Miksi tuota hoetaan jos nainen sanoo ettei halua lapsia koskaan??
Olen 25 vuotias nainen ja tiedän etten lapsia hanki koskaan.. en halua lapsia.. en ole äiti-hahmo joka leikkisi lasten kanssa saati hoitaisi ja hoivaisi niitä.. en halua menettää elämäni iloa lasten takia..
jokainen joka sanoo minulle "kyllä mielesi vielä muuttuu" / "kadut jos et hanki nuorena lapsia" saa minut vihaamaan heitä enemmän ja enemmän..
en vain siedä että kaikki olettavat minun haluavan lapsia.. mieheni suvussa on pieniä lapsia muutama ja aina kun olemme jossain missä ovat myös nämä lapset saan kuulla "meneppäs nyt leikkimään lasten kanssa tuonne..." miksi menisin?? lapsilla on omat vanhemmat ja mä en todellakaan halua mennä leikkimään lasten kanssa kun en vain osaa!! ja siks toisekseen olen saanut lapsena tuota lausetta kuulla aivan liikaa ja kun olen syytä siihen kysynyt "nämä asiat eivät kuulu lasten korville" jote tuossa on myös lause jota en vain halua kuulla enää..
olen menossa naimisiin mieheni kanssa vuoden päästä ja kyllä emme hanki lapsia vaikkakin kummankin suku sitä meiltä vaatii suoranaisesti.. kukaan vain ei tunnu ymmärtävän etten halua pilata elämääni lapsilla.. ja näille ihmisille ei myöskään käy se että meidän lapsina on kaksi kissaa ja niin se asia tulee olemaan ikuisesti!!
olen pahoillani että purkauduin tänne.. mutta vituttaa vain että naisten elämän ainoa ehto olisi lisääntyminen ainoastaan.. paskat!! toisille se on sitä mutta toisille ei..
kuinka moni nainen haluaa tieten tahtoen korjata autonsa?? ei kaikki.. minulle asia ei todellakaan ole ongelma.. vaan mielelläni käteni sotken ja teen paskaisia hommia.. mutta lapsiin en sormiani sotke.. ilman heitä elämäni on täydellistä..!!
Olen 25 vuotias nainen ja tiedän etten lapsia hanki koskaan.. en halua lapsia.. en ole äiti-hahmo joka leikkisi lasten kanssa saati hoitaisi ja hoivaisi niitä.. en halua menettää elämäni iloa lasten takia..
jokainen joka sanoo minulle "kyllä mielesi vielä muuttuu" / "kadut jos et hanki nuorena lapsia" saa minut vihaamaan heitä enemmän ja enemmän..
en vain siedä että kaikki olettavat minun haluavan lapsia.. mieheni suvussa on pieniä lapsia muutama ja aina kun olemme jossain missä ovat myös nämä lapset saan kuulla "meneppäs nyt leikkimään lasten kanssa tuonne..." miksi menisin?? lapsilla on omat vanhemmat ja mä en todellakaan halua mennä leikkimään lasten kanssa kun en vain osaa!! ja siks toisekseen olen saanut lapsena tuota lausetta kuulla aivan liikaa ja kun olen syytä siihen kysynyt "nämä asiat eivät kuulu lasten korville" jote tuossa on myös lause jota en vain halua kuulla enää..
olen menossa naimisiin mieheni kanssa vuoden päästä ja kyllä emme hanki lapsia vaikkakin kummankin suku sitä meiltä vaatii suoranaisesti.. kukaan vain ei tunnu ymmärtävän etten halua pilata elämääni lapsilla.. ja näille ihmisille ei myöskään käy se että meidän lapsina on kaksi kissaa ja niin se asia tulee olemaan ikuisesti!!
olen pahoillani että purkauduin tänne.. mutta vituttaa vain että naisten elämän ainoa ehto olisi lisääntyminen ainoastaan.. paskat!! toisille se on sitä mutta toisille ei..
kuinka moni nainen haluaa tieten tahtoen korjata autonsa?? ei kaikki.. minulle asia ei todellakaan ole ongelma.. vaan mielelläni käteni sotken ja teen paskaisia hommia.. mutta lapsiin en sormiani sotke.. ilman heitä elämäni on täydellistä..!!
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minä korjaan itse autoni, teen myös työkseni teknisiä töitä ja muuta, ja haluan silti lapsia :) Että oli hieman hölmö vertaus, jos ihan suoraan sanon, ei liity kyllä toisiinsa millään lailla, eikä ole edes samalla viivalla.
Mutta! Miksi et vaan sano noin suoraan asioita niille lapsien tyrkyttäjille? En ymmärrä. Minä olen lapseton, ja kolmekymmentä jo, mutta ei minulle kukaan tyrkytä, ei tuo lapsia hoitoon, eikä pyydä leikkimään lastensa kanssa, vaikka ihan mielelläni aina leikin kun käyn morjestamassa. Mutta en koskaan ole ottanut paineita, en lässytä lapsille, vaan puhun kuten ihmisille, enkä muutenkaan ota paineita ihmisenä olemisesta asian takia. Ja siis ehdottomasti olen aina halunnut jossain vaiheessa lapsia. Mutta en sanonut sitä koskaan kenellekään: koska en halua olla selittelemässä valintojani.
En ymmärrä tuota meuhoamista, ei munkaan tarvitse muille raivota eikä olla huutamassa mitään ikuisia vaihtoehtoja tai muuta, kyllä mä ihan omassa rauhassani elän ja teen itseäni koskevat päätökset itse. En ole menossa naimisiin kylläkään koskaan, että ehkä mun pitäs alkaa siitä huutamaan, että vittu, kun te kaikki aina haluatte siihen vanhoilliseen ja naurettavaan liittoon, mitä ette kuitenkaan pidä ja eroatte ja ihan turhaa!!! Mutta ei, ihan sama mulle, mitä muut tekee.
Sukulaisille ja muille, jotka ehkä joskus aikanaan yrittivät jauhaa asioista, selitin hyvin päättäväisesti, että minun yksityisasioista ei keskustella sen enempää ja tuhra tyrkyttää tapojaan. Se loppui vähäkin siihen.
Ehkä olet niin vauhko, ettei sinua oikein oteta tosissaan? Ehket osaa esittää asiaasi uskottavasti? Ehkä vanhoillinen naimisiin meno antaa aihetta odottaa lapsiakin tavallaan, etkä koskaan vaivaudu asiaa suoraan sanomaan? Ehkä olet hieman lapsellinen näitten auto- ja työvertauksien kanssa, ihan kuin ne olisi sama asia, etkä oikein saa uskottavuutta sen takia?
No, yritä jotain, en ymmärrä, mitä meuhkaat, eikös elämäsi ole sinun ja sinä voit tehdä sillä mitä haluat täysin riippumatta siitä, mitä koirat haukkuu ja minne jonkun toisen karavaani kulkee. Yritä ottaa rennommin ja hankkia vähän itsevarmuutta, kyllä se siitä.
kysymys ei ole siitä etteikö itsevarmuuteni olisi kunnossa..
muut vain ovat sitä mieltä että olen se heikko pikku tyttö joka tekee just niinku sanotaan.. ja jos en tee ni kyllä minut voidaan sitten huoraksi ja vaikka tieks mikskä kaikeks haukkua koska en eläkään elämääni niinkuin muut sanovat..
olen yrittänyt nätisti sanoa asiasta, olen sanonut napakasti.. mutta ainoa vastaus mikä on niin minulle nauretaan ja ollaan "joo joo lapsi.. koita nyt ymmärtää että tämä on jo päätetty sun puolestasi"
en vain jaksa sitä paskaa enää kuunnella..
tuntuu pahalta etten saa elää elämääni niinkuin haluan.. vaan muut ovat päättäneet puolestani elämäni.. miksi??
Sinun ei aikuisena omillaan asuvana ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät anna sinun elää omaa aikuisen elämää. Edes omalta perheeltä ei tarvitse sietää mitä tahansa. Joskus se napanuora on vain katkaistava. Itse jouduin kovin ottein katkaisemaan napanuoran vanhempiini, kun sain lapsen. Se neuvominen ja asioihin puuttuminen nousi ihan uuteen potenssiin ensimmäisen lapsenlapsen synnyttyä. Välit olivat vähän aikaa viileät, mutta paranivat sitten myöhemmin ihan oikeiksi aikuisten väliseksi suhteeksi. Armas lapsenlapsi kun kasvoi ja siitä tuli ihan hyvä tapaus, vaikka en tehnyt asioita vanhempieni tahdon mukaan.
"kuinka moni nainen haluaa tieten tahtoen korjata autonsa??"
voisi myös kysyä että kuinka moni nainen osaisi korjata autonsa? todella harva. se viimeistään rajoittaa korjaamisen jos vaikka kuinka haluaisi korjata.
Minua kiinnostaisi tietää että missä te oikein törmäätte näihin lapsenhankinta-ahdistelijoihin? Omalla kohdalla en muista kuin yhden ainoan kerran koko elämäni aikana kun joku sanoi tuon "kyllä mielesi vielä muuttuu", ja senkin hän sanoi puolileikillään. Kummastusta kylläkin aiheuttaa kun sanon jossain etten aio kersoja hankkia, mutta ei se mun mielestä ole sama asia kuin painostaminen / kritisointi, joten ei ole mitään syytä loukkaantua. Ettette nyt vaan turhan herkästi ottaisi itseenne noita muiden juttuja tai tulkitse väärin?
Kyllähän niitä ihmisiä on paljon, jotka ovat itse ajatelleet nuorempana samoin ja sitten vanhempana kuitenkin hankkineet lapsen. Näin ollen he kuvittelevat asian olevan muillakin näin.
Tuskin kovin moni painostaa, mutta kyllähän se on ärsyttävää jos asiasta vain mainitseekin jatkuvasti. Minä en ainakaan jaksa aina perustella sitä, että en ole käynyt armeijaani loppuun. Luulisi ihmisten sen verran osaavan ajatella, että tietäisi mahdolliset motiivit tähän ilman ainaista perustelua.
Perustelu on kuitenkin lääke tähän. Jos perustelee oman kantansa hyvin niin sama ihminen tuskin ottaa asiaa uudestaan puheeksi. Ei ainakana tässä armeija-asiassa ole näin käynyt. Se ettei hanki lapsia voi olla hieman vaikeampi perustella, koska jokainen ihminen kokee lapsen hankkimisen eritavoin.
Itse en myöskään tuskin koskaan halua lapsia, mutta en siitä täysin varma ole. Eikä mielestäni koskaan tarvitsekaan olla. Jos lapsista puhutaan niin sanon, että en halua niitä ainakaan vielä ja tuskin haluan koskaan. Pidän elämästäni tällaisena enkä koe, että lapsista olisi elämässäni juurikaan iloa, lähinnä vain haittaa. Elämä on kuitenkin aika lyhyt, joten en viitsi tehdä itselleni ankkuria ja huolenaihetta lopun elämäkseni.
Jotkut varmasti saavat elämäänsä lisää sisältöä ja merkitystä kun hankkivat lapsen. Minä en kuitenkaan näin koe, vaan koen, että lapsi vain rajoittaa elämääni. En muutenkaan pidä lasten seurasta, vaikka ihan hyvä niiden kanssa olenkin halutessani.
Kysymyksesi on aika kumma: Se, että sinä et ole törmännyt näihin "ahdistelijoihin", tarkoittaa siis, että kukaan muukaan ei ole törmännyt heihin. Ajatuksesi perustuu tyypilliseen laumasieluiseen ajatteluun, jossa oma kokemus on yhtä kuin muiden kokemus; käänteisesti siis: Jos minä en ole koskaan nähnyt valasta, niin valaita ei voi olla olemassa.
En ole erityisen herkkänahkainen ihminen. Silti olen kuullut kommentin "kyllä inä vielä hankit" tai "kadut myöhemmin" useammin kuin yhden kerran. Herkkänahkaisuus ei mutenkaan kuulu tähän millään tavalla. Kuuloaisti on kaikilla sama, oli herkkänahkainen tai ei.
Kuvittelen, että asia on pikemminkin päinvastoin: Jos aihe on liian arka, niin ahdistelijat eivät kysele. Koska itse en ole moksiskaan, niin minulle näitä fraaseja esitetään, ja uskon että osin myös puhtaasta ärsyyntymisestä ja jopa kateudesta. Elämäni on monessa suhteessa helpompaa kuin perheellisillä. Olen esim. voinut asua halutessani ulkomailla pitkiä aikoja.
Minun mieleni anakin muuttui. Nimittäin siten, että kun tähän elämisen luotuun kaavaan kuului jossain vaiheessa hankkia lapsia ja mennä naimisiin yms, niin siten minäkin tietysti ajattelin. Aikaa kului, ensin työnsin 25-vuotiaana ajatuksen viisi vuotta eteenpäin ja siitä taas eteenpäin, kunnes totesin että miksi minun pitäisi koko rumbaan edes lähteä. ja tässä ollaan, päälle nelikymppisenä, ei ole lapsia, eikä mitään hinkua sellaisiin.
Kumpa kaikki eukot olis yhtä viisaita kun sinä.
Loppuis tuo kakaroiden hirveä rääkyminen kokonaan.
Nyt syntyviltä pitäs poistaa nuo vehkeet jo heti ,ei tuu sitten myöhemmin houkutuksia kansoittaa tätä palloa.JUUPS
Minäkään en ole koskaan hankkinnu lapsia koska en niistä pidä. Mullekin aikoinaan sanottiin että kadut myöhemmin jos et hanki. Päivääkään en ole katunut kun olen katsellu lapsiperheiden rumbaa esim. lasten sairastaessa.
on päin persettä.
taitaa viirata päästä ihan noin muuten. Eiköhän kollegasi järjestä apua...
Kyllä minulta on vuosienvarrelta monesti udeltu, koska niitä lapsia tulee, vieläkin kolmekymppisenä sillointällöin. Ei niinkään oma lähisuku, vaan anopin "ystävättäret" ,kaukaisemmat sukulaiset muut vieraammat ihmiset. "Kyllä sinun mielesi vielä muuttuu", on kuultu monen monta kertaa ja se saa sappeni kiehahtamaan edelleen. Itse ajattelen lauseen tarkoittavan "olet vähä-älyinen emakko, joka ei itse kykene päättämään, mitä haluaa ja jonka ainoa tehtävä on pullautella alapäästään jälkikasvua".
Jossain vaiheessa aloin vastailla kärkkäimmille tyyliin "kiitos vain uteluista, mutta en pysty saamaan lapsia ja tämän kipeän asian olisin mielelläni pitänyt henkilökohtaisena".
Kyyyyllä se biologinen kello alkaa sinullakin tikittämään jossain vaiheessa.
Siis eihän ihmiset noin sanoisi, jos vastaavia haastelevien mielet eivät tuppaisi muuttumaan.
Ehkä sun kohdalla muuttuu, ehkä ei, sen näkee vasta 10-15v kuluttua.
Kun rakastuu niin lapsen teko tuntuu täysin luonnolliselta.
Et ole vielä kokenut rakkautta.
välttämättä ollenkaan. Voi olla syvästi rakastunut haluamatta lasta. Voi haluta lasta syvästi, vaikkei ole rakastunut.
Moni lapsi saa alkunsa ihastumisen huumassa. Ehkäisy unohtuu, kun ollaan niin "rakastuneita". Tämä ei välttämättä ole muuta kuin luonnon järjestämää "huumaa" lisääntymisen varmistamiseksi. Toki rakkaudestakin lapsia tehdään, en sitä kiellä, mutta asia ei ole ihan noin yksinkertainen, kuin esität.
ollut rakastunut enkä ole halunnut lasta. Olen nytkin rakastunut. Ei se muuta tällaisia asioita.
olen kohta naimisissa miehen kanssa joka EI halua lapsia.. ja sen takia haluankin pitää mieheni ihan ehdottomasti juuri sen takia että emme kumpikaan halua lapsia.. :)
tiedän että se on liian vaikea asia monen ymmärtää.. mutta en vain halua pilata elämääni.. en vain halua rasitteita elämääni liikaa.. niitä kun on jo ihan riittävästi..
on sitten kaksi vajakkia.