Nyt alkoi ottaa päästä nämä kaikki urheilua profiileissaan hinkuvat ihmiset. Siis miten montaa urheilua voi harrastaa yhdessä? Voihan sinne salille, spinnigikiin, uimahalliin, hiitopolulle jne. tietenkin mennä yhdessä, mutta melkein kaikissa lajeissa ihmiset ovat eri tasoisia ja eri vauhdissa.
Ymmärrän sen, että ei haluta sohvaperunoita, mutta oikeasti... mitä urheilua yhdessä voi tehdä?
Suurin osa miehistä pelaa jotain joukkuepelejä: jääkiekko, sähly, jalkapallo. Sulkapallo voisi mennä, mutta siinäkin varmaan mun lyönit ei olisi tarpeeksi kovia. Tennis; sama juttu. Olen kokeillut jalkapalloa, mutta kun pari kertaa sain pallon reiteen ja joku kundi potkas nilkkaan se loppu siihen; juoksin palloa karkuun loppupelin. Se sattuu. Sählyssä sattuu maila. Jääkiekkoa en viitsi edes kuvitella.
Kaikki miehet juoksee kovempaa kuin minä, melkein. Uimassa mennään omaa vauhtia. Golfista en ymmärrä mitään. Melominen, purjehdus käy. En ole hiihtänyt moneen vuoteen ja taatusti olisin vain hidaste, paitsi jollain pitkällä metsäretkellä. Retkiluistelu - sama tahti? Kävellä voi aina tietysti, mutta se on enemmän ulkoilua. Kiipeilyä en uskkala edes ajatella. Vaeltaa voisin. Jooga jne. voihan sinne mennä yhdessä, mutta se on yksilösuoritus.
Joten eiköhän se yhteinen tekeminen usein ole jotain muuta?
En ole sohvaperuna.
Ymmärrän sen, että ei haluta sohvaperunoita, mutta oikeasti... mitä urheilua yhdessä voi tehdä?
Suurin osa miehistä pelaa jotain joukkuepelejä: jääkiekko, sähly, jalkapallo. Sulkapallo voisi mennä, mutta siinäkin varmaan mun lyönit ei olisi tarpeeksi kovia. Tennis; sama juttu. Olen kokeillut jalkapalloa, mutta kun pari kertaa sain pallon reiteen ja joku kundi potkas nilkkaan se loppu siihen; juoksin palloa karkuun loppupelin. Se sattuu. Sählyssä sattuu maila. Jääkiekkoa en viitsi edes kuvitella.
Kaikki miehet juoksee kovempaa kuin minä, melkein. Uimassa mennään omaa vauhtia. Golfista en ymmärrä mitään. Melominen, purjehdus käy. En ole hiihtänyt moneen vuoteen ja taatusti olisin vain hidaste, paitsi jollain pitkällä metsäretkellä. Retkiluistelu - sama tahti? Kävellä voi aina tietysti, mutta se on enemmän ulkoilua. Kiipeilyä en uskkala edes ajatella. Vaeltaa voisin. Jooga jne. voihan sinne mennä yhdessä, mutta se on yksilösuoritus.
Joten eiköhän se yhteinen tekeminen usein ole jotain muuta?
En ole sohvaperuna.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei minua oikeastaan kiinnosta sinällään mitä urheilua nainen harrastaa, mutta tosiaan sohvaperunaa en haluaisi. Tai sitten naisen pitää olla luonnostaan hoikka. Ylimääräinen rasva tekee naisen rumaksi ja usein takana on vain puhdas laiskuus.
Mutta jos tuota kyselet miksi sitä hingutaan niin se tosiasiassa etsitään "sporttista" miestä.
Sporttinen tarkoittaa aina hyvän tuulista, aina liikkuvaa ja menevää keikkuvaa energistä ilopilleriä joka jaksaa touhuta joka paikassa sekä keksiä spontaania tekemistä.
Jos mies sanoo etsivänsä "sporttista" naista niin se on melkein sama homma ehken pikkaisen enemmän painotuksella että naisella olisi ihanteellinen urheilullinen seksikäs kroppa.
Olen liikunnallinen mies ja urheilen, mutta naisille se ei tarkoita että olisin "sporttinen". "Sporttisen" pitää olla peruskomea ja supliikki mies, joka kiehtoo naista omalla energisyydellään.
Kyllä minuakin miehenä on kummastuttanut jotenkin nykyajan urheilullisuuden tavoittelu ja sen toivominen. Lähes joka toisessa naisen profiilissa melkein korostetaan sitä urheilullisuutta ja toivotaan urheilullista miestä. Etenkin olen kiinnittänyt huomiota siihen, että käytetään nimenomaan sanaa urheilu, ei suinkaan liikunta. Itse näen urheilun jonkin sortin säännöllisempänä harrastuksena, ehkä jotain lajia harrastaa ihan jossain seuratasolla. Sen sijaan liikunta taas on mitä tahansa liikkumista ja voi silti käsittää vaikka pallopelejäkin, mutta ei ehkä niin aktiivisesti. Naisilla on usein profiilissa pitkä litanja kaikenmaailmaan salia, pumpia, zumbaa ja ties mitä.
Koen itse olevani liikunnallinen ja tykkään liikkua sopivassa määrin ihan yleisestikin jonkinlaisen kunnon ylläpitämiseksi ja se pitää mielen virkeänä. Monesti saatan tehdä vain reippaita kävelylenkkejä ulkona ja ajelen pyörällä. Joskus saatan käydä kavereidenkin kanssa jotain peliä pelaamassa. Säännöllisimmin pelaan salibandya kaveriporukassa. En koe kuitenkaan liikkuvani mitenkään erityisen paljon ja saattaa monesti olla päiviä, jolloin en tee liikunnallisessa mielessä mitään. Jotain tähän suuntaan toivoisin naiseltakin. Ei tarvitse harrastaa aktiivisesti mitään erikoista. Mutta olisi kivaa, jos edes sinne reippaille kävelylenkeille olisi innostusta lähteä seuraksi tai vaikka fillaroimaan. Mielelläni voisin pelata myös esim. sulkista naisen kanssa. En väitä olevani siinä niin haka, etteikö nainen voisi pelata kanssani. Ei minulla ole mikään tarve hakata sitä palloa niin kovaa kuin lähtee jos vastustaja on osaamistasoltaan eri luokkaa. Itse saan tyydytyksen siitä itse liikunnasta ja siitä, että on mukava pelikaveri sitä pelaamassa. Siellä ei käsittääkseni olla mistään mestaruudesta pelaamassa :) Toivoisin siis, että mahdollinen naisystävä olisi jollain tavalla liikunnallinen eikä vain pelkkä sohvaperuna. Mutta edellytyksenä ei ole mitään erikoisia lajeja :) Pyrin myös tuomaan tämän esille ilmoituksessani, jos siitä mainitsen.
Mitä tohon sählymailan sattumiseen tulee, niin siinä pelissä on tarkoitus pelata sitä palloa eikä hakata vastustajan jalkoja ;) Aika vähän meidän pelissä ainakaan jalat kolisee, toki joskus väkisinkin.
Hyvä pointti. Urheilussa ei olekaan mitään järkeä, siinä teloo itsensä enemmän kuin mitään muuta. Voisin kuvitella että yhdessä voisi mennä lenkille juoksemaan, mutta siinäpä suurinpiirtein kaikki. Ja eritasoinen vauhtikin tuossa voi olla ongelma. Naiset nimittäin ovat yleensä jauhiksia, eli jauhosäkkejä, jos katsotte esim. Cooperin testin tuloksia. Lasse Virenkin juoksi oliko se 5 tai 10 km juoksut ihan täysillä, vastaa noin 100 metriä yli 15 sekunnissa koko ajan. Sillä saa Cooperin testin tulokseksi 4800 m, mikä varmaan olikin suunnilleen sitä mitä hän saikin.
Naisille hyvä/kohtalainen tulos Cooperissa on taas ihan pohjanoteeraus miesten näkökulmasta katsottuna, eli kyllä me mennään aika paljon kovempaa vauhtia lenkkipolullakin, jos halutaan.
... niin se on. Luoja on antanut meille erilaisen fysiikan.
Huippu-urheilijat ovat kyllä oma lukunsa ja niillä ei välttämättä ole hirveästi aikaa edes seurustella.... tai ainakaan urheillla (harrastaa liikuntaa) sen läheisen oman naisen kanssa. Näiden miesten kanssa nainen on se, joka pesee hikisiä vaatteita ja laittaa "urheilullista" ruokaa. Kuuntelee miten vielä pitäisi parantaa tulosta jne.
Haluan kyllä miehen, joka liikkuu ja liikun itsekin, mutta täällä sajtilla tämä on mennyt ihan yliarvostetuksi asiaksi.
Jos käy töissä ja fiksaa himan, saattaa olla lapsiakin ja harrastaa jotain muutakin kuin liikuntaa, niin milloin sitä toista näkee? Varsinkin jos ei nyt ihan heti kuitenkaan muuta yhteen :-). Monelle yksinolevalleliikunta on varmasti myös korvike sen toisen ihmisen puutokseen. Jos se toinen löytyy saattaa olla, että mukaan yhdessä tehdän muitakin juttuja.
Nauran täällä tekstillesi, koska osasit niin hyvin käydä läpi eri lajit ja syyt siihen, ettei nainen halua harrastaa niitä miehen kanssa! :) Minuakin ottaa päähän tämä. Muut vastaajat, miehet, vaikuttavat erittäin hyväntahtoisilta, mutta hekään eivät oikein vaikuta ymmärtävän, että emme kerta kaikkiaan halua urheilla heidän kanssaan. Vaikka mies sanookin, että lupaa lyödä palloa kevyesti, niin tilanne ei mielestäni ole mitenkään houkutteleva tai miellyttävä. En halua olla altavastaaja. Samoin lenkkeily. Miksi niin monet miehet väittävät haluavansa tilanteeseen, jossa he joutuvat koko ajan hidastelemaan, ja naisella on koko ajan paha mieli siitä, ettei hän jaksa juosta yhtä lujaa kuin mies? Minusta miesten on löydettävä ne lenkki-, sali- ja joukkuekaverit omista kavereistaan, tyttöystävän/vaimon kanssa voidaan sitten tehdä lähes kaikkea muuta.
Minäkin harrastan liikuntaa. Tykkään vain tehdä sen itsekseni tai naispuolisten kavereiden seurassa.
Toinen pointti: Naisilla menee salin/uinnin/pelin jälkeen yleensä aika paljon kauemmin pukuhuoneessa kuin miehillä, koska pitää/halutaan vähintäänkin kuivata hiukset, ellei jopa meikata. Jos pari menee yhdessä sinne salille, mies joutuu odottelemaan naista, eikä nainen saa laittautua rauhassa vaan joutuu kiirehtimään. Ei vastaa taaskaan käsitystäni mukavasta vapaa-ajan toiminnasta. Tietenkin lenkkeily on eri asia, koska sen jälkeen mennään kotiin, mutta muualla harrastettavien lajien kohdalla tämäkin on otettava huomioon.
En halua provosoida tai loukata ketään mielipiteilläni, koska uskon että yhteisiä urheiluhetkiä ehdottelevat miehet tarkoittavat vain hyvää, mutta miestenkin pitäisi tajuta, että monien naisten mielestä yhdessä urheilu on kaikkea muuta kuin kivaa. Ja nettideittailun ollessa kyseessä se johtaa profiilin ohittamiseen.
"En halua provosoida tai loukata ketään mielipiteilläni, koska uskon että yhteisiä urheiluhetkiä ehdottelevat miehet tarkoittavat vain hyvää, mutta miestenkin pitäisi tajuta, että monien naisten mielestä yhdessä urheilu on kaikkea muuta kuin kivaa. Ja nettideittailun ollessa kyseessä se johtaa profiilin ohittamiseen. "
Vitsailet varmaan?
Eiköhän siinä ole ihan viattomasta kyselystä yhdeltä liikunnalliselta toiselle että "lähdetään vaikka lenkille yhdessä? :)"
Vähän sama kuin kahville juonti olisi kauheaa koska kyseessä voisi olla kahvin juonti kilpailu ja miehillä on isompi suukin ja juovat nopeammin kuin minä.
Pikkaisen rentoutumistabletteja teille.
..toi on niin totta. Xn kanssa tuli juuri tuosta vääntöä;... "että miten sulla voi mennä siellä pukuhuoneessa niin kauan!!!! " Miten unhodinkaan tuon asian. Minä olen tosi hidas pukuhuoneessa.
Lisäksi vielä se, että suuri osa miehistä on super kilpailuhenkisiä: pitää olla mittarit ja vehkeet, matkoja ja aikoja kirjataan ylös, lyöntinopeuksia ja pallonratoja kelataan loputtomiin. No on kai niitä sellaisia naisiakin.
Jokainen mies, jonka tunnen saa varsinkin siinä vaihessa, jos esim. viereiselle sulkisradalle tulee testosteroni yksilöitä aika äkkiä sellaisen vaihteen päälle, että mä isken mailan seinään vaan päästäkseni pois. On mullakin sykemittari, mutta en kirjaile mitään ylös minnekään.. no onhan ne sielä mittarissa .-) Tunnen sen kehossani miten menee juoksu ja en ala vääntämään naama irvessä. Toisinaan lujaa toisinaanhitaasti.
Tänään uimahallissa oli yksi pariskunta, joka ui erikseen, mutta pusutteli aina välillä. Kai se on sitten sitä yhdessä urheilua.... enemmänkin liikuntaa.
..siis urheilullista naista etsivää...mutta jos mies harrastaa viittä eri urheilulajia, niin kyllä sitä vähän miettii että mihin väliin mun olisi tarkoitus mahtua, jos en halua/voi harrastaa noita urheiluja yhdessä?
Sille en tietystikään mitään voi, jos et haluaisi urheilla kanssani jos olisimme yhdessä. En minä ketään pakota urheilemaan kanssani :)
En kyllä oikein ymmärtänyt tuota perustettasi, että sinä et halua olla altavastaajana ja että ei tuntuisi hyvältä, jos mies joutuu pelaamaan hiljempaa tai liikkumaan hitaammin. Nyt täytyy sanoa, että olen kyllä hieman puulla päähän lyöty :) Mitä liikunta sinulle on? Kuten edellä sanoin, niin minulle liikunnassa tärkeintä on se liikunta, ei suinkaan se onko onnistunut maksimaalisesti jossain suorituksessa. En yleensä lähde suorittamaan vaan liikkumaan. Lisäksi on vain hauskaa, jos liikuntaan saa jonkun mukavan ihmisen seuraksi. Nämä yhdessä tekevät sen nautinnon. Minua ei edes kiinnosta se kuka voittaa jonkun sulkispelin, koska olen siellä liikunnallisessa mielessä. Käyn esim. kesäisin paljon pyöräilemässä miespuolisen kaverini kanssa. Jos käyn ajamassa pyörällä yksikseni niin ajan usein aika reipasta vauhtia. Kaverini ei yleensä ihan samaa vauhtia tykkää ajella. Mitä sitten? Ajelemme sitten hiljempaa, ei se minua hetkauta. Johan olisi päätöntä, jos minä lähtisin ajamaan hirveää vauhtia ja kaveri saisi tulla kaukana perässä. Mitä yhdessä ajamista se olisi? Tämä siis vain, että voin näin tehdä tarvittaessa eikä se minua haittaa. Sen sijaan toivon, että se toinen ennemminkin pitäisi siitä, että näin teen ja voidaan siksi yhdessä harrastaa.
Tulee vaan hassu fiilis. Oletatko, että miehen pitäisi aina pyrkiä johonkin maksimisuoritukseen tai muuten olla todella kova lajissa kuin lajissa vai miksi ihmeessä sinulle tulee paha mieli jos mies ei sitä olekaan? Minä en myöskään etukäteen väitä olevani jossain lajissa naista parempi, joten ei suinkaan ole ennalta selvää, että välillämme olisi joku iso ero.
Mitä siellä pukkarissa ajan kuluun tulee, niin lienee selvää, että naisilla siellä useinmiten menee kauemmin :) Entäs sitten taas? Halleilla on usein myös sauna, jossa voin vaikka istua hetken pidempään, jotta olisimme samaan aikaan valmiit.
Sori, mutta en nyt lähtökohtaisesti ymmärrä miten näistä asioista saadaan tehtyä ongelmaa. Ymmärrän toki, jos sinulla on näistä huonoja kokemuksia joskus aikaisemmin, mutta se ei tarkoita, että sellaisia olisi kaikkien kanssa. Minulle itselleni tuli tästä nyt kummia ajatuksia, että joku oikeasti voisi ajatella tällaisia asioita kun oltaisiin yhdessä tekemässä jotain liikuntajuttuja.
En tiedä kenen kanssa olet ollut pelaamassa. Minä olen pelaamassa omaa peliäni eikä minua kiinnosta millä tavalla viereisellä kentällä pelataan ja ylipäätään kuka siellä on pelaamassa. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Se on tietysti selvää, että moni mies on kilpailuhenkinen. Kyllähän sitä jonkunlaista voi itsestäkin löytää. Mutta ei mulle koskaan liikuntamielessä tehtävä asia ole ollut mikään elämän ja kuoleman juttu, jossa pitäisi hampaat irvessä saavuttaa joku tulos. Liikunta voi olla myös hauskaa ja mukavaa ja sitä se on mulle juurikin silloin kun se ei ole sitä hampaat irvessä touhua. Liian vakavaa touhua en nimittäin itse jaksaisi.
Aika kummallisia syitä täällä nyt yritetään keksitään siitä, että ei voisi miehen kanssa pelata tai harrastaa muuta liikuntaa.
....sympaattinen mies, joka liikkuu liikkuakseen. Jos katsot miesten profiileja, niin siellä on joko superdynaamoja tai sohvaperunoita; normaalisti liikuvat/urheilevat puuttuvat. Ja lisäksi luulen, että urheilu ei välttämättä ole se yhdistävä tekijä (voi tietysti ollakin), koska monet lajit ja tasot ei vain soi yhteen.
Pyöräily taitaa muuten olla sellainen laji, mikä voisi onnistua. Totta on myös tuo asenneasia millä lähtee liikkeelle. Olen siis törmännyt idiooteihin ja testosteronihärkiin ja nyt tiedän, että muunkinlaisia on olemassa.
Itse asiassa aloin oikin miettiä, että mitkä lajit ovat sellaisia, joita voisi yhdessä harrastaa ilman ärsytyskynnyksen nousemista kummallakaan. Onko keilailu liikuntaa vai hauskanpitoa?
Niin hyvät urheilijamiehet, daamit tässä varmaan haluavat yrittää sanoa, että haluavat näyttää, kuulostaa ja tuoksua naisellisilta ja viehättäviltä. Parisuhteen alussa se, että joutuu "räkimään verta" naama hiestä valuen ja meikit levinneinä pärjätäkseen kovakuntoisen miehen rinnalla esim. juoksulenkillä, ei viehätä erityisesti. Pitäisi miehenkin tajuta, että ne reenikaverit ja niiden puute kuuluu miesten maailmassa, miesten kesken ratkottavaksi, siis liittyen muunlaiseen yksinäisyyteen elämässä, ei parisuhteeseen. Paritanssi olisi ainoa laji, jossa mieleeni tulee kiva yhteinen harrastaminen miehen ja naisen välillä.
Sitten pois urheilusta mennäksemme, tottakai samoilu, patikointi, kalastus, marjaretket ym. ovat aivan ihania yhteisiä harrastuksia (kokemusta on), mutta urheilun kanssa niillä on tuskin mitään tekemistä.
En ymmärrä, miksi naisten täytyy puolustautua kun emme halua urheilla miesten kanssa ja miksi pidät esittämiämme syitä "keksittyinä". Eivät ne ole mitään "keksittyjä" vaan ihan todellisia syitä. Miksi pitäisi lähteä oletuksesta että naisten ja miesten yhdessä urheileminen on normi, josta poikkeaminen täytyy erikseen perustella? Monet meistä eivät, yllä esitetyistä syistä, pidä miesten kanssa urheilemista hauskana. Niille miehille, jotka ovat tästä harmissaan, en voi sanoa muuta kuin että voi harmi. Naisten ja miesten välisissä suhteissa on aina toivomuksia ja pettymyksiä, mutta toista ei pidä moittia siitä, jos tämä ei täytä toisen toivomuksia. Täytyy vain hyväksyä, että se mikä toisen mielestä olisi kivaa yhdessä, ei sitä toisen mielestä ole. Ehkä vahvemman on vaan vaikea tajuta tätä. Vahvemman osapuolen on näköjään vaikea nähdä, että nainen kokee tilanteen ihan erilaisena.
Hyväksyn vallan mainiosti toisten mielipiteet. Mutta jos koen niissä jotain, mitä en ehkä täysin ymmärrä, niin mielelläni kuitenkin keskustelen asioista ja selvitän syitä niihin mielipiteisiin, koska sitä kautta asioihin saa mahdollisesti uusia näkemyksiä. Mielestäni siitä ei kauheasti jää käteen, että joku asia nyt vain on näin eikä siitä voisi keskustella. Tämän palstan tarkoitus kaiketi on, että asioista keskustellaan :)
Se mitä olen yrittänyt sanoa on se, että mielelläni harrastan yhtä sun toista liikuntaa naisen kanssa ja toivoisin, että jos nainen on liikunnasta kiinnostunut niin hän voisi ajatella sitä mahdollisesti myös minun kanssani harrastavan jossain muodossa. Naisen ei mielestäni tarvitsisi kanssani ajatella tällaisia asioita, joita täällä on nyt esitetty. Jos nainen ei kuitenkaan halua kanssani harrastaa liikuntaa, niin sitten emme harrasta sitä yhdessä.
Nyt kuitenkin tämä keskustelu mielestäni käsittelee sellaisia tilanteita, joissa nämä mielipiteet ja syyt tuntuvat olevan muodostuneet joidenkin aikaisempien kokemusten perusteella. Jos olen ymmärtänyt väärin, niin pahoittelen. Toki kokemuksesta aina oppii asioita. Mutta voiko joku ihan oikeasti sanoa etukäteen ennen kuin on edes tutustunut uuteen mieheen, että hänen kanssaan liikunta ei olisi hauskaa? Tätä näkemystä tässä olen kummastellut. Eikö se kuullosta vähän kummalta, että kanssani ei haluttaisi harrastaa liikuntaa näistä mainituista syistä, jotka ovat, että olen kilpailuhenkinen, minulla on mittareita ja vehkeitä, alan kilpailla naapurikentän pelaajan kanssa, en jaksa odottaa pukuhuoneesta tulevaa naista, olen liian nopea, olen liian hyvä? Nämä kaikkihan olisivat olettamuksia minusta jo etukäteen ennen kuin on oikeasti otettu selvää pitävätkö ne paikkansa. Onko sellainen reilua? Kahdesta viimeisestä on paha sanoa itsekään etukäteen, mutta muut eivät edes pidä paikkansa. Mielestäni sterotypioihin tukeutuminen ja se että ei voida ajatella avoimesti ihmisistä vaan ajatellaan kaikki johonkin samaan muottiin ja tehdään niiden perusteella ihmisistä päätelmiä jo etukäteen on taas asia, jota en itse niinkään hyväksy. Jokainen ihminen on yksilö, eikä se, että jonkun kanssa ei ole ollut hauskaa tarkoita sitä, etteikö jonkun toisen kanssa voisi olla. Mielestäni yksi lähtökohta suhteelle on se, että asioihin osaa suhtautua sopivalla avoimuudella eikä näe niissä heti alkuun negatiivisia puolia. Miten voisin itse etukäteen määritellä mikä juttu on kivaa tulevassa suhteessa ennen kuin tiedän minkälainen ihminen se toinen on ja mitkä asiat hänen kanssaan ovat kivoja? :)
En oikein ymmärtänyt tuota vahvempi osapuoli -juttua?
naisella pitää toki olla naisellisen pitkät hiukset. Silloin kun itse aktiiviurheilin niin oli ihan selvää, että hiukset olivat lyhyet, koska muuten pesu ja kuivaus olisi vienyt aivan liian paljon aikaa. Mutta lyhyet hiukset ovat useimmille miehille turn off.
Eivät ne normaalisti liikkuvat sieltä miesten profiileista puutu, koska minulla on itsellänikin profiili ja niin on muutamilla tutuillanikin, jotka ovat liikunnan suhteen jokseenkin samanlaisia :)
Olen samaa mieltä, että ei voi ennalta tietää onko liikunta yhdistävä tekijä vai ei. Eipä sitä yhdistävää tekijää voi ennalta mistään muustakaan asiasta sen paremmin tietää. Siksi kuitenkin mainitsen profiilissani mm. reippailun kävellen, koska uskon sen olevan tarpeeksi neutraali ja yleinen liikuntamuoto, jota lähes jokainen voi ilman erityistä osaamista tehdä. Minulle riittää vallan hyvin, että nainen tykkäisi käydä kanssani kävellen ulkoilemassa. Toki sitäkään ei ole tarvis tehdä, mutta ehkä ehkä olisi hieman kummaa jos sellaistakaan ei jostain syystä voisi tehdä sen kumppaninsa kanssa etenkin jos tykkää kävelystä jo muuten. Samaten esim. se pyöräily ei ole mikään erikoinen laji. Eikä sen pyöräilyn tarvitse olla sitä, että poljetaan hiki otsalla ympäri tienoita. Ennemminkin jälleen siitä ulkoilun näkökulmasta, jossa voi samalla piipahtaa eri paikoissa, ehkä ottaa kesällä eväitäkin mukaan. Minulle se olisi osa ajanviettoa sen kumppanin kanssa. Tykkään kyllä ottaa pyöräillessä sen hienkin, mutta sitä varten voin käydä erikseen ajamassa yksiksenikin. Keilailu myöskin sopii mainiosti jos toinen siitä pitäisi. Näihin edellisiin verrattuna siinä on jo se isompi osaamiskynnys, jonka toki hyvin ymmärrän. Liikuntaahan se on, mutta myös yhtälailla hauskanpitoa.
Mutta edelleenkin mielestäni se asenne on tärkein. Itse mielelläni lähtisin siitä ajatuksesta, että asioita on kiva tehdä kumppanin kanssa. Jos jokin asia ei sitten innosta kun sitä on kokeillut, niin se on sitten asia erikseen. Positiivista fiilistä vain kaikille, ei nämä niin vakavia asioita ole :)
Viittä urheilulajia ei voi kuitenkaan kovin täysipainoisesti harrastaa yhtäaikaa. Itselläni oli kolme eri urheilulajia ja kyllähän siinä niin kävi, että kahdessa lajissa oltiin kokoajan kahvilla kun ei mitenkään ehtinyt käymään kunnolla treeneissä.
Ainakin itselläni yksi syy kovaan urheilutahtiin oli se, että töiden jälkeen vaihtoehtoina oli lähinnä sohvalla löhöäminen, tv ja nettaus tai sitten treenaaminen. Treeneissä näkee kavereita, aika kuluu kivasti ja kunto kasvaa. Pakostakin treenaamista oli vähennettävä kun aloin seurustelemaan, eihän sitä voi seurustelusuhteeksi edes sanoa, jos toinen asuu salilla.
Jos mies haluaa liikkua yhdessä eikä vain näyttää paremmuttaan tai treenata tosissaan, huonommankin kanssa voi pelata. Riippuu vain molempien asenteesta. Joskus pelasin poikakaverin kanssa sulkista, vaikka olin paljon huonompi ja kivaa oli. Nyt sanoin yhdelle sulkapalloa harrastavalle että ois kiva kokeilla taas, niin kommenttina oli että pitää olla edes suunnilleen samantasoinen pelikaveri. No, siitä ei sitten tullutkaan mitään.
Keilailu olisikin erinomainen yhteinen harrastus. Siinä on enemmän yhdessä kun ei ole verkko välissä eikä tule niin hiki.
Kunpa voisi joskus kirjoittaa tosissaan tuollaisen otsikon keskusteluun.
Mutta ei. Taiteen harrastajat ovat harvassa. Kun taas zumbing-jäähumppa-eurobic-sauvagolf-pilipali-bingis-bongis -tyyppejä riittää joka hemmetin rakoon!
Urheilu on yhtä mielenkiintoinen keskustelunaihe kuin vaikkapa vessanpytyllä käynti.
Surkeasta leffastakin saa aikaan enemmän tasokasta keskustelua kuin urheilusta!
.... kävin eilen vihdoinkin katsomassa "Kesämuistelmia". Huomenna teatteriin ja ti Kvarnströmin tanssinäytökseen.
Missä ne miehet ovat, joiden profiilissa lukee" haluan naisen joka hullaantuu taiteesta"... niin ja siten sen pitäisi asua jotenkin saavutettavissa ja olla sopvan ikäinen. Huokaus!
"Missä ne miehet ovat, joiden profiilissa lukee" haluan naisen joka hullaantuu taiteesta"... niin ja siten sen pitäisi asua jotenkin saavutettavissa ja olla sopvan ikäinen. Huokaus! "
NIMENOMAAN!
Nainen, mielellään alle 30-vuotias ja kiinnostunut taiteesta asuu muualla kuin Etelä-Suomessa muttei myöskään keljuile jos mies seuraa urheilua. Nainen osaa myös itse liikkua ja on normaalivartaloinen.
Ei tällaisia vain ole!
Tai sitten etsivät jotain hippipuppijuppareita joka pitää näkyy kilometrien päähän että olis tosi "boheemi" tai helvetin rock äijä.
Sellasia naisia olis kyllä tarjolla, joiden "taideharrastus" tarkoittaa sitä, että heillä on olohuoneen seinällä van Goghin "Auringonkukkia" -juliste. Ja jotka luulevat tietävänsä jotain taide-elokuvista, koska ovat jaksaneet katsoa loppuun asti Kieslowskin "Sinisen" vuonna joskus vuonna yks tai kaks.
Ja sitten on jotain moniongelmaisia aikuisia, jotka ovat naamioineet syrjäytymisensä "boheemiuteen". Näitä on kyllä miehissä enemmän kuin naisissa. Alkava alkoholismi on aina näppärä selitttää rock-henkisyydeksi. Tai jos ei välitä musiikista, niin sitten voi väittää olevansa joku vasemmistoanarkistisyndikalisti, jolle päihteet ovat tapa paeta kapitalistisen järjestelmän kauheuksia...
Näin juuri.
Olen joskus tapaillut naisia, jotka olevat taiteellisia että piirtävät yms. No siihen se loppuukin.
Osa taas on opiskellutkin taidealaa, mutta kaikki käsitykset ovat suoraan jostain taideoppaasta.
Nykyään on tärkeää juuri pinnan päälle näyttää joltakin ja ollaan sitten niin feikkejä kuin mahdollista. Oikeasti ei ole mitään tietoa tai jos on niin se on pintapuolista jaaritusta.
Usein noista "taiteellisista" naisista tulee samanlainen olo kuin juuri noista "muusikko" miehistä. Osaavat rämpyttää pari nuottia kitaralla ja sen jälkeen ovat jo ties mitä puolijumalia sekä itselle että joillekin naisille.
Niin feikkiä kuin olla ja voi.
ja heh...ne kukkajukisteet tulisi saada pois maailmasta!
Tiedän noita tapauksia.
Miehillä urheilun korostaminen tarkoittaa naisen "hoikkaa ulkonäköä" ja naisilla taas miehen "lihaksikasta ulkonäköä" tai muuten hyväkuntoista miestä. Sinänsä ei taida olla sillä väliä pystyykö lajeja harrastamaan yhdessä vai ei.
Mulle ainakin kelpaisi urheilullisen näköinen nainen, joka ei harrastaisi lainkaan urheilua, jäisi itselle enemmän aikaa urheilla :D
"Suurin osa miehistä pelaa jotain joukkuepelejä: jääkiekko, sähly, jalkapallo"
Niin, mitä sitten? Minä kyllä epäilen, että jääkiekkoa tai sählyä pelaava mies edes haluaisi tyttöystäväänsä mukaan treeneihin saatikka vihjailisi siitä profiilissaan. Veikkaan että yhteisiä kuntohetkiä toivovat lähinnä lenkkeilyä harrastavat.
Itsekin treenailin sinkkuaikoinani paljon (perheen takia vähentänyt) ja toin sen esiin profiilissani, mutta en todellakaan kaivannut ainuttakaan treffikumppania treeneihin, nehän olisivat vain olleet tiellä.
Ainut mitä tulee mieleen niin just joku kävely tai pyöräily mitä vois yhdessä liikkua. todellakaan ottaisi mitää tyttöystävää minnekkään salille mukaan. tiellähän se olis.
ja kyllä mäkin sen "urheilullisen" mielummin ottaisin kun sellaisen kuka ei harrasta mitään. ja itse kun on vuosikausia harrastanut urheilua 4-5krt viikossa ja syönyt terveellisesti ja tulos hakuisesti treenannut niin, todellakaan ottais mitään sohvaperunaa ketä napostelis jotain karkki pussia illat pitkät kun itse vetää kananmunan valkuaisia iltapalaks ja siihen päälle maitorahkaa.
ja mulle tulee kyllä sanasta urheilullinen naisella, sellainen pitkä hiuksinen brunette hiukset ponnarilla tiukat vartalon myötäiset housut ja lippis päässä lenkillä ja joku pinkin värinen toppi päällä vai miks niitä sanotaan no kyllä te tiiätte.
ei mua nyt tavallaan kiinnosta onko nainen urheilullinen vai ei, kunhan näyttää sellaselta terveeltä ja naisen muodot omaavalta. reidet sais olla sellaset suht paksut ja sitten perse/lantio osasto sellanen että on persettä mutta hoikka keskivartalo ja levenee päähän mentäessä ja sellaset sopivat tissit ei liian pienet eikä liian isot ja pitkät ruskeat hiukset. onko sellaisia?
Mutta silti te kuolette kuten kaikki muutkin. Ette katsos ole vielä ole ymmärtäneet jutun jujun :)
Mutta on paljon mukavampaa siihen kuolemaan asti. Itse et ole ymmärtänyt jutun jujua.
Mulle on itselle liikunta niin iso osa elämästä, että en vaan olisi samalla aallonpituudella naisen kanssa, jos ei nainen harrasta mitään liikuntaa. Ei sen tarvitse välttämättä yhteistä tekemistä olla, kunhan molemmat ymmärtää liikkumisen riemun.
Eri vauhdit ei ole ongelma. Ihan mielelläni juoksisin tai hiihtäisin muutaman kerran viikossa itselleni rentoa vauhtia pelkästään sen takia, että saa liikkua yhdessä. Olen alle kolmen tunnin maratoonari, mutta kaiken tasoisten lenkkikavereiden kanssa on ollut mukava juosta. Kovemmat treenit voi tehdä yksin.
Urheilu ja liikunta tosimielessä, siis muutakin kuin kävelylenkki viikonloppuisin, kertoo ainakin yli 30 vuotiaasta miehestä seuraavaa: hyvä itsetunto, ei ylipainoa, tietää mitä tahtoo, tavoitteeellinen, hyvä terveys (mielenterveys ja fyysinen), ei alkoholisti, reipas tarttumaan asioihin ja hyvä sängyssä.
Ja mikä tarkeintä: urheilu on helppo kriteeri laittaa vaatimuksena profiiliin. Kun netissä on varaa valita niin totta kai haluan urheilevan miehen! Sen lisäksi ei tarvitse laittaa epämääräistä liutaa kriteerejä kuten edellä mainitut. Lisäksi kokemukseni mukaan ei-urheilevat harvemmin vastaavat, jos haen urheilullisuutta, koska tämä ominaisuus tulee heti ilmi, toisin kuin nuo muut kriteerit, jotka lähes kaikki tuntevat muka täyttävänsä.
"Urheilu ja liikunta tosimielessä, siis muutakin kuin kävelylenkki viikonloppuisin, kertoo ainakin yli 30 vuotiaasta miehestä seuraavaa: hyvä itsetunto, ei ylipainoa, tietää mitä tahtoo, tavoitteeellinen, hyvä terveys (mielenterveys ja fyysinen), ei alkoholisti, reipas tarttumaan asioihin ja hyvä sängyssä. "
Vau mitä sana "urheilullinen" voi sisältää.
Tämä on sitä naisten vammaista karsintaa.
Yhdellä sanalla saa vain sanottua monta asiaa! Jos sanoisin "kunnollinen mies", niin kaikki tuntisivat sopivansa määritelmään ja tuollainen vaatimus on siis turha. Mutta kun sanon "urheilullinen mies" niin vaikka sen määritelmän ulkopuolelle jää paljon kunnollisia miehiä, niin ne jotka voivat sanoa olevansa urheilullisia ovat 99%sti myös kunnollisia.
Hienosti päätelty naisen aivoilla :), mutta yksi asia on vain se ettet tiedä miten monta kunnollista miestä jää tuon urheilullisuuden ulkopuolelle. Eli onko sinulla varaa rajata pois näin paljon miehiä?
Itse kunnollisena (?) miehenä en haluaisi mitään urheilullisia naisia, koska siinä on liikaa sitä suorittamisen makua, ja aikaakin kuluu turhaan, kun sitä voisi käyttää parisuhteen ylläpitämiseen ja yhdessäoloon. Kannatan itse kevyttä liikuntaa, kuten kävelyä ja lenkkeilykin käy, mutta siihen se jääkin.
Lueskelin tässä näitä vastauksia ja kummastelin suurimman osan ajattelutapaa . Toki itse omaan ne pitkät hiukset ja harrastan paljon liikuntaa etenkin joukkuelajeja.
Oma kokemus on se että haen urheilullista ihmistä rinnalle sillä liikkuminen on itsestä välittämistä,huolehtimista ja jos toinen on aktiivinen ja toinen ei seuraa siitä ongelmia. Ainakin itse olen tälläiseen törmännyt. Toisen on vaikea ymmärtää sitä liikkumisen tarvetta jos itse viihtyisi paremmin sielä sohvan nurkassa.
Urheilija sana on toki ehkä hieman yliampuvaa sillä liikunnallisesti aktiivinen olisi mielestäni ehkä paremmin kuvaava.
Ja yhdessä voi harrastaa vaikka ne miesten fyysiset ominaisuudet ovat erit mutta pitääkö se aina satalasissa painaa menemään ? eikö voi mennä naisen vauhtiin ja tuntuu että tässä meni jopa naisten aliarvioimisen piikkiin sillä naisetkin voivat olla hyvässä kunnossa ettei sen vauhdin tarvitse olla mitään matelemista jos mies haluaa mennä lujaa. Mielestäni alussa luettelemia lajeja kaikkia voi yhdessä harrastaa se on vaan sitten siitä asenteesta kiinni onko valmis menemään sen heikompi kuntoisen ehdoilla.