Runo

et ole saminan rekattu nikki. Mistäkö tiedän? Siitä että tuohon kellon aikaan, jolloin viestisi lähetit, oli samina yhtä aikaa kirkossa kanssani:)

MrK kirjoitti:

et ole saminan rekattu nikki. Mistäkö tiedän? Siitä että tuohon kellon aikaan, jolloin viestisi lähetit, oli samina yhtä aikaa kirkossa kanssani:)

en ole tosiaan :)

Miehän olen karvainen mies jos palstalaisia uskotaan :D

Olet todella hoidon tarpeessa. Eikö sinulla ole ainuttakaan ystävää, sydänystäviä tuskin lienee. Nykyisin psykoterapialla saadaan mullistuksia aikaan mielen kaaoksiin. Kohdallasi en usko psykoterapiasta olevan apua. Psykoterapia kun pystyy selvittämään mielestäni traumaattiset kokemukset, jonka johdosta ihminen alkaa oiirelehtimaan, käyttäytymään persoonansa lähtökohdista poikkeavasti. Kohdallasi näkisin pelkästään psykiatrisen avun olevan ainut mahdollisuus. Siis analyysi sairaudestasi ja sille sopiva kohdelääkitys.

Jk. Sydämestäni toivon, että tajuat oman sairautesi ja hakeudut hoitoon.

MrK kirjoitti:

Olet todella hoidon tarpeessa. Eikö sinulla ole ainuttakaan ystävää, sydänystäviä tuskin lienee. Nykyisin psykoterapialla saadaan mullistuksia aikaan mielen kaaoksiin. Kohdallasi en usko psykoterapiasta olevan apua. Psykoterapia kun pystyy selvittämään mielestäni traumaattiset kokemukset, jonka johdosta ihminen alkaa oiirelehtimaan, käyttäytymään persoonansa lähtökohdista poikkeavasti. Kohdallasi näkisin pelkästään psykiatrisen avun olevan ainut mahdollisuus. Siis analyysi sairaudestasi ja sille sopiva kohdelääkitys.

Jk. Sydämestäni toivon, että tajuat oman sairautesi ja hakeudut hoitoon.

Nojaa...Valitettavasti psykoterauttikin kuitenkin nauraisi terveelle mielelleni, jos tulisi lukemaan MINUN koneeltani, kuinka minulle tuntemattomat hullut rääkkäävät minua netin keskustelupalstalla puhuttelemalla minua mm. joksikin "Eewariksi" ja miksi lie. Jos viestisi meni väärään paikkaan, niin uskon hyvin, jos pidät ketjun aloittajaa kalahtaneena, mutta minä en ole se henkilö, elin en ole ketjun aloittanut, joten älä viestipuussa osoita aiheettomia solvauksiasi minullle, jollet minulle ketjuun vastanneelle keskustelijalle niitä tarkoita.

Ei mulla keskustelupalstalla keskustelemassa käymisen perusteella ole tarvetta mihinkään terapiaan. En ole vastuussa muiden anonyyymeina kirjoittavien teksteistä, paitsi omistani, enkä voi mitään sille, että jos joillakuilla on villi mielikuvitus.

Lisäksi en ole mikään henkilö saitilla tai koskaan mitään nettideittailiua tällä foorumilla harrastanut, esim., joten se on palstan ahdistelijoiden ongelma, jos & kun minuun keskustleupalstalla takerutuvat. Oikeasti.

Mulla on tosi hyviä ystäviä. Viimeks toissailtana istuttiin iltaa. Että asia ei kuulu sulle!

Ja kiitti, mutta mun maksa om sellaisella koetuksella fyysiseen sairauteen määrätyn lääkityksen vuoksi, että pääömmöt ei kiitos kiinnosta. Enkö edes tarvitse sellaisia. Vajaat kakskyt vuotta sitten alaikäisenä mulle määrättiin lyhytkestoisesti päämömmöjä, ja sen vuoksi varmaan arvosananikin tippuivat kiitettävästä tyydyttävään, mutta tosiaan koskaan en aikuisiälläni ole kärsinyt mielenterveysongelmasta. Minusta mielisairauksista kärsivillä voi olla lääkkeitä, mutta minulla ei ole sellaista sairautta. Ihan olen koko elämäni selvinnyt ilman mielenterveyslääkkeitä, eikä minulla ole mielisairautta, mihin sellaisia pitäisi nauttia. Solvaat minua, jolei viestisi vahingossa mennyt väärään paikkaan.

ldjskig kirjoitti:

Nojaa...Valitettavasti psykoterauttikin kuitenkin nauraisi terveelle mielelleni, jos tulisi lukemaan MINUN koneeltani, kuinka minulle tuntemattomat hullut rääkkäävät minua netin keskustelupalstalla puhuttelemalla minua mm. joksikin "Eewariksi" ja miksi lie. Jos viestisi meni väärään paikkaan, niin uskon hyvin, jos pidät ketjun aloittajaa kalahtaneena, mutta minä en ole se henkilö, elin en ole ketjun aloittanut, joten älä viestipuussa osoita aiheettomia solvauksiasi minullle, jollet minulle ketjuun vastanneelle keskustelijalle niitä tarkoita.

Ei mulla keskustelupalstalla keskustelemassa käymisen perusteella ole tarvetta mihinkään terapiaan. En ole vastuussa muiden anonyyymeina kirjoittavien teksteistä, paitsi omistani, enkä voi mitään sille, että jos joillakuilla on villi mielikuvitus.

Lisäksi en ole mikään henkilö saitilla tai koskaan mitään nettideittailiua tällä foorumilla harrastanut, esim., joten se on palstan ahdistelijoiden ongelma, jos & kun minuun keskustleupalstalla takerutuvat. Oikeasti.

Mulla on tosi hyviä ystäviä. Viimeks toissailtana istuttiin iltaa. Että asia ei kuulu sulle!

Ja kiitti, mutta mun maksa om sellaisella koetuksella fyysiseen sairauteen määrätyn lääkityksen vuoksi, että pääömmöt ei kiitos kiinnosta. Enkö edes tarvitse sellaisia. Vajaat kakskyt vuotta sitten alaikäisenä mulle määrättiin lyhytkestoisesti päämömmöjä, ja sen vuoksi varmaan arvosananikin tippuivat kiitettävästä tyydyttävään, mutta tosiaan koskaan en aikuisiälläni ole kärsinyt mielenterveysongelmasta. Minusta mielisairauksista kärsivillä voi olla lääkkeitä, mutta minulla ei ole sellaista sairautta. Ihan olen koko elämäni selvinnyt ilman mielenterveyslääkkeitä, eikä minulla ole mielisairautta, mihin sellaisia pitäisi nauttia. Solvaat minua, jolei viestisi vahingossa mennyt väärään paikkaan.

äläkä tule iholleni, niin saat olla puolestani rauhassa. Ihan sama mulle, oletko mämmöjä syönyt nuoruudessasi tai söisitkö nyt. Mitä se mulle kuuluu. Se taas kuuluu, jos tulet minua idiootiksi hakkumaan, persoonani tärkeyttä kyseenalaistamaan. Mikä sinä olet minua panettelemaan, minua tuntematta? Saatko jonkinasteista tyydytystä vittuilemisestasi?Ja mitä vittua mulle kuuluu se, onko sinua syyllistetty/paneteltu eevariudestasi tai jostain muusta minua kiinostamattomasta edesottamuksestasi. Ihan kuule sama mulle mikä/kuka olet. EVVK.

MrK kirjoitti:

äläkä tule iholleni, niin saat olla puolestani rauhassa. Ihan sama mulle, oletko mämmöjä syönyt nuoruudessasi tai söisitkö nyt. Mitä se mulle kuuluu. Se taas kuuluu, jos tulet minua idiootiksi hakkumaan, persoonani tärkeyttä kyseenalaistamaan. Mikä sinä olet minua panettelemaan, minua tuntematta? Saatko jonkinasteista tyydytystä vittuilemisestasi?Ja mitä vittua mulle kuuluu se, onko sinua syyllistetty/paneteltu eevariudestasi tai jostain muusta minua kiinostamattomasta edesottamuksestasi. Ihan kuule sama mulle mikä/kuka olet. EVVK.

No sen osaavat täysijärkiset lukea, että takerrutaanko keskustelupalstalla sivullisiin ja siinä vaiheessa, kun omakohtaisesti huomasin, että ilmeisestikin on todella hulluja koko tämä keskustelupalsta täynnä, ei paljoa ole kiinnostanut avautua tai "tutustua" kirjoittajien ajatuksiin.

Minä en koskaan ole syönyt mitään "mömmöjä". Esitän tässä tunnistamattomana kansalaisena - ja pääsette ehkä kunnianloukkauksesta tarvittaessa ehkä(?) ihan oikeuteenkin, jos muhun tai johonkin muuhun kaltaiseeni takerrutte - ihan realiselämästä sellaista kertomusta, että lapsena olin lyhyen aikaa koulukiusattu. Koulun paremmin menestyviä, ehkä joidenkin osalta kadehdittukin, jonkun mielestä hyvännäköinenkin. Sitten sairastuin syömishäiriöön. Tämän seurauksena koko elämäni oli aika vaakalaudalla hetken aikaa. Olin viistoista - kuustoista- vuotias ja mua passitettiin koulupsykologille ja mm. kuraattorille tms. perheneuvolaan siksi, että minä olin laiha ja ns. "kaverini" lakkasivat puhumasta minulle koulussa. Ketään ei kiinnostanut se, että minua kiusattiin koulussa. Tästä loppuseuraamuksena olin lopulta moneen otteeseen ns. psykoottinenkin: sekoilin teinidilemmoissani seinähullujn kirjallisuusparadigmojeni kanssa, kallistin kerran kannabiskasviakin ja halusin suorastaan huutaa(!!!), että voin huonosti. Mutta siihen asiaan ei auttanut, kuin muuttaminen muualle. Oli erityistä, että "mielenterveyteni" kohentui pelkästään terveessä kouluympäristössä, sen ansioista. Minä koin aina, että minä olen tavallinen nuori, joten ympäristö leimasi minua, esim. syöm ishäiriön vuoksi. Tottakai vakaviin mielenterveyspongelmiin pitää ihmisten syödä lääkkeensä, mutta minua järkytti, kun 16-vuotiaana minulle oli joku tuntematon akka esittämässä palikkatestiä siksi, että minulla oli ollut henkinen kriisi, johon kukaan ei osannut sanoa mitään. Raportissa todettiin koulumenestyksen todistavan" älykkyydestäni". Itse kiitin jumalaani, etten saanut tuota stigmaa aikuisiällä... En koskaan tiedä, että mitä mulle olisi käynyt, jos olisin oikeasti joutunut jonkun psykiatrisen järjestelmän armoille.

Mielisairautta minulla ei ole, eli ei siis mitään todennettua ja testattua mielisairautta.

ldjskig kirjoitti:

No sen osaavat täysijärkiset lukea, että takerrutaanko keskustelupalstalla sivullisiin ja siinä vaiheessa, kun omakohtaisesti huomasin, että ilmeisestikin on todella hulluja koko tämä keskustelupalsta täynnä, ei paljoa ole kiinnostanut avautua tai "tutustua" kirjoittajien ajatuksiin.

Minä en koskaan ole syönyt mitään "mömmöjä". Esitän tässä tunnistamattomana kansalaisena - ja pääsette ehkä kunnianloukkauksesta tarvittaessa ehkä(?) ihan oikeuteenkin, jos muhun tai johonkin muuhun kaltaiseeni takerrutte - ihan realiselämästä sellaista kertomusta, että lapsena olin lyhyen aikaa koulukiusattu. Koulun paremmin menestyviä, ehkä joidenkin osalta kadehdittukin, jonkun mielestä hyvännäköinenkin. Sitten sairastuin syömishäiriöön. Tämän seurauksena koko elämäni oli aika vaakalaudalla hetken aikaa. Olin viistoista - kuustoista- vuotias ja mua passitettiin koulupsykologille ja mm. kuraattorille tms. perheneuvolaan siksi, että minä olin laiha ja ns. "kaverini" lakkasivat puhumasta minulle koulussa. Ketään ei kiinnostanut se, että minua kiusattiin koulussa. Tästä loppuseuraamuksena olin lopulta moneen otteeseen ns. psykoottinenkin: sekoilin teinidilemmoissani seinähullujn kirjallisuusparadigmojeni kanssa, kallistin kerran kannabiskasviakin ja halusin suorastaan huutaa(!!!), että voin huonosti. Mutta siihen asiaan ei auttanut, kuin muuttaminen muualle. Oli erityistä, että "mielenterveyteni" kohentui pelkästään terveessä kouluympäristössä, sen ansioista. Minä koin aina, että minä olen tavallinen nuori, joten ympäristö leimasi minua, esim. syöm ishäiriön vuoksi. Tottakai vakaviin mielenterveyspongelmiin pitää ihmisten syödä lääkkeensä, mutta minua järkytti, kun 16-vuotiaana minulle oli joku tuntematon akka esittämässä palikkatestiä siksi, että minulla oli ollut henkinen kriisi, johon kukaan ei osannut sanoa mitään. Raportissa todettiin koulumenestyksen todistavan" älykkyydestäni". Itse kiitin jumalaani, etten saanut tuota stigmaa aikuisiällä... En koskaan tiedä, että mitä mulle olisi käynyt, jos olisin oikeasti joutunut jonkun psykiatrisen järjestelmän armoille.

Mielisairautta minulla ei ole, eli ei siis mitään todennettua ja testattua mielisairautta.

Uskon sinua.

MrK kirjoitti:

Olet todella hoidon tarpeessa. Eikö sinulla ole ainuttakaan ystävää, sydänystäviä tuskin lienee. Nykyisin psykoterapialla saadaan mullistuksia aikaan mielen kaaoksiin. Kohdallasi en usko psykoterapiasta olevan apua. Psykoterapia kun pystyy selvittämään mielestäni traumaattiset kokemukset, jonka johdosta ihminen alkaa oiirelehtimaan, käyttäytymään persoonansa lähtökohdista poikkeavasti. Kohdallasi näkisin pelkästään psykiatrisen avun olevan ainut mahdollisuus. Siis analyysi sairaudestasi ja sille sopiva kohdelääkitys.

Jk. Sydämestäni toivon, että tajuat oman sairautesi ja hakeudut hoitoon.

Sinulle vielä... Tuossa jo aiemmin vastasin - ja aika suorasukaisesti sinulle, mutta pakko ihmetellä, että millä pokalla te jotkut olette tällä keskustelupalstalla jokaiseen viestiin tyrkyttämässä hoitoonhakeutumisohjeita kirjoittajille? Sinun mielestäsi on siis normaalia käytöstä tuo, että sä tuntemattoman keskustelupalstakirjoittajan, ihmisen, esimerkiksi ystävyyssuhteista ja kaikesta muusta olet "tietävinäsi" asioita ja vielä mulle tyrkytät hoitoonhaketumisvinkkejä? Minä taas voisin sanoa, että tuo on sairasta käytöstä ja jotakin ihmeellistä, ehkä jopa projisointia. Joo runotaiteellinen teokseni ei ollut järin järkevä:D, mutta hei: tää ei ole mikään runopalsta ja outoja on jo noi ikuiset youtubelinkkinnekin (joita en yleensä koskaan edes katso), joita tyrkytätte keskustelupalstalle.

Kiitti, mutta mulla on ihan ystäviä in real life ja olen erittäinkin järkevä ihminen... Ja mulla myös vois olla aika paljonkin sanottavaa siitä, että minkä sortin pöllöjä tällä keskustelupalstalla on aikojen saatossa käynyt. En kaipaa mitään tyystin tuntemattomien "takertumista" minuun anonyymiin.

Taitaapi tossa nyt olla niin, että siinä joku projiseeraa omaa mielen sairauttaan minuun.:/ Kuten sanoin, minä en kärsi mielenterveysongelmista, joten suotavaa olisi, ettet keksisi minulle niitä. Koen jatkuvaa aiheetonta noloutta näissä keskusteluissa, vaikka itse kirjoitan yleensä aikamoisen järkevästi keskusteluissa.

Anteeksi, jos osanottoni ketjuun häiritsi sinua. Minä vain pelleilin. Siinäkin voisi harkita vaikka ihan hoitoakin, jos niin suurta ahdistusta sellainen jollekin aiheuttaa... Kummastelen outoa keskustelemisen tapaa tällä keskustelupalstalla. Miksi laaditte niin outoja keskustelun aloituksia tuntemattomille ihmisille julkisella keskustelupalstalla? Oletteko yhtä outoja livessäkin?

khkuhk kirjoitti:

Sinulle vielä... Tuossa jo aiemmin vastasin - ja aika suorasukaisesti sinulle, mutta pakko ihmetellä, että millä pokalla te jotkut olette tällä keskustelupalstalla jokaiseen viestiin tyrkyttämässä hoitoonhakeutumisohjeita kirjoittajille? Sinun mielestäsi on siis normaalia käytöstä tuo, että sä tuntemattoman keskustelupalstakirjoittajan, ihmisen, esimerkiksi ystävyyssuhteista ja kaikesta muusta olet "tietävinäsi" asioita ja vielä mulle tyrkytät hoitoonhaketumisvinkkejä? Minä taas voisin sanoa, että tuo on sairasta käytöstä ja jotakin ihmeellistä, ehkä jopa projisointia. Joo runotaiteellinen teokseni ei ollut järin järkevä:D, mutta hei: tää ei ole mikään runopalsta ja outoja on jo noi ikuiset youtubelinkkinnekin (joita en yleensä koskaan edes katso), joita tyrkytätte keskustelupalstalle.

Kiitti, mutta mulla on ihan ystäviä in real life ja olen erittäinkin järkevä ihminen... Ja mulla myös vois olla aika paljonkin sanottavaa siitä, että minkä sortin pöllöjä tällä keskustelupalstalla on aikojen saatossa käynyt. En kaipaa mitään tyystin tuntemattomien "takertumista" minuun anonyymiin.

Taitaapi tossa nyt olla niin, että siinä joku projiseeraa omaa mielen sairauttaan minuun.:/ Kuten sanoin, minä en kärsi mielenterveysongelmista, joten suotavaa olisi, ettet keksisi minulle niitä. Koen jatkuvaa aiheetonta noloutta näissä keskusteluissa, vaikka itse kirjoitan yleensä aikamoisen järkevästi keskusteluissa.

Anteeksi, jos osanottoni ketjuun häiritsi sinua. Minä vain pelleilin. Siinäkin voisi harkita vaikka ihan hoitoakin, jos niin suurta ahdistusta sellainen jollekin aiheuttaa... Kummastelen outoa keskustelemisen tapaa tällä keskustelupalstalla. Miksi laaditte niin outoja keskustelun aloituksia tuntemattomille ihmisille julkisella keskustelupalstalla? Oletteko yhtä outoja livessäkin?

Sattumaako vai selvännäkökykyäsi? Juuri kun saavuin palstalle, kommentoit minulle. Itse en usko sattumaan, ainoastaan johdatukseen tai selvännäkökykyyn:)

Ensinnäkin pyydän, jos minulle vastaat, voisitko kirjoittaa hieman lyhyemmässä muodossa. Olen todella laiska lukemaan pitkiä tekstejä. Siksi en juuri koskaan lainaa esim. kirjastosta mitään kirjoja. Kärsivällisyyteni kun ei riitä niitä lukea kuin pari kolme sivua korkeintaan. Sitäpaitsi koen kaikemaailman romaanit jotenkin tylsiksi. Ainoastaan historiallisia teoksia luen, jotka perustuvat tosiasioihin. Niissäkin on oltava äksöniä, muutoin eivät minua kiinnosta. Erityisen ihastunut olen vaikkapa Neuvostoliiton historiaan ja siihen manipulointiin peloitteluineen/vankileireineen. Joku viisas psykologi/psykiatri voisi kenties selvittää sen, mistä mpoinen viehtymykseni julmuuteen/vääryyteen. Olisiko se jotenkin vastapainona psyykkeelleni kun muutoin olen niin kiltti ja hyväntahtoinen.


Mitä tulee tuohon runossi mihin viittasit, niin sainkohan itse väärän käsityksen siitä. Kuvittelinko vain sinun minusta sen kirjoittaneen. Pitäisi käydä uudestaan lukemassa, vaan kun olen niin laiska mitään lukemaan, niin jätän sen tekemättä.

"Miksi laaditte niin outoja keskustelun aloituksia tuntemattomille ihmisille julkisella keskustelupalstalla? Oletteko yhtä outoja livessäkin?"

Hyvä kysymys, ei siinä mitään. Toisista en osaa sanoa mitään, itsestäni jotain. Niin miksi minun oudohkot aloitukseni? En nyt jaksa/ennätäkään pohdiskella aiempaa tuotantoani. Palaan näihin viimeisimpiin. Yksi syy on se, että haluan kertoa palstalla olevani aina vain yksi ja sama persoona, olkoonkin että muutamaa nimimerkkiä käytän tilanteen mukaan. En pyri hämäämään eri nimimerkeillä, vaan annan "Jk" vinkin usein miten, että minut tunnistettaisiin.

Sitäpaitsi haluan aikaan saada ihan oikeata pohdiskelua elämästä/elämän ongelmista. Siksi aloitukseni teemalla parisuhde/sydänystävät. Omalla rohkealla esimerkilläni haluan kertoa sen, että meillä jokaisella on oma ristimme kannettavana, josta voimme selvitä hyvin kun vain ymmärrämme välillä pysähtyä pohdiskelemaan ja ottamaan vastuuta uudella tavalla elämästämme.

MrK kirjoitti:

Sattumaako vai selvännäkökykyäsi? Juuri kun saavuin palstalle, kommentoit minulle. Itse en usko sattumaan, ainoastaan johdatukseen tai selvännäkökykyyn:)

Ensinnäkin pyydän, jos minulle vastaat, voisitko kirjoittaa hieman lyhyemmässä muodossa. Olen todella laiska lukemaan pitkiä tekstejä. Siksi en juuri koskaan lainaa esim. kirjastosta mitään kirjoja. Kärsivällisyyteni kun ei riitä niitä lukea kuin pari kolme sivua korkeintaan. Sitäpaitsi koen kaikemaailman romaanit jotenkin tylsiksi. Ainoastaan historiallisia teoksia luen, jotka perustuvat tosiasioihin. Niissäkin on oltava äksöniä, muutoin eivät minua kiinnosta. Erityisen ihastunut olen vaikkapa Neuvostoliiton historiaan ja siihen manipulointiin peloitteluineen/vankileireineen. Joku viisas psykologi/psykiatri voisi kenties selvittää sen, mistä mpoinen viehtymykseni julmuuteen/vääryyteen. Olisiko se jotenkin vastapainona psyykkeelleni kun muutoin olen niin kiltti ja hyväntahtoinen.


Mitä tulee tuohon runossi mihin viittasit, niin sainkohan itse väärän käsityksen siitä. Kuvittelinko vain sinun minusta sen kirjoittaneen. Pitäisi käydä uudestaan lukemassa, vaan kun olen niin laiska mitään lukemaan, niin jätän sen tekemättä.

"Miksi laaditte niin outoja keskustelun aloituksia tuntemattomille ihmisille julkisella keskustelupalstalla? Oletteko yhtä outoja livessäkin?"

Hyvä kysymys, ei siinä mitään. Toisista en osaa sanoa mitään, itsestäni jotain. Niin miksi minun oudohkot aloitukseni? En nyt jaksa/ennätäkään pohdiskella aiempaa tuotantoani. Palaan näihin viimeisimpiin. Yksi syy on se, että haluan kertoa palstalla olevani aina vain yksi ja sama persoona, olkoonkin että muutamaa nimimerkkiä käytän tilanteen mukaan. En pyri hämäämään eri nimimerkeillä, vaan annan "Jk" vinkin usein miten, että minut tunnistettaisiin.

Sitäpaitsi haluan aikaan saada ihan oikeata pohdiskelua elämästä/elämän ongelmista. Siksi aloitukseni teemalla parisuhde/sydänystävät. Omalla rohkealla esimerkilläni haluan kertoa sen, että meillä jokaisella on oma ristimme kannettavana, josta voimme selvitä hyvin kun vain ymmärrämme välillä pysähtyä pohdiskelemaan ja ottamaan vastuuta uudella tavalla elämästämme.

Sori, mutta sä et mielestäni ole terve.:/ En tiedä mihin pyrit ja mikä motiivisi kirjoittelullesi on, mutta tervettä ei tuo teksti ole. Luultavasti sä sama kun tuolla olit mulle hoitoonmenoa suosittelemassa, niin mäkin olen nyt hyvin rehellinen ja suorasukainen sinulle. Sun tekstistäsi heijastuu ainakin jonkinasteista tasapainottomuutta ja ehkä jonkin sortin mielikuvitusmaailmoissa elelemistäkin, sori. En toki tiedä sinusta mitään, kun esiinnyt anonyymina, kuten en tiedä muistakaan tämän keskustelupalstan kirjoittajista, mutta tekstiäsi tulkiten on mielestäni joo niin...

Hyvää päivänjatkoa.