Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä kaksi vuotta, aloitimme seurustelun yhdeksännellä luokalla, elikkäs olimme... 16- vuotiaita. Poikaystäväni on vuotta vanhempi eli hän on jo 18-vuotias, ja minulla on vielä pari kuukautta kunnes saavutan sen iän. Mutta asiaan. Me rakastamma toisiamme tosi paljon, kaikki aina valittaa sitä kuinka me vieläkin käyttäydytään kun olisimme juuri aloittaneet seurustelun. Asumme "melkein yhdessä" eli minä asun omassa asunnossani ja hän on täällä useammin kun kotonaan ja maksaa ruuat. Onhan meillä riitamme, niinkuin kaikissa normaaleissa suhteissa on, ja saamme ne kyllä aina sovittua. Tossa pari kolme kuukautta sitten päätimme mennä "kihloihin" lainausmerkeissä ihan vaan iän takia. Voin kyllä kuvitella meneväni hänen kanssa naimisiin kunhan saan koulut käytyä ja työpaikan. Minulla on taustaa, eli olen seurustellut ennenkin, mutta poikaystävälläni ei ole ollut koskaan kunnon suhdetta ennen minua. Joten sekin vaikuttaa tulevaisuuteen. Toivon kovasti että pääsemme siihen ikään ja vaiheeseen että voimme mennä naimisiin. Enkä voi kuvitella elämääni ilman häntä enää. Rakastan häntä kovasti. Mutta, kestääkö suhteemme niin kauan? Voiko aloittaa seurustelun 16-vuotiaana ja olla yhdessä loppuun asti? Mitä mieltä olette...?
onnellisena elämänsä loppuun saakka?
loveisstrong
3230
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on teistä kiinni miten te hoidatte suhtettanne ja kohtelette toisianne. Se on tahtoa rakastaa tuosta edespäin.
Se, että kestääkö suhde, on aikamoinen arvoitus. Oli henkilöt sitten nuoria, tai vanhempia.
Minä olen tällä hetkellä 24 vuotias nuori nainen. Tapasin "elämäni rakkauden" 16-vuotiaana - olin hulluna häneen, vietimme kaikki hetket yhdessä, elämä oli upeaa ja rakastimme toisiamme. Mutta silti, täytettyäni 19 vuotta, erosimme hänen aloitteestaan. Mekin olimme jo puhuneet kihloista ja yhteisestä loppuelämästä, mutta jostain syystä, silloinen poikaystäväni päättikin, etten ole sitä mitä hän tahtoo. Hän ei ollut enää onnellinen.
No, meni aika kauan, kunnes pääsin tästä yli. Ero satutti paljon, ja vielä puolen vuoden jälkeenkin itkin iltaisin ja suorastaan kitusin, kun niin paljon suretti. Mutta pääsin siitä yli.
Tapasin pian uuden nuoren miehen. Ja herranjestas - hänhän oli oikeasti nyt se ELÄMÄNI RAKKAUS! Olin vielä enemmän hulluna häneen kuin edelliseen, elämä tuntui vielä paremmalta kuin aikaisemmin ja vietimme yhdessä niin paljon aikaa kuin voimme ja rakkaus tuntui upealta. Mutta - vajaan 2 vuoden seurustelun jälkeen, meillä alkoikin yhtäkkiä olemaan enemmän ja enemmän riitoja, kun hän lähti armeijaan. Näimme harvoin, hän tykästyi juhlimiseen ja minä tunsin itseni arvottomaksi. Näin ollen; erosimme. Ja taas sattui.
Siinä sitten tapasin muutamia ihania miehiä taas, hullaannuin heihin. Suhteet kestivät muutamasta kuukaudesta vuoteen. Tuntui, kun olisin rakastanut heistä jokaista!
Eli tässä nyt esimerkki siitä, että aina se ensimmäinen rakkaus ei todellakaan sitten olekaan se viimeinen rakkaus.
Silti, tiedän pareja (mm. siskoni ja hänen aviomiehensä), jotka ovat tutustuneet hyvin nuorena ja ovat vielä 10-20 vuoden päästä onnellisesti yhdessä. Eli näitäkin ON.
Mutta ei etukäteen oikein voi ennustaa, että kestääkö suhde, vai ei. Se on kiinni niin monesta asiasta. Kaiken kaikkiaan: jos suhteesta TAHTOO kestävät, täytyy tietenkin luonteiden mätsätä. Jos toinen on bilehile ja hulivili, ja toinen taas rauhallinen kotihiiri, ei suhde välttämättä toimi. Ja lisäksi on tärkeää, että sitä USKOLLISUUTTA ja rehellisyyttä tahdotaan noudattaa. Jos toinen lipsuilee noista, on suhteella aika huonot mahdollisuudet.
Yleisesti (ja tilastojen mukaan), ihmiset jotka tapaavat 16-vuotiaana, eivät mene naimisiin ja vietä elämäänsä yhdessä. Sitä tapahtuu aika vähän, koska elämää on tuon ikäisenä nähnyt vasta niin vähän. Tuon ikäisenä ei vielä tiedä, mitä tietyt asiat tuovat tullessaan - miltä VAIKEAT asiat suhteessa tuntuvat ja minkälaisia ihmisiä maailmassa on. Eikä tuon ikäisenä myöskään voi olla vielä varma siitä, mitä oikeasti tahtoo LOPPUELÄMÄLTÄÄN.
Mutta kuten sanoin, on myös poikkeuksia. Mutta ne on enemmänkin poikkeuksia, nimenomaan. Mutta totta kai, jos joku asia tuntuu hyvältä, kannattaa siitä pitää kiinni. Ja jos sinulle nyt on hyvä parisuhde ja hyvä poikaystävä, pidä niistä kiinni. Mutta se, että kannattaako parin vuoden tuntemisen jälkeen mennä kihloihin ja muuttaa yhteen alle kaksikymppisenä... Hmm. En suosittelisi.
Voit elää vain päivän kerrallaan. Ero tulee jos on tullakseen. Ette voi tehdä muuta kuin työskennellä suhteenne eteen ja antaa tulevaisuuden näyttää mitä se tuo tullessaan. Voi olla että iän kertyminen muuttaa teitä molempia ja kohta huomaatte että ette enää sovi toisillenne. Tai voi olla että kasvatte yhdessö ja hitsaudutte enemmän yhteen ja vietätte loppuelämänne yhdessä. Kuka tietää?
Sinuna en kuitenkaan jättäisi mahdollisia omia haaveita täyttämättä nykyisen poikaystävän vuoksi. Siis jos haluat muuttaa jonnekin opiskelemaan, ulkomaille tms.