Tuloerot + asumismenot

Omituinen tilanne. Mitä nyt yhdessä olen oman mieheni kanssa ollut ja tulot on vaihdelleet puolin ja toisin, niin kyllä toista on mäessä aina autettu. Meillä enemmän tienaava on ihan omasta halustaan kustantanut enemmän menoja. Maksamme omat laskumme itse, mutta yhteiset menot olemme jakaneet.

Vaikket tällaista kommenttia halunnut, niin en silti suosittele maksamaan lainanlyhennystä miehesi asunnosta. Muutenkin välttämättömien kulujen olisi hyvä jakautua edes jotenkin suhteessa tuloihin. Eli jos mies haluaa gourmeeta ja sinä haluat maksaa vähemmän ruoasta, niin en ainakaan omassa tilanteessa osaisi kuvitella toisen meillä vetävän sisäfileepihviä kun toinen syö purkkihernekeittoa, eli mies sitten teilläkin saisi maksaa jos laadukkaampaa haluaa kuin mihin sinulla on varaa.

Mitähän muuten tarkoitit kerrostalojen rauhattomuudella. Asumme mekin kerrostalossa, mutta erittäin rauhallinen paikka. Kun taas rivitalossa asuvilla tutuilla on ohuiden seinien takana kahjohullua meluavaa porukkaa... Eli ei kai se asumismuoto naapureita määritä!

Mä lähtisin siitä, että jos avopuolisoiden tulot on kovin eri tasoa, niin joko hyvätuloisempi maksaa enemmän (esim. tulojen suhteessa) tai sitten valitaan asumismuoto ym. pakolliset yhteiset kustannukset pienituloisemman varojen mukaan. Tehkää ihan kunnolliset laskelmat siitä, mikä tulee maksamaan mitäkin, etsikää netistä esimerkkejä kivojen kämppien tietoja (vastikkeen suuruus, onko kaukolämpö vai sähkölämmitteinen, pinta-alan perusteella voi laskea vakuutusmaksun ja suunnilleen sähkölaskunkin suuruuden). Eli tärkeintä on, ettette tee mitään päätöstä miettimättä huolella, miten se vaikuttaa sinun tilanteeseesi!

Tietämättä budjettiasi tarkemmin en osaa sanoa, kannattaako sinunkin maksaa myös lainan lyhennyksiä (tehkää siitä selvät paperit, jos maksat). Jos se sinulta onnistuu, niin mikäs siinä, mutta itse en kovin helposti menisi sitä miehesi asemassa vaatimaan. Mutta kuten sanottu, tarkastelkaa asiaa paperilla huolella, ottakaa huomioon, että tulosi vaihtelevat kuukausittain, jne. Asiassa on sekin puoli, että yrittäjänä perusturvasi on todennäköisesti melko heikko, eli jos miehesi menee ottamaan kipurajoilla olevan lainan luottaen siihen, että pystyt aina maksamaan satasen kuussa, niin jos työtilanteesi huononeekin, olette äkkiä molemmat pulassa. Asumisessa kannattaa musta yleensäkin mieluummin tyytyä vähän vaatimattomampaan kuin maksaa itsensä kipeäksi ja kiukkuiseksi.

Mitä maksaisit vuokraa jos asunto olisi vuokralla. Kulut sähkö, vesi, vakuutukset puoliks. Riippuu sisältyykö lämmitys vuokraan vai ei. Ei kenenkään luona voi ilmaiseksi asua, eri asia jos yhteinen lapsi ja äitiys/tai vanhempainrahalla.
Mutta on myös otettava se huomioon, että avopuolison tulot otetaan huomioon esimerkiksi asumistuessa jos asuu vuokralla, ettei kohtuuttomia summia voi vaatia. Eli jos on hyvätuloinen puolisi, niin asumistukea ei saa vuokrallakaan. Jos sinulla on varaa maksaa, eli välttämättömään elämisenkin jää jotain, niin on kohtuutonta vaatia avoåpuolisoa elättämään täysin vaan sillä perusteella, että hän on hyvätuloisempi. Avopuolisola ei ole elatusvelvollisuutta.
Me teimme niin, että asumiskulut puoliksi ja ruokamenot myös.
Kohtuus kaikessa.
Jos jommalla kummalla ennestään lapsi, niin uusi puoliso ei osallistu lapsen kustannuksiin/elatukseen vaan vastaa omasta osuudestaan vaan. Näin minä ajattelen. Olen YH.

Hahahhahaaaaa....

Hyviä yleistyksiä. Kerrostaloasunnot liian rauhattomia.... Meillä KERROSTALOASUNNOSSA tuntuu ettei muita asukaan. On niin hiljaista, että hävettää vetää jopa vessa.
Toisaalla siskoni miehineen 2007 valmistuneessa ökyalueen rivarissa heräilee joka yö naapureiden ääniin.

Että tälleen.... Ja teille siis neuvoksi...pakatkaa kamat ja kuittinne kassiin ja muuttakaa erilleen. Oikeassa parisuhteessa ei taktikoida noin.

Suhteenne ei taida olla ihan kohdallaan, niinkuin varmaan sen itsekin sisimmässäsi tiedät. Mutta jos mies haluaa hoitaa kaiken puoliksi niin sano sille että pannaan sitten kaikki tulotkin puoliksi niin sillähän se järjestyy. Aivan yhtä tasapuolinen ehdotus kun että maksaisit jostain mitä sulla ei yksinketaiseti ole. Koittakaahan hakea se ratkaisu sieltä suhteen pohjalta niin eiköhän se sillä selviä. Jos ei selviä niin ainakin voit sitten etsiskellä sitä uutta miestä jolla on tahtoa tehdä yhteisiä ratkaisuja.

tällä palstalla tämä keskustelu on siis käyty jo monesti.

Aina on näitä sekaan huutelijoita, joiden mielestä yhteistä on uskovaisten omaisuus (kääntöpuoli: tapellaan sitten toiste...), mutta kai se yleisin konsensus kaikkien näiden keskustelujen jälkeen on aina seuraava:

Joka ostaa ja jolla on nimi paperissa, omistaa asunnon ja maksaa lainan, sen lyhennykset ja korot.

Tyhjätasku kaveri maksaa puolet sähköstä, vakuutuksesta, vastiikkeesta ynnä muusta. Lisäksi asunnon omistaja voi vaatia kohtuullista lisävuokraa tyhjätaskulta, voidaan tehdä vuokrasopimus ja näin. Mutta tuskin omistaja siitä paljon rikastuu, se kun on hänelle omaisuusveron alaista tuloa.

Jos taas olette avioitumassa, on tilanne eri. Silloinhan tyhjätasku saa puolet asunnon arvosta, vaikka ei ole maksanut mitään.

Useiden ylläkirjoittaneiden tapaan olen taipuvainen ajattelemaan, että parasta että sinä jäät kaupunkiin vuokralle ja annat miehen sitten mennä nukkumaan mihin metsään haluaakin mennä. En ymmärrä mikä vika on korvatulpissa.

menee niin että menot ovat yhteisiä, ja yhdessä ne maksetaan maksukyvyn mukaan.
En äkkiseltään voisi omalle kohdalle kuvitella että pitäisi vääntää prosenttilaskuja siitä kuka saa tuhlata/kuluttaa minkäkin verran tai kuka maksaa minkäkin osan mistäkin menosta. Mutta jos tuo menopuoli pitää jotenkin tasata niin noin sen tekisin. Silloin se on tasapuolinen molemmille. Eli jos toinen tienaa tonnin ja toinen kolme tonnia (netto), on laskun maksukin silloin 1:3.

Tuo mainitsemasi menojen jako sähkötlaskut-sulle-tyyliin on huono. Jos pyöritellään käytäntöön toi sähkölasku ja tulosi ovat pienet kuten mainitset, voi pieleen mennyt kulutusarvio tulla kivana yllätyksenä kun tasauslasku kolahtaa laatikkoon. Ja ´voittava´ osapuoli hykertelee riemuissaan.

Eli kirjoittaja maksaa molempien varsinaiset asumiskulut, vastikkeen ja sähkön. Mies lyhentää asuntolainaa eli kartuttaa omaisuuttaan. Lisäksi pitäisi maksaa vielä 100 euroa kuussa asuntolainaa eli olla apuna siinä toisen omaisuuden kartuttamisessa.
Järki käteen moisessa.. ei taida olla rakkaudesta kyse vaan toisen hyväksi käytöstä.

Rehtiä olisi lähteä siitä, että sinun maksettavaksesi jää sellainen summa, joka vastaa puolta vuokraa samantasoisessa asunnossa. Ei enempää.
Jos taas puolikas vuokraa on sinulle liian paljon, asunto on liian kallis. Silloin voit rehdisti sanoa, että sinulla ei ole sellaiseen asumisen varaa. Ratkaisu on, että etsitte halvemman tai mies miettii uudelleen, onko valmis kustantamaan osan sinunkin osuudestasi, jotta pääsette (hänen) unelmien kämppään.
Ei ole järkeä suostua sellaiseen, mihin sinulla ei ole varaa. Siitä ei tule mitään.

Haluan kertoa, aivan vastaavassa tilanteessa olleena, että vain keskustelu auttaa. Teidän tilanteessa se tulee todella tarpeeseen nimittäin tilanne on kohtuuton mitä suurimmassa määrin! Itse toimin siten, että kokosin omat pointtini paperille (kuten sinäkin tässä teit) ja kasasin ajatuksiani, mietin tarkkaan MITEN esitän asiani puolisolleni ja odotin kunnes olin täysin varma, että pystyn esittämään asiani neutraalisti ilman tunnekuohuja ja epäoikeudenmukaisuudesta johtuvaa harmitusta.

Lopulta tilanne meni niin, että avauduin (lähes puolta enemmän tienaavalle) puolisolleni neutraalisti (HUOM!) mieltä painavista asioista, siitä että maksamme orjallisesti kaiken aina puoliksi vaikka tuloero on huima ja minusta tilanne pitäisi kohtuullistaa. Kun sain pidettyä sävyn neutraalina ja aikuismaisena niin toiselle ei syntynyt puolustuskantaa ja hänen silmänsä avautuivat näkemään, että hitto vie, ei muuten olekaan kovin reilu tilanne. Nyt kaikki on siltä osin paljon paremmin.

Kuvaava esimerkki entisestä on varmaan se, että kun suunnittelimme tulevia häitä, puolisoni kysyi miten aion maksaa oman osuuteni kalliista juhlasta. Teki mieli itkeä. Tiesin, että vanhempani haluavat maksaa puolet häistä (olivat maksaneet veljenikin) ja olisinkin alunperin halunnut sanoa hänelle, että puolet juhlakuluista on jo katettu, jaetaan toinen puoli keskenämme - sen sijaan sanoin, että minun puolestani on huolehdittu ja jätin hänet tavallaan huomaamaan miten typerästi toimi kun kiireesti halusi sysätä minulle puolet tapansa mukaan. Eli lopputulos tulee olemaan se, että 10 000 euron häistä minun vanhempani maksavat puolet ja puolisoni kuittaa toisen puolen.

Näin:minä maksan kaiken omasta pienestä palkastani tinkien omista asioistani ja naisystävältäni en periaatteessa edes kehtaisi ottaa mitään kun hän pienellä peruspäivärahalla.

Hän ei rakasta sinut, hyvä ihminen. Etko tajunut?

Jos asunto ja asuntolaina vain miehen nimissä jää se hänen omaisuudeksi. Jos avioliitossa ja ei avioehtoa
silloin saat puolet erotessa.
Jos avoliitossa et saa mitään jos alle 5-vuotta yhdessä ellei kirjallista sopimusta tehty. Paitsi oman omaisuuden saa mukaan. Siinäpä funtsaamista.
Meillä esim. asunto ostettiin molempien nimiin ja naisena maksoin lainaa ja mies muut kulut kun isompaan muutettiin eli omistamme asunnosta molemmat puolet.
Älä maksa lainaa ellet asunnon ostaja yhdessä. Ne jää miehelle.

Niin jo tasottuu maalliset murheet.VAnha kansa sanoo että:"ruodustaan pitää naida"

Asuin avoliitossa ex-avomieheni kanssa pari vuotta. Ostimme kesämökin puoliksi, josta maksoin paljon enemmän kuin puolet, koska hänellä ei ollut säästettyä rahaa (vaikka oli huomattavasti suurituloisempi). Laajensimme ja remontoimme mökkiä edelleen minun rahoittamana suurimmaksi osaksi (hän teki onneksi työt kuitenkin osittain). Kun mökki oli valmis niin kukas halusikin erota? Hän tietysti ja oli vaatimassa puolet myyntihinnasta (pyysi myös ennen sitä jos lahjoittaisin oman osuuteni hänelle mökistä). Kysyin kuitenkin verottajalta ja sain hyvän vinkin, että jos minulla on kuitti siitä että olen maksanut enemmän niin voin vaatia myyntivoittovero laskelmissa hyvitystä. Eli lopulta kävi hyvin, mutta painajaismaisia kuukausia oli välissä useita. Eli pointtini on että rakkaus on sokea, mutta täytyy puolensa pitää. Ei rakkautta ole toisen hyväksi käyttäminen.
Alkuperäiselle kysyjälle siis vastaisin että kaikki raha asiat liitossa on parin itsensä sovittava. Silti pidä puolesi, koska ei toinen kunnioita sinua jos suostut kaikkeen. Tee rajasi ja pysy niissä.

On aivan sama onko osake kumman nimissä kun olette sen yhdessäoloaikana hommanneet niin myös molemmat vie erotessa oman puolikkaan. Riippumatta siitä kuka ja miten paljo sitä maksanut kun yhdessä olette omaisuutta kerännyt niin nykyisen avoliitto lain mukaan omaisuus jakautuu. Koskee myös yritystäsi jos nyt yhdessäoloaikaana sattuisit menestymään ja yrityksesi arvo nousisi joutuisit maksamaan erotessa ukolle hyvitystä.

Mitä sä tänne meidän juttuja tuut poraan?

Jos teillä on raha-asiat nyt noin solmussa, mietipä sitä mahdollisuutta, että teille tulee lapsi. Maksatko sinä kaiken lapsesta aiheutuvat kulut myös? Onko sinun taiottava rahat vaikka kiven alta ja miehesi ei tule vastaan ollenkaan?

Meillä pistettiin vuosikausia kaikki 50/50. Lopulta minulla meni hermot, koska miehelläni on puolet suuremmat tulot kuin minulla ja pakollisten menojen jälkeen minulla ei jäänyt juuri mitään säästöön. En todellakaan tuhlaa turhia, vaan yritän aina olla säästeliäs. Otin sitten kerran puheeksi, että meillä on selkeät tuloerot ja koen sen epäreiluksi, että minulle ei jää säästöön juuri ollenkaan. Siinä vaiheessa tasoitettiin menoja, mies alkoi maksaa enemmän. Hän ei vaan yksinkertaisesti ollut tajunnut, kuinka tiukille rahatilanteeni aina meni.

Monta on vaihtoehtoa.
Ota itsellesi 300€ vuokrayksiö jostain huonosta talosta, siinä on vain sinun kulusi.
Käy miesystäväsi luona kylässä, kunhan olet alle 15 vrk kuukaudessa silloin et ole asukas.
Ette ole todellakaan toisillenne sopivat jos tuollaisesta pitää varta vasten sopia.
Lainan voitte ottaa molemmat ja yhteisen sovitte vain pankissa.
Kumpikin maksaa saman suuruisen lyhennyksen ja taloudellisen tilanteensa vuoksi miten pystyy muita kuluja, sopii tai ei, erotkaan jos ei.
Naisena olen yksin maksanut asuntovelkaa pikkuhiljaa, 3 vuoden päästä oma.
Ei tarvitse miehen piikana olla.

Mielestäni enemmän ansaitsevan puolisosi pitäisi myös ymmärtää se, että jos hän haluaa ostaa jotain kallista, mihin sinulla ei ole varaa, hänen pitää se myös maksaa.

Eli jos perheeseen vaikka ostettaisiin auto ja mies haluaa Rolls-Roycen, hän ei voi vaatia sinua maksamaan puolta Rolls-Roycesta, vaan puolet sellaisesta autosta, jonka sinä olisit ostanut. Ja senkin vain siinä tapauksessa, että sinä olisit ylipäänsä ollut autoa ostamassa.

Eli jos nykyinen kämppä kelpaa sinulle, mutta ei miehellesi, reilua on se, että maksat uudesta asunnosta summan, joka vastaa puolta nykyisen asunnon asumiskuluista (eli saman summan kuin nyt) ja miehesi maksaa loput.

Juu, eli olen itse vähän samanlaisessa tilanteessa. Olen tällä hetkellä äitiyspv.rahalla joka ei ole kovinkaan iso (verojen jälkeen käteen jää joku 660 lapsilisä 3 lapsesta, puolisoni vakituisessa työssä ja hankkii 3 x kertaa enemmän kuin minä. Ostimme joka tapauksessa oman asunnon koska vuokra-asunnoilla ihan järettömät (vuokrat 700-1000 euroa 3 makuuhuoneen kämpästä) . Päätimme ottaa asuntolainan jonka pääasiassa otti avopuolisoni, siihen tuli kumminkin minun nimet ja kaikki, eli velka on yhteinen!!
Tähän asti minä olen maksanut yhtiönvastikkeen joka vajaat 400 egua/ kuussa!! joskus maksanut jopa sähkölaskukin, siihen päälle omat puhelinlaskut, opintol.lyhennykset (joka onneks kohta loppuu) ym muut ruoka ja lasten/omat vaatteet ja muut!! Eli aika tiukilla menen, toki avopuolisonikin hommaa ruokaa ja mitä nyt tarttee. Mutta minun mielestäni olisi järkevää että jos toinen hankkii reilusti enemmän voisi maksaa ne lainat ja vastikkeet, vakuutukset ym...näin olen monen kuullut tekevän!! molemmat maksais omat puhelin ym. laskut ja toinen hankkisi sitten kuukauden ruuat, vaatteet, sähkölaskun jne päivittäiset jutut! Eri asia sitten kun toinenkin menee töihin mielelläni osallistun lainan lyhennykseen ja muihinkin, huom! heti ylimääräinen kallis sellainen kulu tulee kun molemmat töissä nimittäin 2 lapsen hoitomaksut 400 euron luokkaa vähintään!!
Ja jos pienituloinen joutuu antamaan kaikkeen puolet niin loppu kuukausi ollaan sitten pa!! Eli sit kumminkin joutuu se toinen hommaa mitä tarvitaan!!!

Tulisiko kuitenkin vuokra-asuminen yksin halvemmaksi? Varsikin jos se ero tulisi ja sinä olet miehesi asuntoa maksanut 100€ kuussa. Ja jos sinun pitää myöskin maksaa KAHDEN ihmisen sähköt puolet laskuista. Etkö mieluummin maksaisi ihan omasta talosta ja omasta elämisestäsi?

Varmasti teillä sitten lasketaan myös, että kumpi vie roskapussin, kummalta putosi hius lattialle jne. jne. Jos sinä kato siivoat hänen pudottaman nenäliinan niin voit kirjoittaa välittömästi huojennusta omaan lainalyhennykseesi jne. Sängyssä myös kannattaa pitää huolta siitä, että jos yhdynnässä hän saa orgasmin mutta sinä et, hän on välittömästi velkaa sinulle rahapuolella. Samoin tietty toisin päin.

Hei oikeesti, hän ei luota sinuun ja tuolla menolla elämä on aika kuivakkaista. En ymmärrä tuollaista. Yhdessä jos ollaan, ollaan yhdessä ja laskeminen loppuu. Edellyttää tietenkin että kummallakin on normaali taju vastuusta ja empatiasta. Jos helvetti suhde rupee olemaan joku matematiikan tunti, niin onko teillä edes kivaa yhdessä?

Anna olla ja etsi ihminen.

Moi, kyllä nyt on keskustelun paikka. Rakas miehesi tuntuu nihilistiltä. Tasapuolisuuden nimissä. Istu alas ja juttele hänen kanssaan vakavasti asiasta. Kerro nämä faktat hänelle, ennenkuin teet mitään radikaalia. Kaikesta pitää voida neuvotella, eikä asia niin ole, että sinä vaan nielet ja maksat... mistä hankit rahat? laittakaa paperille plussat ja miinukset. Tasapuolisuus ennen kaikkea, muuten koko homma riistäytyy vähitellen käsistä. Kerrot realistiset mahdollisuutesi osallistua talkoisiin ja ennen kuin homma on loppuunlyöty laskette kummankin tulojen mukaiset summat, Jos miehesi tienaa enemmän, niin sitten hän progressivisesti maksaakin hieman enemmän. Eikös kyseessä ole kahden tasavertaisen ihmisen liitto ja kumppanuus, joten siinä, jos toinen yrittää täysillä ja ei vaan ole mahdollisuus tienata samaa määrää, ei sinua saa siitä rokottaa. Toinen seikka on, että asuntolaina laitetaan progressiivisesti teidän molempien nimiin esim hän 70 % ja sinä 30 % ja muut kustannukset samalla tavalle. Ei tiedä koskaan lintukodosta, että kun olet maksanut kaikki viulut, niin mies hankkii selkänahastasi asunnon. reilu peli on reilu peli. toivotan sinulle ja siipallesi hyvää vointia ja jatkoa. Uskon, että hän tasapuolisuuden nimissä tulee samaan tulokseen kuin minä anonyyminä

Ex koulutti itsenä minun siivellä ja elätti avioliittomme aikana tehdyn pojan,jonka biologinen isä en ole, Tietenkin lain mukaan munsta tuli isä ja poika asuu vieläkin kanssani.Vaimo lähti tämän poikani isän matkaan
ja jätti mun huolekseni molemmat pojat,biologisesti oman ja tämän hyvän kaverin tekemän.Hän otti tyttäreni joka haki itsensä pois äidin luota.Onko asiallista kun vaimo vaati minulta lähtiessään maksamaan hänen osakkeensa,mielestäni olin jo tähän mennessä joutunut maksamaan hänen ja hänen mies ystävänsä kapakka ja yölliset taxi ajelut,tietenkin tässä vaiheessa haluaisin muilta kommenttia onko tämä normaalia että kaverin vaimolle tehdään muksu ja elätetään se kaverilla,olenko minä hoidon puutteessa vai kuka? T:PETE

Et varmasti tällaista vastausta haluaisi, mutta totuus on, että jokaisen kannattaisi seurustella vertaistensa tasolla tai olla sitten yksin. Tiedän monia tapauksia, joissa parempituloinen eli mies on kusettanut pienituloisen naisen maksamaan menojaan tyyliin "olen hyvätuloinen, enkä halua, että käytät minua hyväksesi rakkauden varjolla.. minä hoidan asumis- ja autokulut (eli lyhennän omia lainojani), hoida sinä
( k a i k k i ) muu. Moni nainen menee lankaan, koska on niin rakastunut, muka-itsenäinen ja muka-tasa-arvoinen. Eron tullen silmät aukeavat ja, ikävä kyllä, kansanomaisesti sanoen myös takapuoli.

Kaikki palvelut maksaa. Jos ei kelpaa järjestely hommaa köyhempi ukko niin ei tarvitse kärsiä narsistista rahanilkkiä.

Mikäli jompikumpi haluaa erikoisjärjestelyjä asumiseen, hän maksaa erikoisjärjestelyjen kustannukset.

Varsinkin kun tuossa tilanteessa syyt ovat vain ja ainoastaan toisen osapuolen.
Poika on tottunut "parempaan" (on pinnallinen ja turhamainen eli pissis), ei oikein pysty nukkumaan kerrostaloasunnossa (eli harvinaisen tyhmä kun ei tiedä miten sekin hoidetaan) ja muutkin syyt lähinnä pelkkiä tekosyitä jolla peittää pinnallisuus ja turhamaisuus.

Vapaasti suomennettuna:
Maksa samat kulut mitkä nykyisinkin maksat, mikäli pissis-poika järjestää ylimääräisiä kuluja ... maksakoon omasta pussista. Mikäli pissis-poika kapinoi järjestelyä vastaan, pakkaa kamasi ja suuntaa muualle ... ei tollasista asennevammaisista äitin pikku prinsessoista ole loppupeleissä kuin haittaa ihmiselle.

ja on perkeleen varakas yrittäjä ja minä mies tyhjätasku. Asun sen nurkissa, syön sen ruokia ja maksatan muijalla kaikki laskuni sekä pyydän sopivasti käyttörahaa. Korvaukseksi nain sitten sitä vastenmielistä ruppanaa. Himot ne on silläkin.

Hei! En jaksanut alkaa koko ketjua lukeen, mutta mikäli sulle ei vielä kukaan puhunu avoliiton lainsäädännöstä niin minä kerron kommentoimatta tilanteeseesi missään muussa kuin lain valossa. Siitä kulmasta katsottuna olet pahassa tilanteessa: kun avoliitossa toinen omistaa tai hankkii omaisuutta, ei toisella ole mahdollisen eron jälkeen mitään oikeutta ko omaisuuteen. Nyt kun avopuolisosi päättää hankkia asunnon, on se kokonaan hänen niin kauan kuin asunnon omistajana hän on, vaikka sinä maksaisitkin välillisesti osan asuntolainasta. Et tulisi koskaan omistamaan asuntoa mistään vinkkelistä katsottuna. Sen sijaan avoliitossa katsotaan, ettei yhteisten kulujen kattamista (asumiskulut, ruoka jne.) voida mitenkään jälkikäteen "korvata". Siis karusti sanottuna avopuolisosi on hankkimassa asuntoa itselleen ja sinua kulujen kattajaksi - HÄNEN "elättäjäksi", jos kärjistetään. Sinuna harkitsisin asuntoa yhteisiin nimiin ja kustannusten jakoa tasapuolisesti, kummankin tulotason mukaan. Sähköt, vastikkeet, ruuat ja kaikki sellainen puoliksi, jos niin tarkka mies kerran on. Ja jos yhteinen asunto ei onnistu niin tehkää vaikka sitten erikseen alivuokrasopimus JA puolittakaa ASUMISkulut. Minusta se on juuri sitä, jos rahoja pitää oman rakkaan kanssa niin tarkkaan laskea. Tuossa oli kyllä jo oma mielipide, joka on helppo sanoa, kun ei itse ole samassa jamassa. :( Tsemppiä, pistä vähän vastaan ja vaadi kohtuutta myös itsellesi!

minulla tulee ensimmäiseksi tuosta aloitusviestistä mieleen että tuollaisessa suhteessa raha on tärkeämpää kuin itse suhde. en tiedä eikä kiinnosta miten muilla on, mutta meillä kaikki raha, niin tuleva raha kuin menevä raha on yhteistä. koko talous on yhteinen. niinkuin "meidän alushousut"- tyyliin.
se maksaa laskut,kumpaa sattuu enemmän kiinnostamaan näpytellä viitenumeroita ja sen tililtä, jonka avainluvut ensin käteen sattuu. jos mies haluaa moottoripyörän, ostamme sen kumman rahoilla hyvänsä, emmenkä mieti niitä myöhemmin. jos minä haluan auton, ostamme sen myös ihan kumman rahoilla vaan. mikä on pois miehen tililtä, on pois myös minulta ja toisinpäin, ja se mitä mies saa tililleen hankittua,on yhteinen hyvä ja toisinpäin..
välillä mies tienaa huomattavasti minua paremmin, mutta taas armeija vuotena maksoin yksin koko talouden..
emme todellakaan jaa mitään tyhmiä laskuja että sulle, mulle,sulle,mulle..
joskus jommankumman tili menee täysin tyhjäksi, mutta ei se haittaa kun taas toisella on rahaa.
kuulostaa niin pikkumaisen turhalta jakaa laskuja..
jos kerta yhdessä ollaan, ni miksi kummallakin pitäisi olla ikäänkuin oma talous, niinkuin kämppiksiä olis..
tuntuu kuin pariskunta olisi toistensa "vihollisia" sen sijaan että osaisivat yhdistää voimansa ja olla toisilleen PERHETTÄ. joutuuko mahdollinen tuleva lapsennekin osallistumaan kuluihin, tai jaatteko sen hoitokulut niin että jos äiti ostaa vaipat, niin isi ostaa samalla rahalla velliä... :) huvittavaa!

Mielestäni tuossa vaiheessa kaikkein "reiluin" tilanne on se, että suhteutatte teidän tulot. Eli jos sinun palkkasi on 1000 euroa puhtaana käteen miehen 3 000. Yhteiset elinkustannukset ovat vaikka 800 euroa kuussa. Mikä tarkoittaisi sitä, että maksaisitte tuloistanne n. 20% kumpainenkin (sinä 200, miehesi 600).

Tälläinen diili olisi minun mielestäni reilu diili, kumpikin maksaa aina sen verran mikä on ookoo tuloihin suhteutettuna. Sitten jos miehesi joskus joutuu työttömäksi niin tai tulot muuten muuttuvat sama laskukaava pätee.

"Mies tuntuu olevan sitä mieltä että kumppani maksaa tietyt jutut vaikka ei oiskaan mistä maksaa..." Onkohan kyseinen mies ollut koskaan itse huonotuloinen? Entä onko nykypäivänä mahdollista ajatella, että hän ei koskaan itse tule työttömäksi? Sairastu vakavasti? jne.

Täällä monet ovat jo vastanneet pitkästi, joten vastaan vain lyhyesti. Minustakin miehesi pitäisi vähän oppia näkemään realiteetteja, keltään ei voi pyytää enempää kuin hän pystyy antamaan, sitä faktaa on vaikea vaatimalla muuttaa!

Valitettavasti nämä tarinat, joissa toinen avopuolisoista tienaa huomattavasti toista enemmän ja kuitenkin olettaa menojen jakautuvan tasan, eivät ole kovin harvinaisia. Jos enemmän tienaava osapuoli haluaa samaan aikaan tiukasti pitää kiinni menojen tasaisin jakamisesta ja toisen osapuolen tuloille liian korkeasta elintasosta, on parisuhde selvästi kriisin partaalla.

Valaisen asiaa hieman omalla kokemuksellani. Olen ollut itse avoliitossa, jossa jäin muutamaksi kuukaudeksi täysin ilman tuloja, osittain miehen suuren palkan takia. Mies ei tätä tuntunut hyväksyvän, vaan oletti mun osallistuvan yhteisiin menoihimme käyttäen omia vanhemmilta saamiani säästöjä. En odottanut, enkä missään nimessä olisi tahtonut hänen elättävän mua. Mietin kuitenkin, miten asiat olisi menneet, jos mulla ei olisi ollut säästöjäni. Puoli vuotta myöhemmin mies jätti minut, koska rakkaus kuulemma loppui. Vaikka emme rahasta riidelleet, uskon näiden taloudellisten ongelmien ja miehen empatian puutteen olleen syynä siihen tunteiden sammumiseen. (Ironista kyllä, mutta sain itseasiassa uuden työn kuukauden päästä eropäätöksestä. Päästyäni irti entisestä avopuolisostani huomasin hiljalleen, kuinka mies muissakin asioissa käyttäytyi melko itsekkäästi.)

Oma kokemukseni on siis vahvistanut käsitystäni siitä, että mikäli rakkaus ei riitä rikkaammalla osapuolella ymmärtämään sitä, ettei toinen voi osallistua samalla tavalla yhteisiin menoihin omien vähäisten tulojensa takia, ei sitä rakkautta ole kovinkaan paljon ylipäätään jäljellä. Tällaiset kumppanit ovat niitä ns. hyvien päivien ystäviä eli rakastavat sinua juuri niin pitkään, kun asiat menevät suhteellisen hyvin ja helposti, mutta jättävät herkästi vaikeuksien myötä. Ymmärrän, että omasta rakkaasta kumppanista on vaikea ajatella tällä tavoin. Kannattaa kuitenkin miettiä, mitä sinä tekisit jos tilanne olisi toisinpäin. Jos tekisit samoin, ei ehkä ole huolta asiaan. Jos taas olisit valmis myönnytyksiin toisen kehnomman rahatilanteen takia, saatat rakastaa enemmän avopuolisoasi kuin hän sinua.

Sun kannattaisi ehkä tehdä omillasi vähän laskelmia rahavirrastasi ja selvittää, kuinka paljon sulla on varaa elämiseen ja yhteisiin menoihin omien pakollisten menojesi jälkeen. Kaiva esiin vaikkapa vanhat verotietosi viime vuodelta, josta pitäisi näkyä vuoden tulosi. Vähennä siitä omat pakolliset menosi, kuten vaatteet, kännykkälasku, hygieniatuotteet, mahdolliset lääkkeet ja terveyspalvelut, hieman rahaa myös lahjoihin sekä muihin yllättäviin ja epäsäännöllisiin menoihin. Paljonko sinulle jää näiden menojen jälkeen käytettäväksi kuussa?

Kun olet yksinäsi selvittänyt oman budjettisi ja tiedät tarkalleen, paljonko voit käyttää yhteisiin menoihin, siis asumisen menoihin ja ruokaan, sinun pitää ottaa asia puheeksi avopuolisosi kanssa. Kannattaa ihan suoraan sanoa, että suunnilleen tämän verran sinulla on käytettävissä rahaa yhteisiin menoihinne kuukausittain. Painota sitä, mitä kaikkea tuohon rahaan pitää sisältyä ja kuinka laskelmistasi huolimatta toisinaan sinulla ei välttämättä ole varaa edes sitä vertaa. Jos mies haluaa ehdottomasti laittaa kaikki menot puoliksi, siitähän saatte nopeasti selville kertomalla kahdella myös summan, kuinka paljon teillä on kuukausittain käytettävissä asumiseen ja ruokaan. Ruokaan kannattaa kuukausittain varata ehkä noin 200e per henki ja loput yhteisestä potistanne jää asumiseen. Jos asumiseen jäävän summa ei kata miehellesi kelpaavan asunnon vastiketta, sähköä, vettä, kotivakuutusta ja lainalyhenyksiä, miehelläsi on kolme vaihtoehtoa: a) hankkia halvempi asunto kanssasi, b) maksaa enemmän yhteisistä mennoistanne tai c) muuttaa parempaan asuntoon itsekseen ja antaa sinun muuttaa omaan budjettiisi sopivaan asuntoon.

Suhteen ei tietenkään ole pakko päättyä, vaikka muuttaisitte erilleen. Sinunkin kannattaa kuitenkin miettiä, haluatko todella olla miehen kanssa, joka on näin ehdoton omien mielipiteiden ja näkemystensä suhteen. Mietin, miten koskaan pystytte tekemään kompromisseja, jotka ovat välttämättömiä suhteessa, jos toiselta osapuolelta ei löydy kykyä tai halua tehdä myönnytyksiä. Ei miehesikään voi aina olettaa sinun olevan se, joka suostuu hänen tahtoonsa. (Ja rehellisesti sanottuna, et sinäkään sitä pitemmällä tähtäimellä halua, koska siitä tulee ennen pitkää hyväksi käytetty olo.)

Heh tahtoisimpa kysyä sinulta ,mikä tässä miehessä on niin erinomaista että moinen järjestely kannattaa ? Eikös noita parempiakin urhoja olisi ,jotka rakastavat sinua ja ovat valmiita jakamaan jos parempi palkka ? On monenlaisia naisiakin .

Meillä lähinnä vaimo on ollut tarkka siitä, että menot olisi puoliksi. Viime vuosina hän on antanut periksi, ehkä sen takia, että meikäläisen tulot ovat 80-200 tuhatta/vuosi :) Olen maksanut aika lailla suurimman osan kuluista ja lainoista, ja vaimo on tyytynyt siihen, hänellä kun ei tuloja ihmeemmin ole.

Tuleeko teillä mahdollinen osake 50/50 molempien nimille? Silloin ymmärrän, että miehesi maksaa kämppää ja sinä muita menoja.

En tiedä onko tästä sinulle mitään hyötyä, mutta kerronpa jotain. Asuttiin ensin avopuolison kanssa vuokralla. Silloin oli kaikki hyvin ja pystyin maksamaan puolet asumiskustannuksista niinkuin avopuoliso halusi, koska hänen mielestään kaikki pitää aina maksaa puoliksi tienasi toinen sitten tonnin vähemmän tai ei. Siinä vaiheessa ei asia haitannut. Sitten muutettiin omistusasuntoon. Sovittiin tarkat pelisäännöt. Itse en lainaa omilla tuloillani saanut, joten mies otti lainan omiin nimiin ja lyhensi myös itse. Oli sovittu, että maksaisin ruokapuolen, veden, sähkön, vastikkeen ja hän tulisi vastaan, jos tulisi tarve. Kolme vuotta meni ja mies alkoi vaatia, että minun olisi osallistuttava lainanmaksuun. Olin aika älllikällä lyöty, koska tuloni eivät olleet kasvaneet. Rahasta kaikki ongelmat sitten alkoivat ja lopulta mies sanoi, että pakkaa kamas. Mies hyötyi parempituloisena, koska oli saanut lainaa lyhennettyä enemmän minun maksaessa kaiken kuluvan, josta ei minulle mitään jäänyt. Oma vakiosoite oli edelleen vanhempien luona, joten mitään näyttöä ei ollut edes siitä, että olisin koskaan edes asunut siinä asunnossa, joten sohvat ja kaikki jäi sinne. Toivottavasti sinä ajattelet asian loppuun asti ja ainakin isommissa ostoksissa muistat ottaa kuitit talteen, koska koskaan ei voi ennustaa miten loppujen lopuksi käy. Itse en aikoinaan ajatellut vaan olin umpirakastunut ja kaikesta jäi käteen vedätetty olo. Jos oikeasti toista rakastaa niin kaikesta pitää pystyä sopimaan ja toisen ymmärtää tuloerot.

Jos laina on pelkästään miehen nimissä , älä missään tapauksessa maksa sitä , koska jos ero tulee ettekä ole naimisissa hän siitä ainoastaan hyötyy . Asumismenot pitäisi suhteuttaa tuloihin eikä olettaa että pinituloisimpi maksaa saman verran .

Irtois. Jätä se sika. Ei taida olla teidän suhteessa rakkaudesta vaan rahasta kysymys...

Kuulostaa hyvinkin tutulta. Painimme saman asian kanssa keväällä. Olimme muuttamassa yhteen ja mies tienaa ainakin kaksi kertaa sen mitä minäkin ja mietimme kuinka jakaa asumismenot. No päädyimme ostamaan osakkeen ja maksamme kaikki puoliksi. Tosin tuntuu, että maksan vähän liiaksi ruokaa, koska miehen tytär joka toinen vkl ja äidin yövuorojen aikaan meilä. En suostuisi maksamaan vastikketta enkä sähköä kokonaan, enkä varsinkaan maksaisi toisen lainoja!!

Minusta teidän pitäs jakaa menot painon mukaan

Jos tuollaista pitää miettiä, niin ei kannata edes yhdessä asua.

Jos rakkaus sitä tarvitsee sen onni teille suokoon.

Mielestäni sinun ei pitäisi maksaa penniäkään miehesi lainanlyhennyksistä ja asumiskutannuksistakin puolet, eli oma osasi. Muutoin kahtiajako ei ole reilu missään määrin. On miehesi päätös ostaa oma, sinulle riittäisi vähempi. Asunto ei ole nimissäsi, eikä sinulla ole siihen mitään muuta kuin asumisoikeus ja tästä asumisoikeudesta sinun kuuluu maksaa, eli elinkustannuksista ja vastikkeesta ym. puolet, koska teitä on kaksi. Lainanmaksuun se ei kuitenkaan vaikuta ellet laita nimeäsi omistuspapereihin, josta teidän on keskusteltava ja asiaa mietittävä uudemman kerran. Vaikka itse lainaa ei sinulle myönnetä, lasketaan tulosi mukaan sen lyhennyksiin mikäli olette lainaa hakemassa yhdessä, tällöin toki puolet lainankin lyhennyksistä kaatuu kontollesi. Mikäli et ole asuntoon omistajuuttasi saamassa, ei sinulla ole muuta velvollisuutta maksaa kuin asumiskustannukset osaltasi, tämän luulisi miehesikin ymmärtävän ilman vastaväitteitä.

Suosittelisin teille yhteisen taloustilin avaamista, jonne molemmat laittaisitte tietyn summan kuussa jolla maksettaisiin ruuat ja juoksevat menot, näin saisitte molemmat kunnollisen selvyyden menoistainne ja saisitte ne puolitettua reilusti. Muutaman kuukauden perästä teillä olisi suurempi selvyys lainan ja asunnon maksamisen suhteen. Suosittelisin myös että tutustuisitte asumisoikeuden ja osaomistuksen vaihtoehtoon, jotka olisivat sinunkin tulotasoillesi sopivia ilman suurta lainanottoa. Esimerkiksi sivustolta asuminen.fi löytyy näistä vaihtoehdoista tietoa.

Kyllähän jokainen tässä maassa pitäisi tietää ettei naisen euro ole sama kuin miehen eli et varmasti ole ainut. Ja olen itse kasvanut uusperheessä, jossa suurempi tuloinen isäpuoleni laskee hyvin tarkkaan rahansa ja olen kuullut yllättävän monissa suhteissa olevan samoin. Nyt kun asutte vuokralla, olette "tasa-arvoisia", koska molempien nimet on (varmaankin) vuokrasopimuksessa. Oletan, että olette avoliitossa? Jos, hänellä on tosiaan varaa ja halua ostaa rivarinpätkä, niin hän alkaa myös sitä lyhentäessään kartuttamaan itselleen omaisuutta ja varmaankin hän haluaa olla myös ainut omistaja. Minun oikeuskäsityksen mukaan sinun osuutesi on sama kuin tälläkin hetkellä, koska tarve on hänellä päästä rivariin. Elikkä minä suostuisin maksamaan saman verran kun nytkin, samanhan se on mihin se summa menee "fyysisesti", mutta sen jälkeen et ole muuta kuin asukas siinä asunnossa ellei asuntolainaa sitten oteta yhteisiin nimiin ja kauppakirjaa tehdä molempien nimiin. Tsemppiä sulle ja mieti vaihtoehtoja ja yritä vielä vaikka rautalangasta vääntää ettei sinun tulot ole samanlaiset kun hänellä. Ja miten, jos alatte yhteisiä lapisia tekemään, miten kulut sitten jaetaan? Maksaako hän sitten sinulle elatusmaksua vastaavan määrän lasten kuluihin ja menoihin? Ja jos jäät kotiin hoitamaan lapsia ja mahdollistat siten, että hän voi tienata (eikä mene maksimaalisia päivähoitomaksuja hänen tulojen takia), niin miten se sitten huomiodaan menojen jakamisessa? Nämä nyt oli vaan tälläisiä kysymyksiä, että kun yhteistä taloutta pidetään, niin onko se pakko olla sitten talousasiossa kun kämppikset...

En halua olla mitenkään tuomitseva, mutta vähän hassulta kyllä kuullostaa, että sinun pitää vähäisistäsi rahoistasi pystyä maksamaan yli varojesi..

Oma kokemukseni;
Olen "köyhä opiskelija", ja mies suht. hyvätuloinen työssäkäyvä. Minä osallistun vuokraan, laskuihin ym elämiseen sen minkä milloinkin pystyn, ja tämä ei ole miehelle koskaan ollut mikään ongelma. Hänelle on päivänselvää että hän maksaa suuremman osan, kun kerran tienaa hyvin (verrattuna minun saamiin tukiini..)

Ja vielä tuo että sinun pitää maksaa vastikkeet ja sähköt (vielä kuullostaa ookoolta) mutta että SINÄ maksat miehen lainasta 100e kuussa? Ajattele __jos__ teille tulee ero jossain välissä. Koska laina on miehen, ja papereissa hän on myös asunnon ja lainan takaisin maksanut, mutta todellisuudessa sinä olet osan maksanut, et tule saamaan rahojasi takaisin.

Olen itse opiskelija, tuloina opintoraha ja palkka niiltä parilta päivältä kuussa kun ehdin tehdä töitä. Avopuolisoni käy kokopäivä työssä. Maksan itse oman puhelinlaskuni ja vaate ym. hankinnat. Mieheni maksaa asumisen ja vastikkeen, sähkö- ja vesilaskut, vakuutukset ja suurimman osan ruokaostoksista.

Meillä tämä on itsestäänselvyys, josta toki olen hyvin kiitollinen. Mieheni on fiksuna miehenä ymmärtänyt, etten saa rahaa revittyä mistään ilman, että karsin opintojani tai yhteistä aikaamme, eikä näin ollen vaadi mahdottomuuksia. Ilman opintoja kun tässä maassa on vaikea työllistyä ja opiskelijoita tämä valtio ei taas tue kovinkaan kehuttavasti, ei minulla ole mahdollisuutta osallistua yhteisiin menoihimme siinä määrin missä haluaisin. Raha ei ole se mikä suhdetta pyörittää, ainakaan meillä:)

Omakotitalossakaan jos naapuriin muuttaa suurperhe lauma kiljukauloineen ja ämmällä maha pystyssä suurinpiirtein joka vuosi.

Näen monia jotka puolittaa asumiskulunsa tasan tarkkaan ja sitten on varaa kalliisiin omiin harrastuksiinsa kun vähemmän tienaavalla menee kaikki asumiskuluihin ja mielestäni se on hyväksikäyttöä, ei muuta.

Asumiskulut pitää jakaa prosentillisesti tulojen mukaan jotta vähemmän tienaavalle jää myös omaan virkistystoimintaan rahaa eikä sille vaan joka eniten tienaa. Et ole keksinyt vielä tuota lasten synnyttämis kikkaa millä voi mieheltä viedä kaiken jos ero tulee? Saa puolet omaisuudesta ja mies maksaa elareita kahdeksantoista vuotta vähintään. Pitää tietenkin mennä naimisiin.

Mekin kuviteltiin rakentavamme rauhalliselle alueelle kunhan totuus valkeni ajan myötä, helvetillinen kiljunta alkoi kuulua ympäristöstä niin ettei enään linnunlauluakaan kuulunut. Vaikka kuinka vanha ämmä niin maha pystyssä ihan loppuun saakka ja äijä raataa työssä jotta saa sen lauman elätettyä. Sitten vittuillaan niille jotka eivät sitä helvetillistä meteliä sulata. Kauhea kakaraperhe saastuttaa ympäristön ja niin paljoa ihmisiä ei enään tarvita kun niitä sikiää. Kaksi autoa tarvitsee olla kakaralauma perheessä jotta voi niitä plösöjä viedä ovelta ovelle. Hyvä kun ei enään tarvitse tehdä ruokaakaan kun on mäkkärit.

Sokerihumalassa saa kakarat kiljua niin ettei naapureilla ole päivänkään rauhaa.

Yleensä kyllä menot jaetaan tulojen mukaan... Niin ainakin meillä.
Sellainen neuvo tietenkin olisi mutta se ei taida tossa tilanteessa juurikaan auttaa, mutta ehdotan nytten kumminkin...

Avatkaa yhteinen pankkitili (mihin molemmilla käyttöoikeus) ja laittakaa sinne molemmat rahaa esim. joku tietty prosenttimäärä palkasta! Näin kumpikin maksaa saman verran ja tulotaso ei pääse asiaan niin suoraan vaikuttamaan. sieltä sitten maksetaan niitä pakollisia menoja... ja jos ei raha riitä niin sitten se maksaa jolla sitä on...

meillä sama juttu. mä hankin vähän ja mies enemmän, mutta silti mun pitäs osallistua tasan kaikkeen. koko ajan riitaa rahasta tai siitä kun sitä ei ole. välillä tuntuu, että oisko kuitenkin parempi olla yksin niin sais parempi tuloinen pitää palkkansa.

Ostatte asunnon puoliksi molemmille ja laina myös yhteiseksi. Itse en misään tapaukessa suostuisi keräämään toiselle omaisuutta eli maksamaan toisen lainaan pois.

Meillä tilanne niin että minä omistan asunnon missä asutaan, joten mies maksaa yhtiövastikeen, mutta sähkömaksetaan kyllä puoliksi. Sähkökuitenkin koostuu ihan molempien käytöstä.

Riippuu vähän asuuko rakkaan puolison kans vai pahasen kaverin kanssa, näistä pahimpia on sitte ne joissa esim. raskauden tai sairauden aikana jää velkaa toiselle ja lasketaan paljonko kotitöitä tehdään. Arvostakaa Rakastakaa ja Huolehtikaa toisistanne ja lopettakaa märinät, rahat yhdelle tilille ja ostetaan mitä tarvitaan, isommista ostoista sitte erikseen pohtimista..
ite olen yrittäjä, en edes tiedä tai ei kiinnosta mitä tienaan, hyvin on raha vielä riittänyt ja vaimolla pienet tulot. mutta kun ollaan yhdessä alettu kotista leikkiin niin miksi sitte turhasta pitäis alkaa riiteleen. on tietenki eri asia jos toinen alkaa vaikka kotona ryyppään..

Onko raha just sairastanu tän nyky yhteiskunnan, mitä sillä siellä tilillä tekee?? jos ite oisin niin sairas rahasta että se aiheuttais riitaa niin antaisin ne pois. meillä on vain yks elämä ja voi vittu ku aattelee mihin paskaan ihmiset sen käyttää.. AATELKAA NY ITE.

Meillä menot jaetaan tulojen mukaan. Se kumpi tienaa enemmän maksaa myös enemmän, tässä tilanteessa se olen minä,nainen,eli ei aina "mies elätä akkaansa"..joskus tilanne varmasti muuttuu ja mies tienaa enemmän kuin minä ja hoitaa sitten enemmän kuluja,kuten minä nyt. muutenkaan meillä ei lasketa kaikkia puoliksi,minä maksoin niin ja niin paljon,sinun pitää maksaa myös..samassa veneessä tässä ollaan,niin yhdessä niitä täytyy hoitaakin,kummatkin varojensa mukaan. Ei toimi varmaan kaikilla,mutta meillä oikein hyvin. Jokainen liitti/perhe taplaa tyylillään ja kaikki niistä on oikeita,mikäli molemmista osapuolista tuntuu niin.

No älä nyt jumalauta ainakaan ryhdy tuohon että mies lyhetelee itselleen asuntoa ja sinä hoidat käyttökulut.

Meillä on ollu vaimon kanssa aina yhteinen tili jonne on mennyt kummankin palkka ja kumpikin on hankkinut mitä on tarvinnut. Koskaan ei ole laskettu sitä että mitä toinen tienaa. Itse olen tienannunt 65.000€ vuodessa kun vaimo on ollu opintovapaalla ja nyt on tilanne niin päin että minä olen työttömänä ja vaimo töissä.

Tosin on kyllä pakko todeta että raha-asioista on nyt ollu napinaa kun tilanne on näin päin.

Jos toinen tienaa enemmän, hän myös maksaa enemmän. Näin laki sanoo avioliitosta. En tiedä miten se on avoliitossa. En usko, että on provo. Tiedän, että tuollaisia kuspäisiä miehiä on olemassa. Mutta sitä en ymmärrä, et naiset vaan katsoo ja sietää sellasta. Tiedän yhden pariskunnan, joilla kaikki pitää maksaa puoliks. Aivan kaikki. Jos ovat ulkona syömässä, kumpikin maksaa omansa. Vaikka olisivat kavereiden kanssa viettämässä iltaa, niin molemmat maksavat omansa. Kauppalaskut kaikki tasan puoliks. Jos nainen joutuu lainaamaan mieheltä, siitä pidetään tarkkaa kirjaa ja merkitään "lainavihkoon" paljonko on lainattu, koska ja koska maksaa takaisin. Kauheinta mielestäni siinä suhteessa on se, että naisella on lapsi ja mies on suhteen aluussa ilmoittanut ettei hoida eikä maksa kun ei ole hänen lapsensa. Mutta mutta, mies saa kyllä määrätä TÄYSIN kaiken mikä koskee lasta. Muuten äiti saa kuulla kunniansa. Äiti joutuu maksamaan kaikki lapsen menot ja vielä kaikki muut menot puoliks. HIRVEETÄ!!! En kattelis hetkeekään tollasta miestä.

Nyt mietit tarkkaan, mitä haluat elämältäsi. Haluatko noin kontrolloidun parisuhteen, vai sellaisen missä olette tasa-arvoisia ja arvostatte toisianne? Kontrollointi varmasti vain pahenee ja ieti, jos saatte lapsia, niin mitäs sitten? Rakkaus ei kuitenkaan kata kaikkea. Hyvää jatkoa sinulle!!!

Mies hyvällä palkalla töissä, itse kärvistelevä opiskelija. Asuttiin minun asunnossani (by the way rivitalo ja oli rauhallista lukuunottamatta tätä omaa miestäni, jonka kuorsaukselta en itse voinut nukkua) ja tästä asunnosta hän maksoi vain pientä korvausta (sähkö jaettiin tasan). Mutta jos joskus ajoimme jonnekin hänen autollaan, vaikkapa hänen lapsiensa kanssa, vähensi hän nämä bensakulut osuudestaan asuntokuluihin kyselemättä minun mielipidettä asiaan. Yleensä ajoimme minun autolla ja minun maksamilla bensoilla, paitsi tosiaan kun hänen lapsensa olivat viikonloppuvierailulla. Muut menot jaettiin niin, että minä kävin kaupassa paljon useammin, enkä jaksanut nipottaa tästä (hän kyllä muisti joka ikisen ostamansa maitopurkin kullekin kuukaudelle). Itse ajattelin ensin, että mies haluaa säästää rahaa esimerkiksi omakotitalon ostoon tai kesämökkiin. Vaan eipä ollutkaan näin. Rahansa hän kulutti yllätys,yllätys kaljaan ja viinaan.

Itse tienaan noin 40000€ vuodessa ja mieheni tienaa noin 90000€ vuodessa joten tuloero on aika suuri, noin 50000€ vuodessa.

Olemme olleet yhdessä reilut 6 vuotta joista viimeiset 5 vuotta olemme olleet naimisissa.
Meillä on 1 yhteinen tili johon tulee meidän molempien palkka ja lisäksi meillä on yhteiset pankki/luottokortit jotka veloitetaan tältä yhteiseltä tililtämme.

Kaikki maksut ja menot maksamme siis yhdessä eikä koskaan ole ollut mitään nipottamista kummankaan puolelta. Molemmat käytämme rahaa menoihimme ja harrastuksiimme sen verran kuin tarvitsemme ja emme puutu toistemme ostoksiin.

Tämä systeemi toimii meillä hyvin ja se johtuu varmaan siitä että teemme yleensäkin kaiken yhdessä ja olemme muutenkin yhdessä yleensä aina jos jompikumpi ei ole töissä.

Minä tienaan noin tuplasti avovaimoon nähden, 25 - 50k€ suhteella. Kaikki laitetaan puoliksi enkä oikeastaan näe muuta vaihtoehtoa. Tilanne toki muuttuisi huomattavasti, jos olisi lapsia. Miksi paremmin tienaavan miehen/naisen tarvitsisi muka maksaa enemmän, mitään järkeenkäypää syytä en löydä?

Minä tienaan 4 kertaa enemmän kuin vaimo. Koko yhteisen elomme ajan kaikki tulomme ovat menneet yhteiselle tilille ja sieltä on kulut maksettu. Kumman kuluista on kyse, siitä emme ole keskustelleet. Rahankäyttötottumuksemme ovat samankaltaiset ja isommat hankinnat on aina pohdittu yhdessä.

Takana on 28 yhteistä ja onnellista vuotta. Yhtään ei "ketuta". Yhdessä tätä taivalta on tehty ja tehdään.

Teidän tilanteessa voisin myös toimia tosin ja aika on eri kun silloin kun me aloitimme. Tänään ja tilanteessanne voisin ehdottaa seuraavaa:

Minä hankin asunnon ja maksan kaikki pääomaan liittyvät kustannukset ja remontit yksin. Hoitaisin varmaan myös mahdollisesta autosta aiheutuvat kaikki kulut, jos tuloni riittäisivät. Nuo kuluthan minulla olisi, vaikka puolisoa ei olisi.

Juoksevia kuluja varten varmaankin avaisin yhteisen pankkitilin, josta maksettaisiin yhteiset päivittäiset juoksevat kulut, myös vastike. Tuonne tilille molemmat laittaisivat rahaa kulujen ja maksukykynsä mukaisesti. Tuon pohjalta mietittäisiin myös se elintaso, mihin meillä yhdessä on varaan. En kyllä jaksaisi laskukohtaisesti jakamaan kuluja. Käyttäisin tuonkin yhteisen ajan muuhun, koska yhdessähän sitä eloa eletään.

Tilanne luonnollisesti olisi toinen jos vain asuisimme yhdessä, mutta emme eläisi yhdessä.

Kukin tavallaan. Näissä ei ole oikeaa ja väärää.
Homma ei ole myöskään tulotasosta kiinni, enemmän se on kiinni asenteesta. Asenne ratkaisee – aina.

No jos mies kerran ostaa omiin nimiinsä rivarin, niin TIETENKÄÄN et osallistu lainan lyhennyksiin. Varsnkin, jos tarve pois kerrostalosta on nimenomaan miehen..

Mies maksaa silloin KAIKKI kiinteistöön ja taloyhtiöön, remontteihin ym kuuluvat menot ja sinä maksat puolet yhtiövastikkeesta ja sähköstä --ihan kun asuisitte vuokralla.

Kun eroatte, niin koko kämppä jää kuitenkin miehelle --miksiihmeessä maksaisit hänelle hänen omistamastaan asunnosta..?!

Jos mies on NOIN pönttö, niin sinuna jäisin kerrostaloon (mitkä, muuten eivät ole sen halvempia kun rivaritkaan --hinnassa aivan muut asiat ratkaisevat) ja mies muuttakoon rivariinsa ja makselkoon itse laskunsa ja sinä omasi.

Menot jaetaan tulojen mukaan.
Tosin itseä ei kiinnostaisi "siivestäminen", joten hankkisin oman kämpän, mihin saisin huonojen tulojen perusteela tukia. Voihan sitä olla parisuhteessa, vaikka on eri asunnoissa.

Ex-miehellä oli paljon pienemmät tulot kuin minulla, jonka tulot kuitenkin ovat vain naisten keskiluokkaa. Ostin ok-talon yhteen muuttaessamme. Sovittiin, että hän maksaa sähkö-, vesi- ja kotivakuutukset, minä taas vastaan todellisuudessakin lainasta ja sen koroista yksin, kustannan kaiken millä kotia kohennetaan esim. tapettien uusiminen, talon maalaus, vedenvaraajan uusiminen, suihkukaapin ostamienn yms. Exä jankutti koko ajan maksavansa "ylimääräistä". Minä taas laskin, paljonko olisimme maksaneet suunnilleen vuokraa asuessamme kerros- tai rivitalossa. Kulut olisivat olleet silloin suuremmat/kk kummallekin jos ne olisi puolitettu. Puolitettu mm. siksi, että minä ostin auton auton perheen käyttöön ja maksoin tasan puolet sen kuluista. Laskin senkin, että jos olisimme asuneet vuokralla, mitä se summa olisi tuottanut kohtuullisella korolla laskettuna sille summalle, jonka olin taloon sijoittanut ja korkoina maksoin. Olisi voinut tulla edullisemmaksi tästä näkökulmasta.

Vielä erotessamme mies pähkäili, että pitäisi hänen jotain tästä asunnon arvosta saada mukaansakin, kumma että hän joutuu lähtemään tyhjin käsin eli ottaa mukaansa vain ne, mitkä oikesti omistaa. Nyt asuessaan vuokralla hän toivottavasti on tajunnut, miten edulliseksi hänen elämänsä tuli yhdessä. Tietenkin on totta, että en olisi voinut yksin tai lapsen kanssa kahden asuessani maksaa lainaa niin nopeasti (välillä kylläkin työttömyyskorvauksesta tai äitiyspäivärahasta) pois mutta toisaalta säästipä hänkin vuodessa lähes kaksi tonnia ennen. Ei vastuu lainasta ole sekään ihan helppoa kantaa, kun ajattelee, mikä talon kunto on, onko esim. homeongelma, joka voisi tietää sitä, että talo olisi lähes arvoton ja samalla elinikäiset säästöni olisivat valuneet hukkaan tai sattuisi jotain, etten voisi vastata enää lainasta ja joutuisimme myymään kotimme pilkkahintaan.

Ei aivan yksiselitteinen asia kenellekään, jos ajattelee mikä on oikeudenmukaista. Nyt seurustelen miehen kanssa, jonka tulot ovat selvästi suuremmat kuin minun. Olen valmis vastaavaan järjestelyyn kuin silloin, kun minä olin se joka ansaitsi vähemmän. Eli puolet kuluista mutta mies vastaa jostain ylimääräisestä yhteisestä hyvästä, vrt. minä ostin aikaisemmin auton perheen käyttöön.

Mieti mihin itse olisit valmis, jos puolet olisivat toisin päin. Kaikki ehdottomasti paperille äläkä lähde mukaan mihinkään, mitä pidät epäoikeudenmukaisena, siitä tulee vain katkeruutta ja parisuhteellekin voi sanoa heipat.

Ja suurempituloiselle jää enemmän rahaa leikkikaluihinsa kun taas toiselle ei jää välttämättä mitään.

Minä en menisi sellaisen miehen kanssa yhteen joka laskisi joka sentin.

Hanki joku persaukinen pubijuoppo. Sit sul vast hyvin asiat oliski.Turpaan joka päivä ja kaikki viimeisetkin rahat kaljaan .Ole vaan tyytyväinen asemaas tai mee kunnon töihin ja osta niillä rahoilla pillu rättisi ja meikkisi.

Eiköhän sinun pidä lähteä siitä, mihin itselläsi on varaa ja mikä on järkevää. Jos olisitte naimisissa, puolisoillahan on elatusvelvollisuus suhteessa toiseen. Tarkoittaa useimmiten sitä, että rahat ja hankinnat ovat kutakuinkin yhteisiä, vaikka henkilökohtaisiakin kuluja ja rahanköyttöä on. Sopimusjuttu tietenkin ja avoliitossa ehkä kannattaa olla tarkkana, siis myös sen ja varsinkin sen pienituloisemman. Nuo suunnitelmanne kuulostavat vähän epäoikeudenmukaisilta, varsinkin, jos ajatellaan, että ole pari, rakastatte toisianne ja elätte siksi yhdessä. Kyllä suurempituloisen pitäisi älytä ottaa huomioon toisen varat ja sopeutua elämään siihen malliin. Jos ei passaa, silloin ehkä jokin perusta on poissa. Ja lapsia nyt ainakaan ei kannata ruveta tekemään tuollaisen miehen kanssa. Siitä tulee vain ongelmia, koska lapsiperheissä tarvitaan nimenomaan joustoa, välillä se voi mennä toisinkinpäin.

Hyvin pystyy kerrostalossa nukkumaan korvatulpat korvissa. Korvatulppien kanssa nukkuu kuin tukki, ei heräile kaikkiin kolahduksiin.