Parisuhteeni on jatkunut noin 2 v, aluksi oli kaukosuhde, nyt asumme yhdessä. Olemme molemmat 25-vuotiaita. Kaukosuhde sai alkunsa satunnaisista yhdenillanjutuista. Hän asui entisessä kotikaupungissani, jossa käydessäni päädyin baarista hänen luokseen. Kun tutustuimme enemmän, aloin viihtymään hänen seurassaan. Kohta olimmekin parisuhteessa, joka meinasi muutamaankin otteeseen kaatua välimatkaan.
Puhuimme jatkuvasti hänen muuttamisestaan luokseni. Nähdäkseni tämä oli ainut vaihtoehto, koska hänellä ei ollut entisellä paikkakunnalla mitään ja minä olin taas rakentanut jo itselleni hyvää uraa ja asuin paikassa, jossa poikaystävällänikin olisi hyvät vaihtoehdot kouluttautumiselle. Kuitenkin aina kun jotain konkreettista meidän yhteisen tulevaisuuden eteen piti tehdä, hän jänisti. Yhtäkään kouluhakemusta/työhakemusta ei saanut tehtyä vaan tein kaiken hänen puolestaan. Muutaman kerran hän jätti minut siksi, että hän halusi jäädä mielummin sinne missä olikin. Hän kohteli minua muutenkin kaltoin. Saatoimme sopia yhteistä menoa, jotka hän jätti väliin krapulansa takia. Hänen pilvenpolttelukin ja pokerinpelaaminenkin oli ongelma. Hän on sanonut niiden olevan tärkeämpiä asioita kun minä. Tappelimme jatkuvasti siitä, milloin nähdään. Välimatkaa oli runsaat 300 km. Hän koki välimatkan liian pitkäksi ja sanoi olevansa väsynyt sitä kulkemaan. Minä taas kuljin sen ilomielin, jos vain sain nähdä hänet.
Näiden ongelmien takia petin ensimmäisen kerran. Tämä tapahtui miehen kanssa, jonka kanssa minulla on aikaisemmin ollut lyhyt "suhde" ja jota ei kummatkaan ole pystyneet vieläkään unohtamaan. Tunnen hänen kanssaan todella syvän yhteyden. Pystymme keskustelemaan asioista, joista en koe voivani keskustella poikaystäväni kanssa. Hän ymmärtää minua. Pettäminen tapahtui humalassa. Sanoin hänelle, että olin eronnut, vaikka en ollutkaan. Aamulla en edes tajunnut pettäneeeni, vaan käyttäydyin kuin minulla ei olisi poikaystävää ollut lainkaan. Kaduin tätä syvästi vasta myöhemmin.
Poikaystäväni muuttamaan tänne kun hän pääsi kouluun, johon olin hänelle hakemuksen laittanut. Pettämisestä en hänelle koskaan kertonut. Välillä olen ollut yhteydessä tähän mieheen, jonka kanssa häntä petin. Opiskelemme samassa koulussa, joten näen häntä usein. Joka kerta kun näen häntä, minusta tuntuu hyvältä. Koskaan emme puhu koulussa toisillemme, mutta näen kun hän katsoo minua. En kuitenkaan luota tähänkään ihmiseen, kun hän lopetti suhteemme lyhyeen aikaisemmin, koska oli vasta eronnut pitkästä suhteesta. Nyt hän sanoo katuvansa tätä syvästi.
Poikaystäväni ei viihdy täällä, tai hän ei halua yrittää viihtyä. Olen yrittänyt patistaa häntä hakemaan töitä ja käymään ulkona hänen muutaman ystävän kanssa, jotta hän asettuisi tänne. Häntä ei kiinnosta. Hän on minun vastuullani täällä. Koen hirveätä syyllisyyttä siitä, että olen joutunut pakottamaan hänet tänne. Olen vastuussa hänestä ja olen käytännössä luopunut kaikesta muusta hänen takiaan. En halua edes nähdä ystäviäni, koska koen, että hänen hyvinvointi on vastuullani. Tämän takia minua on alkanut vaivaamaan lievempi masennus, joka tuntuu vähitellen syventyvän. Minulla ei ole mielenkiintoa enää mihinkään asiaan. Kun otan ongelmat esille poikaystäväni kanssa, hän työntää ne syrjään ja väittää että kaikki on hyvin. Olen saanut aika pahojakin hermoromahduksia, joista olen käynyt juttelemassa psykiatrilla. Poikaystävääni nämä eivät kuitenkaan kiinnosta. Hän ei koskaan kysy, onko minulla parempi olo. Jos ilmaisen sen hänelle, hän saattaa valittaa, miten hänellä on tylsää. Hän myös haukkuu ystävääni, joka on syvästi masentunut, joten koen, että hän nauraisi jos kertoisin hänelle tunteistani. Tunnen olevani täysin yksin. Hän on huomannut asioiden olevan huonosti ja yrittää kyllä, välillä hän osoittaa sen siivoamalla tai tekemällä ruokaa. Mutta siihen se jääkin.
Olen yrittänyt lähteä tästä suhteesta, mutta aina kun sovimme eroavamme, hän alkaa pian käyttäytymään kuin mitän ei olisi tapahtunut. Lisäksi, tunnen syyllisyyttä siitä, jos jätän hänet, koska hän on muuttanut tänne takiani (hän osaa tästä myös mainita). Viikko sitten sovittiin, että erotaan ja hän muuttaa täältä pois. Siihen se jäi ja yhdessä vielä ollaan. En pysty lähtemään,vaikka yritän. Mikään ei muutu, vaikka yritän kertoa, mikä on vialla.
Nyt "petin" uudestaan saman ihmisen kanssa.Emme harrasteneet seksiä, mutta nukuin hänen vieressään kun hän piti tiukasti kiinni. Olimme taas humalassa. Sanoin jälleen, etten enää seurustele, koska halusin vain hänen lähelle ja tiesin, ettei hän olisi suostunut siihen, jos olisin kertonut totuuden. Nyt on paha olla. Itken jatkuvasti. Enkä pysty muuttumaan tai tekemään asialle mitään. Tunnen olevani sairas ja paha ihminen. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä? Pitäisikö minun kertoa poikaystävälleni pettämisestä?
Puhuimme jatkuvasti hänen muuttamisestaan luokseni. Nähdäkseni tämä oli ainut vaihtoehto, koska hänellä ei ollut entisellä paikkakunnalla mitään ja minä olin taas rakentanut jo itselleni hyvää uraa ja asuin paikassa, jossa poikaystävällänikin olisi hyvät vaihtoehdot kouluttautumiselle. Kuitenkin aina kun jotain konkreettista meidän yhteisen tulevaisuuden eteen piti tehdä, hän jänisti. Yhtäkään kouluhakemusta/työhakemusta ei saanut tehtyä vaan tein kaiken hänen puolestaan. Muutaman kerran hän jätti minut siksi, että hän halusi jäädä mielummin sinne missä olikin. Hän kohteli minua muutenkin kaltoin. Saatoimme sopia yhteistä menoa, jotka hän jätti väliin krapulansa takia. Hänen pilvenpolttelukin ja pokerinpelaaminenkin oli ongelma. Hän on sanonut niiden olevan tärkeämpiä asioita kun minä. Tappelimme jatkuvasti siitä, milloin nähdään. Välimatkaa oli runsaat 300 km. Hän koki välimatkan liian pitkäksi ja sanoi olevansa väsynyt sitä kulkemaan. Minä taas kuljin sen ilomielin, jos vain sain nähdä hänet.
Näiden ongelmien takia petin ensimmäisen kerran. Tämä tapahtui miehen kanssa, jonka kanssa minulla on aikaisemmin ollut lyhyt "suhde" ja jota ei kummatkaan ole pystyneet vieläkään unohtamaan. Tunnen hänen kanssaan todella syvän yhteyden. Pystymme keskustelemaan asioista, joista en koe voivani keskustella poikaystäväni kanssa. Hän ymmärtää minua. Pettäminen tapahtui humalassa. Sanoin hänelle, että olin eronnut, vaikka en ollutkaan. Aamulla en edes tajunnut pettäneeeni, vaan käyttäydyin kuin minulla ei olisi poikaystävää ollut lainkaan. Kaduin tätä syvästi vasta myöhemmin.
Poikaystäväni muuttamaan tänne kun hän pääsi kouluun, johon olin hänelle hakemuksen laittanut. Pettämisestä en hänelle koskaan kertonut. Välillä olen ollut yhteydessä tähän mieheen, jonka kanssa häntä petin. Opiskelemme samassa koulussa, joten näen häntä usein. Joka kerta kun näen häntä, minusta tuntuu hyvältä. Koskaan emme puhu koulussa toisillemme, mutta näen kun hän katsoo minua. En kuitenkaan luota tähänkään ihmiseen, kun hän lopetti suhteemme lyhyeen aikaisemmin, koska oli vasta eronnut pitkästä suhteesta. Nyt hän sanoo katuvansa tätä syvästi.
Poikaystäväni ei viihdy täällä, tai hän ei halua yrittää viihtyä. Olen yrittänyt patistaa häntä hakemaan töitä ja käymään ulkona hänen muutaman ystävän kanssa, jotta hän asettuisi tänne. Häntä ei kiinnosta. Hän on minun vastuullani täällä. Koen hirveätä syyllisyyttä siitä, että olen joutunut pakottamaan hänet tänne. Olen vastuussa hänestä ja olen käytännössä luopunut kaikesta muusta hänen takiaan. En halua edes nähdä ystäviäni, koska koen, että hänen hyvinvointi on vastuullani. Tämän takia minua on alkanut vaivaamaan lievempi masennus, joka tuntuu vähitellen syventyvän. Minulla ei ole mielenkiintoa enää mihinkään asiaan. Kun otan ongelmat esille poikaystäväni kanssa, hän työntää ne syrjään ja väittää että kaikki on hyvin. Olen saanut aika pahojakin hermoromahduksia, joista olen käynyt juttelemassa psykiatrilla. Poikaystävääni nämä eivät kuitenkaan kiinnosta. Hän ei koskaan kysy, onko minulla parempi olo. Jos ilmaisen sen hänelle, hän saattaa valittaa, miten hänellä on tylsää. Hän myös haukkuu ystävääni, joka on syvästi masentunut, joten koen, että hän nauraisi jos kertoisin hänelle tunteistani. Tunnen olevani täysin yksin. Hän on huomannut asioiden olevan huonosti ja yrittää kyllä, välillä hän osoittaa sen siivoamalla tai tekemällä ruokaa. Mutta siihen se jääkin.
Olen yrittänyt lähteä tästä suhteesta, mutta aina kun sovimme eroavamme, hän alkaa pian käyttäytymään kuin mitän ei olisi tapahtunut. Lisäksi, tunnen syyllisyyttä siitä, jos jätän hänet, koska hän on muuttanut tänne takiani (hän osaa tästä myös mainita). Viikko sitten sovittiin, että erotaan ja hän muuttaa täältä pois. Siihen se jäi ja yhdessä vielä ollaan. En pysty lähtemään,vaikka yritän. Mikään ei muutu, vaikka yritän kertoa, mikä on vialla.
Nyt "petin" uudestaan saman ihmisen kanssa.Emme harrasteneet seksiä, mutta nukuin hänen vieressään kun hän piti tiukasti kiinni. Olimme taas humalassa. Sanoin jälleen, etten enää seurustele, koska halusin vain hänen lähelle ja tiesin, ettei hän olisi suostunut siihen, jos olisin kertonut totuuden. Nyt on paha olla. Itken jatkuvasti. Enkä pysty muuttumaan tai tekemään asialle mitään. Tunnen olevani sairas ja paha ihminen. Mitä ihmettä minun tulisi tehdä? Pitäisikö minun kertoa poikaystävälleni pettämisestä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tekemisen lopettamalla brenkulla lääträämisen.
Ja toi huoraaminen varmaan helpottaa asioita sun ja sun "poikaystävän" välillä, niinkö? Vittu että osaa olla typeriä ihmisiä. Hitlerin aikaan tuollaiset oltais auttamatta viety saunan taakse, minne kuulutkin.