Psykiatrille vanhempien aviosta

kohtalotoveri.
Näitä marttyyriäitejä ja juoppopössöö isiä riittää että et todellakaan ole yksin.
Unohda ne kallonkutistajat ja hoida itse itseäsi, mä olen jo yli 30 vuotias ja etsinyt itseäni ja paikkaani maailmasta koko ikäni,aikas hukassa olen olllut,sellainen levoton sielu.
Kiitos vanhemmilleni että ne romutti mut täysin eikä auttanu ku koulussakin kiusattiin, ihme että oon elossa..
Jos jonakin päivänä olen naimisissa ja elän tasapainoista elämää niin WAU.

Psykologille ehkä ennemmin.
Mutta itseasiassa kaikki ei todellakaan ymmärräkään. Mä etsin apua vuosia, oon käyny hoidossa nuoresta saakka. Sillon se oli itseasiassa sosiaalihoitajan nimikkeellä oleva joku nuorisopsykologin virkaa hoitava... Sitten oli välissä muita, kun muutin. Psykiatrit oli mielestäni kaikki hoidon tarpeessa olevan oloisia. Paras oli tyyppi, joka sanoi, että ei niitä Kelan avustuksia niin vaan saada, vaan niistä pitää kilpailla! Jaa, jaa. Olin siinä vaiheessa käynyt yksityisellä, jolle muuten avustuksia saisi kyllä, että kela-pätevyys olisi, mutta tietty psykiatrin kautta, ja psykologin mielestä ois ollut hyvä, jos mä oisin saanut edes vuoden joka viikkosta terapiaa, kun nyt omilla rahoilla mulla ei ole siihen varaa. No, mä en semmoselle ala kertoman mitään ja se voi kilpailla mun puolesta yksinään siitä, kuka on hullujen hullu.

Yksi psykologi, mikä olis ollut yhden koulutuksen kautta, oli ihan sekopää: semmoinen että se vaan yritti "tuijottaa kumoon" ja leikkiä ovelaa. Siis oikeesti, tosi epämiellyttävä tyyppi ja todennäköisesti ei sovellu kyllä mitenkään tolle alalle, vaikkaisin että itse on samanlainen narsisti, kun se, kenen takia moni sinne ikuiseen hoitoon on joutunut.

Mutta että ne ketkä sitten ovat oikeasti empaattisia ja osaavat ajatella, ovat nähneet aika paljon. Heillä on aika realistinen suhtautuminen ja he osaavat tuoda erilaista näkökulmaa asioihin. Myös vain kuunnella. Siinä, jos aikoo parantua (ei silti tarvitse naimisiin koskaan mennä), on ihan hyvä, ettei ole mitään yhteisen trauman säälikerhoa, missä kumpikin vaan hinkuisi kertoa omasta traumastaan eikä jaksaisi kuunnella, tai voisi auttaa, kun on itse niin sotkussa. Lisäksi se on oikeasti hyvä vaan käydä puolueettomalla maaperällä, missä voi oikeasti keskittyä vaan itseensä ja omiin ongelmiinsa toisen ihmisen kanssa, kuitenkin tietäen, ettei rasita toista liikaa ja kaada vaan omia paskojaan toisen niskaan. Tosin, kuten jo sanoin, kaikki ei sovellu kaikille, joten sitä apua voi oikeasti joutua vähän etsimään, sitten siihen pitää sitoutua ja katsoa pidemmälle kuin 2-3 kertaa.

Toisena (kirjoittajana) on heti esimerkki: hän on kokenut ja unohda vaan sinäkin se avun hakeminen, "kallonkutistajat" koska siis ei kannata... Ja mainostaa perään, miten yli 3kymppisenä on vieläkin ihan hukassa ja on ihme, jos elää tasapainoista elämää joskus. Jotenkin ei tule kovin hyvä kuva siitä "unohda vaan ne hoidot ja hoida itse itseäsi", nimittäin ei näytä toimivan. Paitsi jos haluaa olla hukassa, sääliä itseään ikuisesti, olla parantumatta ja saamatta apua.
Mun mielestä ei paljon tolla perusteella kannattas yksin jäädä.

Ja kyllä, kuten jo sanoin, itse hoidossa jo... Hmm... Yli 10 vuotta. Ennuste on etten parane koskaan täysin, mutta hei, mä pystyn jo elämään itse, käyn silloin tällöin enää psykologilla, olen parantanut itsetuntemustani (pystyn siis hieman torjumaan ongelmia), ainakin voin elää itseni kanssa ja vaikka en perhettä voi ehkä koskaan saada (tai ehkä edes halua?) niin voin hyväksyä sen, nähdä lapsuuden perheeni realistisena ja tehdä paljon asioita mitä haluan. Eikä joka asiaan (näin 3kymppisenä) enää vaikuta mitä joskus on ollut. Ja mä nyt kuitenkin olen ajautunut psykoosiin, ollut harhainen jne. pahimmillaan, ettei tässä nyt ihan keveillä mestoilla olla itsekään liikuttu. Tosin kaikki ei ole vain perheeni vikaa, yksi asia johtaa toiseen ja tässä juurikin näitä muitakin asioita ja väkivaltaa sitten ollut.

Mutta että oma suositukseni olisi yrittää, eikä jäädä yksin. Perhettä ei silti tarvitse perustaa eikä naimisiin mennä, eikä mun kokemuksen mukaan kenellään ammattilaisella mitään tarvetta ole semmoista tyrkyttääkään. Ehkäpä se onkin sinun toiveesi, että kunpa joku voisi perustella sinulle asiat niin, että voisit mennä naimisiin ja saada perheen tms. mutta en tiedä ja jokatapauksessa, se työ sinun on tehtävä itse.