Heippa. Eli kovasti kaipaisin mielipiteitä ja omakohteisia kokemusksia tilanteestani. Olemme seurustelleet avomieheni kanssa pian kahdeksan vuotta, joista noin seitsemän asuttu kimpassa. Suhteeseemme on kuulunut niin ylä kuin alamäkiä, kaikista olemme selvinneet tähän asti. Eli ongelmamme ovat seuraavat; minä haluan lapsia ja mieheni ei. Saurustelun alkuvaiheessa itsekään en lapsia halunnut, mutta nyt mieli on muuttunut viimeisen vuoden aikana. Toinen ongelma; en halua seksiä mieheni kanssa. En tiedä mistä kenkä puristaa, mutta ei vaan sytytä enää. Muiden miesten kanssa peuhaan mielikuvituksissani vaikka kuinka..Puhuimme eilen mieheni kansssa suhteestamme ja totesimme keskinäisen rakkautemme olevan aika sisarellista. Rakastamme siis toisiaamme paljon, mutta en tiedä onko oma rakkauteni enäärakkautta jollaista sen parisuhteessa kuuluisi olla. Puhuimme myös seurustelumme ensimmäisistä vuosista ja totesimme, että silloin olemme ns. hoitanet ja parantaneet toisiamme. Itse olin tavatessamme kävelevä ihmisraunio, mutta terapian myötä sekä mieheni välittämisen myötä olen ns. eheytynyt. Ymmärtääkö kukaan pointtiani? Eli nyt kun molemmat meistä saaneet suhteesta sen, mitä aluksi noin alitajunnan tasolla on lähdetty hakemaan on saavutettu, ja nyt tuntuu että on aika päästää irti. Mieheni haluaisi kanssani jatkaa, mutta.. Lisäksi puhuin miehelleni toituvista unista joita näen eräästä miehestä, otti asian hyvin. Keroin, että tunteita tätä mistä kohtaan minulla on ollut jo noin vuoden (onko tämäkään enää normaalia parisuhteeseen kuuluvaa ihastumista?????). Eli mitä teen? MIehelleni haluan kaikkea hyvää, koska on sen verta hyvä tyyppi on ja haluan hänet ystävänä elämässäni säilyttää. Mieheni sanonut myös, että haluaa olla jatkossa ainakin kaveri. Voisiko joku auttaa? Ketään en oikeasti haluta loukata ja asia tuntuu hyvin vaikealta. Olen 28 vuotias ja mieheni 31.
Erota vai ei?
akkuli--------------
1468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, täällä myös samankaltainen tilanne ollut päällä jo vuosia. Olen 35 v ja naiseni 30 v ja viime vuodet olemme eläneet kuin kämppikset ja rakkautemme on hiipunut alkuaikojen intohimosta enemmänkin sellaiseksi sisarelliseksi rakkaudeksi.
Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat tuolla kun miehesi on sinulle tärkeä mutta et halua seksiä hänen kanssaan. Meillä naiseni lopetti seksin pikku hiljaa ja jonkin aikaa yritin uudelleen saada lämmiteltyä
suhdettamme mutta mikään ei auttanut. Odottelin josko se intohimo tulisi takaisin mutta ei sitä vaankuulunut!!! Tämä jatkuva torjuminen aiheutti aikanaan sen, että minäkään en tunne enää vetoa naistani kohtaan. Joskus hieman ihastuin johonkin vieraaseen naiseen, mutta sekin meni nopeasti ohi...
Onni tilanteessamme on se, että kummallakaan ei ole vauvakuume polttamassa päällä ja aiheuttamassa´kiirettä. No, ehkä pian jompi kumpi meistä ihastuu tai rakastuu johonkin ulkopuoliseen ja kämppissuhteemme purkautuu. Toivottavasti pysymme aina ystävinä.