W.A.S.P. levyt

Kiitos vastauksesta. Enemmän levyjä etsittyäni huomasin tuttuja biisejä, en vain tiennyt kenen ovat, nyt joutuu ostamaan kasan cd:tä.. :D Ne on tosiaan slovarit muiden seassa, niinhän muutkin tekee kuten Skorppareillakin "sekalevyjä" ja niitä kuuntelen on Ykkönen ollut tuo Scorpions.

Osaisko ja viitsiikö joku neuvoa vielä, WASP kuuntelija varmaan tietäis, mitkä parhaat koostelevyt ja ettei kauheasti päällekkäisyyttä? Vai onko sama biisi yleensäkää kovin monella levyllä? Ehkei, itse ostan harvoin levyjä en tiedä.

Oon vähän vaiheessa myös lataanko kännykkään vai cdt, vanhoja cdtä pystyi kopioimaan oman pcn kautta puhelimeen mahtaakohan uusia voida? Tosin cd soi kotisoittimessa tietenkin hienommin..

tii-ke kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Enemmän levyjä etsittyäni huomasin tuttuja biisejä, en vain tiennyt kenen ovat, nyt joutuu ostamaan kasan cd:tä.. :D Ne on tosiaan slovarit muiden seassa, niinhän muutkin tekee kuten Skorppareillakin "sekalevyjä" ja niitä kuuntelen on Ykkönen ollut tuo Scorpions.

Osaisko ja viitsiikö joku neuvoa vielä, WASP kuuntelija varmaan tietäis, mitkä parhaat koostelevyt ja ettei kauheasti päällekkäisyyttä? Vai onko sama biisi yleensäkää kovin monella levyllä? Ehkei, itse ostan harvoin levyjä en tiedä.

Oon vähän vaiheessa myös lataanko kännykkään vai cdt, vanhoja cdtä pystyi kopioimaan oman pcn kautta puhelimeen mahtaakohan uusia voida? Tosin cd soi kotisoittimessa tietenkin hienommin..

Lue lisää

niin mistähän levyltä löytyy tää What I'll never find?

tii-ke kirjoitti:

niin mistähän levyltä löytyy tää What I'll never find?

Kyseinen kipale löytyy levyltä Neon God: Part 1 - The Rise

Kyllähän WASP kuuluu näistä Amerikan maan perinteisen heavy metal -tyylin orkestereista edelleen kärkikastiin. Nyt olen viikon päästä menossa katsomaan yhtyettä neljännen kerran livenä. Itseltäni löytyy vinyylinä WASP:ia kuusi levyä ja muutama CD siihen päälle. Vaikka alkuperäisjäseniä ei laulaja/keulahahmo Blackie Lawlessia lukuunottamatta ole enää jäljellä, niin yhtye on pysynyt uskomattoman hyvässä vireessä vuodesta toiseen. Kuuntelen paljon vanhaa thrash metalia, esim. Anthrax, Slayer, Megadeth, sekä perinteistä heavyä tyyliin Judas Priest, Motörhead ja vastaavat, niin kyllä WASP on näistä parhaiten onnistunut säilyttämään live-kuntonsa vuodesta toiseen.

Mielestäni parhaat WASP-levyt kokonaisuutena ovat:

The Headless Children (1989)

Vuoden 1989 Headless Children -levyllä yhtye erkaantui glam metal -juuristaan ja omaksui raskaamman ja synkemmän tyylin, millä WASP onkin jatkanut aina tähän päivään asti. Hyvin tärkeä levy meikäläiselle, sekä WASP:in myydyin levy myös. WASP:in uusi rankempi soundi miellytti ainakin kriitikoita enemmän kuin heidän kolme ensimmäistä tukku-hevi -lättyään.

The Crimson Idol (1992)

WASP:in ehkä teemallisesti taiteellisin ja samalla synkin albumi, musiikillisesti yhtyeen uran ehdoton kohokohta ja huippu. Konseptialbumi, joka kertoo Jonathan Steelistä, muusikonalusta, joka ei saa vanhempiensa hyväksyntää. Riipaiseva tarina ja biisit liittyvät upeasti toisiinsa muodostaen hienon tarinan. Suosikki WASP-levyni nyt ja aina.

Dying for the World (2002)

Kyseessä on WTC 11.9.2001 terrori-iskujen innoittama albumi, jossa Blackie avautuu iskuista ja kappaleet pyörivätkin aihepiiriltään paljon noiden iskujen ja niiden muistojen ja seurausten ympärillä. Levyltä kuulee Lawlessin vihan näitä terroristeja kohtaan, jotka olivat iskujen takana. Vahva teema-levy tämäkin. "Hallowed Ground" on mielestäni yhtyeen yksi hienoimmista balladeista.

Dominator (2007)

Kunnon tykitystä alusta loppuun, poliittiset aiheet tällä kertaa teemana. Viimeisin albumi WASP:ilta, minkä hankin vinyylinä.

Ja vitut kun meillä on Kiss ja Peter Criss ja tässä faktaa:

Maailmassa on monia loistavia heavyrumpaleita, mutta on vain yksi joka on täysin ylitse muiden: Hän on Kissin legendaarinen PETER CRISS. Criss soittaa täysin omassa kastissaan vertailtaessa häntä muihin rumpaleihin. Edes ex-kiss rumpalit Singer ja Carr eivät pääse lähellekään siihen agressiivisenn atmosfääriin jonka Criss luo rumpusooloillaan. Crissillä on aivan omintakeinen ja kopioimaton tyyli. Hänen soittonsa on hyvin persoonallinen ja pelkästään nauhahalta kuulemalta voi todeta, että siellä soittaa legendaarinen Criss. Criss on kaikkienaikojen rumpali, ikoni eläessään. Tuskin Kiss olisi koskaan noussut maailmanmaineeseen ilman karismaattista ja upeaa Crissiä. Kissin alamäki alkoikin Crissin poistuttua kuvioista ja uusi tuleminen tuli vasta kun ReUnion toteutui Crissin johdolla. Toivon, että Crissille pitkää ikää, sillä hänen kaltaistaan rumpalia tuskin enää koskaan näemme. Criss elää ikuisesti .

Hööpa21 kirjoitti:

Ja vitut kun meillä on Kiss ja Peter Criss ja tässä faktaa:

Maailmassa on monia loistavia heavyrumpaleita, mutta on vain yksi joka on täysin ylitse muiden: Hän on Kissin legendaarinen PETER CRISS. Criss soittaa täysin omassa kastissaan vertailtaessa häntä muihin rumpaleihin. Edes ex-kiss rumpalit Singer ja Carr eivät pääse lähellekään siihen agressiivisenn atmosfääriin jonka Criss luo rumpusooloillaan. Crissillä on aivan omintakeinen ja kopioimaton tyyli. Hänen soittonsa on hyvin persoonallinen ja pelkästään nauhahalta kuulemalta voi todeta, että siellä soittaa legendaarinen Criss. Criss on kaikkienaikojen rumpali, ikoni eläessään. Tuskin Kiss olisi koskaan noussut maailmanmaineeseen ilman karismaattista ja upeaa Crissiä. Kissin alamäki alkoikin Crissin poistuttua kuvioista ja uusi tuleminen tuli vasta kun ReUnion toteutui Crissin johdolla. Toivon, että Crissille pitkää ikää, sillä hänen kaltaistaan rumpalia tuskin enää koskaan näemme. Criss elää ikuisesti .

Lue lisää

Blackie tulee ja painaa Peter Crissin perseeseesi, syö Kissin, paskoo ne pönttöön ja pyyhkii sinulla perseensä. Etkä uskokaan mitä tapahtuisi, jos Holmes olisi vielä kehissä!

ja yhtenä tuo crimson idol. breathe oli myös törkeen hyvä, youtubesta kuunnellu niitä. pidän myös raskaammasta musiikista levyt tulee varmasti soimaan.

tii-ke kirjoitti:

ja yhtenä tuo crimson idol. breathe oli myös törkeen hyvä, youtubesta kuunnellu niitä. pidän myös raskaammasta musiikista levyt tulee varmasti soimaan.

Mutta parhaat ja kestävimmät Waspin levyt ovat edelleen ne kaksi ensimmäistä julkaisua..
Crimson Idol myös ihan ok ja omasta mielestä myös hiukan kokeellinen Kill fuck die.

Zuzuzuuzuzu kirjoitti:

Mutta parhaat ja kestävimmät Waspin levyt ovat edelleen ne kaksi ensimmäistä julkaisua..
Crimson Idol myös ihan ok ja omasta mielestä myös hiukan kokeellinen Kill fuck die.

Lue lisää

on aika lapsellista kamaa verrattuna esim. crimson idoliin ja uusinpiin vakavampiin levyihin. soundillisestikin paljon rautaisempaa ja perus heavy metal -tyylisempää kuin nuo ekat levyt jotka ovat lähinnä perus 80-luvun tukka-heviä. waspi on parhaimmillaan kun blackie laulaa vakavista aiheista.

Zuzuzuuzuzu kirjoitti:

Mutta parhaat ja kestävimmät Waspin levyt ovat edelleen ne kaksi ensimmäistä julkaisua..
Crimson Idol myös ihan ok ja omasta mielestä myös hiukan kokeellinen Kill fuck die.

Lue lisää

En tajua, mikä niissä kahdessa ekassa on niin paljon parempaa, että porukat jaksavat aina hehkuttaa niitä, ja sitten kaikki muu WASPin tuotanto on muka niin hiton paljon kehnompaa, ettei niitä viitsi edes kuunnella? Ehkäpä tässä on tapahtunut sellainen KISS -ilmiö. KISSin suosio tipahti heti, kun pojat päättivät poistaa meikit. WASPhan oli tunnettu kahden ekan levyn aikana shokeeraavasta lavashowsta. Tokan levyn aikoihin oli jo riisuttu paljon sitä, mitä ekan levyn aikoihin lavalla tapahtui. Last Commandin jälkeen WASPilla ei enää ollut sellaista lavashowta, kuin mihin porukat olivat tottuneet. Porukat ilmeisesti ovat taas kuunnelleet musiikia silmillään ja WASP ei enää ollut mitään, kun lavalla meno oli kesympää. Sitten kun nämä kyseisen sukupolven jästipäät jaksavat jauhaa nykyään täällä netissä juuri noiden kahden levyn ylivoimaisuuta, niin uudempien sukupolvien edustajat lukevat näitä sitkeästi pinnalla pysyviä "totuuksia" ja rupeavat jankuttamaan samaa, eivätkä takuulla ole edes tutustuneet muuhun tuotantoon. Itse diggaan WASPin koko tuotantoa.

........... kirjoitti:

En tajua, mikä niissä kahdessa ekassa on niin paljon parempaa, että porukat jaksavat aina hehkuttaa niitä, ja sitten kaikki muu WASPin tuotanto on muka niin hiton paljon kehnompaa, ettei niitä viitsi edes kuunnella? Ehkäpä tässä on tapahtunut sellainen KISS -ilmiö. KISSin suosio tipahti heti, kun pojat päättivät poistaa meikit. WASPhan oli tunnettu kahden ekan levyn aikana shokeeraavasta lavashowsta. Tokan levyn aikoihin oli jo riisuttu paljon sitä, mitä ekan levyn aikoihin lavalla tapahtui. Last Commandin jälkeen WASPilla ei enää ollut sellaista lavashowta, kuin mihin porukat olivat tottuneet. Porukat ilmeisesti ovat taas kuunnelleet musiikia silmillään ja WASP ei enää ollut mitään, kun lavalla meno oli kesympää. Sitten kun nämä kyseisen sukupolven jästipäät jaksavat jauhaa nykyään täällä netissä juuri noiden kahden levyn ylivoimaisuuta, niin uudempien sukupolvien edustajat lukevat näitä sitkeästi pinnalla pysyviä "totuuksia" ja rupeavat jankuttamaan samaa, eivätkä takuulla ole edes tutustuneet muuhun tuotantoon. Itse diggaan WASPin koko tuotantoa.

Lue lisää

Shokkishow on kyllä monien mielessä(?) valitettavasti se mistä alkuaikojen Wasp muistetaan, mutta ei se pelkkä souvi hommaa eteenpäin vienyt, vaan myös vahva materiaali.
Kahden vahvan ekan jälkeen tuli aika lailla paska Headless children jonka jälkeen taso on ollut yhtä vuoristorataa, olennaisimpana huomiona se että kahden ensimmäisen levyn tasolle ei enää päästy kuin biiseittäin..

Enkä tiedä miten lapsellista tuo Waspin eka levy nyt sitten oli...runollisinta, ilkeintä ja liikaa yliyrittämättömintä Waspia se mielestäni oli.

Tyyli muuttui useammankin kerran matkan varrella mikä on ihan ok, ja kertoo siitä että kehitystä jos jonkisorttista tapahtuu eikä pelkästään ratsasteta vanhalla kaavalla, mutta vahvat koukut jäivät kahden ekan levyn jälkeen enimmäkseen matkan varrelle, noita joitakin jo mainittuja hienoja melko yksittäisiä esimerkkejä lukuunottamatta, kuten. Breathe, Keep holding on ja miksei myös vaikkapa Mean man, My tortured eyes(joka muuten on sävelletty ekan levyn aikoihin..), Arena of pleasures, Crazy, Long way to go, The Idol..

Eli kyllähän se Lawless edelleen tekee hyviä biisejä, mutta ei enää hyviä levyjä.

Zuzuzuz kirjoitti:

Shokkishow on kyllä monien mielessä(?) valitettavasti se mistä alkuaikojen Wasp muistetaan, mutta ei se pelkkä souvi hommaa eteenpäin vienyt, vaan myös vahva materiaali.
Kahden vahvan ekan jälkeen tuli aika lailla paska Headless children jonka jälkeen taso on ollut yhtä vuoristorataa, olennaisimpana huomiona se että kahden ensimmäisen levyn tasolle ei enää päästy kuin biiseittäin..

Enkä tiedä miten lapsellista tuo Waspin eka levy nyt sitten oli...runollisinta, ilkeintä ja liikaa yliyrittämättömintä Waspia se mielestäni oli.

Tyyli muuttui useammankin kerran matkan varrella mikä on ihan ok, ja kertoo siitä että kehitystä jos jonkisorttista tapahtuu eikä pelkästään ratsasteta vanhalla kaavalla, mutta vahvat koukut jäivät kahden ekan levyn jälkeen enimmäkseen matkan varrelle, noita joitakin jo mainittuja hienoja melko yksittäisiä esimerkkejä lukuunottamatta, kuten. Breathe, Keep holding on ja miksei myös vaikkapa Mean man, My tortured eyes(joka muuten on sävelletty ekan levyn aikoihin..), Arena of pleasures, Crazy, Long way to go, The Idol..

Eli kyllähän se Lawless edelleen tekee hyviä biisejä, mutta ei enää hyviä levyjä.

Lue lisää

Headless Children oli neljäs albumi, siinä välissä oli Inside the Electric Circus. Headless on WASPin myydyin albumi. Sillä levyllä soundit muuttuivat raskaammiksi ja aiheet saivat enemmän syvyyttä. Hyvä levyhän tuokin on, mutta pumpulta löytyy mielestäni parempiakin kokonaisuuksia, joten en ymmärrä ihan, että miksi tuo levy on saanut niin suuren suosion.

Mutta WASPiltahan ei huonoja levyjä löydykään, kaikilla levyillä on joitain todellisia helmiä ja loputkin ovat vähintäänkin hyviä. Tai no jätetään laskusta pois se Helldorado, joka on yhtyeen uran aallonpohja mutta löytyy siltäkin levyltä kuunneltavaa.

Siis WASPhan juuri kierrättää niitä ideoitaan. Monista kappaleista löytyy samankaltaisuuksia ja sointukuluissa ei paljoa poiketa totutuista, mutta sehän onkin juuri se, mikä saa WASPin kuulostamaan WASPilta ja mitä fanit siltä odottavat.

Mutta en kumminkaan ymmärrä tuota, kuinka pumpun muu materiaali olisi muka niin erilaista, että sitä voisi sanoa jo kuraksi, varsinkin jos sanojalla on vielä päällään joku Guns n Roses paita. WASP kuulostaa selkeästi WASPilta ja vaikka yhtyeeltä löytyisikin jokunen heikompi kipale, niin eivät ne nyt niin heikkoja ole, että voisi hehkuttaa jonkun muun yhtyeen selkeästi erilaisen tuotannon olevan parempaa, kuin mitä WASPin kahden ekan jälkeinen matsku on, samalla kun hehkuttaa niitä kahta ekaa.

Zuzuzuz kirjoitti:

Shokkishow on kyllä monien mielessä(?) valitettavasti se mistä alkuaikojen Wasp muistetaan, mutta ei se pelkkä souvi hommaa eteenpäin vienyt, vaan myös vahva materiaali.
Kahden vahvan ekan jälkeen tuli aika lailla paska Headless children jonka jälkeen taso on ollut yhtä vuoristorataa, olennaisimpana huomiona se että kahden ensimmäisen levyn tasolle ei enää päästy kuin biiseittäin..

Enkä tiedä miten lapsellista tuo Waspin eka levy nyt sitten oli...runollisinta, ilkeintä ja liikaa yliyrittämättömintä Waspia se mielestäni oli.

Tyyli muuttui useammankin kerran matkan varrella mikä on ihan ok, ja kertoo siitä että kehitystä jos jonkisorttista tapahtuu eikä pelkästään ratsasteta vanhalla kaavalla, mutta vahvat koukut jäivät kahden ekan levyn jälkeen enimmäkseen matkan varrelle, noita joitakin jo mainittuja hienoja melko yksittäisiä esimerkkejä lukuunottamatta, kuten. Breathe, Keep holding on ja miksei myös vaikkapa Mean man, My tortured eyes(joka muuten on sävelletty ekan levyn aikoihin..), Arena of pleasures, Crazy, Long way to go, The Idol..

Eli kyllähän se Lawless edelleen tekee hyviä biisejä, mutta ei enää hyviä levyjä.

Lue lisää

Waspin ekat levyt miellyttävät Mötley Crueta ja muita 80-luvun glam metalia kuuntelevia. Laulun aiheet ovat glam metalissa hyvinkin lapsellisia ja tottakai koska Waspin ekat levyt ovat glam metalia, niin onhan se helpompaa omaksua, koska glam metal on yksi metallimusiikin pop-tyylisimmistä genreistä. Headless Children oli Waspin ensimmäinen levy joka ei enää edustanut tuota halpaa kasari-pop-metallia vaan siinä oli ihan eri meininki. Ehkä tämä toimii vedenjakajana. Toiset haluavat Waspilta vähemmän vakavasti otettavaa ja kevyempää kamaa (Debyyttilevy, Last Command, Inside the Electric Circus, Live in the Raw) ja toiset taas raskaampaa ja synkempää materiaalia (Headless Children, Crimson Idol, Still not Black Enough, Dying for the World tai Neon Godit I & II).

............... kirjoitti:

Headless Children oli neljäs albumi, siinä välissä oli Inside the Electric Circus. Headless on WASPin myydyin albumi. Sillä levyllä soundit muuttuivat raskaammiksi ja aiheet saivat enemmän syvyyttä. Hyvä levyhän tuokin on, mutta pumpulta löytyy mielestäni parempiakin kokonaisuuksia, joten en ymmärrä ihan, että miksi tuo levy on saanut niin suuren suosion.

Mutta WASPiltahan ei huonoja levyjä löydykään, kaikilla levyillä on joitain todellisia helmiä ja loputkin ovat vähintäänkin hyviä. Tai no jätetään laskusta pois se Helldorado, joka on yhtyeen uran aallonpohja mutta löytyy siltäkin levyltä kuunneltavaa.

Siis WASPhan juuri kierrättää niitä ideoitaan. Monista kappaleista löytyy samankaltaisuuksia ja sointukuluissa ei paljoa poiketa totutuista, mutta sehän onkin juuri se, mikä saa WASPin kuulostamaan WASPilta ja mitä fanit siltä odottavat.

Mutta en kumminkaan ymmärrä tuota, kuinka pumpun muu materiaali olisi muka niin erilaista, että sitä voisi sanoa jo kuraksi, varsinkin jos sanojalla on vielä päällään joku Guns n Roses paita. WASP kuulostaa selkeästi WASPilta ja vaikka yhtyeeltä löytyisikin jokunen heikompi kipale, niin eivät ne nyt niin heikkoja ole, että voisi hehkuttaa jonkun muun yhtyeen selkeästi erilaisen tuotannon olevan parempaa, kuin mitä WASPin kahden ekan jälkeinen matsku on, samalla kun hehkuttaa niitä kahta ekaa.

Lue lisää

Juu, muistin väärin kolmosälppärin nimen...ainoastaan se meni nappiin että sen kolmannen sisältö on huonointa waspia(mielestäni).

Eikä se myydyinkään albumi hirveästi mielestäni tuosta paranna, muutama hyvä raita ja siinä se.

Maneereja on vaikea täysin vältellä, mutta mielestäni levyjen tyyleissä ym. kyllä on ajoittain eroja reippaastikin. Wasp on aina ollut hiukan "muodotonta" heavyrokkia osin ihan oman kategoriansa sisällä, jota Lawless on vienyt milloin mihinkin suuntaan, ottaen vaikutteita milloin mistäkin, kantrista rassiin ja vaikka industrialiin..

Mutta joo, ei mulla tohon aiempaan paljoa lisättävää; eivät jaksa Last commandin jälkeiset kokonaisuudet enää täysipainoisesti vaikuttaa, eikä syynä ole ikinä ollut Lawlessin tyylinvaihdokset ja kokeilut vaan ilmeinen vahvojen kantavien ideoiden keksimisen hienoinen hyytyminen.


Ei ole gunnaripaitaa, eikä tartte vetästä hernettä pattiin, kuten sanottu, makuasioita viime kädessä nämä.

Glitter-Gary kirjoitti:

Waspin ekat levyt miellyttävät Mötley Crueta ja muita 80-luvun glam metalia kuuntelevia. Laulun aiheet ovat glam metalissa hyvinkin lapsellisia ja tottakai koska Waspin ekat levyt ovat glam metalia, niin onhan se helpompaa omaksua, koska glam metal on yksi metallimusiikin pop-tyylisimmistä genreistä. Headless Children oli Waspin ensimmäinen levy joka ei enää edustanut tuota halpaa kasari-pop-metallia vaan siinä oli ihan eri meininki. Ehkä tämä toimii vedenjakajana. Toiset haluavat Waspilta vähemmän vakavasti otettavaa ja kevyempää kamaa (Debyyttilevy, Last Command, Inside the Electric Circus, Live in the Raw) ja toiset taas raskaampaa ja synkempää materiaalia (Headless Children, Crimson Idol, Still not Black Enough, Dying for the World tai Neon Godit I & II).

Lue lisää

Melkoiset raamit maalaat kahdesta ekasta levystä pitäville, samoin kuin "glam metallille", saatipa määritelmille Waspin tuotannosta yleensäkin...

En kyllä allekirjoita yhtä ainuttakaan väitettäsi tuosta.

Glitter-Gary kirjoitti:

Waspin ekat levyt miellyttävät Mötley Crueta ja muita 80-luvun glam metalia kuuntelevia. Laulun aiheet ovat glam metalissa hyvinkin lapsellisia ja tottakai koska Waspin ekat levyt ovat glam metalia, niin onhan se helpompaa omaksua, koska glam metal on yksi metallimusiikin pop-tyylisimmistä genreistä. Headless Children oli Waspin ensimmäinen levy joka ei enää edustanut tuota halpaa kasari-pop-metallia vaan siinä oli ihan eri meininki. Ehkä tämä toimii vedenjakajana. Toiset haluavat Waspilta vähemmän vakavasti otettavaa ja kevyempää kamaa (Debyyttilevy, Last Command, Inside the Electric Circus, Live in the Raw) ja toiset taas raskaampaa ja synkempää materiaalia (Headless Children, Crimson Idol, Still not Black Enough, Dying for the World tai Neon Godit I & II).

Lue lisää

Musiikillisesti Wasp on aina ollut heavy metallia. Eikä se, että näyttää lähinnä pedolta, tee yhtyeestä glam-pumppua.

Tämä on glamia:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/0/05/Somebodysaveme_singleart.jpg

http://api.ning.com/files/Tq2emuP257HS61T8XNx595UQO7M1yxJgun2tH-XDa8KLA4TQOE4L3rSZgvUGBnVmI3Yxx2X-yF6RnjCd9cwNHEEOVhwvYOjo/Ratt.jpg

http://cdn2.ioffer.com/img/item/171/468/237/o8Sn.jpg

ja kuten näkyy, niin Waspillakin oli glam hetkensä Electric Circuksen aikoihin:

http://1.bp.blogspot.com/_aDD8DQHozRQ/SCSJ8lCQFXI/AAAAAAAAAi0/VOP0vVL9opU/s400/WASP.jpg

Mutta alkuaikoina Wasp ei ollut glamia. Glamhan tulee sanasta glamour ja onko siinä jotain glamouria, että näyttää elukalta ja heiluu lavalla perse paljaana?

http://www.freecovers.net/preview/0/6b4880c5a02105f33537b10a90d8e2bd/big.jpg

http://www.johntedwards.com/wp-content/uploads/2009/04/wasp.jpg

Glamia on se, että on värikkäitä vaatteita, kimalletta, sifonkihuiveja, röyhelöitä ja pitää näyttää neidiltä. Se, että pistää tukan pystyyn ja siihen pari raitaa, ja ripustaa muutaman sulan, ei ole glamia. Vaatteetkin ovat kaukana glamista. Tai jos se, että pitää lavalla vähän stydimmän näköisiä keikkavaatteita on glamia, niin miksei sitten saman tien glamia olisi myös Judas Priest nahkavaatteineen ja ruoskineen, tai Iron Maiden värikkäine trikoineen ja pitkine hiuksineen?

Zuzuzuzuzuu kirjoitti:

Juu, muistin väärin kolmosälppärin nimen...ainoastaan se meni nappiin että sen kolmannen sisältö on huonointa waspia(mielestäni).

Eikä se myydyinkään albumi hirveästi mielestäni tuosta paranna, muutama hyvä raita ja siinä se.

Maneereja on vaikea täysin vältellä, mutta mielestäni levyjen tyyleissä ym. kyllä on ajoittain eroja reippaastikin. Wasp on aina ollut hiukan "muodotonta" heavyrokkia osin ihan oman kategoriansa sisällä, jota Lawless on vienyt milloin mihinkin suuntaan, ottaen vaikutteita milloin mistäkin, kantrista rassiin ja vaikka industrialiin..

Mutta joo, ei mulla tohon aiempaan paljoa lisättävää; eivät jaksa Last commandin jälkeiset kokonaisuudet enää täysipainoisesti vaikuttaa, eikä syynä ole ikinä ollut Lawlessin tyylinvaihdokset ja kokeilut vaan ilmeinen vahvojen kantavien ideoiden keksimisen hienoinen hyytyminen.


Ei ole gunnaripaitaa, eikä tartte vetästä hernettä pattiin, kuten sanottu, makuasioita viime kädessä nämä.

Lue lisää

Täh, meinaatko todella, että Helldoradokin on parempi, kuin kolmas levy? Ei se Electric Circus mielestäni huono levy ole, vaikka Blackiekin oli itse sitä mieltä. Mielelläni sitäkin kuuntelen.

En vetänyt hernettä pattiin, kunhan vain ihmettelen sitä, että kun porukat ovat joskus hehkuttaneet niitä paria ekaa levyä Gunnari -paita päällä ja haukkunut Waspin muuta tuotantoa. Meinaan, että Gunnarit ovat ihan skeidaa, mutta tuntuu silti kelpaavan paremman musiikin sijasta. Outoa.

.......... kirjoitti:

Täh, meinaatko todella, että Helldoradokin on parempi, kuin kolmas levy? Ei se Electric Circus mielestäni huono levy ole, vaikka Blackiekin oli itse sitä mieltä. Mielelläni sitäkin kuuntelen.

En vetänyt hernettä pattiin, kunhan vain ihmettelen sitä, että kun porukat ovat joskus hehkuttaneet niitä paria ekaa levyä Gunnari -paita päällä ja haukkunut Waspin muuta tuotantoa. Meinaan, että Gunnarit ovat ihan skeidaa, mutta tuntuu silti kelpaavan paremman musiikin sijasta. Outoa.

Lue lisää

Eldorado.. Electric Circus.. yhtä vähän kuuntelen kumpaakaan, kun ei väkisin jaksa yrittää.

Gunnarit on ylittämätön hard rock-bändi ja varmaan tulee pysymäänkin sellaisena, ja onpas hauskaa tuo sun gunnarit-läppä.. ;-)

äähhh kirjoitti:

Musiikillisesti Wasp on aina ollut heavy metallia. Eikä se, että näyttää lähinnä pedolta, tee yhtyeestä glam-pumppua.

Tämä on glamia:

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/0/05/Somebodysaveme_singleart.jpg

http://api.ning.com/files/Tq2emuP257HS61T8XNx595UQO7M1yxJgun2tH-XDa8KLA4TQOE4L3rSZgvUGBnVmI3Yxx2X-yF6RnjCd9cwNHEEOVhwvYOjo/Ratt.jpg

http://cdn2.ioffer.com/img/item/171/468/237/o8Sn.jpg

ja kuten näkyy, niin Waspillakin oli glam hetkensä Electric Circuksen aikoihin:

http://1.bp.blogspot.com/_aDD8DQHozRQ/SCSJ8lCQFXI/AAAAAAAAAi0/VOP0vVL9opU/s400/WASP.jpg

Mutta alkuaikoina Wasp ei ollut glamia. Glamhan tulee sanasta glamour ja onko siinä jotain glamouria, että näyttää elukalta ja heiluu lavalla perse paljaana?

http://www.freecovers.net/preview/0/6b4880c5a02105f33537b10a90d8e2bd/big.jpg

http://www.johntedwards.com/wp-content/uploads/2009/04/wasp.jpg

Glamia on se, että on värikkäitä vaatteita, kimalletta, sifonkihuiveja, röyhelöitä ja pitää näyttää neidiltä. Se, että pistää tukan pystyyn ja siihen pari raitaa, ja ripustaa muutaman sulan, ei ole glamia. Vaatteetkin ovat kaukana glamista. Tai jos se, että pitää lavalla vähän stydimmän näköisiä keikkavaatteita on glamia, niin miksei sitten saman tien glamia olisi myös Judas Priest nahkavaatteineen ja ruoskineen, tai Iron Maiden värikkäine trikoineen ja pitkine hiuksineen?

Lue lisää

kun Dee Sniderilta kerran kysyttiin jotain Twistareiden glam meiningeistä, niin äijä repesi tyyliin: "We're not glamorous, we are hidious. We should be called hid"
tjs.
;-)

zuzuzuzuzuz kirjoitti:

Eldorado.. Electric Circus.. yhtä vähän kuuntelen kumpaakaan, kun ei väkisin jaksa yrittää.

Gunnarit on ylittämätön hard rock-bändi ja varmaan tulee pysymäänkin sellaisena, ja onpas hauskaa tuo sun gunnarit-läppä.. ;-)

Lue lisää

No ei sitä Akselin naukumista jaksa kuunnella. Harvalla laulajalla on yhtä vittumainen lauluääni. Blackiellä on sentään särmää siinä äänessään ja pieksee Gunnarit muutenkin mennen tullen.

zuzuzuzu kirjoitti:

kun Dee Sniderilta kerran kysyttiin jotain Twistareiden glam meiningeistä, niin äijä repesi tyyliin: "We're not glamorous, we are hidious. We should be called hid"
tjs.
;-)

Lue lisää

Niin, no, nykyään kaikkea tunnutaan pidettävän glamina. Jos ajatellaan tuota Twisted Sisterin touhua, niin mielestäni se ei ole glam -pumppu sanan varsinaisessa merkityksessä. Onhan heillä glam elementtejä, mutta hehän ovat miehiä, jotka pukeutuvat naisiksi ja vetävät vahvat, yliampuvat pakkelit naamaan. Tuohan on vain esiintymisrekvisiittaa, aivan selvää showta. Glam on sitä, mitä joku Hanoi Rocks edustaa. Että ihan oikeasti käytetään moisia vaatteita ja meikataan naama mahdollisimman neitimäiseksi, eikä vain siksi, että vedettäisiin jotain roolia, vaan siksi, että ikäänkuin ollaan sitä mitä ollaan. Ei Sniderkaan mikään kovin "glamorous" näky ole, kun irvistelee pakkelit naamassa. Eihän klovnitkaan edusta mitään glamouria, vaikka heilläkin on vahvoja elementtejä meikeistä värikkäisiin vaatteisiin. Rooliasuja lavashowta varten.

Eilen paikalla olleena voin sanoa että tuo koko WASP on yksi iso vitsi enää.
Täysin käsittämätöntä fanien aliarvioimista: soundit täysin suolesta (lähinnä
joulupuuroa muistutti), lavaesiintyminen niin naurettavaa, että myötähäpeän
takia oli pakko lähteä pois ennen encorea, laulut tuli osittain playbackinä
ja niistä, jotka ei tulleet, yleisöllä laulatettiin puolet ja toinen puoli
puolittaisina sanoina sanottuina.

Aivan ylivoimaisesti surkein keikka, jonka olen ikinä nähnyt ja toivottavasti en
tule enää yhtä huonoa näkemäänkään.

Niin ja se lämppäri - who cares, joku ihan yhtä paska ku ite pääesiintyjäkin.

Kylpä kirjoitti:

Eilen paikalla olleena voin sanoa että tuo koko WASP on yksi iso vitsi enää.
Täysin käsittämätöntä fanien aliarvioimista: soundit täysin suolesta (lähinnä
joulupuuroa muistutti), lavaesiintyminen niin naurettavaa, että myötähäpeän
takia oli pakko lähteä pois ennen encorea, laulut tuli osittain playbackinä
ja niistä, jotka ei tulleet, yleisöllä laulatettiin puolet ja toinen puoli
puolittaisina sanoina sanottuina.

Aivan ylivoimaisesti surkein keikka, jonka olen ikinä nähnyt ja toivottavasti en
tule enää yhtä huonoa näkemäänkään.

Niin ja se lämppäri - who cares, joku ihan yhtä paska ku ite pääesiintyjäkin.

Lue lisää

Waspissa laulaa muutkin jäsenet, kuin Lawless, joten se playbacki on voinut olla vaikka Mike Duda, heidän äänensä kuulostavat yllättävänkin samalta. Mutta joitain taustakiekaisuja tulee playbackinäkin.

poikjnbvfc kirjoitti:

Waspissa laulaa muutkin jäsenet, kuin Lawless, joten se playbacki on voinut olla vaikka Mike Duda, heidän äänensä kuulostavat yllättävänkin samalta. Mutta joitain taustakiekaisuja tulee playbackinäkin.

Lue lisää

En löydä millä levyllä tuo on? Nettikauppaa josta vois ostaa vain tuon? Net anttilasta löyty jotakin, mutta siellä ei tuota biisiä. Eli nimenomaan yksi kappale ei mitään liity klubiin juttuja tilaamalla soittoäänen.

WASP fani 45v nainen kirjoitti:

En löydä millä levyllä tuo on? Nettikauppaa josta vois ostaa vain tuon? Net anttilasta löyty jotakin, mutta siellä ei tuota biisiä. Eli nimenomaan yksi kappale ei mitään liity klubiin juttuja tilaamalla soittoäänen.

Lue lisää

Se löytyy The Neon God: Part 2 -levyltä.

http://digianttila.com/albumi/WASP/The Neon God Part 2- The Demise/84daac32-d757-432d-b508-1c6b9dd32c5d/

............ kirjoitti:

Se löytyy The Neon God: Part 2 -levyltä.

http://digianttila.com/albumi/WASP/The Neon God Part 2- The Demise/84daac32-d757-432d-b508-1c6b9dd32c5d/

Lue lisää

Kiitos!!!!