Mistä aloittaisi vuodatuksen, tällä hetkellä sydän ja mieli niin sekaisin, ettei nukutuksi saa :( jos vain osaisi ottaa kevyesti ihmissuhteet, sitten varmasti olisi helpompaa, näin aiemminkin ajatellut ja taas se tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, mut ei pysty feikkaamaan tunteitaan.
Olin sinkkuillut kaksi vuotta, kaksi vakavaa aiempaa suhdetta..tapasin ihanan miehen, jonka seurassa viihdyin alusta alkaen, joskus jopa mietin että mitä hänesä näen, kun on niin erilainen, kuitenkin samanlainen.
Hänkin ollut sinkkuna pari vuotta. Tapailtiin erittäin tiiviisti pari kuukautta, aivan hulluina molemmat toisiinsa, harrastettiin ja sukulaisetkin "näytettiin", aivan hullussa huumassa... jopa tulevaisuutta suunniteltiin, annettiin tunteen viedä. Minä 30v, mies 38, ei mitään teinejä enää. Jopa lapsetkin oli puheissamme.
Sitten kuvioon ilmaantui hänen eksänsä, ilmeisesti oli joskus tämän miehen särkenyt pahoin, exä ilmaantui kuvioon sen jälkeen kun kuullut että uuden naisen löytänyt..Alkoi nämä itsemurha uhkailut exällä, kuulema rakastaa edelleen miestä jne..Ymmärrän että mies huolissaan, mutta rajansa kaikella, jos lähtee keskellä yötä auttamaan eksäänsä, niin mitä v ttua. Se tarttee ammattiapua, sanoin ja samaa mieltä, mutta kun toistui niin aattelin lähteä itse litomaan, en halua olla kakkosena, sen verran paskaa sain niskaani edellisestä suhteesta.
Toisaalta, mies jota tapailin, oli nuoruudessa tyttöystävä itsensä tappanut, joten pelkää kuvion toistuvan.
Nyt ollu kohta viikko jottei yhteyttä ole pidetty. Haluaisin niin että tämä jotenkin selkiintyisi, sydän ei jaksa monesti särkyä, ja voi että pelottaa että näin käy. Eikö ihmisillä hajoa pää jos eksät uhkaa itteensä tappaa, joutuu olemaan koko ajan huolissaan?? Sitä kun luulee että nyt löytyi, ja tulee sitten tällästä. Kellot tikittää ja muutenkaan ei oo kevyt ihminen suhde asioissa...sekavaa ja särkyvää. Mitä teen?annanko olla hiljaiselossa, en ainakaan taistele, vai pitäiskö?
Olin sinkkuillut kaksi vuotta, kaksi vakavaa aiempaa suhdetta..tapasin ihanan miehen, jonka seurassa viihdyin alusta alkaen, joskus jopa mietin että mitä hänesä näen, kun on niin erilainen, kuitenkin samanlainen.
Hänkin ollut sinkkuna pari vuotta. Tapailtiin erittäin tiiviisti pari kuukautta, aivan hulluina molemmat toisiinsa, harrastettiin ja sukulaisetkin "näytettiin", aivan hullussa huumassa... jopa tulevaisuutta suunniteltiin, annettiin tunteen viedä. Minä 30v, mies 38, ei mitään teinejä enää. Jopa lapsetkin oli puheissamme.
Sitten kuvioon ilmaantui hänen eksänsä, ilmeisesti oli joskus tämän miehen särkenyt pahoin, exä ilmaantui kuvioon sen jälkeen kun kuullut että uuden naisen löytänyt..Alkoi nämä itsemurha uhkailut exällä, kuulema rakastaa edelleen miestä jne..Ymmärrän että mies huolissaan, mutta rajansa kaikella, jos lähtee keskellä yötä auttamaan eksäänsä, niin mitä v ttua. Se tarttee ammattiapua, sanoin ja samaa mieltä, mutta kun toistui niin aattelin lähteä itse litomaan, en halua olla kakkosena, sen verran paskaa sain niskaani edellisestä suhteesta.
Toisaalta, mies jota tapailin, oli nuoruudessa tyttöystävä itsensä tappanut, joten pelkää kuvion toistuvan.
Nyt ollu kohta viikko jottei yhteyttä ole pidetty. Haluaisin niin että tämä jotenkin selkiintyisi, sydän ei jaksa monesti särkyä, ja voi että pelottaa että näin käy. Eikö ihmisillä hajoa pää jos eksät uhkaa itteensä tappaa, joutuu olemaan koko ajan huolissaan?? Sitä kun luulee että nyt löytyi, ja tulee sitten tällästä. Kellot tikittää ja muutenkaan ei oo kevyt ihminen suhde asioissa...sekavaa ja särkyvää. Mitä teen?annanko olla hiljaiselossa, en ainakaan taistele, vai pitäiskö?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.