Tässä alkaa vaan pikku hiljaa masentamaan. Mitä tehdä sinkkuudella ja kuinka päästä siitä eroon? Olen Raitis ja savuton mies joka ei tunnu kelpaavan minnekkään. No Baareissa en käy ollenkaan ja elämä muutenkin tuntuu nykyään olevan sali-työ-koti kolmiota. Enää ei jaksa yrittää kun toivo on mennyt(epäonnistunut liikaa). Tahtoisin vaan tietää mikä voi mättää minussa niin paljon. Vinkkejä kiitos. Olen raitis, savuton ja kotityöt osaava mies. Normaalin miehen oloinen, mutta lyhyt (170cm). Olen säästänyt kaiken aikaa rahaa säästöön ja mielessä on käynyt jo aasialaisen naisen etsiminen. Ainakin menekki olisi parempi siellä. Ainakin mitä palautetta sain kirjoituksestani perusteella. Toinen vaihtoehtohan voisi olla se liittyminen valkosiipisten joukkoon.
Aina saa lukea monessa paikassa kaikenlaista mielipidettä, mutta kuka niissä puhuu totta? ei kukaan. Onko se todellakin niin että lyhyt ja raitis/savuton mies on saamaton? No eihän suomi yhtä miestä kaipaa.
Aina saa lukea monessa paikassa kaikenlaista mielipidettä, mutta kuka niissä puhuu totta? ei kukaan. Onko se todellakin niin että lyhyt ja raitis/savuton mies on saamaton? No eihän suomi yhtä miestä kaipaa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
http://freepersonals.ru/
Tämä linkki oli tääl jo pari päivää sitten. Tuo on testattu käytännön tasolla toimivaksi. Eli viestit menee kyllä tytöille.
Ei näille suomineidoille tunnu kelpaavan mikään muu ku juopot, tohvelisankarit, musta makkara ja pizza-luigit. Ota tuolta suosiolla hyvä emäntä ittelles.
Ei aasialainenkaan huono vaihtoehto ole. Mistäs kautta sellasen muuten meinasit saada?
Mikä pakko se nainen on saada?
kenties sali-koti-työ kolmio on se juttu...
Ei kai sinun itseäsi pidä muuttamaan alkaa,jos sali-koti-työ on ominta itseäsi.Itseäni en voi kuvitella tuossa kolmiossa,kotona kyllä olen tasaisin väliajoin,mutta sehän onkin vain yksi osa kolmiosta.
Jos pe*****ttä kaipaat,niin silloin nämä vaihtoehtoiset palvelut kaiketi toimivat,mutta ei sieltä aitoa oikeata ihmissuhdetta löytyne.Ei semmoista ole tarkoituskaan löytyä ennenkuin sen on tarkoitus löytyä...siis sattuma,sattuma tässä hoitaa sen käytännön puolen.
Ei todellakaan oo menny toivo, älä nyt hulluja puhu!
Onhan asia tietty niin, että jos on pitkä tai komea tai liikkuu hyvin paljon ihmisten ilmoilla tai on hyvin sosiaalinen niiiiin, on paljon helpompi löytää seuraa ja päästä treffeille yms. Ja sitä kautta myös nopeampi löytää se "oikea".
Mutta silloin myös tulee harhaosumia paljon ja sekin voi olla turhauttavaa.
Sä taas luultavasti tuut löytämään seuraavaksi tai sitä seuraavaksi "sen oikean". On paljon myös naisia, jotka elää samantyyppisessä "kolmiossa". Kahden kaltaisesi ihmisen kohtaaminen ei käy kuitenkaan tosta vaan, mutta käy kyllä aikanaan, usko pois!!
Ja jos oot vielä nuorukainen (alle 27v) niin ikäisesi naiset ei vielä niin paljon arvosta semmosia asioita kuin raittius, savuttomuus, kotitaitojen osaaminen, taloudellinen vakaus. He haluavat seikkailullisempaa vielä kun ovat nuoria. Mutta odotas kun naiset ovat päässeet tuosta vaiheesta yli niin kaltaisesi miehet ovat kovaa valuuttaa !!!!
Jotkut elää koko elämänsä yksin. Niin se vain on. Ei se siitä miksikään muutu hokemalla "jokaiselle on joku".
Niitä koko elämänsä yksin eläjiä on kuitenkin aika vähän. On aika taidokasta, jos aikoo välttää kohtaamasta ketään potentiaalista kumppaniehdokasta seuraavat 75 vuotta!
Ei tarvita taitoa, jos on luonnonlahjakkuus. Ts. ujo.
Luonnonlahjakkuutta on olla ujo. Se on kuitenkin eri asia, kuin umpimielisyys. Ei ujotkaan voi väistää kaikkia ihmisiä, umpimieliset joutuvat loppujen lopuksi tekemään jotain umpimielisyydelleen, koska eivät pitkää aikaa voi sietää umpimielisyyttään. 75 vuotta on pitkä aika, siinä ajassa ehtii kohdata monenlaista kulkijaa, ellei elä koko aikaa luostarissa.
Etsi mieluiten oikein lyhyitä suomalaisia naisia nii eiköhän se siitä.
Olisikin noin helppoa. Valitettavasti vaan omien lyhyen miehen kokemusteni perusteella
- pitkät naiset pitävät pitkistä miehistä ja
- lyhyet naiset pitävät myös pitkistä miehistä.
Lyhyenä miehenä pitää vaan jotenkin olla muulla tavalla deittimarkkinoilla paljon paljon parempi kuin pitkät miehet. Lyhyys ei ole este, mutta se on kyllä pahuksenmoinen hidaste.
Sama pulma on muuten pitkillä naisilla. Miehet eivät pidä siitä, että nainen näyttää heitä kookkaammalta, joten pitkät naiset jäävät helposti ilman seuraa. Kannattaa olla kaikin puolin keskimittainen.
En ole koskaan käsittänyt tuota miesten pituuskompleksia! Onko taustalla miesten haikailu missi-ihanteen perään eli, että naisen minimimitta on hulppeat 170cm, josta sitten kehitetään ajatus, että miehen pitää olla selvästi pitempi? Eivätkö nämä pojut lainkaan noteeraa naisia, jotka ovat alle 170 senttiä?Ainakaan aikuiset (>30v.), elämää vähänkin nähneet naiset eivät laskeskele mitään "vähimmäispituuksia" elämänkumppanille - näyttelykapineet ovat asia erikseen. Tosin ymmärrän, jos poikkeuksellisen pitkä nainen toivoo miehensäkin olevan samaa sorttia.
En minä ainakaan vaadi naiselta pituutta, mut se on pakko vaan laittaa jotain nettiin. Kyllä naiset tuntuu jättävän meidät lyhyet miehet oman onnensa nojaan. kyllä voisin seurustella yhtälailla 140cm kanssa kuin 190cm kanssa. Ei se olisi ongelma.
Viestien ja palautteen perusteella toivo on mennyt. Tai ainakin se prosentti on suurempi. Joo. Olen alle 27v vielä toistaiseksi, mutta kohta huomaa olevansa 30v ja sitten 40v. Pituus on kyllä aikamoinen hidaste ja tämä on ongelma. Aasiassa olisi naiset lyhempiä, joten mahikse voisivat olla. Eipä taida sielläkään sitten sattua niitä 130 - 160cm väliin. Joku ehdotti venäläistä naista, mutta mitäs jos ne ovatkin pelkästään minun rahojen perässä. Eivät välitä minusta vaan rahoistani. Ei ole kiva pettyä siinäkään sitten.
Eipä ole oikein löytynyt tähän mennessä yhtään sellaista kuka olisi minusta ollut OIKEASTI kiinnostunut. no seuraavat 25v menee varmaan samaan tahtiin. Onhan se mennyt tähänkin asti. Joku sanoi että kaikki ei löydä sitä oikeaa. Niin kai se sitten on. odotellaan siihen 30v synttäreihin ja sitten lopullinen päätös asialle. Se vaan jaksaako odottaa enää taas pitkiä vuosia.
Minä olin vielä pari vuotta yli 27, kun kukaan ei ollut vähän vähääkään kiinnostunut minusta. Vasta kolmenkympin korvilla sain kokea ensimmäisen, ja senkin pettymyksen. 30 tulee sinulle yllättävän monen käänteen jälkeen, 40:een mennessä olet ehtinyt nähdä niin paljon, niin paljon.
Älä odottele ketään, äläkä mitään jonnekin 30-vuotispäivään. Tee päätös olla yksin tai yhdessä jonkun kanssa tänään! Sinulla ei ole velvollisuutta ottaa ketään, eikä kenelläkään ole velvollisuutta kiinnostua sinusta, jos ei kiinnosta. Jos joku tulee vastaan viiden, kymmenen, kahdenkymmenen, viidenkymmenen vuoden kuluttua, voit ryhtyä olemaan hänen kanssaan, tai olla olematta. Älä ajattele sitä nyt, ajattele sitä sitten, kun tilanne tulee.
Olen nähnyt lyhyitä miehiä menevän naimisiin pitkäsääristen kauniiden naisten kanssa. Olen nähnyt komeita miehiä jäävän yksin, tai ruman naisen kanssa, tai vaihtavan rumempaan naiseen. Olen nähnyt tosi kauniita naisia, jotka ovat vieläpä hienoja persoonallisuuksia, jäävän ihan yksin, ei kukaan heitä huoli. Mitä ihmettä kohkaat ulkonäkösi kanssa? Itse olen laiha, kuin nälkään kuoleva leiripakolainen. Vaan kylläpä joku kiinnostui minustakin. Itse en kiinnostunut niin paljoa, että en olisi edelleen yksin.
Äänestäisin osittaisen luovuttamisen puolesta.
Itsellä vähän sama stoori, invaliditeettinä tosin ujous, onneksi kuitenkin vain naisseurassa. Päivät kuluvat nykyään helposti:
Duunissa tulee käytyä, ja sieltä painelen yleensä suoraan treenaamaan tai vetämään treenejä. Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että molempiin --- työhön ja harrastukseen --- saan tarvittaessa kulutettua kaiken vapaa-aikani, eikä sellaisia masentavia "hiljaisia hetkiä" juurikaan arkipäivään mahdu.
Suosittelen siis haastavaa työtä, ja mielenkiintoisia harrastuksia, pelkkään pakkotoistoon salilla leipiintyisin henk. koht. aika äkkiä (vrt. esmes kamppailulajit, länsi- tai itämaiset). Molemmissa edes kohtalainen menestyminen kohottaa itsetuntoa kummasti, toisin kuin aina yhtä ihanat baarireissut ;>). Tuossa muuten yksi syy, miksei kannata käydä baarissa: Ensin sitä tulee tuhlattua kovasti aikaa ja vaivaa itsetunnon kohentamisen; sitten sen joku muija romuttaa yhdessä illassa ihan totaalisesti. Ei ole meikäläisen hommia.
Viikonloppuisin tulee käytyä joskus kavereiden luona (ei niitäkään kovin paljoa jaksa vaivata). Olemassaolevaan perheeseen kannattaa myös pitää hyvät välit, jos suinkin mahdollista. Onpahan edes vähän tukea ja turvaa, stabiiliutta.
Itsekin mietin joskus noita ulkomaisia deitti-palveluja, mutta päädyin siihen lopputulokseen, että jos ei kelpaa suomalaiselle naiselle, niin miksi ihmeessä sitten kenellekään muullekaan? Kyllä ne siten aika varmasti on vain rahan tai "green cardin" perässä.
allekirjoitan ton: "baari-illan aikana joku nainen romuttaa itsetunnon" kommentin. Se on hyvin mahdollista, mutta mitä enemmän niitä "reenaa", ni sit niihin tottuu.
Mutta siis... vaikka kuinka vanhanaikaiselta kuulostaiskin, itse harjoittelin perinteisen tanssin askeleet. Nuoria käy nykyään hyvin tanssilavoilla. Illan aikana tutustuu moniin tyttöihin tanssin lomassa ja vielä selvinpäin. Samalla tuossa itsetunto kasvaa kummasti ja supliikkipuoli kehittyy.
Pokalla vaa hakemaan tyttöi/naisii tanssimaan ja tuttavuutta tekeen mielenkiintoisiin ihmisiin.
Toiset tottuu, toiset ei. Itse en enää vaan jaksa; kun ei ole aiemmin tuottanut tulosta, niin yrittämisessä ei tunnu olevan enää mitään mieltä. Etenkin nyt kun on saanut päälle sellaisen yleensäottaen hyvän olon, ei enää uskalla ottaa sellaista riskiä, että pilaisi sen. (Ja sitten joutuisi kiemurtelemaan alemmuudentunteessaan)
On se kumma, että vaikka fyysisesti tulee otettua selkään aina silloin tällöin (ja siitä lystistä pitää vieläpä maksaa ;) ), niin noista persoonaan kohdistuvista henkisistä iskuista ei enää tunnu millään toipuvan. Ehkäpä ne "haavat" sitten vaan ovat liian syviä.
Ujolle rohkaistumiseen kehoittaminen on vähän sama, kuin kehoittaisi rampaa kävelemään. ;)
mutta ei ujous ole pysyvää. Itse uskon, että siitä voi oppia pois. Muutos lähtee vain itsestä, ei muut voi päättää siitä. Neuvoja voi antaa. Itsekin oon ollu ujo, mutta nyt voin sanoa, että ujous on muuttunut tai lähtenyt pois.
Nuo "henkiset iskut" ovat tietysti vaikeita. Mutta mielestäni baariympäristöön ei kovin henkevin ajatuksin tulis lähteekään. Porukka on baareissa yleensä aika pinnallisin mielin liikkeellä.
Kuulostat aika saman tyyppiseltä kaverilta kuin itsekin olen. Löysin oman kultani netistä, laitoin ilmoituksen jossa kerroin rehellisesti hyvät ja huonot puolet. Vastauksia ei tullut paljon, mutta sitä yhtä vain kaipasinkin. Eli kyllä se voi onnistua. Totta on myös se mitä edellä on sanottu, raittius alkaa olla kova sana kun pääset yli 30 vuotiaaksi. Mitä taas venäläisiin naisiin tulee, niitä on moneen lähtöön kuten suomalaisiakin. Monet jotka täällä heistä kirjoittaa, ei ole koskaan edes jutellut yhdenkään kanssa. Itse olen käynyt venäjällä 7 kertaa ja seurustellut 2:n kanssa. Suosittelen että (jos venäläiseen päädyt) etsit jonkun yksinhuoltajan joka on ihan nätti mutta ei mikään supermalli (sellaisenkin kyllä sieltä helposti saisit). Kun on jo lapsi alkaa vakiintuminen ja turvallisuus olla tärkeämpää kuin sekoilu. Venäläiset naiset ovat, herkempiä, naisellisempia, tunteellisia (joskus liiankin), arvostavia, ja hyvin viehättäviä. Jos olisin yksinäinen kaveri jolla tilanne on sellainen kuin sinulla, en epäröisi. Vaikka tulisi näpeillekin, kyllä se aina kotona yksin nyhjäämisen voittaa. Avioeroprosentit venäläis-suomalaisissa liitoissa lienevät aika samaa luokkaa kuin suomalaistenkin liitoissa. Avioeron syynä on usein enemmänkin kulttuuri erot, väkivaltaisuus, alkoholi yms. kuin raha asiat. Sieltä salilta tai kotoa sua ei tule kukaan hakemaan, on vain toimittava, siitä se lähtee.
P.S tää pituus ynnä muut järjettömät vaatimukset on ihan perisuomalainen ilmiö, muualla naisia kiinnostaa lähinnä sun soveltuvuutesi aviomieheksi, ja siihenhän sä täytät normit mainiosti. Älä lannistu!
Täysin satunnainen otos:
http://www.special-lady.com/cgi-bin/tbody.pl?page=144&curgrp=1
Eiköhän noista löydy jokaiseen makuun... Ja vähän kun vaivautuu opiskelemaan venäjää, niin a vot!
Luottokortin numeroa ei kuitenkaan kannata antaa jollekin Anatolille tai Pavelille!
Tiedän ettei minua kukaan tule kotoa, töistä tai treeneistä hakemaan. Itse aion kyllä pysyä raittiina niin kauan kun vaan mahdollista. Jos en tälläisenä kelpaa niin sille mitään en mahda. Ennemmin kuolen kuin elän yksin vielä toisen mokoman 25v.
Mitenkähän naiset suhtautuisivat jos hankkisit ranta bodarin tyylin. Puurollahan siihen ei pääse, mut kyllä siihen lääkkeet on. Ainakin silloin tuntisi olonsa arvostetuksi.
Ainoat hetket missä saa kokea toisen kosketuksen on parturi. Ei tainnut tyttö tietää miten mie tykkäsin kun hiuksiani laitettiin ja käsi vahingossa sipaisi minun korvaani. Tämäkin on ollut minulle tosi tärkeä sekuntti. Mie tykkäsin siitä hetkestä ja näin vähäpätöiseltä kuullostava asia sai minut onnelliseksi hetkeksi.
Mitäs sitten kun naiselle paljastuu sellainen asia kuin poikuus. Sekin on tallella ja se voi olla aika paha miinus miehelle. Kuullemma näinkin pienestä asiasta nainen voi hylätä kumppaninsa.
Kyllä sitä monesti miettii, että valittavatpa jotkin pienemmistä asioista. Kyllä minuakin huonommin menee ihmisillä. Kaikilla ei ole kattoa pään päällä tai yms. Silti heillä voi olla kumppani ja täten voivat olla onnellisia.
Tälläinen tarina tällä kertaa.
Minun paikkakunnallani kaikki parturit ovat tupakalta löyhkääviä ja ylipainoisia viiskymppisiä naisia...
Mutta kerran oli joku nuori tyttö, taisi olla vain sijaisena. Sai kerrankin tuntea nuoren naisen kosketuksen... Tahattomia hipaisujahan ne olivat, mutta kuitenkin... Aavikolla osaa arvostaa jokaista vesipisaraa.
Ei se pituus ja ulkonäkö ole kaikkein tärkein pointti. Olen 164cm sinkku nainen ja voisin hyvin seurustella sinunkailtaisesi 170 cm kundin kanssa.
Kaikkea hyvää sulle!!!
hommaa aasiaalainen he voivat jopa
maksaa myötäjäisiä tutustu aasialaisiin
järkevästi.
he järjestävät vaimon se on tosi.
si pitää kans sitoutua ja kohdella kunnolla
kohtuudella
tai niitten suku kostaa