Elikkäs..... meillä menee muuten aivan loistavasti tässä avoliitossa poikaystäväni kanssa, mutta kun riitelemme niin tuntuu että koko maailma ja suhde kaatuu siihen paikkaan. Meillä riidat muuttuvat siis äärettömän rajuiksi. Riitelemme suhteellisen usein ja vieläpä suhteellisen vähäpätöisistä asioista.
Riita alkaa aivan mitättömästä asiasta, mutta kun olemme molemmat luonteeltamme aika tulta ja tappuraa niin jo vain ovet paukkuu, tavarat lentelee ja toinen lähes aina poistuu paikalta ja siitähän se toinen osapuoli vasta suuttuukin. Fyysistä väkivaltaa ei kyllä ole koskaan ollut. Sitten riidellään, mökötetään uhkaillaan lusikoitten jakamisella yms. Tuo yksi "pieni" riita saattaa meillä kestää monia päiviä, koska kumpikaan ei ole valmis sopimaan. Saattaa monien korvaan kuulostaa aika kauhealta, mutta meillä menee muuten kyllä erittäin hyvin. Haluaisin vain saada tuollaiset loppumaan ja elää "normaalia" suhdetta, ilman että ollaan aina eroamassa kun tapellaan. Jotenkin tuntuu, että olemme molemmat vaan niin samanlaisia luonteeltamme, mikä on muissa asioissa osoittautunut hyväksi asiaksi, mutta ollaan vaan liian temperamenttisia tälläsissä asioissa.
Emme kumpikaan ole enää mitään teini-ikäisiä (vaikka siltä saattaa kuulostaa :D) ja perheenkin perustaminen yms alkaa olemaan pikkuhiljaa ajankohtaista. Rakastan miestäni yli kaiken, enkä ajattele että ero olisi edes vaihtoehto... vaikka tämä tietty onkin henkisesti aika raastavaa. Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta ja auttaisiko esim parisuhdeterapia (sellaista vain taitaa olla aika vaikea saada ja taitaa olla vielä suhteellisen kallistakin).
Riita alkaa aivan mitättömästä asiasta, mutta kun olemme molemmat luonteeltamme aika tulta ja tappuraa niin jo vain ovet paukkuu, tavarat lentelee ja toinen lähes aina poistuu paikalta ja siitähän se toinen osapuoli vasta suuttuukin. Fyysistä väkivaltaa ei kyllä ole koskaan ollut. Sitten riidellään, mökötetään uhkaillaan lusikoitten jakamisella yms. Tuo yksi "pieni" riita saattaa meillä kestää monia päiviä, koska kumpikaan ei ole valmis sopimaan. Saattaa monien korvaan kuulostaa aika kauhealta, mutta meillä menee muuten kyllä erittäin hyvin. Haluaisin vain saada tuollaiset loppumaan ja elää "normaalia" suhdetta, ilman että ollaan aina eroamassa kun tapellaan. Jotenkin tuntuu, että olemme molemmat vaan niin samanlaisia luonteeltamme, mikä on muissa asioissa osoittautunut hyväksi asiaksi, mutta ollaan vaan liian temperamenttisia tälläsissä asioissa.
Emme kumpikaan ole enää mitään teini-ikäisiä (vaikka siltä saattaa kuulostaa :D) ja perheenkin perustaminen yms alkaa olemaan pikkuhiljaa ajankohtaista. Rakastan miestäni yli kaiken, enkä ajattele että ero olisi edes vaihtoehto... vaikka tämä tietty onkin henkisesti aika raastavaa. Onko kellään mitään vastaavaa kokemusta ja auttaisiko esim parisuhdeterapia (sellaista vain taitaa olla aika vaikea saada ja taitaa olla vielä suhteellisen kallistakin).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tosi rasittavaa, sitä haluaisi vain normaalin, rauhallisen ja onnellisen parisuhteen mutta vaikka kuinka yrittäisi välttää riitoja, niitä tulee. Joka viikko, vähintään yksi. :( Tosin meillä sentään on jo rauha aina viimeistään seuraavana päivänä, muttei mene sitten kauaa aikaa kun seuraava myrsky iskee.
Meillä oli ennen aika lailla samanlaista, mies on suuttuessaan hirvittävän kova ääninen ja riitely on aivan kauhean kuuloista. En kestä yhtään huutoa, suorastaan pelkään sitä (varmaan jotain lapsuuden traumoja, kun kuuntelin penskana porukoiden riitoja). Jotenkin menen aina ihan hysteeriseksi kun kuulen riitelyä, vaikka täysin ventovieraatkin riitelisi.
En tiedä toimiiko tämä sitten muilla, mutta tiesin ettei äijä tuosta muutu mihinkään ja itkeskelin joka riidan päätteeksi kun pelkäsin huutoa niin hirveästi, niin aloin sitten miettimään näitä riidan syitä. Aika monet riidat alkoi siitä kun en osaa ilmaista itseäni mitenkään asialliseen sävyyn, vaan mennään vittuilun puolelle. Aina kun teki mieli räjähtää jostain asiasta, niin menin sitten vaikka toiseen huoneeseen rauhoittumaan ja otin sitten asian myöhemmin puheeksi neutraalimmalla tavalla tyyliin "olisi kiva jos tekisit tämän asian jatkossa näin ym." Jotenkin sellainen rakentava kritiikki (rauhoittuneessa mielentilassa) toimii parhaiten, kun ei heittäydy naljailemaan. Ongelma on enää lähinnä siinä, että joskus kun olen juonut jotain niin en sitten osaa enää hillitä itseäni ja sanon asiat sitten vittumaisempaan sävyyn, mistä toinen sitten takuulla suuttuu.
Jos perheen perustamista suunnittelet, niin kannattaa ihan oikeasti keksiä noihin riitoihin joku ratkaisu, esim. jotain terapiaa. Lasten ei koskaan täytyisi joutua kuuntelemaan minkäänlaisia riitoja. Itse ajattelin odotella vielä jokusen vuoden ennen kuin uskallan edes harkita perheen perustamista että tilanne on oikeasti rauhallinen.