odottaa sinua arvostava ja rakastava ihminen!!! Mä toivotan sulle paljon onnea ja voimia, toivottavasti sait mun kirjotuksest ees jotain vinkkejä!! Kyllä sä pärjäät, kesä tulee ja aurinko paistaa!!=) Voimahaleja myös eronneelta!!
...teinirakkauksissa käy. Ne päättyvät lähes kaikki kun ikää alkaa olla 20-25v. Miehet eivät enään osaa arvostaa ja antaa tilaa nuorelle naiselle ja naiset haluaisivat kokeilla jo muidenkin miesten kanssa oloa. Se on nykyaikana ihan luonnollista. Jos suhde kuitenkin kestää myöhemmälle iälle on kyseessä harvinaisen hyvin toimiva pari, tai naisella ei ole omaa tahtoa, eikä miehellä älyä.
Kuinka sä VOIT äijä roikkua tommosessa lutkassa kiinni?!? Ole nyt jumalauta mies ja ota järki käteen. Ei muuta kuin rivakka potku perseeseen tommoselle huoralle! Jatka elämääsi, kyllä tähän maailmaan naisia mahtuu!
Voimia...
Anna ajan kulua...nuole haavoja ja mieti mitä itse elämältä haluat. Helppoa ei tule olemaan, mutta aika auttaa...usko pois. Vuosi sitten erosin vähän samoissa kuvioissa -hengissä vieläkin. Ensikertalaisia mekin - ja niin rakastunut, ainakin jos minusta kyse. Vieläkin mietin menneitä... mitä oli ja kuinka onnellinen olin hänen kanssaan...
Arki ja ystävät ovat auttaneet, asioitten läpi käyminen -vaikka sattuukin..ei liene voi välttyä.
Vieläkin tuntuu ettei ole asiaa mikä ei muistuttaisi hänestä...
Asiat kuitenkin jo paljon paremmin kuin vuosi sitten...ei sydämentykytyksiä =) yms. pystyy elämään niinku normaalia elämää lähes kaikin puolin. Elämä paljon tasapainoisempaa. Aikamoinen kasvunpaikka on ollut..
Selviät kyllä...vaikka et uskoiskaan...Voimia.
Itse seurustelin juuri 1½ vuotta mailman ihanimman tytön kanssa ja viikossa hän muutti mieltään ja nytten hän jätti mut ja sanoi että haluaa välimatkaa kun ahdistaa... miks naiset aina luovuttaa heti kun tulee pieniä vastoinkäymisiä?
Esitän oman näkökantani, jota en puhu ultimaalisena totuutena, vaan eräänä näkökantana josta kenties itse kukakin voisi vetää johtopäätöksiä ja oppia.
Tuo "tekemättömyys", siis se, että ette tee asioita yhdessä, on vakavinta liiton ja seurustelun laiminlyömistä. Näin minun mielestäni. Seurusteluun pitää nimenmaan liittyä asioiden kokemista yhdessä ja yhteisten muistojen kerryttämistä. Etenkin näin naisena sanon, että haluan nauttia elämästä, enkä jököttää kotona sohvalla. Se on elämän haaskausta. Olen seurustellut useamman miehen kanssa. Se alkaa aina niin, että mies vie naista ulos, ravintolaan, taahtumiin, mine vain! Vaan sitten kun surustelu vakiintuu, niin deittailu loppuu. Kun nainen on jo saatu "kiikkiin", ei suhteen eteen tarvitse enää nähdä vaivaa. Näinkö se toimii?
Tästä jää naiselle vähän sellainen olo, kuin miehelle jää seksin loppuessa. Tuliko jymäytetyksi tylsään suhteeseen?
Yksi pieni aia naisista: Me tylsistymme helposti. Haluamme kokeilla uutta. Uusi sisustus, uudet hiukset, uusi tyyli. Ja haluamme päästä joskus kodin ulkopuolelle.
Älkää hyvät miehet jääkö laakereille lepäämään, vaikka nainen on jo talossa. Loppujen lopuksi, olettehan suhteessa rakkauden ja romantiikan vuoksi. Nauttikaa siis elämästä yhdessä ja seikkailkaa! Näin suhde pysyy virkeänä.
Tylsä tyyppi vaihtuu pian uuteen.
Olen naimisissa täydellisen miehen kanssa. En ole koskaan suhteeni aikaan joutunut käymään töissä tai pesemään pyykkiä. Hän hoiti kaiken, ja oli lisäki romanttinen ja ystävällinen. Ainut vika hänesä oli, ettei hän halunut käydä ulkona oikestaan missään. Tämä johti siihen, että ennenpitkää aloin hakea muuta seuraa jonka kanssa mennä ulos. En koskaan pettänyt miestäni,mutta oma sydämeni ei kestänyt sitä, että jos halusin pitää hauskaa minun piti tehdä se jonkun muun kuin puolisoni kanssa. Puolisothan ovat sitä varten, että olisi joku, jonka kansa kokea elämää.
Asumme nyt erillämme emmekä ole nähneet toisiamme vuoteen. Rakkautta n yhä, mutta en kaipaa hänen luokseen vaan etsin muita seurustelusuhteita. Suurempi on katkeruus menetetyistä vuosista jotka vietin kotona televisiota katsoen. Niitä vuosia ei saa ikinä takaisin. Ne ovat menetettyä elämää.
Miehet, miettikää. Pakko ei ole niellä kaikkea, mutta jos joku tahtoo ottaa opikseen, niin ottakoon.