Varmaan tuttu tilanne monille sinkuille. Sukulaiset ja vanhemmat silloin tällöin utelee, että mitäs nais/mies -rintamalle kuuluu? Tai jokos sä seurustelet? Tai onko jo vaimoa? Onkos löytyny jo sitä oikeaa? yms. yms.
Jotainhan noihin uteluihin pitää aina vastata. Yleensä oon kommentoimatta asiaa. Miten te muut vastaatte?
Entä mitenhän kannattaisi vastata, ettei toinen enää ens kerralla viittisi kysyä. Toisaalta jos sukulaisia paljon, niin aina joku kysymässä. Ärsyttävää!
Jotainhan noihin uteluihin pitää aina vastata. Yleensä oon kommentoimatta asiaa. Miten te muut vastaatte?
Entä mitenhän kannattaisi vastata, ettei toinen enää ens kerralla viittisi kysyä. Toisaalta jos sukulaisia paljon, niin aina joku kysymässä. Ärsyttävää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä oon nyt käyttänyt "mä keskityn kouluun ja uraan nyt tän vuoden"-selitystä. Toimii ihan hyvin, mutta joulun tietämillä pitää keksiä jotain uutta sitten.
Jos kertoo totuuden eli sen, että huvittaa vaan olla sinkku niin mun äiti alkaa ainankin painostamaan ja kyselemään joka toinen päivä.
Kai se on joku evoluution aikaan saannos tuokin ominaisuus vanhemmissa.
Senhän pitäisi vaan olla oma asiasi seurusteletko vai et, kaikki ei sitä vain tajua =) Sano vaikka, että "Ei ole löytynyt sopivaa" tms. neutraalia. Tyhmä pitää olla, jos ei tuosta sitten ymmärrä... ;)
Minulle sukulaiset taas sanovat että "Ole nyt yksinäsi vähän aikaa, keskityt nyt itsees jonkun aikaa". Sekin on toisaalta rasittavaa, kun kuitenkin itse kaipaa omaa kultaa... Että kumpi sitten on pahempi/parempi ;)
On ihan luonnollista, että sukulaiset kysyvät asiaa, jossa saattaa ihmisillä tulla nopeitakin käänteitä. Tällä viikolla nuori mies/nainen on ihan yksin, ensi viikolla tilanne saattaa olla vallan toinen. Kuulumisia kuuluu kysyä.
Vastaus tulee olla totuudenmukainen ja luonnollinen. Jos on sinkku, niin on sinkku. Minä vastaan joka kerta: "poikamies", ja teen sen luontevasti, hyvällä itsetunnolla. Asia, joka sukulaisia kiinnostaa, on tullut selväksi. Tosin sukulaiset ovat lakanneet kysymästä jo vuosia sitten. Selittelyyn ei ole tarvetta, kun kertoo vain tilanteen.
ite oon vastannu joka kerta ihan rehellisesti että 'mille miesrintamalle;)', ja se on ihan hyvin toiminu. jos ne siitä jatkaa niitä hassuja kysymyksiään ni jatkan samaan malliin..viimeset puolisen vuotta oon ilosesti kertonu kaikille, että oon tullu siihen tulokseen että alan ettiä itelleni miestä ku täytän 42 ja katellaan sit uudestaan. se on toiminu niinki hyvin etteivät enää jaksa ees kysellä kun tohon reiluun neljäänkymppiin on vielä ihan kiitettävästi aikaa;). muaki joskus ärsytti pirusti toi uteleminen, mutta ihan luonnollistahan se on, menee samaan kastiin kuulumisten kyselyiden kanssa.
eräälle äärimmäisen ärsyttävälle jankuttajalle esitin lopuks vastakysymyksen että 'minkä takia sä oot naimisissa'..kerrottuaan ne perinteiset syyt perheen perustamisesta ja blabla, totesin vaan tyynesti että kun mä en taas halua mitään tommosta. se ymmärsi.
Tämä on ollut täällä ennenkin, mutta laitetaan vielä kerran. Vanhemmille on hyvä vastata: Eihän näillä geeneillä mitään naista saa. Loppuu se utelu hyvin nopeasti :)
Tilanne on todellakin ongelmallinen, tämä sarjakuva tarjoaa joitain ratkaisuja:
http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/10.shtml
Itsellä on aika hyvä tilanne, sukulaiset ovat tainneet jo kauan sitten tajuta, että tuolla pojalla ei taida olla paljon toivoa, eivätkä siksi kysele.
Mutta jos joku sattuisi kysymään, ehkä vaan toteaisin, että tällä ulkonäön ja sosiaalisten taitojen yhdistelmällä ei ole syytä odottaa pikaista muutosta epätoivoiseen sinkkuuteen.
Käännä juttu liukkaasti kyselijän lapsiin. Ihmiset yleensä haluavat puhua rajattomasti lapsistaan. Sitten vain voimia sen puhetulvan kuunteluun...
Sukulaisten uteluista pääsee aika hyvin eroon seuraavalla konstilla, joka tosin vaatii hieman pitkäjännitteisyyttä:
Kun suku seuraavissa häissä esittää sulle, jotta alkaa jo olla kohta sun vuorosi, joko sä oot tuota aatellut, niin älä häkelly. Laittaudu ehdottomasti seuraaviin suvun hautajaisiin, ja ala sä ihmettelemään samoille utelijoille, jotta alkaa jo olla kohta sun vuorosi,joko sä oot tuota aatellut ? Loppuu ihmettely.
:-)
Joop.. Mulla on aikas tiivis kaveriporukka, jossa harvat asiat jää salaisuuksiksi. Mutta kavereiden poikakaverit/miehet on ehdottomasti pahimpia utelemaan kaikista mahdollisista inteemeistä jutuista. Harvinaista ei ole, että keskustellaan "mun seksielämästä", tosin itse en siihen juuri osallistu.
Entäs kun mummoo myöten kyselee että etkös ole uutta miestä löytänyt ja lapsilles uutta isää. No lapsillanihan on jo isä, se yksi ja ainoa. Eipä ole mitään hinkua miestä ettimään. Eipä ole aikaakaan, on pari lasta heidän koulu ja harrastukset ja omakin koulutus, työ siihen lisäksi. Kyllä päivät on täysiä mutta joskus illalla olisi tietenkin kiva kun ois toinen siinä vieressä. Eikä omassa ulkonäössä mitään vikaa ole enkä ole edes ronkeli. Niinpä olen sukulaisille sanonut ettei kuulu niille minun asiat, pitäkööt huoli vaan omistaan ja suvun vanhapiika naisista.