Tämä kuullostaa varmaan naurettavalta mitä seuraavaksi kerron.....
Vihdoin ja viimein tapasin mukavan miehen. Omistan kissan, joka on minulle erittäin rakas. Olen sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, niin siitä tulee huolehtia hyvin, ruokkia, ja helliä, ja matkojen ajaksi järjestää joku hoitaja ym.
Nykyinen miesystäväni suhteen alussa heitti, että "ei sun tarvii kissasta luopua hänen takiaan ihan heti". Jäin sitä silloin miettimään, että mitä mahtoi tarkoittaa, mutta asia sittemmin unohtui.
Viime aikoina mies on ruvennut puhumaan kuinka kissa pitäisi antaa pois (huom! ei ole allerginen). Ei kuulemma pidä kissoista, ja lemmikki on menoja rajoittava tekijä.
Riitahan siitä tuli. Eläin ei ole lelu, ja tämä ko eläin on erittäin rakas. Liekö ukko mustasukkainen?!
Hassuna pikku yksityiskohtana voin kertoa, että edellinen suhteeni kariutui osittain kissaani. Mies ei pitänyt kissastani ja kissoista yleensä, ja olisi halunnut minun antavan kissani pois. Tilalle olisi pitänyt hankkia koira. Kun en suostunut, asiasta tehtiin suuri numero, ja kieltäytymiseni tulkittiin tunteiden puuttumisena miestä kohtaan (siis minun olisi pitänyt antaa jotakin minulle erittäin rakasta pois merkkinä suuremmasta rakkaudesta miestä kohtaan. Exälläni kai kävi tuuri kun löysi naisen,jolla oli koira ja kissa, ja ne annettiin pois, ja he suunnittelevat nyt uuden yhteisesti hankitun koiran ostamista...).
Olenko törmännyt täydellisiin törppöihin vai mikä on? Onko muilla vastaavia ongelmia ilmennyt?
Kolmenkympin rajapyykki lähestyy, ja taidan jäädä tällä menolla yksin...
Vihdoin ja viimein tapasin mukavan miehen. Omistan kissan, joka on minulle erittäin rakas. Olen sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, niin siitä tulee huolehtia hyvin, ruokkia, ja helliä, ja matkojen ajaksi järjestää joku hoitaja ym.
Nykyinen miesystäväni suhteen alussa heitti, että "ei sun tarvii kissasta luopua hänen takiaan ihan heti". Jäin sitä silloin miettimään, että mitä mahtoi tarkoittaa, mutta asia sittemmin unohtui.
Viime aikoina mies on ruvennut puhumaan kuinka kissa pitäisi antaa pois (huom! ei ole allerginen). Ei kuulemma pidä kissoista, ja lemmikki on menoja rajoittava tekijä.
Riitahan siitä tuli. Eläin ei ole lelu, ja tämä ko eläin on erittäin rakas. Liekö ukko mustasukkainen?!
Hassuna pikku yksityiskohtana voin kertoa, että edellinen suhteeni kariutui osittain kissaani. Mies ei pitänyt kissastani ja kissoista yleensä, ja olisi halunnut minun antavan kissani pois. Tilalle olisi pitänyt hankkia koira. Kun en suostunut, asiasta tehtiin suuri numero, ja kieltäytymiseni tulkittiin tunteiden puuttumisena miestä kohtaan (siis minun olisi pitänyt antaa jotakin minulle erittäin rakasta pois merkkinä suuremmasta rakkaudesta miestä kohtaan. Exälläni kai kävi tuuri kun löysi naisen,jolla oli koira ja kissa, ja ne annettiin pois, ja he suunnittelevat nyt uuden yhteisesti hankitun koiran ostamista...).
Olenko törmännyt täydellisiin törppöihin vai mikä on? Onko muilla vastaavia ongelmia ilmennyt?
Kolmenkympin rajapyykki lähestyy, ja taidan jäädä tällä menolla yksin...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Moi!
No kyllä aikamoisiin idiootteihin olet törmännyt-sori vaan..mulla 2 kisulia, ja en KOSKAAN ottaisi edes sekuntia vakavasti ihmistä joka edes vihjaa jotain siihen suuntaan että mun pitäisi luopua mulle rakkaista perheenjäsenistä hänen vuoksi. Se on kyllä lievästi sanottuna itsekästä ja JULMAA!!
Mitä seuraavaksi..sitten kun tulee lapsi..ja se on 'tiellä'..sekin varmaan annetaan pois..=(
Pidä kuule vaan kiinni periaatteistasi, sun kisu on onnekas kun on löytänyt kaltaisesi ihmisen=)!
Olet vain ja ainoastaan OIKEASSA! Kyllä niitä miehiä löytyy jotka tykkää kissoista, tai ainakin hyväksyvät SINUT KISSASI yhtenä pakettina, jota olette. Mun mies on enemmän koiraihminen, on sanonut sen ihan suoraan, mutta silti tykkää mun kisuista ja hyväksyy sen että noi 'riiviöt' ja minä tullaan yhdessä paketissa. Vaikka mies välillä kiroaa kissojen remuamista yöllä ;)..niin silti aina höpöttää niille ja pussailee ja paijaa..
Eli don't worry-luota siihen että kun mies on 'oikea'..kyllä kaikki muukin loksahtaa paikoilleen! Et ole ainoa jolla on kissa tai koira..kyllä samanhenkisiä löytyy..
Aurinkoa kissallesi ja sulle=)
t.Jane & The Hairy Boys
Siinä vaiheessa, kun naista alkaa vakavalla mielellä valitsemaan niin pitää ottaa kaikki mahdolliset kissat ja koirat huomioon. Ei ole minun mielestäni oikein painostaa toista luopumaan lemmikeistään. Se on eriasia mikäli eläimen omistaja luopuu lemmikistänsä pyytämättä ja omasta tahdostaan kumppanin allergian tai muun hyvän syyn vuoksi.
Tässä mun tarinaa...
Kun asuin viel mutsin luona viime kesänä, oli mul siel oma kissa kans, mieheni silloin ei voinut sietää sitä, vaiks se oli kuin rakas mulle! No, muutin syyskuussa toiselle paikkakunnalle, ja tietty olin tottunu et on joku lemmikki, mieluiten kissa, ku omaa kissa ei voinu kotoota ottaa mukaan, ku oli jo reilu 7v ja se oli sen koti. No... puhuin syksyllä kissan hankinnasta miehelleni, kun se muutti perässäni mun luo asumaan. Ei tykännyt ajatuksesta, melkein suuttu ehdotuksesta.. niist lähtee karvaa ja ne riehuu jne jne. Vaiks mitä. Höh.. olin pettyny.. no.. tossa alku keväästä puhuttii asiasta uudestaa, ja alko lämmetä ajatukselle! :) sano et laita ilmotus nettii et halutaa kissa, kyl sen kaa vois pärjätä ja siitä vois olla seuraa jne. No, sit tuli kissoja, kaksin kappalein, kohta 4kk asunu mun tykönä! :) sisarukset, ni ei uskaltanu erottaa, ja onhan niistä seuraa toisilleen! Kyl joskus miehet pehmiää ajatukselle loppupeleissä :) vaiks vihais todella kissoja kuten mieheni ja niistä koituvia ongelmia, raapimisia, sotkemista, riehumista ym kaikkee mahdollista, inhon häviäminen on mahdollista! Kyl kissat osaa olla ihaniakin, ja mieheni tänä päivänä rakastaa niitä yhtä paljon kuin minäkin!
meillä on vähän samankaltainen tilanne. Kaksi kolme vuotta sitten miehelläni todettiin koira-allergia ja jouduimme luopumaan ajatuksesta hankkia sellainen. Kuitenkin olemme molemmat myös kissaihmisiä, joten aloin puhua miehelleni kissan hankkimisesta. Kun "lupa" alkoi herua, aloin miettiä että kyllähän kissalle kaveri täytyy olla joten hankimme miehen pikku niskuroinnin jälkeen kisuja kaksin kappalein. Hyvin meni ja on mennyt, jopa niin hyvin että viime syksynä adoptoimme orvon kissan pentu-rääpäleen... Eli nyt meillä vilistää kolme kissaa, yhdestäkään emme luopuisi vaikka välillä sotkujen takia hermot napsaakin.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin että kohdallesi on sattunut uskomattoman itsekkäitä yksilöitä, mutta älä ihmeessä heitä kirvestä kaivoon. Ihania miehiä löytyy varmasti!
Eri asia tietysti olisi esim. allergia niinkuin minun mieheni koira-allergia.
Onnellisia ovat ne, jotka voivat hankkia kissan. Vaimoni on allerginen, ja se olen MINÄ meidän taloudessa, joka kaipaa kissaa..jo 13:sta vuotta...*huokaus*.
Me miehemme kanssa nuorena hankittiin kissoja kaveriksi. Kun yksi kuoli pentuna niin otimme kaksi tilalle.
Lapsellemme todettiin astma jo pienenä niin jouduimme antamaan kissat pois täysikasvuisina,surullista toimintaa.
Koirakin olisi kiva lenkkikaveri ja seuralainen kissojen lisäksi mutta pojalla tosiaan niin paha astma ettei kotieläimiä voi hankkia. Akvaario kyllä laitettiin joskus vajaa vuosi sitten pojan huoneeseen piristykseksi. Harmi se on mutta asiat pitää laittaa joskus tärkeysjärjestykseen ja aina joskus on jostain osattava luopua toisen tähden. Poika nyt tietysti rakkain ja kaiken etusijalle laittava että sellaista... Mussutan, rapsutan ja lellin kaverieni lemmikkejä kyläillessäni ja voi että ne on ihmeissään että syönkö ne, lemmikit tykkäävät minusta ja omistajat ovat sanoneet että oikein odottavat milloin se hullu täti tulee paikalle. Pääsee vehtaamaan.
Mitähän minä oikein tässä selitän?
Joo jos olisi hiljaa.
..noitakin idiootteja löytyy. itelläni on ihan ehdoton kriteeri miehelle että sen on oltava eläinrakas, muuten ei tuu mitään. mutta niin..mun entinen avomieheni, jonka kanssa siis 'yhdessä' otettiin koira. oli tosin alusta asti selvää et se on enemmän mun, mut eniveis. kuitenkin loppuviimeks tää homma meni siihen et mies jos oli kotona (ja todellakin, vaikka ois räkiny kattoon ainoona tekemisenään), ja minä en, ja pennulle sattu tulemaan pissahätä, ni hänhän ei sen kanssa ulos menny. aikani mä sitä ihmettelin että miten se nyt noin ja yritin kysellä että mikä vaivaa..nooh, lopputulos oli se, että 'toi koira vie sulta niin paljon aikaa, sun on valittava joko se tai mut'. että näin..oli siis mustasukkanen, jumalauta koiralle!! eli löytyy näitä.
ainii, tosiaan..mä sanoin sille että se kyllä tuntee mut sen verran hyvin, että se, joka mut pistää valitsemaan hävii automaattisesti. pakkasin koirani ja kamani ja häivyin. kertaakaan en oo katunu.
Mistä ihmeestä te naiset oikein kaivatte noita idiootteja seurustelukumppaneiksenne!? Elukathan on kivoja, vaikka on niistä haittaakin. Kissat repivät huonekaluja ja karvat ovat suoraan helvetistä. Koiraa pitää ulkoiluttaa vähän väliä ja se vaikeuttaa menoja paljon enemmän kuin kissa.
Vaimo vei juuri eron tullessa yhteisen koiran, koska en voi ottaa vuokrakämppään lemmikkiä edes hoitoon. Kyllä on vähän orpo olo ilman sitä mustaa nappisilmää.
Älä luovu kissastasi miehen takia.Minä itse olen myös kissarakas ihminen ja minulla on ollut itselläni myös kissa,mutta se sairastui niin se jouduttiin lopettamaan,kyllä se oli vaikeaa.Minulla on haaveena että joskus ottaisin vielä kissan,myös mieheni pitää kissoista.
Hyvää kevättä sinulle ja kissallesi.
..sitä mä oon kuule vallan itsekin ihmetelly;). mä oon niin idioottimagneetti muutenkin ettei ihan heti uskois mutta täytyy tunnustaa et tää edellinen tapaus oli kyllä ihan yliveto. mä oon melko lailla sitä mieltä et ihmisen päässä täytyy oikeesti olla vikaa jos käyttäytyy noin..oikeesti jos mä joku päivä toteisin olevani mustasukkanen jonku kultakalalle ni mut sais ampuu;).
no mut näin, se hyvä puoli näissä idiooteissa on et niistä pääsee eroon jos haluaa ja jokaisesta ehkä oppii jotain:).
Hmmmm. Miten ois jos antaisit pois sen miehen ja pitäisit kissan. Onhan miehiäkin kai olemassa semmosia jotka ei ihan kaikkee huomiota tartte itelleen ja jotka haluu huolehtia muustakin kun itsestään. Jotkut jopa saattaa huomata että antaessaan saa....Ei naiselle riitä (ainaskaan mulle) se että huolehttii vaan (itsekkäästä) miehestä eikä kiinnostu mistään muusta.Mies on vähän niinku uhmaikänen kakara koko ikänsä, jotkut niistä on kyllä ihan kehityskykyisiä, sopivissa olosuhteissa... Kuulostaa sille että sulla on hoivaamisvietti niinkun naisilla useimmiten....Hanki lapsi, vaikka au-semmonen jos ei sopivaa ukkoa löydy. Adoptio ei taida onnistua ilman miestä mut pääseehän niistä miehistä eroon jos siltä tuntuu...Tee jotain nopeesti, oot kolmekymppinen ja se kissakin kuolee ennen sua..
t. yks femakko-emakko
Moi,
Oli pakko ottaa osaa kissakeskusteluun.
Minulla on 11-v vanha kissa-neiti sohvalla. Meillä on ollut hyvin värikäs elämä yhdessä.
Sitten ajateltiin hieman käydä treffeillä ja tapasin miehen joka ei voinut sietää kissaa. Kissani on todella siisti ja hyväkäytöksinen. No sen verran kissa painoi puntarissa että mies sai kenkää. Ei olla kaduttu yhtään. :-)
Nyt meillä on uusi mies taloudessa. Hän tykkää kissoista. Nyt on kissa ja mies hyviä ystäviä. Leikkivät illalla narun kanssa. Mieskin on paljon vähemmän ressaantuneempi töihin mennessään... ja meillä on ikää 32 & 35 & katti 11
ehdottomasti!!!
En ole kertaakaan edes miettinyt pienen kullanmuruni pois antamista. Tämän "kissa ongelman" aikana minulla on tunteet viilenneet miestä kohtaan.
Kohta on kesä, ja nämä Helsingin misut katselee ihan uuden kollin itselleen =)
Kiitos kaikille vastanneille ja mukavaa kevään jatkoa!
Itselläni on koira ja kaksi kissaa ja yhdestäkään en luovu kenenkään takia. Älä sinäkään.
Olet törmännyt täydellisiin törppöihin.
Olen myös sitä mieltä, että jos lemmikin ottaa, siitä huolehtii loppuun saakka. Toinen juttu tietenkin on, jos toinen on pahasti allerginen. Tuo on melko lapsellista käytöstä mieheltä, että hän ei tykkää kissasta. Kissa on kuitenkin sinun perheenjäsen, joten kyllä miehen on sen verran sopeuduttava ja joustettava.
Itselläni on ollut kissa jo yli 7 vuotta ja avoliitto-kokeiluita on ollut peräti kolme. Ensimmäinen mies vähän karsasti kissaa, mutta loppuvaiheessa hän kiintyi siihen. Suhde loppui ihan eri syistä, kuin kissasta. Toisella miehellä ei myöskään ollut lemmikeistä lähes mitään kokemusta, mutta äkkiä hän kissaani rakastui. Eron tultua mies oli hyvin onneton ja tuntui ikävöivän kissaamme enemmän, kuin minua. Kolmas mies taas rakastui heti ensi tapaamisella kissaani. Tämä kolmas mies on yli kolmekymppinen (myös lemmikitön), joten aluksi vähän miettisin, mitä mieltä mahtaa olla kissasta.
Sano miehellesi suorat sanat, ettet luovu kissasta. Kyllä niitä normaaleita eläinrakkaita miehiä löytyy varmasti!
No kyllähän sen miehesi pitäisi omien mieltymystensä lisäksi osata vähän ajatella sinuakin... Pitäisi arvostaa sinulle tärkeitä asioita. Jollei näköjään osaa, mitä elämästä tulee myöhemmin? Mun edellinen lyhytaikainen suhteeni päättyi myös vähän vastaavasti, mulla on sisäkissa (vain ja ainoastaan, ei ole ikinä ollut ulkona eikä rotunsa vuoksi pärjäisikään) mies "unohteli" parvekkeen ovia auki, vei kissan partsille mun vielä nukkuessani, ja kun vaikka kävin viereisessä huoneessa, usein kuului kissan parkaisu. Erotan kyllä kissani äänen, milloin tekee kipeää, ja milloin on muusta kyse, ja olen varma, että mies kiusasi, kun en nähnyt. Vaikea oli moista aikuiselta ihmiseltä aluksi uskoa, varsinkin kun hän ei mitenkään vihannut kissoja. Lopulta päädyin siihen, ettei ole ihan tervettä touhua, ja jätin koko hepun. Ja, ellei kysymys ole vastakkainasettelusta "tosirakkaus-allergia", niin en kyllä vain toisen mieliksi luopuisi... Sanoisin, että treffaile sitten kissattomia. Kissa on niin vaivaton ötökkä kuitenkin, ettei raavas mies siitä huonone, jos talossa yks kissa on... Tosi typerää käytöstä siltä mieheltäsi. Älä anna periksi. Kukaan muu ei pidä kissasi puolia, kuin sinä.
Oletpa tosiaan outoon tyyppiin törmännyt. Pidä mieluummin kissa ja "anna" se mies pois. Itse rakastan kissoja yli kaiken, enkä voisi kuvitellakaan että alkaisin styylata sellaisen miehen kanssa joka ei pidä kissoista. Se olisi liian syvä kuilu välillämme. Vähän vaikea pitää ihmisestä joka ei pidä kissoista.
Kissat ovat aidompia kuin yksikään ihminen joka ei arvostele tai tuomitse ja voit olla juuri niin oma itsesi hänen seurassaan kuin olet. Jos rakastaa kissaansa tai koiraansa, ei todellakaan kenenkään ihmisen vuoksi pidä luopua siitä rakkaasta.
Olen uusi näissä kissa asioissa vaikka lemmikkejä lapsuudesta asti perheessä ollut. Tarkoitan, että nyt minulla ensimmäinen kissa taloudessani ja olen mies.
Tämä super sälli kissa ollut jo muutaman kuukauden täällä ja meininki todella hyvä. Niin kodikasta. Tämä jäbä tekee asunnostani kodin.
Kissa pilaa parisuhteesi, se ainakin lienee selvää. Narsistina et tietenkään itse huomaa sitä. Eihän mies muuten pyytäisi luopumaan. Sitten vielä epäilet miehiä törpöiksi.
Pokkana ilmeisen vakavissaankin kirjoitat, ettei kissa ole lelu. Mies ilmeisesti on. Hämmästelet kun mies ei ole ihastunut siihen *yhteen helvetin henkiseen työmaahan*
Itse kysyin rakkaaltani, ensimmäisen tunnin aikana, lemmikeistä. Itse en suostu olemaan mikään kissan lelu, vaan ihminen ihmiselle. Rakkaani oli samaa mieltä, ettei ihmisten pitäisi lemmikkejä ottaa. Ei koirat tai kissat ole tarkoitettu elämään lemmikkeinä. Eikä niiden lisäämistä tulisi tehtailla. Sellainen on vastuutonta toimintaa.
Vastuuttomaan toimintaan olen törmännyt jopa näennäisessä eläinsuojelutyössä.
Hoitopoikueita tyrkätään ihmisille, jotka eivät edes halua niitä hoitaa. Saati niiden halukkuutta, kysyttäisiin muilta perheenjäseniltä, tai kiinteistön omistajilta.
Pois silmistä pois mielestä, niin toimii eläinsuojelutyö suomessa. Tärkeintä on kun raha juoksee ja muutama narsisti tuntee itsensä tärkeäksi ja muita paremmaksi.
Tutustuin mieheen joka ei tykännyt kissoista ja kun minulla oli kolme alkoi märistä että vain yksi voisi olla, no hän osoittautui mieheksi jossa en nähnyt mitään miksi jatkaa. Sen jälkeen rakastuin mieheen jolla ei ollut ollut kissaa, mutta hän hullaantui kissasta ja rakastaa sitä kun vanhat kissani ovat poissa poissa 😥 ja otimme yhdessä uuden.
Varokaa miestä joka on vihamielinen kissoille!!!
Ihminen, joka vaatii lemmikistä luopumista ilman todellista syytä (kuten allergia) ei ole aikani arvoinen. Olen eläimen vastuulleni ottanut, joten sen myös loppuun saakka hoidan. Siinä ei ole kenelläkään nokan koputtamista ja ovesta pääsee ulos jos ahdistaa.
p.s. Itsellänihän on siis koira, mutta eläin kun eläin niin sama tilanne mielestäni.
Kyllä mies lähtee ennen kissaa.🙄
KYLLÄ! Ja ennen koiraa.
Kun tapasin nykyisen avomieheni jonka kanssa olemme olleet yhdessä 10 vuotta ja 9 niistä asuttu yhdessä, minulla oli, ja on edelleen, kaksi kissaa.
Ei olisi tullut mieleenkään niistä luopua! Eikä mies sanallakaan sitä ole koskaan vaatinut, päin vastoin tykkää paljon molemmista ja myöhemmin hankimme vielä koiran, corgin joka on mieheni silmäterä. Koira täyttää pian 6 vuotta, kissat on 12 ja 13.
En ikinä ottaisi miestä joka ei pidä eläimistä tai joka yrittäsi vaatia minua niistä lupumaan, en ikinä.
Meillä on aina valmis eläintenhoitaja eli äitini. Jos haluamme voimme mennä ja tulla, harvoin sitä vain tulee mihinkään lähdettyä. Ollaan molemmat kolmekymppisiä ja vilkkain menoaika on ohi. Ei ennenkään paljon menty, festareille kesällä ja joskus jonnekin viikonlopuulomalle.
Lemmikkieläin on monille, rakas perheenjäsen.
Lienee päivänselvää, että mies se lähtee jos on lemmikkiä vastaan.
Lapsellisia vaatimuksia, täytyy olla todella erinomainen mies jos on varaa ajatella että, hän riittäisi.
Kaikki ei ole eläinrakkaita eikä sitä voi vaatia.
Ei voi myöskään vaatia että toinen ei saisi olla.
Pitää pysyä pois sellaisesta suhteesta sitten.
Nainen tuskin jää itkemään perään.
Ihmeellisiä jotkut.
Mulla 2 viimeisintä seurustelukumppania olivat samanlaisia, toinen varsinkin oli vielä mustasukkainen jopa kissastani. Oli sairaalloisen mustasukkainen kyllä muutenkin.
No, ei siinä ollut kahta sanansijaa, kummasta luovuin molemmilla kerroilla. Kissa mulla on edelleenkin:)
Tietty kun se ottaessa päätin, että kissa lähtee minulta ainoastaan hautaan ja sinnekin vain vanhuuttaan.
Toki nuo naiset nyt pilasivat itse muuten(kin) nuo suhteet, ettei se kissa ollut ainakaan se lopullinen eikä ratkaiseva syy eroon, mutta yksi kuitenkin. Ajattelin että jos nyt toisen lemmikkikin on jo noin iso asia, että siitä tarvitsee kiukutella ym niin jo on. Jälkimmäisellä muuten oli itsellä kaksi kissaa ja vetosi että hänkin hävittäisi omansa pois vuokseni. Mistä nyt pärähdin että musta ei ainakaan ota tekosyytä kissoistaan luopumiselle, jos nyt niin tekee joku päivä.